Viisukuppila

https://www.instagram.com/reel/C6yqw23t ... c4aG5jaXY3

Toisen semifinaalin esitykset kissameemein. En aivan selviä näistä.

Ajatukseni kakkosesta...

1. Malta: Sarah Bonnici – Loop
No nyt kyllä oli huonosti ansaittu jumbosija! Kaikista vuoden tanssipopeista tässä tuntui olevan eniten sähäkkyyttä, ja livelaulukin luonnistui kaiken lavalla nähdyn ohessa. Biisi itsessäänkö se sitten jäi (erityisesti tältä esiintymispaikalta) liian hahmottomaksi, sillä enpä ollut itsekään jaksanut sitä kevään aikana juuri kuunnella.

2. Albania: Besa – Titan
Tämä alkuperäisversiona neljän tähden arvoinen kappa se onnistui jälleen alittamaan uuden riman. Ulkokohtaisen oloinen tulkinta, ja koreografia oli ihan taattua Wärettä: epämääräistä raajojen venyttelyä, joka ei juurikaan nivoutunut yhteen kappaleen flow'n kanssa. Kokonaisuus tullee olemaan puntarijatkopuntarillani viimeisten joukossa, valitettavasti.

3. Kreikka: Marina Satti – Zari
Tämä sekametelisoppa sen sijaan (ehkä) lopultakin avautui livenä. Jotenkin aloin kokea tämän sellaisena modernina välimerellisenä taideviisuna kuin esimerkiksi vuoden 1983 Espanjan. Hienoa, että ymmärrystä tätä kohtaan löytyi peräti 11. sijan edestä, ja toivottavasti jonkin aikaa hukassa ollut Kreikka jatkaa tällaisella tiellä tulevaisuudessakin.

4. Sveitsi: Nemo – The code
Vaikka olinkin tämän voitosta hieman nyreissäni, niin olihan tuo nyt ensiluokkainen esitys. Mieleeni tulivat sellaiset ulkoliikuntapaikkojen pyörivät kävelyrinkulat ja se, miten vaikeaa on jo pelkästään kävellä sellaisten päällä – puhumattakaan laulamisesta puhtaasti siinä samalla... Ansaittu voitto siinä missä viime vuonna Loreeninkin, mutta biisin teatraalisuutta en itse oikein edelleenkään jaksa.

5. Tšekki: Aiko – Pedestal
Tšekki teki sen taas, eli aivan uskomaton parannus karsintojen esityksestä viisuihin! Mainiota lavan ominaisuuksien hyödyntämistä ja aitoa rock-henkeä, ja Aiko taitaa olla itselleni vuoden Miss Eurovision, sillä hän vaikuttaa hyvän itsetunnon omaavalta oman tiensä kulkijalta. Valitettavasti pelkään, että Tšekin viisuilut olivat nyt tässä, jos huhut osallistumispäätöksen tekemisestä jo semiä seuraavana päivänä pitävät paikkansa (koska yleensä Tšekki vitkastelee osallistumisensa kanssa viime tippaan asti). Näin tasalaatuisella tekemisellä voittokaan ei olisi aikanaan mahdotonta, jos vain jaksaisivat yrittää jatkossakin ja panostaisivat enemmän viisukulttuurin luomiseen kansan syvissä riveissä.

XX Ranska: Slimane – Mon amour
Balladiesityksenä lähellä täydellisyyttä: karismaa, tunteenpaloa ja wow-efekti. Vähemmän kliseisellä biisillä Slimane olisi voittanut tänä vuonna helposti!

6. Itävalta: Kaleen – We will rave
Aika puhdittomaksihan se live valitettavasti jäi, eikä vähiten siksi, että Kaleen lauloi sen ihanan nostattavan siltaosuuden jostain syystä matalammalta kuin studioversiossa. Muuten kyllä itse pidän Kaleenin lavaolemuksesta; sellaisen pop-naisien "sassyilyn" koen usein luotaantyöntävänä, joten virkistävää välillä nähdä tällaisia välittömän hymyileviäkin artisteja, olivatpa miten "puupökkelöitä" tahansa.

