Viisukuppila

Weewa kirjoitti:Kävin eilen mieheni kanssa katsomassa leffan Koskemattomat. Olipa pitkästä aikaa ihana hyvänmielen elokuva. Lyhyesti elokuva kertoo neliraajahalvaantuneesta miehestä, joka saa avustajakseen entisen pikkurikollisen ja heidän ystävyydestään. Elokuva oli todella lämminhenkinen ja tykkäsin elokuvan huumorista tosi paljon. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Suosittelen! Viisi tähteä!

Mäkin suosittelen ja tykkäsin! Sain jo ainakin yhden työkaverin menemään katsomaan tuon ja sekin tykkäs.

Mä oon ihan varma, että tuo voittaa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin, vaikka suurimpaa osaa muista tarjokkaista en olekaan nähnyt, oli tuo vaan niin hyvä (ja lisäksi kansainvälisesti menestynyt).

Mäkin tykkäsin Pääosamiehet olivat mainioita rooleissaan, kuten myös oikeastaan koko roolitus muutenkin.
Mukavinta oli, ettei asioista draamailtu turhan takia eikä niitä paisuteltu "jenkkityyliin". Elokuva oli kerrassaan elämänmakuinen ja todentuntuinen.

^ Pakkohan tuo on mennä katsomaan, kun niin hehkutatte. Lisään leffan listalleni Hobitin ja Piin elämän seuraan.

Mekin kävimme poikaystäväni kanssa katsomassa Hobitin. Tykkäsin todella paljon, kolme tuntia kului kuin siivillä! Tarusta en koskaan ole oikein jaksanut innostua, mutta tämä tarina vaikuttaa kiinnostavammalta. Yritin joskus teininä lukea Hobittia, mutta jätin sen kesken. Voin siis niellä kaikki elokuvalliset ratkaisut marisematta niistä.

Milloinkohan seuraava elokuva ilmestyy? Joutuuko sitä odottamaan vuoden? En jaksaisi!

riksa[ kirjoitti:Täytyy muuten myös huomioida Sarumanin näyttelijä Christopher Lee, joka on 90-vuotias! Ja täysissä voimissaan.

Teräspappa.

Mua ei jotenkin jaksa kiinnostaa tuo Hobitti lainkaan?
Jotenkin on vieläkin tuo kyllötys niistä Sormusten herroista ja jatketuista laitoksista ja jatkuvista tv-esityksistä? Ehkä 10 vuoden kuluttua olen valmis katsomaan uudelleen tuon TSH-trilogian kokonaan ja sitten perään mahdollisesti Hobitit
Mua aina vieraannuttaa elokuvateollisuudessa sellainen rahastuksen maku, joka tässä jotenkin haisee ja kauas. Jos alunperin studiot vastustelivat sitä, että Jackson sai tehdä TSH:stä trilogian ja kaikki kritisoivat sitä, että niin laaja kirja "typistetään" kolmeen osaan. Ja nyt pikkuinen kirja on laaaaaaaaaaaajennettu trilogiaksi

Hobitti oli minusta hieman pitkitetyn oloinen. Se lähti liikkeelle aivan liian hitaasti ja kaukaa, enkä olisi millään jaksanut odottaa, että päästään kunnolla seikkailemaan. Leffan alkupuoliskoa voisin sanoa jopa tylsäksi. Loppupuolella tuli hyviä hahmoja ja kaikenlaista ryminää ja menoa sen verran, että alkoi mullekin maistua kunnolla. Musiikit ja näkymät olivat kautta linjan hienot. Pääosan esittäjä Martin Freeman oli mahtava. Kokonaisuutena jätti kuitenkin ristiriitaisen olon.

Itse taas pidin Hobitin alkupuoliskosta enemmän. Loppu meni puissakiipeilyineen ja mahdottomista tilanteista pelastumisineen tylsäksi. Örkit susihukkineen eivät jaksaneet kiinnostaa pahiksina. Mutta olihan se vähän hajanaisen oloinen rönsyilevine sivujuonineen. Tätä riivasi vähän sama asia kuin uusinta Bondia, Skyfallia. Eniten oli panostettu efekteihin ja jyteviin äänitehosteisiin. Jos tämä on elokuvan vallitseva kehityssuunta, arvelen, että tulee entistä harvemmin vierailtua leffateattereissa.

