Viisukuppila

Mattan kirjoitti:Sovitus on mukamodernia r'n'b:t'ä

Minä kuulen siellä koko ajan taustalla kulkevan jousimaton, ja sitten käynnistyy mekaaninen rumpuryöpsytys-komppi (joka tuntuu tässä vuosikerrassa olevan suosittu). Kumpi niistä on r'n'b:tä? En itse kai tunne sitä tyylilajia.

Mattan kirjoitti:laulajan yhteys yleisöön on olematon

Joo niin on, mutta toisaalta tarvitseeko mitään sellaista yhteyttä ollakaan? Minusta Elina näyttää neidolta, joka on vangittu torniin ja joka käsiaan ojennellen siellä odottaa pelastavaa prinssiä, katselee ympärilleen joko se jostakin tulisi. Näyttää vaikealta ja ajoin pelokkaaltakin. Silloinkin kun teknisesti katsoo kameraan, katsoo kameraa pidemmälle jonnekin kaukaisuuteen. Yleisölle jätetään tilanteessa tirkistelijän rooli (joko niin ettemme kiinnosta neitoa koska emme ole prinssejä, tai jopa niin että hän mieluummin unohtaisi läsnäolomme, koska näemme hänet nolossa pinteessä). - En osaa italiaa enkä tiedä, mistä laulussa kerrotaan; sopiiko se tuollaiseen tilanteeseen ollenkaan? Apua Elina kuitenkin näyttää tarvitsevan.

Mattan kirjoitti:Käsitykseni mukaan siinä pyöritetään samaa teemaa kolme minuuttia, eikä siltikään.

Siltä minustakin kuulostaa, sama aihe toistuu, toistuu, toistuu... vähän (tai "vähän") eri korkeuksilta. Odotan koko ajan, milloin itse biisi alkaa, mutta ei se ala, vaan kuuntelen loputonta introa. Slovenia 2009 oli samanlainen haahuilu. Mutta ehkä siinä kuvastuu se kuinka tornin vangilla ajatus kulkee kehää?

phale kirjoitti:matalissakin äänissä on välillä jokin hieman epämiellyttävä klangi

En kuule niitä soundiltaan epämiellyttävinä, minusta kuulostaa vain siltä, että Elina ei laula itselleen mukavimmalta korkeudelta. Ääni on aika hauras ja joku nuotti ei ihan vireessäkään. Mutta ei ne ole sillä tavoin kamalia kuin Malena Ernmanin La Voix:n matalimmat nuotit olivat. Mietin kyllä, kuulisinko kappaleen mieluummin duettona, jossa joku hyvä altto hoitelisi matalat osuudet .

Ja muuten niin minusta Elinan äänelle tekee enemmän oikeutta jokin tällainen eloisampi biisi. (Youtubesta löytyy muutakin Elinan esittämää oikeaa oopperaa, ja se on tätä La Forzaa vaikuttavampaa, mitä nyt Bizet'n Carmenin Habanerassa toistuu ne samat matalien äänten ongelmat, mutta sehän onkin mezzoaaria.)

Rousku kirjoitti:En osaa italiaa enkä tiedä, mistä laulussa kerrotaan; sopiiko se tuollaiseen tilanteeseen ollenkaan? Apua Elina kuitenkin näyttää tarvitsevan.

Kyllä minun mielestäni tavallaan sopii. Sanoitus on aika haaveileva. Elina laulaa opastavasta valosta äärettömyydessä ja ikuisuudessa

^^R'n'b ei välttämättä ole oikea genre, mutta se siitä rumpuryöpsytyksestä tuli ensimmäisenä mieleen. En tosin kuuntele kyseistä geneeä paljoakaan. Jousimatto on sitä perinteisyyttä, joka olisi ehkä parempi. Sanoitus voisi jopa sopia prinsesssaan tornissa (peruskauraa kohtalosta ja rakkaudesta), mutta näin katsojana tulee kovin ulkopuolinen olo. Voisi verrata vaikka Salvadoriin, joka ei katsonut kameraan ollenkaan, mutta loi silti intiimin tunnelman joka kamerakulmineen oli miltei täydellinen ylöspano.

