Olen musiikkimaultani varmasti kaikkein kauimpana taideballadien kohderyhmästä, joten en odottanut tästä erityisesti tykkääväni koska genre ei vaan iske vaikka mitä tekis. Että sinällään mua on mahdotonta tämmöisillä miellyttää. Mutta mutta, oli tää instrumentaalisesti kivempi kuin odotin. Valitettavasti myös unettavampi kuin odotin. Paljonhan tässä ei tapahdu. Hieno asia on kuitenkin se, että sanoitus on mukavan luonteva. Ensimmäinen englanninkielinen biisi tällä UMK-kaudella jossa yksikään kohta ei ota korvaan kökköydellään, ja tätä arvostan kovin paljon. Hyvä, Lxandra.
ta1ja kirjoitti: ↑17 Tammi 2023, 00:18
Tuo maneerinen tapa laulaa paksulla äänellä sielukkuuden ilmaisemiseksi tekee tulkinnasta pinnallista kitschiä.
Viiltävä totuus.
Lopetan kommentoinnin tähän kun ei oikein enempää sanottavaa ole. Kolmannen kerran kuulen tämän varmaan sitten 25. helmikuuta. Taideballadin jälkeen soittolistalle oli pakko laittaa dnb-setit pörisemään. Niin ja olikos se Käärijän tyrkky sitten huomenna tulossa... sitä kohti.
Harvoin minua on ärsyttänyt trendikäs hönkäily enemmän kuin tässä biisissä. Sääli, sillä melodiassa on hetkensä, ja olisi ollut kiva kuulla se jonkun normaaliäänisen laulajan tulkitsemana. Kolme tähteä.
Olin jo nimeämässä tätä kaikkien aikojen huonoimmaksi UMK:ksi kun mikään kolmesta ensin julkaistusta kapasta ei sytyttänyt, mutta tulihan sieltä jotain hyvääkin Rakastan balladeja jotka kasvavat ja kuulostavat indieleffan soundtrackilta karanneilta, ja tässä on sellainen. Taustasoittimet ja laulukerrostumat kutkuttelivat melkein kylmiä väreitä. Tuli samanlainen olo kuin silloin kun kuulin Blackbirdin ensimmäistä kertaa. Toivon että lähtee livenä lentoon Vahvat neljä!
Kivat instrumentaalit. Lyriikat jäi vähän hötttösiks, ei yhtään niin mielenkiintoiset kuin Olivera viimeksi. Ihan hyvin solahtaisi sekaan johonkin Spotifyn indie pop soittolistaan, mutta sieltä ei varmaan erottuisi mitenkään. Aika hengelleen tyypillistä tulkintaa, hyvässä ja pahassa.
Live tulee merkitsemään mulle varmaan aika paljon tän lopullisessa arvioinnissa. Toistaiseksi 3/5 Ja odotukset siihen että Käärijältä tulee huomenna kunnon pärinät ja surinat isosti.
Höh. Pieni pettymyshän tämä oli. Lxandra oli ensimmäinen UMK-artisti koskaan, jota olin toivonut UMK:hon, ja jolle minulla oli ennakko-odotuksia, eikä niihin nyt ihan vastattu. Ainakin näin aamutuimaan tämä tuntui aika pliisulta. Biisi tosin kasvoi kivasti, mutta kasvu jäi ehkä vähän kesken. Odotin voimakkaampaa kappaletta, mutta tämä saattaa kyllä kuulostaa lavalla todella hyvältä. En hautaa tätä siis vielä, mutta vaatii kuunteluita.
6/10
Jag fattar om du inte orkar med mig / Det är helt okej / Inom kort så vet jag att du kommer bli helt matt och irriterad / För jag är komplicerad
Kaunis kuin kasteisen kuulas kesäaamu koivikossa. Vahva live-esitys voisi nostaa vielä ihan uudelle tasolle. Mutta ei sellainen kappale, jonka Suomen katajainen kansa viisuihin valitsisi. Suosikkini tähänastisista.
Suomi voitti rahvahaniänet, Ruočči sud’d’uliston da sen mugah kogo Euroviizut. Neče on viritännyh kummastelendua viizufanoin keskes.
Parani tokalla kuuntelulla ja erityisesti videon kera! Kaunis, kuulas biisi, mutta jokin intensiteetti jää uupumaan. Toisaalta onnistunut lavaesitys voi korvata sitä puutetta. Parasta tässä on ilmava ja jotenkin orgaanisen oloinen tuotanto. Piano kuulostaa upealta!
Jotain Norma John -viboja sain myös, vaikka tämä onkin paljon rönsyilevämpi kuin melko staattinen Blackbird (joka on muuten yksi suosikkiviisuistani )
Lxandran laulutyyli ei jostain syystä miellytä. En osaa oikein sanoittaa mikä siinä on. Alun korkeimmissa kohdissa laulu soi kirkkaana ja luonnollisen tuntuisena, mutta muuten..
Kappale on ihan nätti. Toistaiseksi kaksi tähteä.
