Viisuista on tosiaan pari viikkoa, mutta uudet haasteet odottavat, sillä viisukarsinnat ovat jo nurkan takana, mistä kielii seuraavakin uni. Sitä, miten johdanto liittyy edes koko asiaan, en tiedä, mutta olen edelleen varma, että se kuului tähän viisu-uneen tavalla, jota en käsitä, mutta koska näin tämänkin pätkän uneni alussa, heitän sen tänne, vaikka se tuntuukin tosi irralliselta.
Tämä seuraava vaatii mustavalkoista ajattelua:
Olipa joskus 1930-luvulla kolme tyttöä, jotka kävivät sisäoppilaitosta. Heillä oli erinomainen kyky tuottaa ihan minkälaisia ääniä tahansa kulostaen todella aidoilta. Usein he riensivätkin koulunsa tyttöjen vessaan vain tuottaakseen noita ääniä rauhassa ja pitääkseen hauskaa keskenään. Kerran tiukkapipoinen opettaja sattui yllättämään tytöt edellä kuvatussa tilanteessa ja tiuskaisi tytöiltä, että mitä helvattua he tekevät siellä vessassa. Tytöt demonstroivat taitojaan opettajalle, joka hämmästyi ja kohta koko koulu tiesi tyttöjen hämmästyttävästä taidosta.
No niin, palataanpas sitten värikylläisempään maailmaan:
Olen Helsingissä. En tunnista paikkoja, mutta Helsinki kuin Helsinki. Kiertelen siellä täällä asfalttiviidakossa, kunnes saavun pientä kujaa (saattoi olla pihatiekin) pitkin huvilatontin pihalle. Huvila muistutti vähän Uuno Turhapuro muuttaa maalle -elokuvan maalaishuvilaa. Pihaa reunustivat pensasaidat ja pihasta oli kaksi tietä ulos. Kulkemaani reittiä pitkin ja sitten vähän edessä. No, saloissa liehui Suomen liput ja tähän mä en kiinnittänyt mitään huomiota, pohdin vain itsekseni, josko tämä olisi se huvila, jossa viisudelegaatiot yöpyivät. No, jatkoin matkaani kohti toista poistumistietä ja tulin takaisin asfalttiviidakkoon. Käännyin oikealle ja olin kävelytiellä. Vasemmalla oli sellainen puolentoistametrin koroke ennen pientä nurmiplänttiä ja oikealla puolella oli talo. Talo oli sellainen kuusikulmaisen suorakulmion muotoinen (päädyssä oli sellainen uloke/syvennys). Talo oli myöskin pirun leveä, ainakin 50 metriä. Korkeudesta en osaa sanoa, sillä minulla ei ollut mitään syytä katsoa ylöspäin ja nähdä sen korkeutta. Veikkaisin sen olevan korkea. Olin menossa tähän taloon sisään, kuten kymmenet muutkin.
Samaan aikaan toisaalla, joku mässää rahalla... ei ku siis: samaan aikaan huvilan edustalla on tv-toimittaja työssä:
"Viisut ja MM-kisat ottivat ja menivät. Seison nyt tässä tämän huvilan edessä, jossa viisudelegaatiot ja MM-joukkueet yöpyivät vievät viimen viikolla, mutta nyt on huvila tyhjentynyt vieraista. Huvilan omistaja ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä uutta tilausta on..."
Takaisin minuun. En nähnyt telkkaria, enkä kuullut toimittajan ääntä lähelläni, mutta silti varmistuin toimittajan jutun jälkeen, että olin ollut oikeassa, viisuilijat olivat yöpyneet siellä. No, minä menin tämän ison talon ovesta sisään ja astuin hyvin avaraan aulaan. Se olisi voinut olla jonkin koulun aula sillä erotuksella, että tässä aulassa ei ollut minkäänlaisia narikoita. Aulan oikeassa laidassa oli lava, jonka vierestä lähti käytävä. Näin vanhempani keskustelevan äänekkäästi ja poistuvan käytävää pitkin johonkin, mutten kiinnittänyt siihen niin huomiota, minä olin kiinnostunut lavan tapahtumista, kuten ne kymmenet muutkin. Katselin ympärilleni ja havaitsin, että meitä taisi notkua aulan eri osissa noin kolmisenkymmentä henkilöä, mikä oli ihan liian vähän. Lavalla oli kaksi esirippua, ihan edessä ja muutaman metrin päässä.
