Viisukuppila

Istutettiin syksyllä kymmeniä kukkasipuleita kukkapenkkiin - erilaisia liljoja, tulppaaneita, ukonlaukkoja. Ennestään penkissä oli jo komea tulppaanirivi. Nyt lumen alta paljastui kuoppainen kukkapenkki ja ukonlaukat ovat ainoina lähteneet kasvamaan No, hyvä että edes ne - ilmeisesti haisevat sen verran valkosipulilta että eivät kelvanneet myyrille. Pitää ensi syksynä varmaan istuttaa puolikas valkosipulinkynsi jokaisen kukkasipulin mukana.

^ Onkohan nyt taas runsas myyrävuosi? Kannathan vaihtelevat paljon. Itse huomasin lumien alkaessa sulaa, kuinka niitä hyppelee pihallani. Silläkös me lehtopöllöjäkin niin kuullaan; niille lienee hyvät kattaukset nyt? Liottelin valkosipulimurskaa veteen ja rajasin sillä kukkapenkkejäni. Kyllä niistä aika hyvin kaikkea onkin esiin sitten puskenut.

Mitään en ole istuttanut vaan tähän muuttaessani 1. keväänä alkoi paljastua, että pihassahan on kaikenlaista. Oma osuuteni on ollut roudata tuotantoa pihan ulkopuolelle.

^Täytyy olla "hyvä" myyrävuosi, sillä tällaista sipulikukkien tuhoa en muista koskaan aikaisemmin nähneeni. Ja täälläkin on tosiaan lehtopöllö ollut ahkerasti äänessä.

Kananlantaliuos ja kahvinsakat parasta myyrien torjuntaa.

^ Kahvia ehkä voisi ajatella (sitä kun taloudessani syntyy), mutta kanankakka haisee omaankin nenään niin hirveälle että en halua.

^^Tästä konstista en ollut kuullutkaan, kiitos vinkistä!
Kahvinporoja meidän huushollissa tulee runsaasti. Olen aikaisemmin vienyt niitä mustikkapensaiden juurelle.

Ylen myyräjuttu. Väittävät, että kahvi ei auta.

No, tuskin siitä haittaakaan on. Ollapa kissa! Jo vuonna 2010 edesmennyt Sissi-kissani oli kova pyytämään myyriä.

Ruusukvitteniäni lienevät runnelleet myyrien sijaan rusakot. Se oli jo leviämässä uusille alueille, mutta nyt ne versot ovat ihan kuolleita.

kukkii niin monet ihanaiset kasvit, pidän erityisesti koiranputkista, joita jotkut kutsuvat räkäheiniksi, sen takia koska niissä on aina ollut sitä heinäsirkkojen erittämää, kieltämättä ihmisen syljen näköistä eritettä ...
ja nehän sopivat ihanasti värinsä takia kielojen kanssa, noihin viime aikoina tekemiini kukkakimppuihin.
Kasvit =

Lemmikit, syreenit, tuomet kukkivat... ehkä erityisen nopeasti tänä keväänä, alkukesänä, niitä on erityisen ikävä! ..., keltaiset kukat yleensäkin ovat lähinnä sydäntäni... siis niittyleinikit, voikukat, jotka nekin ovat jo lopettaneet hämmentävä upean runsaan kukoistuksensa, isotähtimö, ... akileijat, ..., ... jne.

Muistattehan rakastaa jokaista kasvia, arvon Kuppilalaiset, ei ole olemassa sellaista kuin rikkakasvi.
Inhoan sitä rasismiin viittaavaa sanaa. Käytän sen sijasta nimeä Kilpailijakasvi. !
Inhoan myös lähes yli kaiken ruohonleikkurin ääntä. ... rajansa silläkin eli minkä verran ruohoa pitää kurittaa. Aina voi jättää osan nurmikosta leikkaamatta ja antaa nurmikkokasvien kukoistaa pörriäisten iloksi.
Katso TV2 Tanskalainen Maajussi ja hänen luotsaamaa projektia Ketokasvien suosimisesta. Pois turha nurmikonleikkuu - käyttäkää hyvänen aika järkeänne, sitä vähäistäkin, jonka Luonto on meille lahjoittanut.
Ainutkertaiseen elämäämme. !