Piin elämä ei ollut aivan niin hyvä kuin olin odottanut, mutta annan leffalle kuitenkin kolme ja puoli tähteä. Muutamat kohtaukset olivat todella kauniita, ja suvaitsevaisuus sanomana on hyvä.

Joululomalla olen käynyt katsomassa uusimman Bondin ja Hobitin.... Bond oli ihan ok, jotensakin kankea ja synkkä minusta. Hobittia , aika meni kuin siivillä.

tonywerner kirjoitti: Jos alunperin studiot vastustelivat sitä, että Jackson sai tehdä TSH:stä trilogian ja kaikki kritisoivat sitä, että niin laaja kirja "typistetään" kolmeen osaan. Ja nyt pikkuinen kirja on laaaaaaaaaaaajennettu trilogiaksi

No älä! Mä kävin katsomassa hobitin ja oletin sen olevan ihan yksi kokonainen elokuva, ei mikään trilogian alkuosa. Siis eihän tässä ole mitään järkeä! Väkisin pitää vääntää trilogia ja seurauksena elokuva on todella hidas ja jankkaava. Mulla meni vähän maku Hobittiin Vaikka olihan siinä hetkensä, muun muassa pitkä klonkku-kohtaus oli mielestäni todella hyvä!

Hobitista puuttui söpö Elijah ja tyrmäävä Liv, joten eihän tuo mitenkään päässyt Taru sormusten herrasta -tasolle. Missä silmänruoka?!

Minä nautin älyttömästi Hobitista! Kahteen otteeseen menin jopa kananlihalle, mitä en muista monesti leffassa tapahtuneen. Olen lukenut Hobitti-kirjan ruotsiksi, joten tiesin tapahtumista jonkin verran etukäteen (osan olin jo unohtanut). Erityisesti miellyin muutamaan erinomaiseen hahmoon. En kokenut leffaa jankkaavaksi ollenkaan.

Kävin muuten katsomassa leffasta sellaisen 3D-version, jossa on käytetty HFR-tekniikkaa. Kuva näytti toden totta huomattavasti aidommalta, ja välillä tuntui, että kuvaa pikakelattiin eteenpäin. Yleisesti ottaen tykkäsin kyllä tuosta uudesta tekniikasta.

^Mäkin katsoin 3D-version, enkä ymmärrä, miksi sen piti olla 3D:nä, kun eihän siinä edes ollut mitään hienoja 3D-kohtauksia.

Mä kävin katsomassa Hobitin myös 2D:nä, ja täytyy sanoa, että ei se 3D kyllä erityisemmin tuonut mitään lisämaustetta elokuvaan. toisaalta tuo uusin tekniikka olisi mielenkiintoista kokea!

Piin elämä.

Minusta tuntuu siltä kuin Amerikka olisi kussut päälleni.

Päällesi kusi varmaankin myös Taiwan, kun otetaan huomioon että kyseisen elokuvan on ohjannut taiwanilainen Ang Lee.

Kuvailin sitä, millainen tunne elokuvan katsomisesta syntyi. Se ei mielestäni liity ohjaajan syntyperään mitenkään.

Vai menikö multa nyt joku vitsi ohi (niin kuin kuppilassa yleensä menee )?

Ymmärsin postauksesi niin, että olisit arvostellut elokuvaa liian "amerikkalaiseksi", joka mielestäni tuntui vähän kaukaa haetulta kun ottaa huomioon miten kansainvälisin voimin kyseinen elokuva on tuotettu. Taisin tajuta siis kommenttisi täysin väärin. Noloa! Pahoittelut siis siitä.

Mutta oliko siis kuitenkin niin, ettet kyseisestä elokuvasta pitänyt?

Yritin kommentillani vitsikkäästi viitata siihen, että elokuva oli minusta hengeltään, sanomaltaan ja tyyliltään sellainen, millaisia kaikkein kliseisimmät amerikkalaiset elokuvat yleensä ovat. Ohjaajan syntyperä jne. oli toki minulla tiedossa. Kansainvälinen tiimi ei kuitenkaan aina tarkoita, että lopputulos olisi kansainvälinen. Elokuva oli sellaista amerikkalaista hattaraa, että minua ja seuruettani suorastaan ällötti.

