No tuota, ilmaisin itseäni huolimattomasti. Siis tarkoitin, että rockin ja tanssimusiikin, jolle en naputellessa enkä nytkään keksi yleisnimeä, ei siis halveeraava tuo, en vaan tunne , on havaittavissa typerää välinpitämättömyyttä, jossa laulun laadusta ei välitetä. Asenne on toki osa rocklaulua, Toni Wirtanen on hyvä esimerkki tästä, mutta kaikillahan ei ole sitä, vaan laulu on vaan väritöntä, vailla mitään sanottavaa tai annettavaa. Siis tylsää ja välillä sietämätöntä kuuneltavaa, joka vesittää hyvätkin kappaleet.Nothing kirjoitti:Tuo "mikäliebilemusiikkipuoli" on kyllä törkeintä mahdollista sanahelinää mitä olen kuullut. Rockilla ei ole mitään tekemistä biletyksen kanssa, se on elämäntapa! Bilemusa on jotain ihan muuta.
Käsitykseni mukaan Lovexin ei suoranaisesti voi sanoa nauttivan rock-arvostusta Suomessa. Päinvastoin. Epäilen että jos esität Lovexin rokkibändinä "rockkentän" "rokkipoliiseille" täällä niin sitä seuraa röhönauru. Huono esimerkki siten, muistaakseni Theoninkin laulua on nimeomaan kuvattu "munattomaksi" (E: en esitä tätä omana kantanani, vaan kuvauksena siitä miten käsitän Lovexin sijoittuvan mainitsemallsei "rockkentälle" ). Niin että kyllä sielläkin sääntönsä on, mutta silti on ihan älytöntä väittää, että laulutaito olisi yliarvostetussa asemassa.Nothing kirjoitti:Ymmärsit oikein, mutta myös väärin. Eli on todella hyvä, että rockkentällä on ymmärretty ettei laulu saa liian suurta huomiota. Esiintyminen on pääasia ja sitten muut. Ei tietty haittaa, jos vokaaleissa on joku jonneaaron, muttei väliä vaikkei olisi. Euroviisuistakin tuttu Lovex on pärjännyt maailmalla mukavasti keskinkertaisella laulajalla. Menestyksen eväänä on taatusti ulkoinen olemus ja bändin energisyys sekä loistavat biisit.
Usko pois muuten, rock on musiikkia, ei kansikuvia Bravossa(kaan).