Viisukuppila

Tyytyväinen voittajaan ja olisin myös Kroatiaan ja Ranskaan ollut myös.
Tuossa tarkemmin kun mietin, niin The Code on paras voittaja sitten Duncanin ja pieksee kaikki tämän vuosikymmenen voittajat

^ Ehdottomasti pieksee. Oma suosikkini voitti viimeksi viisut 2009, joten en valita yhtään.

Mahtaako tässä biisissä olla hittipotentiaalia?
Ei kyllä tainnut olla muissakaan viisuissa.

The Code oli täydellinen ensikuulemalta, iski heti.
Tämä tulee olemaan yksi elämäni lauluista.
Eilinen finaaliesitys oli upea. Video on upea. Sävellyksellisesti ja laulullisesti upea.


Vaikka juryt ja äänestykset olivat eilen jotenkin ihan vinksallaan, vääristyneitä ja politisoituneita, niin olen helpottunut ja onnellinen, että suurin suosikkini voitti. Nemo on ihana.

Tämä on kaikin puolin järjestyksessä oleva paketti, jonka sisällön kanssa Nemo jonglöörasi. Sävellys, laulu ja sanoitus sekä sanoma. Tärkeimmät elementit hallussa ja enempää ei voi ainakaan kohtuuden ystävä odottaakaan.

Vertasiko Mikko vaiko kuka tätä Queenin Bohemian Rhapsodyyn? Se oli aikanaan lapseni musiikkitunnin kotiläksy ja lapseni pyysi minua mukaan laulamaan. Ei ole siis taatusti Bohemian Rhapsody mikään outo laulu kun sitä ihan Suomen kaamoksessa peruskoululaiset sitä laulavat ja tulkitsevat sen sanoja.

Voi olla, että The Code pääsee saman musiikinopettajan käyttöön ja ennakkoluulottomassa iässä olevat lapset laulavat The Codea ajattelematta sen vaikeutta. Kyseinen musiikinopettaja on sitä mieltä, että kaikki oppivat laulamaan eikä epämusikaalista ihmistä ole olemassa.

No to-del-la-kin voitti oikea laulu! Mun puntariykkönen voitti kerrankin. En voi olla iloitsematta

Vahva laulusuoritus, ihan hauska ja toimiva esitys, kahdestoista puntarillani vahvassa neljässä tähdessä, eli kovin pettynyt ei missään nimessä voi olla! Esimerkiksi tämä on puhtaasti subjektiivisesti aika reilusti toiseksi tullutta Kroatiaa vahvempi, sekä biisinä että kokonaisuutena.. Ja toki helpotus oli suuri, kun tietty maa ei voittanut.

Edellisestä subjektiivisesti pitämästäni voittajasta on kulunut kymmenen vuotta, mutta objektiivisesti hyviä voittajia on siitä huolimatta nähty useita, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Voitto kappa on omaperäinen teos, esittäjä on taitava, ja esitys onnistui. Ehkä menisin jopa niin pitkälle, että vaikka Albania oli ykköseni, olisikohan oikeasti edes halunnut sen voittavan

Mulla on jossain määrin kaksijakoiset fiilikset, mutta koen oloni kyllä kotoisammaksi täällä kuin Väärä laulu voitti! -ketjussa. Taidan olla niin helpottunut siitä, ettei Israel voittanut, että varmaan olisin ollut tyytyväinen melkein mihin tahansa muuhun voittajaan. Jos voitto olisi mennyt Israeliin, olisi tästä jo ennestään sakeasta sopasta keittynyt varmaan ihan syömäkelvoton. Viisujen tulevaisuus olisi siinä tapauksessa huolettanut ihan erityisen paljon.

Lähtökohtaisesti aina toivoisin, että yleisön suosikki voittaisi, ja tällä kertaa myös henkilökohtainen makuni ja mielipiteeni kallistuu yleisöäänivoittajan puolelle. En kuitenkaan osaa olla millään tavalla pettynyt Sveitsin voittoon. Nemo on virtuoosimaisen taitava ja ainutlaatuinen voittaja, josta kanssakilpailijoillakin tuntuu olevan vain hyvää sanottavaa. Itse kappaleesta olen pitänyt alusta asti, vaikkakaan se ei kuulu niihin, joita aktiivisesti tämänvuotisesta kattauksesta kuuntelen. Näköjään Nemo oli puntarini neljästoista, joten kyllä siihen edelle mahtui aika tavalla mieluisampaakin musiikkia, mutta taso oli tänä vuonna todella hyvä.

Ensi vuoden viisut olisivatkin sitten naapurimaassa. Täältä olisi helppoa ja nopeaa matkustaa viisuilemaan, sillä asun Lounais-Saksassa. Kerran on tullut Bernissä käytyä, mutta Zürichiinkin pääsisi kätevästi samalla junalla. Hintaa reissulle toki tulisi.

Ja varmuuden vuoksi vakuutan vielä että oikea viisu voitti diggasin biisistä kovasti ensi kuuntelusta alkaen, ehkä se iski Queen-faniuteeni. Nemon kyky projisoida persoonaansa yleisölle esityksessä on häikäisevä, muista laulajista lähinnä ehkä Jaklin oli edes sinnepäin. Esitys tuntui kevyeltä ja vaivattomalta, verrattuna joidenkin muiden väkinäisen oloiseen puurtamiseen maneerien tai koreografian kanssa. Ilahduttavaa oli myös että raatijyrä oli tämmöinen vähän menevämpi zipale, eikä perinteinen itkuvirsi.

Olisi Kroatian voittokin menetellyt, hätätilassa Ukraina tai Irlantikin. Mutta hyvin varhaisessa vaiheessa viisukevättä olin suht varma että tämä menee päätyyn asti. Täytyy myöntää että näin vaatimattomaksi ihmiseksi minulla on erinomainen maku