Joo täällä meilläpäin on tänä kesänä ilokseni leikelty nurtseja laiskanlaisesti, aika pitkäksi sai venähtää eräässä lähipuistikossakin, tänään sitten oli kaadettu. Siinä on ihan hyvä paikka säästää, sanoisin.

Kimalaisen mönkimistä alppiruusun kukissa seurailin kauppareissuni aluksi. Muuten on kukinnat vähän myöhässä kun on ollut näin vilpoisaa.

Eilisen sateen myötä lehtokotilot nousivat koloistaan syömään niitä jotain upeita liljoja (jotka ovat pihalleni yllättäen ilmestyneet vaikkei niitä ole ennen ollut). Olen kyllä säälimättä myrkyttänyt niitä etanarakeilla (rae, ei rakki), mutta aina niitä vain nousee uusia! Ja nyt on rakeet loppu, ts. loppuivat kun enimmät kotilot pois noukittuani levittelin rakeita ihan kukille itselleenkin.

Sitten toisaalta Tampereen kaupunki taitaa tänä kesänä säästää nurtsien leikkuusta ja tienvarsien parturoinnista, mikä on oikein kivaa. Kauppareittini varrella Ylen kiinteistöjen vierellä on sisänsä tylsän tien poskessa harvinaisen kiintoisaa kasvustoa nyt. Mm. ukontulikukka, jota olen bongaillut täällä muutamassa muussa pisteessä, on nyt levittäytynyt sinnekin ja saanut varttua kukkivaksi. Pölkkyruohoa on niinikään, ja alempana sitten oikein viehkeästi mataraa laajoilla alueilla. Ynnä muuta ynnä muuta! Kukat

Jaa tuossa Wikipedia-linkissä onkin ohje, miten tulikukkaa voi käyttää soihtuna. Minulla on tervaa, eli voisinkin jopa kokeilla.

Edit: Jatkan vielä kukkavuodatusta sen verran, että yleisellä nurtsilla ikkunoitteni vieressä kukkivat valkoapila, niittyhumala ja jokin maanmyötäinen leinikki, vaikka se on melko lyhyeksi leikattu. Omalleni haluaisin jotain samaa, mutta ei vain onnistu, vaikka se on ihan vieressä ja sitkeästi olen yrittänyt valkoapilan siementä kylvää. Voikohan vika olla liiassa lannoittamisessa? Vaativatko nuo ketomaisemman eli köyhemmän (ja kuivan ja valoisan) ympäristön viihtyäkseen? Pihani on paikoin kuiva ja paikoin märkä, eikä kovin valoisa (mutta silti kuunliljalle liian valoisa). - Maahumala pihallani kyllä viihtyy, mutta haluaisin mieluummin niittyhumalaa. (Ja se aito oikea kaljamauste vasta viihtyykin aidan vieressä; on nielaissut kokonaan ruusupensaat. )

Sain joulukukaksi amarylliksen, tosin jouluna se vasta ujoti availi nuppujaan. Mutta nyt kukkii koko komeudessaan! Ainoa vain, että meinaa myös kaatua, kun painaa niin paljon se kukinto. Pitänee pistää ruukun laidalle iso jakoavain vastapainoksi, tai kasa rautanauloja. Milloinkahan sen voisi istuttaa isompaan ruukkuun? Kukinnan jälkeenkö vasta?