Saman teeman kierrättäminen ei itsessään ole ollenkaan pahasta (pidän esimerkiksi Belgian viime vuoden viisusta studioversiona ja klassisesta musiikista löytyy teemavariaatioita vaikka millä mitalla), mutta teeman tulee siinä tapauksessa olla hyvä.

Kuuntelin La forzan tyyliin toista kertaa ikinä, ja kerrankin olen samaa mieltä tämän penseämmän näkökannan kanssa. Biisi olisi kyllä kauheen kiva. Kertsissä on jo jotain yritystä, mutta nuo säkeistöt on aika mitäänsanomattomat.

Onkohan tämän Elinan kappaleen kohdalla tosiaan nyt niin että hype johtuu vaan siitä että genreä ei tavallisesti viisuissa kuulla - eikä niinkään itse kappaleesta? Pärjäisikö itse biisi vertailussa jos se asetetaan oman lajityyppinsä parhaiden biisien rinnalle? Itselleni tuli mieleen ottaa vertailukohdaksi Federica Falzonin Diamonds - ja kyllä tämä mielestäni biisinä pesee Elinan kappaleen, melodia kantaa koko 3 minuuttia ilman heikompia kohtia.



Kyllähän Elinaa mielikseen kuuntelee (ja katselee) mutta onkohan itse biisi hiukan yliarvostettu huuman johtuessa osin "korkeakulttuurisesta" kosketuksesta... jotenkin luulen että reaktio olisi miltei sama, esittäisi Elina lähes minkä kappaleen tahansa.

^ En voi tietenkään muiden puolesta puhua, mutta itse rakastan sitä yksinkertaisesti siksi että se on mykistävän, sykähdyttävän kaunis ihan kokonaisvaltaisena kokemuksena, sitä kuunnellessa tuntuu kuin leijailisi johonkin taivaan korkeuksiin...

phale kirjoitti:Minusta La Forza on kyllä oikein kaunis kappale, ja kun Etnopatsy kerran karsiutui, niin paras jatkoon päässeistä. Yleisesti en ole kauhean suuri klassisen laulusoundin ystävä, mutta tässä itse sävellys on niin kaunis, ettei sekään haittaa, vaikka osa äänistä varsin piipitykseksi meneekin ja matalissakin äänissä on välillä jokin hieman epämiellyttävä klangi. Että siltä osin olen eri mieltä niiden kanssa, joiden mukaan tässä olisi kyse pelkästään laulajasta, kyllä minä pitäisin tästä jonkun toisenkin esittämänä, mahdollisesti jopa vielä enemmän. Mutta minuun nyt vetoaa tällainen kaunis ja eteerinen minimalismi, pidinhän Blackbirdistakin viime vuonna, vaikka se joidenkin mielestä oli liian yksinkertainen.

^^ Minusta La forza on kaunis ihan riippumatta genrestään ja esittäjästään. Ja vähintään kymmenen kertaa parempi kuin tuo Diamonds, jonka melodiasta en saanut ensikuulemalla oikein minkäänlaista otetta. Mutta nämä ovat makuasioita, ei näitä voi järjellä selittää. (Tosin täällä Kuppilassa tämän ymmärtäminen tuntuu aina välillä olevan hankalaa niille, jotka eivät jostain kappaleesta itse suuremmin välitä.)

Diamonds. Kaikkien aikojen paras junnuviisu ja kaikkien aikojen top-10:ssä vielä olemattomassa yhdistelmäpuntarissanikin.

phale kirjoitti: (Tosin täällä Kuppilassa tämän ymmärtäminen tuntuu aina välillä olevan hankalaa niille, jotka eivät jostain kappaleesta itse suuremmin välitä.)

(Kyllä sen ymmärtäminen tuntuu olevan hankalaa niillekin, jotka jostain kappaleesta välittävät...)

Federican ääni kuulosti niin kamalalta, etten pystynyt puheena ollutta Diamondsia kuuntelemaan. Ja orkesteri ts. taustanauha ei meinaa salin mölyltä kuulua lainkaan.

