Eiköhän se ole vieraan kielen puhumisessa tärkeintä, että on kiinnostunut vastapuolelta ja osoittaa kiinnostuksen merkkiä jollain äännähdyksellä? Ettei ole mykkänä. Siinä ei ole mitään häpeämistä, että kysyy kaveriltaan vetoapua englantia puhuessaan. Onhan hän suomeksi laulava artisti.iiiduli kirjoitti: ↑07 Maalis 2023, 21:36 Suloinen podcast-haastattelu tosiaan.Hyvinhän Käärijä selkeästi ymmärtää englantia, puhuminen on vain se heikompi puoli. Itse en sanavarastoltani ihan noin heikko ole, mutta koska englantia pääsee puhumaan niin harvoin, niin heti iskee kauhea jännitys, kun pidempiä lauseita pitäisi muodostaa. Kiva siis, että Käärijä rohkeasti kieltä puhuu.
Ja kun tulkki tai joku delegaation jäsen on apuna taustalla, niin hyvin tulee ymmärretyksi.
Pahinta on hiljaa tököttämisessä se, että kysyjälle tulee epätietoinen olo siitä jos hän on loukannut toista tai sitten toinen on niin pollea, ettei viitsi vastata kysymykseen. Kysyväthän natiivitkin keskustellessaan toiselta tarkennusta jos eivät ymmärrä kysymyksenasettelua.
Suomalaisessa kulttuurissa ollaan totuttu siihen, että kuunnellaan kaikessa rauhassa toisen asia loppuun ja vastataan sen jälkeen. Italialaisessa kulttuurissa tuo ei toimi ollenkaan. Siellä kun annetaan sitä elonmerkkiä väliin. Britit eivät sentään ole yhtä innokkaita ääntelehtimään siinä välissä.
Mitä siis tehdä jos tulee näitä kulttuurieroista johtuvia väärinkäsityksiä? Suomalaisia on sanottu Pohjolan japanilaisiksi ja siinä on vinha perä muunkin kuin estetiikan vuoksi. Molemmissa kulttuureissa osoitetaan kärsivällisellä toisen asiansa loppuun puhumisen kuuntelulla sitä, että kunnioitetaan toista ja että halutaankin antaa toiselle se tila, aika ja rauha puhua. Onhan meidän pääministerillemmekin sanottu Japanin valtiovierailulla, että suomalaiset ovat japanilaisten kulttuurillisesti yhteensopivin kumppani Euroopassa.
Samaa muiden kunnioittamistahan on myös siinä, ettei pusketa tuntemattoman iholle jos ei ole pakko. Vastahan suomalaisetkin nauroivat sille pilakuvalle, jossa koronarajoitukset määräsivät ihmisiä toisiaan lähemmäs kuin he olisivat tavallisesti olleet. Kannattaa korostaa, että suomalaiset osoittavat kunnioitustaan toista kohtaan juuri tuolla vaitonaisina kuuntelulla ja hajuraon jättämisellä.
Yksi ystäväni ei ymmärtänyt aluksi alkuunkaan suomalaisia ja oli onneton kun luuli, että väki on vihaista hänelle kun keskustelu eteni niin verkkaisesti ja toinen ei osoittanut mielenkiinnon merkkiä siinä välissä kun hän puhui. Myös se, ettei kukaan halunnut istua hänen viereensä ruokalassa tai bussissa ennen kuin oli pakko tuntui hänestä pahalta. Hänen ilmeensä kirkastui kun selitin, että me olemme tällaisia ettemme rullaa punaista mattoa vaan osoitamme sitä kunnioitustamme antamalla toiselle tilaa.
Ettei kukaan ole hänelle vihainen ja harva suomalainen on mikään rasisti. Voihan sitä ottaa aloitteen käsiin ja mennä siellä ruokalassa toisen kanssa samaan pöytään ja jutella vaikka säästä. Mainitsin hänelle myös siitä, että monella on pelko puhua englantia kun peruskoulun alkuaikoina haluttiin opettaa Queen’s Englishiä ja siitä kymmenkunta vuotta eteenpäin amerikanenglantia. Nyt hän puhuu itse suomea ja on tehnyt ainakin tuhat hassumpaa mokaa puhuessaan ja osaa nauraa sille. Hän alkoi saada heti ystäviä kun alkoi puhua suomea.
Jos ei haastattelussa osaa ääntelehtiä oikein mielenkiintoaan näyttääkseen niin aina voi näyttää kiinnostuksen toista kohtaan ihan eleillä eli ei istu tai seiso kädet puuskassa ja kääntyy puhujaan päin. Kieli on kommunikaatioväline ja siihen mukaan lasketaan myös elekieli. Aiheesta on varmaan useampikin opus kirjoitettu ja Ylen Areenassa voi olla aiheesta dokumenttikin.
Pidän kyllä kappaleen tehneiden mukanaoloa ihan järkevänä kun kerran kuitenkin luomisprosessista kysytään. Heistä on se hyöty olla taustatukena mukana. Mistä senkään tietää, että kenen kanssa he sopivat sitten biisileirejä jne? Kun kerran maailma haluaa nähdä Käärijän niin antaa sitten hänen olla 100% aito Käärijä. Ei hän ole vielä siinä iässä, että olisi menettänyt leikkisyytensä ja kokeilunhalunsa.
Ihan perussairauden vuoksi hänen kannattaa pitää huolta omasta jaksamisestaan, vaikka postilaatikko huutaisi viestimäärästä kun jokainen haluaa häneltä jotain. Sen vuoksi oikea ravinto, voimavaroja lisäävät elämäntavat ja lepo ovat avainasemassa mielettömän stressin minimoimisen vuoksi. Kontakti henkilääkäriin ja lääkkeet pahenemisvaiheen varalle eivät ole yhtään hullumpi ajatus sekään.
Tuskin, kun tuntuu jotenkin niin tarkalta ja toteat sen niin itsevarmaan tyyliin.
R.I.P. Eurovision 
Harkitsen silti.
No täytyy nyt kuitenkin vielä miettiä, että ostaisiko vaiko eikö 
Must tuntuu et must ei tuu fiksumpaa tai kauniimpaa mä en saanu vaikuttaa siihen millaset kortit saan vuodet eikä kilsatkaan tee must kai tän viisaampaa mut viel voin vaikuttaa siihen mitä näil korteil saan 
slayrikeskus 
Saakelin materialismi!