Tuon tyylistä ajattelua tuntuu olevan ilmassa nykypäivänä paljon muutenkin: ei saa valittaa "pienestä", sillä on "suurempiakin" murheita. Ei saa valittaa pahasta ruoasta, sillä Afrikassa lapset näkee nälkää. Ei saa valittaa huonosta palkasta, sillä monilla ei ole työtä ollenkaan. Ei saa antaa rahaa turvapaikanhakijoille, sillä Suomessakin on vähäosaisia ja köyhiä. Eikä saa laulaa yli 70 vuotta sitten tapahtuneista Krimin pakkosiirroista, sillä samaan aikaan käynnissä oli sentään holohausti ja toinen maailmansota.Ihme_Mies kirjoitti:Aiemmissa "dissauksissa" on jo syitä miksi tämä kappale on mielestäni korni -tai vähintäänkin banaali-, mutta lisättäköön, että vuonna 1994 maailmassa tapahtui valtavasti sellaisia asioita, joiden rinnalla pakkosiirrot on todella kevyttä kauraa. Sikälikin tuntuu turhalta rutinalta, että omakohtaisestikin voisin kuvitella loputtomiin ikävämpiäkin asiota kohdalleni kuin se että joutuisi väkipakolla muuttamaan jonnekin muualle.
Nämä pakkosiirrot näyttelevät epäilemättä maailmanhistoriassa todella pientä roolia eivätkä monet ole niistä kuulleetkaan aikaisemmin. Jamalan omassa elämässä tämä kuitenkin on ollut suuri tragedia, sillä hänen perheensä pakkosiirrettiin vuonna 1944 Stalinin käskystä Krimiltä Kirgisiaan, jossa hän myöhemmin syntyikin. Kun Neuvostoliitto hajosi ja Ukraina itsenäistyi, perhe sai palata takaisin kotikonnuilleen Krimille. Jamala on sanonut, että kappale ei kerro sinänsä tuosta nimenomaisesta maailmanhistoriallisesta tapahtumasta, vaan hänen isovanhempiensa muistoista siitä, kun täytyy jättää koti taakseen ja muuttaa jonnekin, minne ei haluaisi. Myönnän, että olisi kornia laulaa Neuvostoajan pakkosiirroista ilmiönä, mutta oman perheen ja suvun historiasta laulamista henkilökohtaisempaa aihetta ei oikein olekaan.