Siinä missä La forza on ehkä turhakin vakavasti otettavan oopperan kuuloinen tunnelmapala ,niin "DIamonds" oli sellasta pilipali poppia yhdistettynä oopperaääneen ....(kamala)

^^ Ai? Itse olen kyllä törmännyt enemmän siihen, että ihmetellään miten joku voi tästä pitää, ja sitten yritetään jotenkin selitellä että varmaan se johtuu vain laulajasta, eihän tästä kappaleesta voi kukaan oikeasti pitää tms. En ole huomannut päinvastaista, jossa sanottaisiin että pakkohan sinunkin on tästä pitää. Mutta voi toki olla etten ole kaikki viestejä niin tarkkaan lukenut, kuitenkaan ainakaan omalla kohdallani ei ole tullut moista yhtä lailla vastaan.

(Mutta pahoittelen jos annoin liian yksipuolisen kuvan, on voinut vain jäädä huomaamatta vastaava toiminta toiseenkin suuntaan!)

phale kirjoitti:^^ Ai? Itse olen kyllä törmännyt enemmän siihen, että ihmetellään miten joku voi tästä pitää, ja sitten yritetään jotenkin selitellä että varmaan se johtuu vain laulajasta, eihän tästä kappaleesta voi kukaan oikeasti pitää tms. En ole huomannut päinvastaista, jossa sanottaisiin että pakkohan sinunkin on tästä pitää.

Et ole ainoa... (En ole jaksanut laskea kuinka moni on täällä valittanut että biisi puuttuu ja äänestähän tässä vain tykätään... Mikä ei ole fakta vaan täysin makuasia.)

Diamondsista löytyy kyllä melko vaivattomasti myös studioversio jos yleisön taustamöly häiritsee.

Minun on kyllä vaikea olla noteeraamatta Elinan biisin säkeistön vaisuutta, polkee unisesti vaan paikallaan. Lisäksi kakkossäkeistön taustalle on pop-hakuisesti tungettu biitti joka ei sovellu sinne kovinkaan sujuvasti jos ollenkaan.

Tuntuu että tässä haetaan erottuvuutta sekä poikkeavan genren että kielen kautta ja mikäs siinä, eihän se kiellettyä ole, päinvastoin tervetullutta vaihtelua viisujen keskivertopoppiin sun muuhun. Mutta jos tämä voittaa EL:n ja vaikka peräti koko viisut, uskon että se johtuu paljolti juuri em. erottuvuudesta sekä laulajan äänestä eikä niinkään itse biisistä: Jee tämä on niin erilainen kuin muut ja upea on äänikin, äänestänpä tätä. Sillä metodilla on viisut ennenkin muutaman kerran voitettu.

La Forzan live oli näyttävä ja on parempi kuin studioversio, mutta jotenkin esityksessä oli painostava tunnelma. Tykkäsin kuitenkin, ehdottomasti illan parhaita esityksiä.

Muista ei ole oikeastaan mitään sen kummempaa sanottavaa. Aika keskivertoja kaikki. Vajessa kuulosti siltä että laulaja oli hengästynyt, Everybody's dressed ei muuten vaan iskenyt, Home oli ihan nätti mutta liian kotikutoinen, Külm oli myös kiva mutta liikaa toistoa, pseudoprobleem oli jollakin tavalla nolo. Ainoat joista voin sanoa pitäväni olivat Thousand words ja Drop that boogie.

En ole Eesti laulua aiemmin katsonut mutta vähän ihmettelin että kaikki esitykset oli etukäteen kuvattu ja livenä oli vain jonkin asteen haastattelut tai muuta jossa tutustuttiin artistiin.

^ Näin se on ollut jo vuosia, semit on kuvattu viikkoa etukäteen mutta artistit on livenä paikalla. Finaali sitten vasta täysin livenä.

