Possu kirjoitti: ↑08 Touko 2024, 22:56
Eniten itseäni tökkii tämän keskinkertaisuus. Tavallaan haluaisin rakastaa tätä, mutta itselle tämä on vain ärsyttävän korni. Ymmärrän miksi tämä iskee äänestäjiin, mutta olisi vaan jotenkin surullista jos tällaisella sävellyksellä ja paketilla pystytään voittamaan Euroviisut.
Jotenki olen tottunut siihen, että voittajassa on jotain omalaatuista ja uniikkia. Tässä sitä ei vain ole.
Mulla on samanlaisia ajatuksia. En löydä tästä sitä uniikkia juttua joka tekisi tästä nimenomaan voittajan. Ja vielä suurempana syntinä pidän keskinkertaista kappaletta jossa lähinnä toistellaan kolmen minuutin ajan että rim tim tagi dim. Onko vika sitten kuulijassa (eli minussa) ja joku hienompi ulottuvuus kappaleesta on mennyt ohi?
Käärijäänhän tätä verrataan kovasti. En halua sanoa että tämä olisi joku Käärijä kakkonen, mutta jos nyt hiukan vertailen näitä kahta, niin Käärijällä oli sekä biisissä että esityksessä selkeä tarina joka kasvaa matkan varrella. En löydä rimtimtagidimistä mitään vastaavaa draaman kaarta, kehitystä tai oikeastaan mitään muutakaan.
Esityksessä en nähnyt mitään ihmeellistä ja tuntuu hassulta että jopa tuollainen riittäisi voittoon.
Toisaalta täällä jotkut sanoivat aiemmin aika hyvin, että viime vuosina esityksistä on alkanut tulla yhä enemmän musiikkivideomaisia, kun taas perinteisemmät ja yksinkertaisemmat esitykset alkavat olla poissa muodista. Kieltämättä se on ihan mukava huomata että vähemmälläkin voi olla voittotaistelussa ennakkosuosikkina, eikä lavalle välttämättä tarvitse sitä varten roudata monen tonnin painoista vohvelirautaa tai miljoonia euroja maksavia talolta näyttäviä lavasteita.
Hyvä että köyhemmilläkin budjeteilla voi saavuttaa voiton, mutta ehkä kuitenkin arvostan luovuutta ja jonkinlaista erityistä ideaa siellä lavalla. Käärijä kiipeili eurolavojen päällä ja tuskin sekään kalliiksi tuli. Mikä tällä lasagnemiehellä on se juttu miksi muistaisin hänet enää kahden kuukauden päästä?