Viisukuppila

Margotti on vaan lukenut liikaa Aku Ankkaa.

En ole kyllä lukenut Aku Ankkaa varmaan vuosiin. Mut ehkä mulla onkin siksi kamalat vieroitusoireet, ja näen siksi noin sairaita unia!

Edit: "Sairaitaunia" toki.

Hazel kirjoitti: Margotti on vaan lukenut liikaa Aku Ankkaa.

Sanoin samaa! Smiaxii

Jeee  .

Miks mä en ikinä näe unia housuttomista miehistä 

Voi siskoparka. Etkö edes stringit jalassa. Terveisiä kaikille pitkästä aikaa.

male kirjoitti: sunnuntaiaamulle.

riia kirjoitti: Etkö edes stringit jalassa.

En mä nuku stringit jalassa 

Jäätelönsyönti vaarantaa terveytesi?

Tulipas oltua elokuvan päähenkilö viime yönä. Siinä kävelin erään suunnilleen samanikäisen naisen kanssa ison puiston vieressä jalkakäytävällä. Pidin tuota naista tyttöystävänäni (:shock:), vaikkemme siinä kadulla mitenkään erityisen rakastavaisilta näyttäneet. Sitten jostain lähestyy jäätelöauto, jonka kuskina näen olevan äitini. Hän oli siis hahmoni äiti, minun äitiäni hän ei muistuttanut yhtään. Hän vain huusi siinä, että "SINÄ ET OLE TARPEEKSI HYVÄ POJALLENI!" ja lähti ajamaan ystävääni takaa jäätelöautolla ja niinhän siinä kävi, että hän tappoi tuon naisen.

Meni vuosia ja jälleen olin kävelemässä tuon samaisen puiston vieressä. Tällä kertaa vieressä käveli poikaystäväin, jolla koko unen ainoana henkilönä on todellisuuden vastineensa, noin niin kuin ulkonäön puolesta... siis minun lisäkseni tietenkin. Huomasin  tutun jäätelöauton lähestyvän ja niinpä käskin poikaystävääni juoksemaan ja kovaa. Juoksimme juoksemasta päästyämme ja päädyimme kadulle, jolle tämä jäätelöauto ei voinut syystä tai toisesta tulla. Seisoimme kadun oikeassa laidassa jalkakäytävällä isojen talojen vieressä, ja vieressä meni ihan normaali autotie, mutta jostain syystä mutsi jäätelöautoineen ei päässyt kadulle. Sen sijaan jäätelöauto sijaitsi vielä kauempana vasemmalla olevalla autotiellä ja eteni siinä vaivihkaa meidän kävelyvauhtia. Sitten se jäätelöauto kääntyi risteyksestä meidän suuntaan, ylitti sen risteyksen, jonka kulmassa me seisoimme. Tässä kohtaa minun ja poikaystäväni seuraan oli tullut kolmaskin henkilö. Jäätelöauto pysähtyi suoraan edessämme ja sitten kuulimme äitini huutavan, että hän sai kyllikseen, että ei hän jaksa mun kavereita enää piinata, ja lähti ajamaan tiehensä. Katsoimme hänen autonsa katoamista horisonttiin, mutta toki me tiesimme paremmin. Jos jäisimme paikoillemme, hän tulisi kohta jäätelöautollaan suoraan edestä päin, yrittäen näin yllättää meidät.

Niinpä lähdimme juoksemaan (eteen päin, kuinkas muutenkaan) kovaa vauhtia ja juostiin varmaan puolesta kilometristä kilometriin, ennen kuin ylitimme ne monituiset autotiet heti kun teiden välistä katosi keskipuomi. Tien ylitse päästyämme käännyimme parkkitaloon johtavalle mutkaiselle rampille ja menimme toiseen kerrokseen. Siellä sitten päädyimme jotenkin johonkin rähjäiseen asuntoon, jossa asui ilmeisesti venäläisiä maahanmuuttajia, mutta jotka siitä huolimatta osasivat suomea. Yksi näistä maahanmuuttajista oli anorektikko (tämä vain jäi mieleen). Saatiin lupa jäädä sinne asuntoon yön yli. Päähäni tuli mieleen Leevi and the Leavingsin Matkamuistoja-laulu ("Oi, Nadjani mun, olit patjani mun, silloin kun mä sammuin hotellihuoneeseen"), kun näin poikaystäväni ja tämän toisen miehen nukahtaneen lattialle (toki erilleen toisistaan). Minä vain en omalta paikaltani saanut nukuttua. Sen sijaan tirkistelin ikkunasta, josta näkyi Rauman Savilaa vähän piirroksen omaisesti, josko tuttuakin tutumpi jäätelöauto tulisi näköpiiriin. Ei tullut, mutta silti vain kurkkailin välillä ikkunasta, kunnes lopulta heräsin.