7. Tanska: Saba – Sand
Esitys tuntui nyt vähemmän kliiniseltä kuin karsinnoissa, vaikka toisaalta se taustan hologrammi-Saba oli pelkästään ruma. Biisiäkin opin kevään mittaan sietämään kaikkien vuosikerran kreisien huumorinumeroiden seassa, mutta kyllähän se niin taitaa olla, että tällaisten aika oli joskus kymmenisen vuotta sitten. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Tanska seuraavaksi keksii.

8. Armenia: Ladaniva – Jako
Esitys oli karismaa pullollaan, ja erityisesti pidin taustaukkojen hyppelykoreografiasta. Biisiä pidän erinomaisesta tunnelmastaan huolimatta edelleen hieman olemattomana, joten itse ainakin ihan tosissani jännitin, paljastuuko viimeiseksi finalistiksi Armenia vai Belgia. Kiva kuitenkin nähdä Armeniakin pitkästä aikaa kymmenen parhaan joukossa, ja vieläpä näin etnisellä paketilla.

9. Latvia: Dons – Hollow
Vuoden paras tulos oli ehkä Latvian finaalipaikka ja vieläpä supersymppiksen Donsin voimin. Mutta mutta... kappaletta en kyllä itse kuule tippaakaan esityksen näköisenä. Esiintymisasu näytti halvalta rihkamalta ja värimaailmakin oli melko ruma. Ihan vaikka samanlainen ylöspano kuin Pēdējā vēstulessa olisi riittänyt mainiosti. No, kappale on kuitenkin edelleen kaunis, ja Donsin tulkintaa kuuntelee mielellään.

XX Espanja: Nebulossa – Zorra
Tämä on kyllä edelleen campia meikäläisen makuun. Sympaattinen solisti ja hyvän mielen kappale ilman turhaa yliyrittämistä. Kuvaus taisi olla nyt huonompaa kuin karsinnoissa, sillä pakarat eivät ainakaan itseäni nyt oikein sykähdyttäneet. Onneksi sai edes Suomelta pisteitä ja vältti jumbosijan. Espanjalta toivon hartaasti laadukkaan omaleimaisia viisuja tulevillekin vuosille.

10. San Marino: Megara – 11:11
Aikamoista kohkaamista tämä live: paljon ideoita, mutta ei oikein punaista lankaa. Megaran lässystä tyylistä nyt en muutenkaan ole oikein missään vaiheessa välittänyt. Vuoden heikoimpia kokonaisuuksia itselleni.

11. Georgia: Nutsa Buzaladze – Firefighter
Mahtavaa, että Georgiakin pääsi finaaliin! Studioversion perusteella pidin tätä ehkä jopa koko vuoden huonoimpana, mutta sen verran loistavasti Nutsa sai livenä puhallettua eloa näihin liekkeihin, että jatkopaikka oli todellakin ansaittu. Ensi vuodelle sitten Georgialta vähän omaperäisempää biisiä samanlaisella livelaadulla, niin eiköhän ne finaalin korkeammatkin sijat ole ihan realistisia saavuttaa.

12. Belgia: Mustii – Before the party's over
Mä jotenkin tykkään tästä Mustiista, vielä tämän esityksen jälkeenkin. En kokenut häntä aggressiivisena, vaan enemmänkin introverttinä ja herkkänä oman tiensä kulkijana – toki ujot piirteet on usein helppo tulkita tylyydeksi. Suurin ongelma oli mielestäni se, ettei tämä kliseinen raatibiisi edelleenkään tuntunut istuvan esittäjälleen täydellisesti. Koen tällaisten sisäisten valintojen edustavan jo hieman vanhanaikaista lähestymistapaa viisuihin, joten sikäli en jäänyt surkuttelemaan tämän karsiutumista, mutta ei tämä nyt lajityyppinsä huonoimmasta päästä ollut kuitenkaan.