Ensi kesänä pitäisi talossamme kunnostettaman piha-aidat, ja istutukset varmaan kärsivät operaatiosta enemmänkin. No, pakko kai sekin joskun on tehdä.

kukinnon jäläkehen wasta, laitat isompaan ruukkuun ja osto multaa johon oot sekoittanut kahvinporoja ... varowaista kastelua pitkin talavia ja kevättä ja siirto mahiksen viileään, esim. parvekeoven juureen ... sisäpuolelle tietysti ...
Sain paikall. K-kaupasta muutaman yli jääneen jouluruusun, niille olen antanut warowasti virtsallani höystettyä seisonutta wettä. Ylikukkineet kukat poistan... jaan niitä lähimmäisille, rakkaimmilleni, nehän woi kewään tullen istuttaa hywään rawinteikkaaseen maahan, parvekkeelle, ruukkuun tahi maahan ...
Sain myös muutaman myymättä jääneen amarylliksen, yksi on näköjään valkoinen, muut lienevät tavanomaisia punaisia... sama lannoitus ... puhelu ja lauleskelu niille ... ja toiwotaan parasta. Jakoon menevät nekin ...

Huonekasvit... tuoksupelargoni on lähes kadonnut kaiken vihreytensä, huolestun ... valoa kun on tietysti vielä niin vähän ..., odotan kevättä että saan ottaa siitä pistokkaita... ahhh, tuota tuoksua, kyllä, olen Tuoksufani...
(siis äärimmäisen kaukana ns. Tuksusta, jos joku luki tuonkin väärin!)

Kevään ulkokukintakausi korkattu krookuksella toissapäivänä! Nyt sillä on pari krookusta lisää, sinivuokkoja, ja eka scillakin yrittelee. Niiden ihastelua säestää punakylkirastaan ja punarinnan viserrys. Kevät!

Hemmetti... talon tilaama pihatyöfirma mellastaa ihan oman pihani rajoilla, eikä kovin asiantuntevan oloisesti. Vuorimännyt ovat saaneet rehottaa valtoimenaan vuosikausia, ja nyt leikattiin vanhoja oksia sitten niin, että tuosta tuskin enää kasvavat. Ja nyt silputaan kävelytien toisella puolella kasvavat ruusut. En ymmärrä, mikä tämä viha ruusuja kohtaan oikein on! Etenkin kun ne eivät ole mitään kurtturuusuja, jotka pitäisi vieraslajina poistaa. - Siis jos lupa olisi, niin voisin vaikka pientä maksua (ja tarvittavaa välineistöä) vastaan hoivailla tämän lähialueen kasviston säännöllisesti niin että pysyy nättinä, sopivasti rehevänä ja sopivasti siistinä. Kyllä olenkin ihan palkatta käynyt nyhtämässä vuohenputket, joiden alle vuorenkilvet meinaavat tukahtua, ynnä muuta sellaista pientä.

Leskenlehtiä ei tänä vuonna ole näkynyt, ei kuulemma ole ollut muuallakaan maassa. Onko teillä yhtään havaintoa?

Eipä tosiaan ole leskenlehtiä näkynyt. Ensimmäiset sinivuokot näin tänään. Lintuhavaintoja männäviikolta on runsaasti, mm. tiltaltti, puukiipijä, punakylkirastas ja punarinta.

Olen tässä ketjussa näköjään viime keväänäkin ihmetellyt leskenlehtien vähäisyyttä. Mikähän niille on tullut?

Siperiansinililja kukkii kauniisti. Narsissien kanssa hieno yhdistelmä kun kukkivat samaan aikaan.

sinikeltaiset värit, niin, keltainen väri on hallitseva näin loppukeväästä ja alkukesästä, leinikki, rentukka, kevätkanankaali, keltavuokko jne... sit tulee valkoisten kukkien vuoro, koiranputkesta lähtien... valkovuokko levinnyt lapsuuenkodin pihallani woimallisesti, kiitos ahkerien muurahaisten. Säväyttävä näky siinä ohikulkijoillekin kun ne ovat ilmestyneet melkein tienviereen asti syreenien, näsiöiden, marjaomenapuiden ym. alta. Myös sinivuokon kans, oikein huvittaa kun löytää jonkun yksinäisen sinivuokon etäällä muista kumppaneistaan... Aikoinaan Aulangolta toin molemmat vuokot, joskus -80 luvun puolivälin jäläkehen...