Että tällaista tällä kertaa.

------------------------------------------

Tähän väliin pienenä tunnelmapalana niin ikään viime yönä nähty uni, jossa olin siskon kämpillä. Siskolla on kaksi kissaa ja koko sen unen ajan se toinen kissa (iso ja harmaa) viihtyi mun vieressä ja mä paijailin ja leikin sen kanssa koko unen ajan. Ehanaa!

------------------------------------------

Sitten vielä yksi yöllä näkemäni uni. Tässä unessa mentiin luokan kanssa Bulgariaan "kisailemaan". Olimme jossain miniauditoriossa, jossa muodostettiin parit. Jos oma pari pystyi yllättämään toisen ja tuottamaan tälle kipua, sai pisteen. Yhdessä vaiheessa istuin paikallani niin, että keinuin tuolillani ja pidin jalkojani  sen pitkulaisen pöytätason päällä ja niinpä parini onnistuikin rutistamaan vasemman jalan maiharia niin, että sattui (mainittakoon nyt, että maihareissani on kova kärki, joten ei se rutistaminen niin helppoa oikeesti olisi ). Sen tehtyään tämä vain huusi "Piste!".

Sitten tuli tällainen ryhmätehtävä. Sen miniauditorion kahdella seinällä niitä yhdistävän kulman tuntumassa oli suuri määrä (ainakin 50) valokuvia hyvin lähellä toisiaan.  Meille jokaiselle annettiin määrä valokuvia käteen ja käskettiin etsiä seinältä se yksi kuva, joka on täsmälleen samannäköinen kuin yksi kädessä oleva valokuva. Niinpä kaikki ryntäsivät etsimään täsmäävää kuvaa. Kuvissa oli niin maisemakuvia kuin kuvia henkilöistä ja rakennuksissa ja niiden joukosta siis piti löytää yksi ainoa kuva, joka oli sekä seinällä että kädessä. Esimerkiksi yhdessä seinällä olevista kuvista oli teini-ikäinen tyttö sellaisella keinuttavalla voimistelutangolla pää alaspäin ja löysinkin vastaavanlaisen kuvan kädestäni: asento oli sama, vaatteet oli sama ja ilme oli sama, mutta... hiukset olivat eriväriset. No siinä sitten porukka alkoi löytämään vastaavuuksia ja palasivat paikoilleen, mutta minä kuumeisesti etsin sieltä oikeaa kuvaa muutamien jäljelle jääneiden kanssa ja toivoin, etten oikeasti olisi viimeinen, sillä viimeinen lähetettiin suoraan kotimatkalle. Ennen kuin löysin oikean kuvan, heräsin.

Alkaispa se Amazing Race jo.

Espoon vesi saa näkemään outoja unia. Sekavassa luistelu-partiojuhla-kelkkailu -unessani nähtiin mm. nimiErkki itikan "I will survive"-tulkinta ja nimiErkki Violette autossa esittämässä kiroilevaa teiniä. Molemmat siis olivat jonkinlaisia ohjelmanumeroita.

Olin tulossa jonkun kundin kanssa kerrostaloon, jossa ilmeisesti asuin. Siinä puheltiin niitä näitä, mutta jostain syystä tämä kundi lähti hissillä ylös ja minä lähdin kohti rappukäytävää. Oikeassa kerroksessä lähdin kohtia oikealla olevaa väliovea, jonka lasi oli sellaista "lasimurskamaista", ettei läpi nähnyt ja asuntoni ovi oli ihan sen oven takana oikealla. No, minkä menin siitä väliovesta ja kaivoin avaimiani taskusta (samalla kun se toinen kundi tuli nurkan takaa), kun näin lattialla Margotin pään. Ihmettelin, mitä se siinä teki, kun se rupes puhumaan.
"Juu, tehdään remonttia tässä työporukan kanssa ja sen takia puhkaistiin reikä tähän käytävän kattoon. Ajattelin, että tulen kurkkimaan tästä reiästä."