13. Viro: 5miinust x Puuluup – (Nendest) narkootikumidest ei tea me (küll) midagi
Eipä tässä hirveästi mikään ollut muuttunut karsintoihin nähden, mutta ei kait siinä, hauska piripörinä edelleen. Huvittavaa miettiä, mitkä suomalaiset yhtyeet voisivat tehdä samanlaisen yhteistyön viisuja varten... Gasellit ja Pekkaniskan Pojat? Suomalaisia hulluja folk-kokoonpanoja tulee kyllä mieleen harmillisen vähän. Kiva joka tapauksessa, että Viro pääsi tällä omannäköisellä biisillään finaaliin, vaikka itseänikin jossain kohtaa hieman huolestutti.

XX Italia: Angelina Mango – La noia
Itselleni tämä esitys oli yksi vuoden pitkästyttävimmistä kolmiminuuttisista. Ei oikein minkäänlaista visuaalista koukkua, eikä itse biisistäkään kevään mittaan sitten kuitenkaan ole kauheasti löytynyt uusia ulottuvuuksia. Aavistuksen yliarvostettu lopputuloksissa; en onnistu kokemaan tätä sen erikoisempana viisuna kuin vaikka jotain vuoden 2017 Ranskan Requiemia.

14. Israel: Eden Golan – Hurricane
Yritin itse epätoivoisesti koko kevään ajan pitää musiikin erillään politiikasta, mutta tuloslistaa katsellessa lienee viimeistään selvää, että mahdotontahan se on. Näillä puheilla todella kiusallinen kokemus oli tämä Israelin esiintyminen viisuissa. Tarvitseekohan sanoa muuta.

15. Norja: Gåte – Ulveham
Voi harmi, että Norjan menestys jäi näin laihaksi. Minä nautin suuresti tästä ammattitaitoisesta esityksestä, ja muutenkin toivoisin viisujen menevän enemmän tähän suuntaan, jossa kokeneet muusikot hakisivat niistä huipennusta uralleen omankuuloisellaan biisillä. Ehkä se itse kappale ei lopulta vain ollut riittävä, sillä ensimmäisillä kuuntelukerroilla en ollut itsekään siitä täysin vakuuttunut. Ensi vuonna sitten taas muovia Norjasta...

16. Alankomaat: Joost Klein – Europapa
Iso aukko jäi kyllä finaaliin tämän diskaamisen myötä. Itselleni biisi on ollut alusta lähtien vuoden kärkikastia, ja esitys tuki mainiosti sen flow'ta olematta mitenkään yliampuva. Joostin olemuksessa on kyllä aina ollut niin herkkyyttä kuin jonkinlaista vaaran tuntuakin, mikä toki näin musiikinkuluttajan näkökulmasta on pelkästään kiinnostavaa.

Tällekin puolelle kommentit.

Sarah Bonnici – Loop

Mainio tanssijytke kelvolla vokalistilla, mutta se itse biisi jäi ilmeisesti jonnekin matkan varrelle. Itsekään en ole tätä sen vuoksi juuri kaivannut, mutten ihan jumbosijoitustakaan tällä paketilla odottanut. Noh, ainakaan maltalaisia se ei näytä lannistavan, kun valmistelevat jo uutta karsintaa.

Besa – Titan

Esityksestä niiin huomaa, että on Reijan käsialaa. Harmi juttu, että vaihtoivat kappaleen kielen mitäänsanomattomaan englantiin. Tuo esityksen stailauskin on aivan mitäänsanomattoman kamala. Ehdin nostaa tätä puntarilla ennen viisuja, mutta taitaa painua liven myötä samaa vauhtia takaisin alas.

Marina Satti – Zari

En vieläkään pääse yli tuosta vaipasta, joka Marinalla on esityksessä päällä. Biisinä tämä ei ole avautunut mulle missään vaiheessa ja esityksen myötä vielä vähemmän. Ihme sekametelisoppa, johon on tungettu vähän kaikkea. Kameratyöskentely on ainoa hyvä asia koko esityksessä. Kaippa tuo kuitenkin on sijoituksensa ansainnut, sentään jotain erilaista Kreikalta.

