Viisukuppila

Mun isä väitti, ettei se huomaa mitään eroa, kun värjäsin hiukset tummiksi. En ole edelleenkään ihan varma, vitsailiko se vai ei...

Oon viimeksi käynyt leikkauttamassa hiuksia kampaajalla keväällä 2003. Sen jälkeen oon kyllä käynyt kahdesti kampauksessa, yo-juhlia ja häitä varten.

Onkos joku testannu L'Orealin niitä tuplavärejä, siis niitä millä saa laitettua raitoja siihen? Ja jos on, miten se käytännössä toimii?

Oon mä kyllä yks, kun heti pitkäksi kasvatettuani leikkaan lyhyeksi. Ne vaan tympäs niin hirveesti, kamala, tylsä, tavallinen ja rasvoittuva lättänä. Pikkasen se tässä syksyllä otattama lettikampauskin katko hiuksia ja hirveet sojotit tossa otassa aina kun yrittää laittaa ees hätäponnarille. No, nyt on meitsillä rikottu poikatukka ja kunnon vauhti-otsiskin. Tänään paljon superblondeja raitoja ja muuta kivaa.
Toivottavasti, joulusta huolimatta ne raidat ei taitu kamalasti punaiseen, kuten valitin viimeksi tehneeni pikku vaalennuksen jälkeen. Oikeastaan se väri asettuikin sitten ihan nätisti, eikä näyttänyt enää punaiseen vivahtavalta. Toivottavasti en tälläkään kertaa joudu syyllisenä lueskelemaan UFOPOLIN viisautta tuolta aiempaa..  lol

Viime tiistaina otin kiharat ja hiuksia leikattiin reilusti.. nyt on tämmöinen toispuoleinen polkka. Työkaverit sano, että "vau, ihan erinäköinen ja pirtsakka, aika paljon annoit lyhentää" (naispuoleiset) ja "jaa, jätit sitten vaihteeksi hiukset auki "(miespuoleiset).  Yksi miespuolinen kollega väitti, että olen "valkaissut" hiukseni, vaikka ihan saman väriset nää on kun aina ennenkin.

Sitten vielä joulun jälkeen silmäklasikauppaan.. jo on uusittu pää sitten, edes ulkopuolelta.

Nysa kirjoitti:   Yksi miespuolinen kollega väitti, että olen "valkaissut" hiukseni, vaikka ihan saman väriset nää on kun aina ennenkin.

Aika hauskaa, eräs nimittäin päivitteli toiselle hiukseni nähtyään: "Kuvitteleppas! Vielä eilen tällä oli pitkät ruskeat hiukset ja nyt hänellä on sitten lyhyet ja blondit." Eikä se väri tietenkään ollut oikeasti muuttunut mihinkään. 

No nyt sitten on nää blondit raidat laitettu, eikä vaalentanut juuri ollenkaan, vaikka iso osa olikin päässä jopa yliaikaa. Jopa 6 astetta vaaleampi, pah! 

Tää on koko tämän vuoden ajan antanut hiustensa kasvaa, mutta kun tuo kasvu tapahtuu niin kovin epätasaisesti (lähinnä vain sivuille ja takaraivolle), niin eiköhän pitäne ajella nekin pois. 

Ois ollut kiva pelmahtaa helmikuussa Tohloppiin blondina, mutta luovun ajatuksesta. Ehkä hyvä niin... 

Piti mennä jo kampaajalle. Ja piti värjätä kuosiinsa..Mut jos olisin viime viikolla mennyt, niin olisin joutunut käymään uudestaan ennen Helsingin viisureissua 

Johtopäätös:
Leikkasin itse otsatukkaa, niin muu pää ei näytä niin kamalalta ainakaan omasta mielestä. Ensi viikon loppupuolella sit parturiin, niin kuontalo on sit just edustavimmillaan Helsingissä 

Mäkin kävin kampaajalla maanantaina, oli jo kasvanut sen verran malli yli. Nyt pärjää taas hetken aikaa.

MuzaMaza kirjoitti: Tää on koko tämän vuoden ajan antanut hiustensa kasvaa, mutta kun tuo kasvu tapahtuu niin kovin epätasaisesti (lähinnä vain sivuille ja takaraivolle), niin eiköhän pitäne ajella nekin pois. 

Sinulla on yksi ihanimmista kaljuista ikinä- et saa kasvattaa siihen mitään karvoja! 

Tiedätkö Maya mitä... Sie olet yksinkertaisesti vaan IHANA!!! 

No joo... Pelkkä peiliin katsominen kyllä puhuu tuon kaljuden puolesta.
Taisin nuorentua muutamalla vuodella kun ajelin taas pääni eilen paljaaksi. 

Minä kävin eilen kolmannen kerran parturissa Tuiran Kutrissa. Kesti aikaa taas löytää parturi, jossa on kiva käydä. Minulle parturissa käynti on myös sosiaalinen tapahtuma. Kun käy samalla mukavalla naisella ja voi samalla löpistä niitä näitä niin aika kuluu rattoisasti.

Mizu kirjoitti: Kun käy samalla mukavalla naisella ja voi samalla löpistä niitä näitä niin aika kuluu rattoisasti.

Mizu puhuu niin totta. Mulla oli 15 vuotta sama ihana parturi. Vaikka en ole enää pariin vuoteen tarvinnut hänen palveluitaan, käyn aina silloin tällöin vaihtamassa kuulumisia. On sen verran mukava ja puhelias tyyppi kyseessä. Tuli vietyä hänelle lahjojakin. 

Mä taas en kestä, jos kampaaja puhuu. Olen kaksi kertaa joutunut vaihtamaan muutoin hyvän kampaajan, kun en jaksanut kuunnella sitä höpötystä. Haluan vain lukea rauhassa naistenlehtiä.