Toissapäivänä söin ensimmäiset nuoret horsmanversot, paistoin ne ja... ahh, parasta, villiruokaa. Maku muistuttaa edelleenkin, yllätys kyllä, muikkua!

Muutaman tuomenoksan toin sisälle, tuoksumaan, ja jo toistamiseen. Tuoksufanina palvon sitäkin, muutamissa kieloissa oli jo muutama kukka avautunut, mutta vielä liian aikaista tehdä niistä kimppuja myyntiin... luulisin. Täytyis tänään käydä tarkistamassa tilanne, se yksi paahteisin paikka tuo kielot kukkaan noin 1.5 viikkoa muita paikkoja aiemmin!

Kielot kukkivat jo täyttä päätä tuossa viereisessä metsässä. Muutama vuosi tässä toki vasta on asuttu, mutta eivät ole yhtenäkään keväänä vielä olleet lähimainkaan näin aikaisessa.

Lapissa jo ensimmäiset kullerot puhjenneet kukkaan.

Poissa ollessani on huoltofirman työntekijä käynyt silpomassa silmäterääni ruusukvitteniä! Onhan se totta, että osa siitä kurottaa oksiaan pihani ulkopuolelle, mutta haittaakse? Menevät paikkaan, jossa ei kukaan kulje. Se ei ole mikään kulkuväylä, vaan toiselta puolen tukittu isolla kivellä, ja useimpina kesinä korkean kasvillisuuden peitossa. Nyt oli siten päätetty parturoida.

Enin puska on toki jäljellä, mutta aina pelottaa, että tuollaisista leikkuuhaavoista iskee jokin kasvitauti ja vie kaiken.

Ehkäpä keväällä leikkaan aronian alas (pitäisi tehdä muutenkin) ja kaivan yhden puskan maasta ja käyn tälläämässä esteeksi tuon nelimetrisen pihani viereisen umpipussikäytävän suulle (toisella puolen siis pihani kvitteneineen, toisella vuorimäntyä, perällä iso kivi), niin kukaan ei ehkä enää huomaa, että siellä takana olisi alue jossa riehua leikkureineen.

Rousku kirjoitti: ↑02 Syys 2023, 16:36 Enin puska on toki jäljellä, mutta aina pelottaa, että tuollaisista leikkuuhaavoista iskee jokin kasvitauti ja vie kaiken.

Mun kokemukseni ruusukvittenistä on, että sitä ei ihan helpolla nujerreta. Leikattiin omamme alas useita kertoja, kun alkoi levittäytyä liikaa, ja aina se kasvoi yhtä uljaana takaisin.

^ No helpottavaa kuulla!

Onnistuisikohan sitä muuten lisäämään niistä hedelmistä? Tuossa olisi sellaista tyhjää maata, jossa se voisi olla edukseen.

Rousku kirjoitti: ↑11 Tammi 2023, 21:45 Sain joulukukaksi amarylliksen, tosin jouluna se vasta ujoti availi nuppujaan. Mutta nyt kukkii koko komeudessaan! Ainoa vain, että meinaa myös kaatua, kun painaa niin paljon se kukinto. Pitänee pistää ruukun laidalle iso jakoavain vastapainoksi, tai kasa rautanauloja. Milloinkahan sen voisi istuttaa isompaan ruukkuun? Kukinnan jälkeenkö vasta?

Ai niin tämäkin. Tutkin hoito-ohjeita, pistin ruukun alkusyksystä varastokomeroon, jossa on vähän vilpoisampaa ja pimeämpää kuin täällä asunnossa sisällä. Ennen joulua muistin hakea sen sieltä ja antaa vettä. Nyt siinä vaaksan mittaiset lehdet, ja nuppukin kehittymässä!