Nemo – The code

Onnistuneimpia esityksiä tänä vuonna ja voittonsa ehdottomasti kaikilla meriiteillä ansainnut. Kyllä siinä vähän sanattomaksi jää, kun joku laulutaitoinen osuu jokaiseen nuottiin ja samanaikaisesti pomppii sekä pysyy tuollaisen hyrrän kyydissä. En silti voi olla nykyisin katsomatta tätä ilman hilpeyttä, kiitos niiden lukemattomien tiktok-videoiden, joissa Nemoa muistuttava kala pyörii aina ties minkä pyörivän lautasen päällä. Nemo itse on puolestaan niin älyttömän sympaattinen, etten kestä. Tuosta monilahjakkuudesta on vielä vaikka mihin eikä viisuvoitto varmastikaan jää ainoaksi saavutukseksi.

Aiko – Pedestal

Tsekkien esitys oli erittäin odotettu ja positiivisesti yllättävä rockpunk-päräys! Jokseenkin huvittavaa, miten niin kotikutoinen karsintaesitys muuttuu viisulavalla näinkin paljon ja parempaan suuntaan. Lähellä oli myös finaalipaikka. Vahvana nelosena pidin ennen viisuja ja sellaisena pysyy. Harmi juttu, jos tosiaan tsekkien viisuilut olivat nyt tässä.

Slimane – Mon amour

Tästä esityksestä jäi semmoinen viba, että ottivat sitten kaiken tuon kappaleen humoristisuudesta irti tuomalla sen viisulavalle. Olisivat nyt vaan pitäytyneet siinä herkemmässä otteessa ilman kiusallista kameramoukarointia. Edelleen se Kroatian karsinnoissa nähty veto on tästä paras. Raatien kakkonen oli positiivinen yllätys siihen nähden, että juryveto ei kuulemma mennyt erityisen hyvin. Olen silti tyytyväinen, että myös yleisö jaksoi tätä arvostaa ja toivat neljännen sijan, sillä onhan Slimanen ääni ja karisma aivan mieletöntä.

Kaleen – We will rave

Aika piippuunhan se Itävalta tosiaan jäi ja näkyi myös tuloksissa. Itse aloin jopa nähdä tämän hienouden, mitä en alussa ymmärtänyt alkuunkaan, mutta esityksen tunkkaisuuden jälkeen aloin jälleen laskea tätä puntarilla. Tuntui siltä, että tämä olisi ainakin viitisentoista vuotta myöhässä viisulavalla. Ehkä se ysäri ei olekaan niin muodissa kuin ajatellaan?

Saba – Sand

Jäi sitten hyväksi yritykseksi Tanskalta. Kenties liian kliseinen ja tuo heti esityksen alussakin nähty hiekka vain korostaa tätä kliseisyyttä. Biisistä aloin jopa ihan pitämään. Tanskalta en odota jatkossakaan mitään, sillä se on kuitenkin turhaa t: pessimisti ei pety.

Ladaniva – Jako

Tämä oli tosiaan ihana piristysruiske ja itse finaalipaikka sekä finaalissa pärjääminen erittäin positiivinen yllätys. Jaklinin karismaattisuus puri selkeästi niin raateihin kuin yleisöön. Kyllä tälle lämpimän kotikutoiselle kokonaisuudelle edelleen vahva nelonen irtoaa.

Dons – Hollow

Viisujen paras asia oli ehdottomasti Latvian finaalipaikka. Olisi ollut vääryys jättää maa toistamiseen rannalle näin huikealla laulajalla, joka vois hoilata vaikka puhelinluettelon sisällön ja ostaisin joka sanan. Latvian kohtaloksi finaalissa taisi kuitenkin tulla monet raatirunkut syömässä pisteitä. Ennen parjasin tätä maata, mutta nyt odotan innolla mitä seuraavat karsinnat tuo tullessaan.

Nebulossa – Zorra

Tällekin camp-esitykselle lämpenin sitten enemmän, mitä lähemmäksi finaalia mentiin. Noista perseis- siis tanssijoista pidin kuitenkin alusta saakka. Ihanaa, miten yleisö oli mukana myös Malmössä, vaikkei tokikaan yhtä intohimoisesti kuin paikalliset espanjalaiset Benidormissa. Sijoittuminen finaalissa oli odotetun vaatimatonta. Jammailen tätä varmasti tänä kesänä ja paljon!

