Hyvin erittelit, ja olen kanssasi samaa mieltä monessa kohdassa, mutta katson asiaa tismalleen eri kannalta.
Kun sanoit, ettei kertsistä löydy ennalta-arvattavuutta, osuit naulan kantaan. Mahtavaa, kun saa kuunnella kertosäettä, jota ei tosiaan osaa laulaa loppuun sen jälkeen kun on kuullut kertosäkeen ekan virkkeen! Tämän kappaleen tosiaan pysähtyy kuuntelemaan.
Minä kyllä opin kertosäkeen jo toisen kertauksen kohdalla, ei mitään ongelmaa. Se tietty "omituisuus" varmistaa sen, ettei kappaleeseen kyllästy kahden kuuntelukerran jälkeen. Moneen tämän vuoden biiseistä on kyllästynyt ekan kertosäkeen puolivälissä ekalla kuuntelukerralla, Shanghain valot halusi *kuunnella* loppuun. Ja heti uudestaan.
Monelta tuntuu menneen kokonaan ohitse se, että itse asiassa Shanghain valot on tämän vuoden kisabiiseistä
eniten euroviisu! Klassinen viisubiisi, josta tulee mieleen lähinnä Oot voimani mun, hieman eri tavalla toteutettuna vain. Laulaja itse oli sinänsä luotettavan oloinen minusta, vaikuttaa siltä että ei tipahtaisi Ateenassa lavalta silkasta kauhusta.
Esitystä ja varsinkin asuja pitää kyllä hioa, ja siinä voidaan vielä suomalaiseen tyyliin mennä metsään. Jos tämä pääsisi Ateenaan, varmaan siellä olisi kohta lavalla kaksi haahuilevaa Step-up danceria, hanurinsoittaja ja Hanna-Riikka Friitalan nahkahameessa vm. 1982.
Timoteus kirjoitti:
Shanghain valot ei ole tarttuva, koska sen kertosäe on huono. Kertsin melodia on tasapaksu, rytmitykset omituisia ja säkeet kummallisen vaihtelevan mittaisia. Siitä ei löydy sitä tiettyä ennalta-arvattavuutta, joka on käytännössä tarttuvuuden edellytys. Shanghain valot on yksi niitä harvoja tämän vuoden karsintakappaleita, joiden viimeistä kertsiä en olisi ensimmäisellä kuuntelukerralla pystynyt hyräilemään mukana ihan siksi, etten ollut oppinut kertosäkeen melodiaa siihen mennessä.
Ainoana biisin sävellyksellisesti onnistuneena koukkuna pidän säkeistöjen loppuja ("En kaipaa länteen enkä itään, ei multa puutu enää mitään"), jotka sitovat säkeistöt ja kertosäkeen hyvin yhteen mutta siinä se sitten onkin. Kertsi on sekä lattea että vaikea. ATYnkin kertsi oli sentään näistä vain toista eikä se koskaan saanut vastaavaa ylistystä.
Mainittakoon, taas vaihteeksi, etten pidä kappaleen tarttuvuutta läheskään ainoana tai edes merkittävimpänä kappaleen hyvyyden kriteerinä. Jos se olisi ainoa kappaleen hyvyyden kriteeri (kuten jotkut täälläkin ajoittain kommenteissaan antavat ymmärtää), karsintamme ylivoimaisesti paras kappale oli
This is what we came for ja lähes varma Ateenan voitto meni sivu suun sen pudotessa.
Shanghain valot ei ole huono kappale muttei hyväkään. Viisuissa pärjätäkseen se tarvitsisi näköisensä, vahvan esittäjän mutta sellaistapa se ei saanut.