Otetaas vertailun kohteeksi vielä Réalta na Mara

^Sori, en vain kestä kuulla lapsenääntä noin yleensä. Eikö Elinaa kappaleineen olisi reilumpaa verrata johonkin aikuiseen?

phale kirjoitti:^^ Ai? Itse olen kyllä törmännyt enemmän siihen, että ihmetellään miten joku voi tästä pitää, ja sitten yritetään jotenkin selitellä että varmaan se johtuu vain laulajasta, eihän tästä kappaleesta voi kukaan oikeasti pitää tms. En ole huomannut päinvastaista, jossa sanottaisiin että pakkohan sinunkin on tästä pitää.

No jos ei pakkohan sinunkin on pitää -kommentteja, niin ainakin ihmetellään, miten voi olla pitämättä, ja esitetään tälle ulkomusiikillisiakin selityksiä (esim. Saaran kilpailija).

Rousku kirjoitti:^Sori, en vain kestä kuulla lapsenääntä noin yleensä. Eikö Elinaa kappaleineen olisi reilumpaa verrata johonkin aikuiseen?

Mjaa makunsa kullakin, minusta vaan on kovinkin kaunis ääni hänellä vaikka nuori onkin.

Varmaan olisi mutta nuo nyt ekana tuli nyt mieleen kun naispuolisesta oopperasta puhutaan nimenomaan Eurovision-kontekstissa, eivätkä nuo laulajat kauas aikuisista tasossa jää. Ruotsi 2009 lienee viimeisin aikuisten puolella (?) mutta siinäkin vain kertsi on opera-osastoa.

Jos vertailukohtia haetaan, niin itselleni tätä lähinnä on viime vuoden Iso-Britannia, vaikkei siinä olekaan klassista laulua ja sävellyskin on hieman erihenkinen. Nyt kun sen uudestaan kuuntelin, niin sen sovituksessa on hyvinkin paljon samoja elementtejä La forzan kanssa.

Rousku kirjoitti:No jos ei pakkohan sinunkin on pitää -kommentteja, niin ainakin ihmetellään, miten voi olla pitämättä, ja esitetään tälle ulkomusiikillisiakin selityksiä (esim. Saaran kilpailija).

OK, pahoittelen, en ole tätä ketjua niin tarkasti lukenut. Olen vain aiemminkin törmännyt täällä siihen että näkemykseni kappaleesta kyseenalaistetaan ja väitetään johtuvan pelkästään ulkomusiikillisista asioista, joten siksi tartuin nyt asiaan.

Rousku kirjoitti:

rosetta kirjoitti:Kuten taisin eilen liveketjussa sanoa, ko. kappale on TAIDETTA, jotain mitä ne biisin puuttumisesta valittavat eivät vain osaa ymmärtää Sama kuin valittaisi jostain Picasson maalauksesta, että siitä puuttuu selkeä kuva mitä se esittää...

Jos La Forza olisi maalaustaidetta, se olisi kyllä imelä romanttinen maisemamaalaus pastellivärisine pilvineen ja taivaanrantoineen, eikä mikään Picasso.

Vähän kailottavalta kuulostaa. Elinan korkeat äänet ovat aika raakoja, niissä ei ole paljoakaan lämpöä eikä sointia. Alemmat äänet kuulostavat myös väkinäisiltä. Vähänniinkuin että epäkypsyys tai tekninen heikkous häiritsee biisin kokemista, kireys käy korviin ja sattuu kurkkuun ja hajottaa kokonaisuutta. Biisiä on vaikea hahmottaa osin tuosta syystä. Siksi ehdotttaisin, että kyseessä on Juhani Palmun Communication - Blackbirdshän oli kaikilta osa-alueiltaan ehyt.



Hänhän on vielä tosi nuori, etenkin v.2014, mutta silti, Elinan Rosinan aaria Sevillan parturista verrattuna vaikkapa Cecilia Bartoliin - ihan vain että kun soi ei riivi.

silti moni ns ammattilainen frendini sanonu esim ,että ei tarja turunen pystyis tuoho eikä oo noin taitava.

ta1ja kirjoitti:

Rousku kirjoitti: Jos La Forza olisi maalaustaidetta, se olisi kyllä imelä romanttinen maisemamaalaus pastellivärisine pilvineen ja taivaanrantoineen, eikä mikään Picasso.