Margot siis seisoi joillain tikkailla ja Margotin pää oli kaulaa myöten ylemmässä kerroksessa ja sitä reikää ei edes näkynyt. Sitten siinä vitsailtiin ainakin sillä, että Margotistahan vois tulla käytävän vakiokalustoa ja sitä ajatellen voitais asentaa katonrajaan television, niin Margotin aika ei tulisi pitkäksi . Jossain vaiheessa Margot sitten hävisi siitä ja silloin näkyi se reikä kunnolla ja se oli oikeasti isompi kuin Margotin pää. Minä ja se kundi mentiin sitten asuntoon ja sinne tuli jossain vaiheessa Klodde, jonka kanssa puhuttiin lähinnä paskaa, mutta taidettiin me pari sanaakin vaihtaa "Reikä-Margotista".

Ei luoja, millaisia unia tuotankaan ihmisille.

The_Sipi kirjoitti: Olin tulossa jonkun kundin kanssa kerrostaloon

Pitkästä aikaa muistan uneni.

Lensin jossakin viidakossa, kunnes yhtäkkiä en voinutkaan enää lentää ja molskahdin veteen. No, uin nopeasti rannalle, jossa olivatkin siskoni ja hänen perheensä. Sitten huomasimme vieressä jonkinlaisen eläintarhan, jossa oli ainakin apinoita ja kirahveja, jotka olivat tosin jotenkin epämuodostuneita.

Lentäminen on hauskaa!

EDIT: Tuo lentäminen tapahtui muuten jaloilla, eikä käsillä.

Mäkin lennään unissa aina jaloilla enkä käsillä huitomalla. Siis pompin sillä tavalla ilmassa lisää korkeutta.

Sipin Margouni
Mutta kiinnostaisi myös nähdä Viltsu esittämässä kiroilevaa teiniä

Olen viime aikoina nukkunut todella huonosti, mistä johtuen muistan uniani.
Viime yönä olin jollakin ihmeen unkarin kielen -kurssilla, jossa heti ensimmäisellä tunnilla piti puhua unkaria. Minulta kysyttiin jotain, ja minä vaan vastasin ok. Sitten yritin hirveästi miettiä unkarilaisia artisteja ja heidän biisejään, mutta en millään muistanut yhtään.

Viime yönä näin unta, että olin jälleen kerran yksikseni netin ääressä kämpälläni. Jostain syystä ikkunasta katsoessani pystyin näkemään aavan meren, joka pauhasi pienen myrskytuulen saattelemana (aika unelma minusta ). Lähdin kämpältäni pienelle kävelylle luodolle, jolla oli huvimaja. Siellä hetken oltuani päätin ex tempore lauantai-iltana lähteä klo 21.30 junalla Helsinkiin viisufanien tapaamiseen.

Noin 23 maissa olin Helsingissä ja astuin pimeään baariin, jonka ainoa valaistu pöytä oli viisufanien kymmenhenkisen porukan pyöreä pöytä. Myös baarimikko oli valaistu. Istuin Naalin ja Leenan väliin. Naali oli luopunut silmälaseistaan ja laittanut hiuksensa pikkuletitykselle. Tässä vaiheessa hieman synkkeni, kun Naali sanoi kyllästyneensä muhun.  Liikaa irkattu? 

Pöydän ääressä kaikilla oli oluttuoppinen ja pizzaslice, jota kaikki söivät ahnaasti. Myös itselleni ilmestyi kuin tyhjästä eteeni oluttuoppi ja pizzaslice. Illanvetäjä oli kanssa joku kuppilalainen, mutta tämä pysyi tummanpuhuvana hahmona, josta ei ottanut selkoa, kuka hän oli. Liekö Tonywerner? Liekö Magnum, liekö Huilumies...  Nää kaikki muut ihmiset oli enemmänkin varjoja.

Toisella puolella istunut Leena oli erittäin iloinen nähdessään minut. Kauheen yllättäen hän kuitenkin päätti lähteä, joskin hän sanoi lähtevänsä hakemaan Soppista ja tämän tyttöystävää paikalle, kun he halusivat tavata minut. Leena palasi kuitenkin tyhjin käsin. En muista kyllä yhtään, mihinkä Soppis ja tämän tyttöystävä sitten jäivät. 

Unen päätteeksi porukka siirtyi trivial pursuitin äärelle lattialle. Ilmeisesti porukka aikoi pelata pizzasliceilla kyseistä peliä, kun ne oli kuulemma kätevämpiä kuin itse pelin nappulat.

Tässä vaiheessa tuli niin sanottu meanwhile -kohtaus, kun zoomautuikin mun tietokoneeseen ja #viisukuppilaan, jonne oli sillä välin ilmestynyt vieras nimimerkki jlax. Ilmeisesti tämä oli tullut vittuilemaan euroviisuista ja nimimerkki joyjoy pisti tälle kanavan ainoana ihmisenä kampoihin, kun muut oli jossain muualla.