Rousku kirjoitti: ↑29 Joulu 2023, 18:31

Rousku kirjoitti: ↑11 Tammi 2023, 21:45 Sain joulukukaksi amarylliksen, tosin jouluna se vasta ujoti availi nuppujaan. Mutta nyt kukkii koko komeudessaan! Ainoa vain, että meinaa myös kaatua, kun painaa niin paljon se kukinto. Pitänee pistää ruukun laidalle iso jakoavain vastapainoksi, tai kasa rautanauloja. Milloinkahan sen voisi istuttaa isompaan ruukkuun? Kukinnan jälkeenkö vasta?

Ai niin tämäkin. Tutkin hoito-ohjeita, pistin ruukun alkusyksystä varastokomeroon, jossa on vähän vilpoisampaa ja pimeämpää kuin täällä asunnossa sisällä. Ennen joulua muistin hakea sen sieltä ja antaa vettä. Nyt siinä vaaksan mittaiset lehdet, ja nuppukin kehittymässä!

Tilannepäivitys: Minulla on komea kukkiva amaryllis! Kuinkahan monta kertaa sitä voi kukittaa tuolla tavoin?

Meille tuleekin taloon vähän isompi remontti kuin mitä alun perin tiedotettiin. Siis myö julkisivuremppa. Se tarkoittaa, että komeat istutukseni tulevat kärsimään, ja mitä luultavimmin kuolevat.

Siis tähän alimman kerroksenkin asuntoon aiotaan väkipakolla asentaa parvekelasit, vaikka en niitä halua, ja sitä varten louhitaan piha pilalle. Ja joku hemmetin traktori jyrää ympäriinsä.

En taida nyt siis alkukesästä lähteäkään minnekään, vaikka tarkoitus oli. Istun ulkona ja nautin vielä ne pari viikkoa, jotka on mahdollista.

Ehkä pitää kysyä neuvoa joltakin puutarhasivustolta. Miten ruusukvitteni siirretään?

^ Jos se yhtään lohduttaa, niin ne parvekelasit saa yleensä halutessaan siirrettyä näppärästi parvekkeen reunaan, jolloin parveke on aivan kuin ennenkin.

^ No joo. Vaan ei tässä nyt kumminkaan parvekelasin ole isoin ongelma, vaan ruusukvitteni!

"Oikean kasvupaikan löytäminen on tärkeää, sillä vahvan paalujuuren vuoksi pensaiden siirtäminen on vaikeaa." Huoh, siis vaikeaa tulee olemaan. Paikka, jossa se nyt kasvaa, on ilmeisen oikea, ainakin runsaasta kukinnasta päätellen.

Tuossa lähellä olisi alue, jossa kasvaa ränsistynyttä vuorimäntyä, jonka saisi mielestäni poistaa, ja ilmeisesti se joutuukin lähtemään samaisen rempan tieltä. Mutta ruusukvitteni voisi mahtua siihen viereen kyllä, jolloin se myös ilahduttaisi isompaa väkijoukkoa. Siirtäminen vain hirvittää, ja vielä kun se pitäisi tehdä aika pian.

Olisi pitänyt ottaa aikaisemmilta vuosilta hedelmiä talteen, niin olisi nyt siemeniä.

Hienoja liljojakin tuossa on, mutta ne ehkä siirtyvät helpommin eivätkä niin vaurioidu vaikkei siirrettäisi. Ts. tämä kesä menee pilalle, mutta ehkä ensi vuonna taas. Vuokkoja ja krookuksia siinä myös on keväällä, niihin pätenee sama kuin liljoihin. Aroniat voi muutenkin leikata maahan ja esim. siirtää nyt samalla vaivalla (tietäisin vain mihin), niin niiden paikalle voisi kyllä pistää jotakin. Ai niin humala ja tarha-alpi meinasivat unohtua; ne nyt onkin sellaisia riesakasveja, että pitänevät kyllä puolensa. (Alpea olenkin siirtänyt pihan ulkopuolelle, samoin kuin rusopajuangervoa joka leviää kuin mikäkin pullataikina.)

Erittäin epämääräiset ohjeet olen saanut talolta!