Vähän kailottavalta kuulostaa. Elinan korkeat äänet ovat aika raakoja, niissä ei ole paljoakaan lämpöä eikä sointia. Alemmat äänet kuulostavat myös väkinäisiltä. Vähänniinkuin että epäkypsyys tai tekninen heikkous häiritsee biisin kokemista, kireys käy korviin ja sattuu kurkkuun ja hajottaa kokonaisuutta. Biisiä on vaikea hahmottaa osin tuosta syystä. Siksi ehdotttaisin, että kyseessä on Juhani Palmun Communication

Niin siis puhut nyt Elinan äänestä (tai hänen äänestään tässä viisutyrkyssään). Minä ajattelin ihan kappaletta vain, esitti sen kuka tahansa. No, ehkä joku oikein taitava saisi siihen jotain ilmettä.

ta1ja kirjoitti:Hänhän on vielä tosi nuori, etenkin v.2014, mutta silti, Elinan Rosinan aaria Sevillan parturista verrattuna vaikkapa Cecilia Bartoliin - ihan vain että kun soi ei riivi.

Nooh, voi sitä olla ihan kelpo laulaja, vaikkei olisi Cecilia Bartoli. Mutta kieltämättä tuo linkkaamasi on Elinalta aika kamala. Kuuntelin joitakin hänen esityksiään, tuo on huonompi kuin ne mitä minulle sattui eteen. Mutta siis kaipaisin (hänelle) pitkien suorien nuottien sijaan jotain kepeää koloratuurihommaa.

^ Joo, oli epäedullinen Elinalle ja voi olla hyvä vaikkei ole Bartoli, yritin sitäkin sanoa sanomalla että on vielä nuori ym, mutta halusin myös demonstroida mitä tarkoitan. Minusta ne Rosinan aarian koloratuuriosat kuulostavat myös kovin "kuivilta", tai mikä se termi nyt onkaan kun ei heläjä. Tuubilta tuli perään Saara Aallon korkeita kuviointeja ja on siinäkin jo eroa.

Kyllä minä myös kappaleesta puhuin: sikäli, että siitä on vaikea saada otetta kun minusta tuo laulanta ei pelitä, mutta sen minkä sain niin onhan siinä sellaista kitschiä mihin viittasit: johtuuko se itse biisistä vai sovituksesta on myös oma kysmyksensä.

Rousku kirjoitti:No jos ei pakkohan sinunkin on pitää -kommentteja, niin ainakin ihmetellään, miten voi olla pitämättä

Nyt tässä on taas mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin - itse en ainakaan ihmettele sitä ettei joku tästä pidä (makunsahan kullakin), vaan ihmettelen miksi on pakko koko ajan jankuttaa sitä että tästä muka "puuttuu biisi", kun asia ei objektiivisesti ottaen näin ole.

^Objektiivisesti ottaen siitä puuttuu biisi . Tai sitten voimme kutsua mitä tahansa yhteen liitettyjä ääniä biisiksi.

^ Olet objektiivisesti ottaen täysin väärässä (Johan sen sanoo kilpailun nimikin, Eesti Laul, jonne esityksiä ilman sitä laul'ia tuskin hyväksyttäisiin. )

No juu, ei tästä taida olla järkeä enempää jankata (ainakaan sinun kanssasi); mutta tuolla asenteella ei kyllä yhtään kannata ihmetellä miksi jotkut kappaleesta pitävät sitten suivaantuvat...

ta1ja kirjoitti:Kyllä minä myös kappaleesta puhuin: sikäli, että siitä on vaikea saada otetta kun minusta tuo laulanta ei pelitä, mutta sen minkä sain niin onhan siinä sellaista kitschiä mihin viittasit: johtuuko se itse biisistä vai sovituksesta on myös oma kysmyksensä.

Voi myös (ainakin) osin olla niin, että se, minkä koen puuttuvaksi biisiksi, on laulannan pelittämättömyydestä johtuvaa hahmottomuutta. Mutta siis vaikutelmani on, että kyseessä on intro, jota toistetaan, ja itse biisi ei koskaan ala.