Yhtenä periamerikkalaisena piirteenä mainittakoon se, että elokuvassa koettiin tarpeelliseksi selittää auki ja vääntää rautalangasta aivan kaikki. Pointin alleviivaaminen on hyvin tyypillistä amerikkalaisille elokuville, mutta edes pahimmissa jenkkiroskaleffoissa en ole törmännyt niin rankkaan katsojan aliarvioimiseen kuin tässä elokuvassa. Siksi minusta tuntui siltä, että minut on häväisty amerikkalaisella kulttuurilla.

Elokuvassa tiivistyi kaikki, mikä nykyajan länsimaisessa viihteessä on vialla. Siihen on näppärä viitata "amerikkalaisuutena".

Ymmärrän kyllä pointtisi, vaikka en asiaa ihan samalla tavalla näekään. Mielestäni elokuvassa ennemminkin annettiin katsojan valita oma näkökulmansa elokuvan kulkuun liittyen. En ole lukenut kyseisen elokuvan lähdemateriaalia, mutta mielestäni elokuvan tapahtumat voi helposti tulkita useammallakin tavalla. Itselläni Life of Pistä jäi mieleen aivan uskomaton elämys elokuvatetterissa, jollaista kokee äärimmäisen harvoin. Olisin toki toivonut elokuvan ratkaisevan kohtauksen tapahtuneen hieman erilaisella tavalla, mutta kunnioitan täysin Ang Leen näkemystä loppuratkaisun suhteen. Elokuvamakuni on siis varmaankin liian "amerikkalainen", vaikka pyrinkin katsomaan paljon elokuvia, jotka eivät ole tyypillisellä "hollywood-kaavalla" tehtyjä.

Nehaka kirjoitti:Pointin alleviivaaminen on hyvin tyypillistä amerikkalaisille elokuville, mutta edes pahimmissa jenkkiroskaleffoissa en ole törmännyt niin rankkaan katsojan aliarvioimiseen kuin tässä elokuvassa.

Piin elämää en ole nähnyt, enkä ole kiinnostunutkaan näkemään, mutta tämän pointin alleviivaamisen amerikkalaisena ärsyttävänä piirteenä voin kyllä yleisellä tasolla allekirjoittaa.

BronZe kirjoitti:Elokuvamakuni on siis varmaankin liian "amerikkalainen", vaikka pyrinkin katsomaan paljon elokuvia, jotka eivät ole tyypillisellä "hollywood-kaavalla" tehtyjä.

Näin kai sitten minäkin. Musta Piin elämä oli ihana ja erittäin lumoavan kaunis. Sitä avomeriosuutta varsinkin seurasin hyvin kiinnostuneena.

Kävin pitkästä aikaa Levykauppa Äx:ssä ja tietäähän sen, että siellä päätyy mopo rotkoon. Nyt leffahyllystäni löytyvät seuraavat:

Woody Allenin Kairon purppuraruusu
Stanley Kubrickin A Clockwork Orange
Krzysztof Kieslowskin Lyhyt elokuva rakkaudesta
Charlie Kaufmanin Synecdoche New York
Kim Chapironin Sheitan

Myyjä virnuili jotenkin jännästi ja vaikutti siltä, ettei sillä meinaa pitää pokka. Yritin keksiä, mikä ostoksissani oli huvittavaa, mutta enpä keksinyt mitään, joten ehkä sillä oli muuten vain hauskaa.

Jónsì kirjoitti:

Nehaka kirjoitti:Pointin alleviivaaminen on hyvin tyypillistä amerikkalaisille elokuville, mutta edes pahimmissa jenkkiroskaleffoissa en ole törmännyt niin rankkaan katsojan aliarvioimiseen kuin tässä elokuvassa.

Piin elämää en ole nähnyt, enkä ole kiinnostunutkaan näkemään, mutta tämän pointin alleviivaamisen amerikkalaisena ärsyttävänä piirteenä voin kyllä yleisellä tasolla allekirjoittaa.

Ymmärrän mitä tällä haetaan, mutta itseäni puolestaan ärsyttää, että "amerikkalaisuus" on Euroopassa jotenkin sellainen itsestäänselvä negatiivinen kulttuuriin liittyvä määre, joka kummallisen poikkeavasti kyyseenalaistamattomalla tavalla on lupa heittää mukaan ja sitten kaikki nyökyttelevät. Merkkinä tomiva klise, täyttää tarkoituksensa kyllä, mutta sulkee ja typistää kunnon stereotypian tapaan. Enkä kohdenna tätä nyt kehenkään, tätähän tekevät kaikki ransakalaisista filosofian guruista alkaen. Ja toki on muitakin, kuten neukkula jne, mutta silti monet niistä muista ovat sellaisia että niitä ei ihan niin suorilta ole lupa käyttää.

