Heräsin aamuyöstä omaan nauruuni. Olin nähnyt unta siitä, että Kreikan Sarbelia puettiin mustaan pakkopaitaan ja hän lauloi
"O ou, psycho Maria!"
Lisäksi muistan uneksineeni vuoden 1991 pisteenlaskusta, joka eteni jostain syystä niin tylsästi, hitaasti ja jähmeästi että haukottelin unessani (oikeassa elämässähän seuraan pisteenlaskua joka lihas jännityksessä, hypähdellen ja kiljahdellen...) Kärjessä eivät todellakaan keikkuneet Amina ja Carola, vaan Portugalin Lusitania piti kakkossijaa ja tämä sija hohti tulosruudulla, koska Portugalilla meni niin ennätyksellisen hyvin, että ykkössijan haltija jäi ihan pimentoon.
Lopulta tylsistyin paikallaan polkevaan pisteenlaskuun niin, että päätin pyyhkäistä sen pois hihallani (!) vaikka olin paikan päällä yleisönä. Kun näin tein, kävikin ilmi, että koko pisteenlasku tapahtui autossani ja tulosruutu olikin autoradioni
Oliks Life Goes On-sarja se, missä oli se down-poika ja se kertoi sen perheen elämästä. Siinä näytteli se yks tyttö, joka myöhemmin näyttelin nimiosaa sarjassa Christy? Tunnusmelodia tuossa LGO:ssa oli vielä Beatlesien Obla-dii-Obla-daa.
Tuo olisikin mitä loistavin vaihtoehto!
), jossa soi lopussa Venäjän tän vuoden viisu. Siinä kohdassa tapahtumat sijoittuivat asuntovaunuun. 
Mut anyways teillä permantolaisilla oli siinä aitiossa nojatuolit ja sohvat ja oma baari 
) Ohjelma päättyi siihen, että juhlallisesti allekirjoitettiin seuraavan vuoden sopimukset eri maiden osallistumisesta viisuihin.
Jollen olisi niin paljon iskän näköinen, veikkaisin ilman muuta olevani adoptoitu