Sitten heräsinkin jo...

kwak kirjoitti: Mäkin lennään unissa aina jaloilla enkä käsillä huitomalla. Siis pompin sillä tavalla ilmassa lisää korkeutta.

Olen huomannut, että lentometodit kehittyvät. Ensimmäisellä kerralla lensin pahvilaatikolla, toisella sateenvarjolla, kolmannella heiluttelemalla kirjaa kummassakin kädessä, neljännellä ilman apuvälineitä mutta putkessa ja viidennellä jo vapaasti kaupungin yllä.

kwak kirjoitti: Mäkin lennään unissa aina jaloilla enkä käsillä huitomalla. Siis pompin sillä tavalla ilmassa lisää korkeutta.

Niin mäkin!  Välillä se on aika kamalaa, kun menee vaan ylöspäin ja tuntuu ettei pääse alas.

Menestyselokuva on syntynyt, ainakin mikäli mun uneen on uskominen.

Miltä kuulostaa leffa perheväkivallasta, jossa naispääosaa esitti Salkkarien Katri ja miespääosassa nähtiin Ari Koivunen? Hannele Lauri puolestaan oli tunkeileva isoäiti, joka yritti ottaa selvää mitä perheessä oikein tapahtuu  Uni oli kaikin puolin sekava, mutta yhdessä kohdassa koko perhe istui olohuoneessa ja taustalla alkoi soida Sasa Lenderon Metulj. Jotenkin tässä kohtauksessa olin itse katsomassa tuota leffaa ja nimiErkki Jónsì laittoi ääntä kovemmalle.

Eli jos jonain päivänä tuollainen leffa tulee markkinoille, tiedätte ketä syyttää 

Pitkästä aikaa pukkasi ufountakin. Näin unta, että olin talossa, jossa asuin 1991 - 1998 välisenä aikana. Keittiön ikkunasta kun katsoin ulos niin näin isopäisen hintelävartaloisen varjon kulkevan pihalla. Tämä varjohahmo katosi lopulta naapurin pihalle. Parvekkeelta sitten kauhulla hain siskoani pois. Mielestäni olen nähnyt tämän unen ennenkin. 

Musta on hirveän jännä, että ufo-aiheiset unet tuntuvat aina sijoittuvan tuon talon ympärille. Liekö syynä sitten se, että eräs sukulaiseni oli meidän tämän kyseisen kodin lähettyvillä nähnyt miehensä kanssa omituisen valoilmiön pellon yllä.  Se miksi näin ufoaiheista unta, niin pystyn selvittämään sillä että Aksimin syytä kaikki. 

Tämänöinen uneni oli mielenkiintoinen. Jostakin syystä minä, Margot ja joukko muita ihmisiä olimme matkalla metsän halki johonkin tuntemattomaan paikkaan. Saavuimme sitten joen rantaan, ja jäimme miettimään keinoa päästä yli.

Ei aikaakaan, niin jokea pitkin purjehti kaksi siipirataslaivaa. Toinen pysähtyi kohdallemme, ja toinen jäi kauemmas odottamaan. Nousimme laivaan.

Laivalla meille selvisi, että emme kaikki pääse vastarannalle. Nimittäin laivan "kapteeni" jakoi muutamalle joukostamme sulkia, jotka meidän piti antaa joillekin matkakumppaneistamme. Sulan saaminen merkitsisi kadotukseen joutumista, ja kukaan ei pääsisi vastarannalle, ennen kuin kaikki sulat olisi jaettu.

Minä sain kolme sulkaa jaettavaksi. Yksi oli parille annettava sulka, ja kaksi muuta yhdelle ihmiselle tarkoitettuja. Toiset ihmiset kokivat suuria tunnontuskia jakaessaan sulkia, toiset vaan jakelivat ne pois. Joku ojensi minulle yhden parille tarkoitetun sulan. Itse en pystynyt antamaan parisulkaani pois, koska kaikki parit olivat niin kauniita tai jotakin. Koitin pitää sen itse, olimmehan jo tuomittuja kadotukseen Margotin kanssa. Annoin vain yksittäisen sulan eräälle tyypille, joka oli jakanut omansa välittömästi vailla tunnonvaivoja. Toisessa yksittäissulassa oli jotakin erikoista, mutten muista mitä. 