Mää en voi ollenkaan käydä kampaajalla, koska ne puhuu. En pysty olemaan jumissa jonkun höpöttävän vieraan ihmisen kanssa. Onneks vaan vähän epäsosiaalista.

Mun tukka on ihan räjähtänyt. Äiti saa tasoittaa vähän latvoja, kun meen viikonlopuksi alkukotiin.

Mä kyllä juttelen mun kampaajan kanssa. 

Mäkin juttelen. Se on ihana.

Mua taas ahdisti, kun mun entinen kampaaja oli niin hiljainen. Ei nykyinenkään mikään lörppö ole, mutta juttelee kuitenkin jotakin.

Kampaajalla käynti on kyllä todella rentouttavaa, musta on mukavaa jutella vähän aikaa jonkun kanssa ihan niitä näitä eikä mitään tärkeitä juttuja... aivot narikkaan vaan! 

kais(t)a kirjoitti: Mä kyllä juttelen mun kampaajan kanssa. 

No kai nyt sellasen kampaajan kanssa.

Vähänkö olen sukua Margotille. Inhoan sitä, että kampaajat mölisevät niitä näitä hiuksia leikatessa. Ei mulla ole millekään randomille kampaajalle mitään sanottavaa eikä niitten jutut yleensä kiinnosta mua eikä huvita mistään säästäkään puhua.

Pahinta on kyllä se, kun ne menee henkilökohtaisuuksiin. Mun mielestä on ihan tajuttoman uskomatonta, että joku tuntematon ihminen, joka leikkaa hiuksiani, alkaa yhtäkkiä kysellä onko mulla miestä jne. Mitä pirua se sille kuuluu?

Oon varmaan sukua teille. Noin yleensä ottaen kaikki kampaajat on ollut ihan pimeitä kokemuksia. Eräskin keskusteli kanssani keskitysleirikirjallisuudesta. Harmi vaan, etten tiennyt siitä mitään eikä aihe kiinnostanut minua pätkän vertaa.

Vähän kyl on tukkakriisiä täälläkin. Tällee puhtaana ja auki ja sisätiloissa tää on ihan ok, mutta jos tulee yhtään talvempi ja tuulisempi, niin kaikki on vaan naamalla ja ärsyttää. Mulla on kyl varmaan tällä hetkellä pisin tukka ikinä. On vähän unohtunut puolivuosileikkaukset.

Nehaka kirjoitti: Pahinta on kyllä se, kun ne menee henkilökohtaisuuksiin. Mun mielestä on ihan tajuttoman uskomatonta, että joku tuntematon ihminen, joka leikkaa hiuksiani, alkaa yhtäkkiä kysellä onko mulla miestä jne. Mitä pirua se sille kuuluu?

Just olin aikeissa tulla päivittelemään tätä henkilökohtaisuuksiin menemistä! Ruvetaan kyselemään, mitä teen työkseni, mitä olen opiskellut, jne. Kamalaa!
Toinen vaihtoon menneistä kampaajista alkoi jutella musiikista ja yökki mun musiikkimaulle.

kais(t)a kirjoitti: Mä kyllä juttelen mun kampaajan kanssa. 

Toki. Minustakin on olennaista kertoa aina kaikki neljän viikon tapahtumat niin yksityiskohtaisesti kuin suinkin ehtii   Ihmeellisen hyvin se aina muistaa, mitä sille on puhunut. Vähän kuin interaktiivinen päiväkirja.

Mun parturini ei oo mikään tuntematon. Ties kuinka monetta vuotta käyn sillä.

Mä nään mun kampaajan normaalisti kyllä useamman kerran viikossa...    Ai kauhea mikä määrä olis päivittämistä jos ei muuten näkis. 

Tää taas tykkää, kun hölpötellään niitä näitä kampaajalla istuskellessa. Sama juttu hierojalla käydessä. Maalimaa voi parantaa niiiiiin monessa paikassa 

Mustakin on tosi kivaa että kampaaja juttelee, mutta toki pitää olla sen verran sosiaalisia taitoja, ettei ihan kaikkea utele. Mulla ei ole mitään huonoja kokemuksia tuon puheliaisuuden kanssa, kiva kampaajien kanssa on jutella.

mua alkaa välillä ihan huvittaan kun parturit yrittää joskus ihan väkisin herättää keskustelua ja mistäpä muustakaan kuin säästä 

Mä vihaan mun tukkaa! Taas on otsis kasvanut ihan liian pitkäksi, menee koko ajan vaan silmille. Vasta ensi viikolla pääsen parturiin. Pitänee tänään leikata itse pari milliä siitä pois.

Miun tukka ei kasva! Ja sitä pitää olla värjäämässä jatkuvasti uudelleen.
Mie kun haluaisin ihanan, mustan ja alaselkään yltävän heviletin, mutta ei...
Miulla on takkuinen, wannabe-musta ja olkapäille yltävä hamppukasa.

Tämä ei todellakaan liity partureihin tai kampaamoihin, mutta tein juuri itselleni nutturan. Tiedän, ettei siinä ole mitään ihmeellistä normaalin naisen mielestä, mutta minä en ikinä (siis oikeasti ikinä!) ole tehnyt itselleni nutturaa. Aika säälittävä siitä tuli, mutta saa kelvata. Sympaattinen se ainakin on.

Aloitin tämän projektin, koska kaverini oli luvannut tehdä minulle tänään nutturan, mutta hän sairastui. Lopputulos on aika koominen verrattuna siihen, millaisen kampauksen olisin saanut tältä kaveriltani, joka siis on todella taitava. Jos kukaan muistaa viisuviikon nutturaani, niin se oli kyseisen henkilön tekemä.