Kitsch ei välttämättä ole paha asia. Kävi tässä miten tahansa niin minusta on kiinnostavaa, että vaikka oopperaa niin usein haukutaan elitistiseksi, oopperalaulantaa luonnottomaksi ja etenkin sopraanoja korviaraastaviksi kiljukauloiksi, niin sitten kun oopperaääntä (vaikka keskinkertaistakin) on tarjolla helposti sulavassa paketissa (eikä liian pitkää biisiä kerralla) niin yleisö on innoissaan. Onhan sellaisella viisuissa pärjätty ihan kohtalaisesti, ja nimenomaan yleisöäänestäjät ovat tykänneet. Onko sitten vain niin, että kun oopperan biisit on tapana paketoida hintavaksi näytelmäksi jonka kieltäkään ei ymmärrä, niin ei käy kaupaksi? Tässä voisi olla tuotekehityksen paikka.

No rosetta, minustakin, ulkopuolisesta tässä asiassa, puhuit aika vähintäänkin provosoivasti niistä, jotka eivät Elinan kirkumisesta nauti.

ko. kappale on TAIDETTA, jotain mitä ne biisin puuttumisesta valittavat eivät vain osaa ymmärtää Sama kuin valittaisi jostain Picasson maalauksesta, että siitä puuttuu selkeä kuva mitä se esittää...

Ja jos nyt palataan tuohon väitteeseen niin minusta ihan aiheellinen kysymys on että mitä tällä kappaleella halutaan sanoa? Mikä on se tunne, tunnelma, tunnetila, mitä sillä viestitään? Mistä siinä on kyse? - Se jää nimitääin aika hämäräksi, koko biisin pointti, ja siksi epäilen että monet kokevat ettei tässä ole biisiä.

rosetta kirjoitti:^ Olet objektiivisesti ottaen täysin väärässä (Johan sen sanoo kilpailun nimikin, Eesti Laul, jonne esityksiä ilman sitä laul'ia tuskin hyväksyttäisiin. )

Kilo rautalankaa: "ei ole biisiä" = "kappale ei puhtaan musiikillisesti ole kovinkaan kiinnostava".

Sinä saat siitä jotakin kiksejä, kuten moni muukin. Minä en saa siitä oikein mitään, kuten ei moni muukaan. Ilmaisu "ei ole biisiä" sanoittaa tuota jälkimmäistä, täysin subjektiivista kokemusta, mutta vaikka se kokemus on täysin subjektiivinen, se ei ole yhtään sen subjektiivisempi kuin sinun kokemuksesi, että kyseessä on taideteos.

Eli se, onko tässä biisiä vai ei, on subjektiivinen kokemus, eikä sinun kokemuksesi asiasta ole sen objektiivisempi kuin kenenkään muunkaan. Viittaaminen kilpailun nimeen tässä yhteydessä on silkkaa saivartelua asian vierestä.

Kun sanon, että tästä puuttuu biisi, tarkoitukseni on ilmaista jotakin subjektiivista kokemustani. Sinä kai oletat minun pyrkivän esittämään jotakin objektiivisempaa kuin mitä itse ajattelen esittäväni.

Timoteus myös luonnehti biisiyttä osuvasti mahdollisuutena tehdä toimivia covereita. Eli kappaleen itsensä kiinnostavutta, riippumatta siitä, kuka ja miten sitä esittää. Tuo on usein aika hyvä biisiyden kriteeri. Tekeekö mieli lauleskella La Forzaa (ehkä pari oktaavia alempaa) itsekseen kotona ollessaan?

Pitihän se minunkin käydä kuuntelemassa ja katsomassa päivän puheenaihe La Forza. Eipä tuo minua innostanut vaikka olenkin aika kummallinen musiikkimaultani näissä viisupiireissä. Kylmä kuin jääpuikko oli esittäjä ja itse kappalekin. Jos genrestä puhutaan niin kyllä Essi Luttinen ja Opera Skaala tämän peittoaa 10 - 0