Meille selvisi myös mitä toisessa laivassa oli. Siellä oli ihmisiä, jotka olivat myyneet sielunsa. Tunnistin joukosta mm. Tarja Turusen ja joitakin muita muusikoita, joiden nimiä en enää muista.

Jostakin syystä sain pidettyä jaettavaksi tarkoitetun parisulkani itselläni, ja kun muut sulat oli jaettu, kellot alkoivat soida. Valitettavasti juuri tällöin heräsin, enkä tiedä miten uni olisi jatkunut.

Sulla on jotain ongelmia. No ei vaan. Oikeesti olen edelleen sairaan kateellinen tollasista unista. Mun unet on ihan juntteja.

Mä taas näin unta yhdestä kuppilalaisesta. Ja pussailin sen kaa 

Vompeli kirjoitti: Pitkästä aikaa pukkasi ufountakin. Näin unta, että olin talossa, jossa asuin 1991 - 1998 välisenä aikana. Keittiön ikkunasta kun katsoin ulos niin näin isopäisen hintelävartaloisen varjon kulkevan pihalla. Tämä varjohahmo katosi lopulta naapurin pihalle. Parvekkeelta sitten kauhulla hain siskoani pois. Mielestäni olen nähnyt tämän unen ennenkin. 

Musta on hirveän jännä, että ufo-aiheiset unet tuntuvat aina sijoittuvan tuon talon ympärille. Liekö syynä sitten se, että eräs sukulaiseni oli meidän tämän kyseisen kodin lähettyvillä nähnyt miehensä kanssa omituisen valoilmiön pellon yllä.  Se miksi näin ufoaiheista unta, niin pystyn selvittämään sillä että Aksimin syytä kaikki. 

Voi Vompsu 

Tää ehkä kuuluis viisu-uniin, mutta menköön. Näin jo muutama viikko sitten unta, että nimimerkki Aintsu oli minulle tulisesti suivaantunut, koska kirjoittelin niin paljon (sexystä) Kirkovista tänne kuppilaan. Hänen mielestään ainut sallittu artisti, jonka sai mainita oli tietty Eirikur.  No siinä sitten naamakkain riideltiin ja muistan vielä Aintsun viimeisen mulle sanoman lauseen elävästi mielessäni ennenkuin heräsin, että "Eirikur on kuule pelastanut mun sieluni monta kertaa!!!" ja sitten dramaattinen niskojen naksautus.

Et sillai.....

Siis ei JUMA!  Aiku tää jo fanaattisuudessaan tunkee muiden uniin. Aivan loistavaa, kiitos tästä! 

Saanko muuten laittaa tuon kommenttini allekirjoitukseksi? 

Horvath kirjoitti:

kwak kirjoitti: Mäkin lennään unissa aina jaloilla enkä käsillä huitomalla. Siis pompin sillä tavalla ilmassa lisää korkeutta.

Niin mäkin!  Välillä se on aika kamalaa, kun menee vaan ylöspäin ja tuntuu ettei pääse alas.

Joo! Ylöspäin sitä lentää sellaista ihan sopivan hiljaista vauhtia, mutta alaspäin kamalan kovaa ja siksi on pakko koko ajan lentää ylemmäs, ettei jymähdä vauhdilla alas.

Otin 20 minuutin päivätorkut. Näin unta pesukoneen liittimistä.

Viime yönä olin töissä Keravan vankilassa keittäjänä. Toisena työpäivänäni jouduin vaaratilanteeseen ja myöhästyin töistä.

Tässä pari yötä sitten käppäilin pitkin katuja siellä, missä ala-asteaikana asuin.. toisella puolen tietä oli Mel Gibson, jonka perheessä olin lastenhoitajana, ja toisella puolen tietä oli Miss Skandinavia hamalta 80-luvulta. Neiti oli alle 20v islantilainen ja käppäili hopeisissa kimallebiksuissa, korkkareissa ja missinnauhassa--glitterii  . Näiden kahden henkilön väliä sitten laukkasin aina ajotien toiselta puolelta toiselle... Melille selittelin lapsien käytöstä ja missin olemusta korjailin ja kovasti ihmettelin, miksi neiti on täällä uimapukukierros-tällingissä.. kun tämähän on vaan ihan tavallinen asumalähiö.

Olenkohan oleksinut liikaa missivuohottajien kanssa ... mutta nyt siten vaivaa, mikä ko.missin nimi on. Kun oikeesti katsoin silloin joskus Miss Skandinavia-kisat, jotka kisan nuorin osanottaja Islannista voitti.