Megara – 11:11

Tästä löytyi potentiaalia ja paljon, mutta jäiköhän lopputuloksesta sitten tosiaan liian lapsellinen vaikutelma? Harmittaa myös nuo tekniset ongelmat, mitkä veivät negatiivisessa mielessä huomiota. Pieni pettymys jäi kaivelemaan tästä hampaankoloon, sillä biisistä edelleen pidän ja etenkin musavideo on vuoden parhaimpia. Arvosanaa joudun kuitenkin laskemaan esityksen myötä, sääli.

Mustii – Before the party's over

Tämä ei lavaperformanssina todellakaan ollut sieltä huonoimmasta päästä. Itseä tässä kuitenkin jäi vähän häiritsemään sekä huvittamaan se, millä tavalla Mustii esitti biisinsä. Yliyrittäminen lienee oikea sana? Voi olla totta, ettei biisi vain yksinkertaisesti sopinut esittäjälleen. Esityksen alkuosuudesta nautin suunnattomasti, kunnes lähdettiin kertosäkeeseen enkä tuntenut enää mitään, mitä artisti yritti mulle sanoa. Kenties niillä raadeilla olisi noussut finaaliin.

Nutsa Buzaladze – Firefighter

Kieltämättä ilahduttavaa oli nähdä Georgiakin viimein finaalissa. Biisi ei ole mistään kotoisin, mutta Nutsa on kuin viisulavalle luotu. Mikä ääni ja mitkä liikkeet, esitykseenkin oli panostettu huimasti. Laulaja olisi ehdottomasti ansainnut paremman edustuskappaleen!

5miinust x Puuluup – (Nendest) narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Hyvä meno pojilla myös viisulavalla ja lavan muoto oli heille selvästi edukseen. En silti ihmettele erittäin vaatimatonta sijoitusta, sillä eihän tämä kappaleena kummoinen bängeri ole eikä kielen vuoksi aukea muualle Eurooppaan. Kiva silti, että pääsivät omannäköisellä ja -kielisellä kappaleella finaaliin.

Angelina Mango – La noia

Pidän edelleen Sanremossa nähtyä esitystä itse viisuesitystä parempana. Tanssijat ja lavan visuaalinen puoli toivat itselleni vähän sekavan vaikutelman sekä veivät huomiota karismaattisesta Angelinasta. A cappella -osuus vähän pelastaa tätä, muttei tarpeeksi. Biisinä tämä on edelleen mainio ja odotetusti sijoittui kymmenen parhaimman joukkoon.

Eden Golan – Hurricane

Voi herramunjee, minkälainen shitshow tämänkin osallistumisesta sitten saatiin todistaa finaalin loppuun asti. Mikäli kaikki politiikka jätetään sikseen, niin biisinä tämä on erittäin upea ja Eden todella lahjakas. Nyt kuitenkin mietin, että tekeekö munkaan edes mieli enää puntaroida tätä. Tuntuu niin pahalta.

Gåte – Ulveham

Tämäkään ei esityksenä tuonut mulle enää samanlaista wow-fiilistä kuin karsinnoissa. Tietynlainen pohjolan kaiho jäi tästä puuttumaan, mikä on todella sääli. Muuten erittäin ammattimainen ja hieno esitys. Ei olisi myöskään ansainnut sijoittua finaalissa jumboksi, mutta toisaalta ymmärrän, miksi jäi liian outolinnuksi. Noh, ensi vuonna tosiaan taas sille tutulle linjalle.

Joost Klein – Europapa

Harmi, että tuli diskatuksi, sillä esityksensä puolesta olisi kyllä erottunut finaalissa edukseen. Kokonaisuus on onneksi hyvin hallittavissa eikä mene liiaksi pelleilyksi. Kieltämättä nyt kun katsoin taas tuon esityksen lopun, niin tuollainen herkempi lopetus jotenkin sopi viimeistelemään esityksen. Huomaa, että kappale on Joostille henkilökohtainen.