Sitten näin Naalin ja Magnumin siellä jossain aulan keskivaiheilla ja menin heidän läheisyyteen noin metrin päähän. He juttelivat istuen lattialle ja minä kävin niiden eteen makaamaan leputtaakseni jalkojani. Siinä sitten juteltiin niitä näitä, kunnes seuraan tuli joku keltaliivinen vartija, jota en tuntenut, joten vaikenin lähes kokonaan ja siinä lähinnä kuuntelin muiden kolmen jutustelua. Pian aulan poikki juoksi joku "poliisipukuinen" vartija ja tämä toinen tarttui kännykkäänsä ja kysyi, pitääkö tulla jeesiin ja kyllähän se siitä sitten lähti.
TV-kameroita en nähnyt missään, mutta siitä huolimatta kohta tuli joku juontaja lavalle ja kertoi, että on aika aloittaa taas Suomen viisukarsinnat. Ehdin jo aulassa saada tietooni, että "Jaahas, Dervish yrittää taas viisuihin. Tämäpä yllätys." Dervishiä lukuun ottamatta juuri kukaan ei tiennyt näistä tyrkkyehdokkaista mitään. No, oli ensimmäisen laulajan vuoro. Laulajaa en tunnistanut, enkä siitä laulustakaan juuri mitään muista. Kauheata liikehdintää lavan eteen ei myöskään muodostunut.
No sitten tuli tämä toinen esiintyjä. Esiintyjä muistutti vähän
tätä sillä erotuksella, että parta ja hiukset olivat hyvin vaaleat. Huomasin, että tällä esiintyjällä oli lavalla prompteri, josta se kuikuili vähän väliä sanoja... vähän karaoken tapaan. Sitten tajusin, että sävelmähän on tuttu ja melkein jo ajattelin plagiaatiksi, kunnes tajusin, ettei se olekaan plagiaatti vaan se on jo ennen kuultu laulu (taisi olla jotain tangoa). Tässä vaiheessa rupesin olemaan varma, että kyseessä on väliaikaesiintyjä - kyllä, yhden esiintyjän jälkeen. Miehen laulasessa toisen säkeen jälkeistä kertosäettä lavan taaimmaisen esiripun takaa tuli esiin äitini, joka huomattuaan missä oli, pinkoi aika nopeasti karkuun lavalta ja katosi jonnekin. Ei tässä vielä mitään, seuraavaksi sieltä esiripun takaa tuli isäni, joka tajusi heti, missä oli ja otti tilanteen haltuun ja rupesi laulamaan kolmatta säkeistöä duettona tämän toisen miehen kanssa. Samalla koko aula repesi hervottomaan nauruun ja totta puhuen minuakin nauratti, isäni kun ei ole laulajatyyppiä, eikä varmaan juuri karaokeakaan harrasta.
Sen pituinen se.
-----------
Ja kyllä, edelleen varma, että tuo mustavalkoinen osuus oli samaa unta, sillä toinen uni alkoi heti tuon pätkän jälkeen eikä tullut minkäänlaista viivettä, kuten nukkuessani yleensä tulee parin unen välillä.
Mahatma Gandhi walked barefoot most of the time, causing lots of calluses on his feet. He also ate very little, which made him frail and with his odd diet, he suffered from bad breath. This made him... A super calloused fragile mystic hexed by halitosis.
? Annaa siinä haastateltiin asian tiimoilta sitten. 
ESCT? D E S C? Ainakin D E. Sc. on jo varattu.
. Jätän yksityiskohdat kertomatta 
.
Tai alastikin, ihan miten vaan. 
.
(oli pinkit höyhenet ja kaikki 
.
] Ryhmän "johtaja", kuka äijä sitten olikaan, sanoi että on hankkinut meille oppaan Belgradista ja kun pääsimme sinne lentokoneella, niin meitä odotti siellä Marija. 
Se vain näytti meille paikkoja ja kenestäkään muusta ei näyttänyt olevan outoa, että viimeisimmän finaalin voittaja ohjaili meitä Belgradin läpi. Se oli todellakin kiintoisa uni, ja päättyi siihen, että jäimme ihmettelemään jotain tyyppiä, joka aikoi hypätä jonkun kirkon katolta. Se kirkko näytti muuten samalta kuin Nodre dam. 
Unet ovat outoja..
Kannattaa käydä esittelemässä itsensä 
