Viisukuppila

Koin, että tällaiselle ketjulle voisi olla ihan yleisellä tasolla tarvetta. Jotenkin tuntuu, että varsinkin viimeaikoina on herännyt paljon keskustelua siitä, miten viisuja kuuluisi valita. Täällä vapaa sanaa siihen liittyen.

Jotkin maat ovat läpi aikojen luottaneet perinteisiin viisukarsintoihin, semifinaaleilla tai ilman. Toiset tykkäävät karsinnoistaan suurena, moniviikkoisena spektaakkelina. Toiset tyytyvät tiiviiseen, yhden illan jämäkkään pakettiin. Joissakin karsinnoissa formaatti pysyy samana läpi vuosien, toiset uudistuvat taas vuosittain. Toiset menevät tapahtuma ja perinteet edellä, ja viisun valinta on toissijaista.

Myös sisäiset valinnat ovat olleet aina kovassa huudossa. Yleensä yksinkertaisen tavan voi hoitaa soveltaenkin, onhan nähty esimerkiksi paljon biisikarsintoja sisäisesti valitulle artistille, tai kääntäen puhtaita artistikarsintoja. Jälkimmäisestä johtaen on myös viime vuosina nähty kykykilpailujen soveltamista viisukarsintoina.

Ketjussa saa myös avata tuntojaan karsintojen erilaisista pisteytysmenetelmistä. Kuuluuko valta vain kansalle, vai onko raadeillekin paikkansa? Vai pitäisikö valinnan olla kokonaan (korruptoituneiden) raatien heiniä? Ketä raateihin pitäisi kuulua? Äänet sovelluksella, puhelimitse vaiko kenties kirjekyyhkyillä? 25-75, 33-67, vaiko kenties 50-50? Kysymyksiä on monia.

Mitkä ovat sinun suosikkikarsintojasi? Mitä tunteita kansainväliset raadit herättävät? Onko sovellusäänestyksessä tulevaisuus? Siinä muutama johdatteleva kysymys, mutta sana tosiaan vapaa.

En itse seuraa kuin Suomen ja Ruotsin karsintoja, joten siinä mielessä ihan hirveästi en kantaa voi asiaan ottaa, mutta se täytyy kyllä sanoa, että loppujen lopuksi pidän Suomen tyylistä, jossa biisejä on vain pieni määrä. Jonkin verran on tullut vastaan toiveita siitä, että Suomikin voisi taas palata systeemiin, jossa mukana on semit, mutta itse en ole kyllä sen kannalla. Taso heikkenisi taatusti semien myötä enkä muutenkaan oikein näe, mitä lisäarvoa semit toisivat. Omasta mielestä Ruotsikin saisi pikkaisen vähentää biisiensä määrää, eipä heilläkään nykyään taso kovin korkealla pysy, vaikka toki finaalista saadaankin yleensä lopulta melko kova. Ehkä ruotsalaiset itse pitävät lukuisista semeistään, mutta itseä lähinnä puuduttaa se turhanpäiväisten jollotusten määrä, joita viikosta toiseen tulee.

Pidän myös siitä, kuinka Suomessa raadeilla on vain 25% valta. Pitää siis sanoa, että kyllä Suomi on oikein hyvällä tiellä nykyisen UMK:n kanssa.

50-50 palautettava raatien ja yleisön välille. Siitä luovuttiin hätäillen ja hötkyillen kun yksi kansan suosikki jäi valitsematta, ihan ansaitusti IMHO.

^ Todellakin.