Ei ei ei. Todella tylsä biisi, jopa tekotaiteellinen, näitä on jo viisuissakin kuultu useita, esimerkiksi se viime vuoden Sveitsin floppi. Mua kävi ärsyttämään tuo Lxandran laulutapa, onko hänellä kupla tai peruna suussa? Jään odottelemaan seuraavia, vähiin käy mahdollisuudet.
Ihan kaunis balladi, mutta haluaisin kyllä sellaisilta enemmän vahvuutta ja tunnetta. Nyt tämä jäi vähän sellaiseksi, että on olemassa ja sitä kuuntelee tarvittaessa, mutta ei herätä mitään erityisiä fiiliksiä. Kolme tähteä.
Lähden kyllä taas kellariin dokaamaan. Siellä ei ainakaan uskota, että Suomi valitsi oikein Euroviisuihin 2024.
Liian hidas mun makuun ja sitäkautta auttamattoman tylsä. Kiva, että se kuitenkin edes vähän kasvaa alusta, mutta saisi kasvaa vielä enemmänkin. Loppua kohti on kyllä ihan miellyttävä, mutta ei tarpeeksi. Tällaisista en varmaan koskaan opi oikeasti pitämään, kaksi tähteä. Tosin tämä voisi olla paljon huonompikin, joten olen ihan tyytyväinen, etten sentään inhoa tätä, vaikka suurella todennäköisyydellä jääkin vähiten suosikikseni tänä vuonna.
Näen tällä menestysmahdollisuuksia UMK:ssa, koska erottuu niin hyvin nopeampien joukosta, enkä ihmettele vaikka voittaisikin koko kisan. Tosin alkuvastaanotto täällä on ollut laimeampi kuin odotin.
Tiedän, minkä kappaleen kohdalla pidän vessatauon Ei nyt kolahtanut yhtään. Sävellyksestä ei valitettavasti jäänyt muutaman kuuntelun jälkeen mitään mieleen. Lxandran laulutyyli alkoi myös hieman ärsyttää...
You're not ugly, you are smart, talented
And have abilities to make the world better
Mitähän tästä sanoisi? Kaunis ja taiteellinen. Laulajan ääni erikoinen. Mutta ei vaan sytytä. Kolmeen tähteen jää, kolmessa tähdessä onkin tungosta tänä vuonna.
Ensivaikutelmani oli, että onpa tylsä mutta kun olen kuunnellut enemmän niin taidan pitää tästä & Lxandran ääni on upea! . Odotan mielenkiinnolla millainen esitys tähän on keksitty
I, I went to hell and back to find myself on track
I broke the code, oh ohh
Like ammonites, I just gave it some time
Nukutun yön jälkeen edelleen harmittaa. Kappaleessa ei sinänsä ole mitään vikaa ja se sopisi hyvin esimerkiksi Lxandran albumin kokonaisuuteen.
Norma John -traumat on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa. Silloin kaikki tehtiin oikein mitä tällaisella kappaleella voidaan tehdä. Silti jäätiin semiin. Se sattui ja oli hyvä muistutus siitä, että pikkukiva ei vain riitä. Viisuissa löytyy kuitenkin vähintään se 1-3 mahtipontisempaa balladia, jotka vievät äänet.
Onko 3 minuuttia liian lyhyt haastava aika tehdä taidetta, vai eikö sanomista ole riittävästi? Tämän vuoden kappaleita kun on kaikkia vaivannut se, että alussa menee aikaa turhaan introon, kappale käynnistyy muutenkin hitaasti ja lopulta ei nouse mihinkään tai riittävästi.
Tulossa lienee vielä pari rymybiisiä ja voivat viedä hommasta pidemmän korren, vaikka nämä jo nähdyt olisivatkin laadukkaampia sävelmiä ja ehkä esityksiäkin, kolme neljästä jo esitellystä ovat kokeneita artisteja ja esiintyjiä.
Boikotoin vuoden 2024 viisuja. EBU on munaton, siksi Suomi tuo munan mukanaan! #farkkumuna #jegg
Einingia kirjoitti: ↑17 Tammi 2023, 11:51
Onko 3 minuuttia liian lyhyt haastava aika tehdä taidetta, vai eikö sanomista ole riittävästi? Tämän vuoden kappaleita kun on kaikkia vaivannut se, että alussa menee aikaa turhaan introon, kappale käynnistyy muutenkin hitaasti ja lopulta ei nouse mihinkään tai riittävästi.
Lxandra sanoi YleX:n haastattelussa, että biisi oli alunperin puoli minuuttia pidempi ja sitä jouduttiin lyhentämään, jotta voitiin lähettää kisaan.
Aika hieno ja tyylikäs kokonaisuus,kun Lxrandra käyttää ääntään ja kroppaansa musiikin ilmaisemiseen. Kappale on kaunis kuin mikä ja hiottu. Neljän tähden performanssihan tää on.
Mä vaan en ymmärrä taidepläjäyksiä, jotka on oh so deeppp ja vähän angstisia, tai en muuten vaan kuulu kohderyhmään. Enkä ymmärrä, miksi Lxandran täytyy hönkiä tai miksi laulu pitää "kaventaa" trendikkääksi ykinäksi, kun hänellä on kiva ja persoonallinen ääni. En halua tätä viisuihin, vaikka tää onkin niin hyvin tehty.