Enkä sano etteikö olisi osuva

Me käytiin tänään päiväleffassa katsomassa Oscar-ehdokkuuksia kerännyt, Ben Affleckin ohjaama ja tähdittämä Argo. Leffa kertoo -79 alkaneesta panttivankitilaanteesta, jossa iranilaiset hyökkäävät USA:n suurlähetystöön ja 6 ihmistä pääsee pakenemaan Kanadan suurlähettilään kotiin. Leffa kertoo näiden kuuden pelastamisesta.

Tositapahtumiin perustuvat leffat on kyllä aina tosi ristiriitasia. Tavallaan on hienoa saada tietoa historiasta, mutta kun koskaan ei tiedä miten tapahtumia on väritetty ja mikä totuus olisi sieltä tarinan toiselta puolelta katsottuna. Jotenkin pelottaa, miten tällaiset leffat vaikuttavat ihmisten mielikuviin Lähi-Idän tilanteesta, historiasta ja ihmisistä.

Tykkäsin leffasta, se piti tosi tehokkaasti otteessaan ja ihan loppuun asti sai jännittää, että miten tässä nyt käy. Oon vähän puhelinfriikki ja niin taitaa olla joko Affleck tai lavastajakin, sen verran monta erilaista lankapuhelinta elokuvassa näkyi. Leffa ei ollut järin moniulotteinen eivätkä näyttelijäsuoritukset mitään ravisuttavia, mutta kokonaisuus toimi. En suosittele niille, jotka haluavat leffakokemukseltaan jotain suurta, mutta suosittelen niille joiden mielestä tositapahtumiin perustuvat leffat ovat mielenkiintoisia jenkkinäkökulmasta huolimatta.

Koskemattomat oli hyvä elokuva! Hauska ja muutamaan otteeseen liikuttavakin.

Ella ja kaverit oli outo. Tulevan työkaverin bongasin statistina.

Lento (Flight) oli aika onnistunut. Denzel Washington on juoppo lentokapteeni Whitaker, joka pelastaa koneen täystuholta, vaikka on ihan kännissä, vai juuri siksikö? Sairaalassa hän tutustuu narkkari Nicoleen, joka on vetänyt överit ja haluaa päästä kuiville. Sankarilla ei ole ongelmaa, vikahan oli koneessa. Loppuratkaisu on arvattava, jopa kliseinen, mutta ei tyhmä.

Onnettomuutta tutkiva NTSB tuli tutuksi syksyllä, kun Fox esitti kanadalaista sarjaa Lentoturmatutkinta (Air Crash Investigation aka Mayday). Sen jälkeen olen katsonut lisää sarjan jaksoja YouTubesta. Onnettomuuteen on yleensä monta syytä. Jos syy on lentäjän virhe, jostain se virhekin johtuu. Lentäminen on turvallista, koska virheistä opitaan, ja siksi sarja ei ole niin masentava kuin voisi luulla.

21 tapaa pilata avioliitto on pitkäst aikaa hyvä kotimainen elokuva, suosittelen kaikille komediasta pitäville!

Kävin katsomassa Sunnuntai-iltana elokuvan Rakkaus.

Oli kyllä vaikuttava ja ennen kaikkea hiljentävä kokemus. Ikinä en ole nähnyt salia noin hiljaisena elokuvan päättymisen jälkeen ja sali oli muuten täynnä.

Maalaispoju kirjoitti:21 tapaa pilata avioliitto on pitkäst aikaa hyvä kotimainen elokuva, suosittelen kaikille komediasta pitäville!

Ihan kiva elokuva, mutta ehkä ennemmin kutsuisin tuota draamaksi kuin komediaksi. Tai sitten olen vaan nuiva setä. Nauroin pariinkin kertaan, mutta osa hauskoiksi tehdyistä kohtauksista eivät kyllä naurattaneet.

Muoks. Sali oli viimeistä penkkiään myöten täynnä. Lienevätkö hiihtolomat ja Veikkaus-kortin kaksi yhden hinnalla vaikuttaneet...