Viisukuppila

Oh-hoh, itse varmasti kuolisin ikävään ilman kissoja.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pätevä verkkokauppa myy mitä vaan, vaikka hiekkaa Saharaan tai peruukkeja kissoille.
Esimerkiksi "pinkiksi intohimoksi" ristitty peruukki keventää omistajan kukkaroa 50 dollarilla.
Saatavana on myös sähkönsinisiä, blondeja ja hopeanharmaita karvapehkoja.

Tilausohjeissa muistutetaan, että kisu saa käyttää peruukkia vain valvotusti.
Arat kissat pitää totuttaa peruukkiin pikkuhiljaa. Ehkä olen niin vanhanaikainen
ihminen, etten ole ajatellut tilata ja ajatuskin kummastuttaa...

www.kittywigs.com

Mulle ehtii tulla ikävä kissoja ihan vaan luentojekin aikana. Ei niitä ilman voi olla. Vaikka kyllä ne joskus käyttäytyy ärsyttävästikin, niin sekin on vaan söpöä. Katna herätti mut useasti viime yönä, kun se halusi nukkua pään vieressä ja päällä. Ihana otus.

Saako teidän mielestä joskus olla hermostunut kissoille?

Kissoihin saa hermostua, se on ihan luonnollista. Mutta niille ei saisi näyttää kiukkuaan, sillä ne eivät ymmärrä siihen syytä.

Aivan tuota samaa vähän ajattelinkin, tosin joskus täytyy laskea kymmeneen vaikka ihania ovatkin. Esim. Tänään menin kouluun suoraan yövuorosta ja kuvainnollisesti kaaduin sänkyyn kun pääsin kotiin. Nämä pikkuiset pöffänallukkaiset eivät ymmärtäneet ollenkaan miksen pidä heille seuraa ja Sundinilta taas kauhea älämölö, kun rauhoittuivat eivät voineet taaskaan ymmärtää mikseivät saa/voi nukkua iskän kaulalla enää, siis puolivuotiaat paksukaiskissat. Tämän jälkeen yleistä painia toistensa kanssa älämölön ja mun ylijuoksemisen kera kun makaan sängyssä. Joskus tuntuu ettei ymmärrys riitä, mutta tämä kai tutta kaikille kissan omistajille.

Tuttua se on . Pinnan kiristyessä mulla on tapana torua kissoja ja selittää niiden tyhmyyttä ihan tavallisella, rauhallisella äänellä. Kissat eivät tietenkään ymmärrä sanaakaan, mutta ovat tyytyväisiä, kun mamma huomioi ne ja samalla oma mieli ehtii tasoittua .

Tottakai joskus hermostuu, mutta huumorilla suhtaudun. Minulla ei onneksi ole tapana huutaa vihaisena muutenkaan, joten ei tarvitse yrittää hillitä ärjymistä. Yleensä tyydyn lässyttämään niille hellällä äänellä, että eikö äidin kullat nyt ymmärrä. Meidän kotona taitaakin kuulla jatkuvasti liioittelevan hellivästi sanottavan: "Eikö Katna tajuu? Onko Katna vähän yksinkertainen?"

Nehaka kirjoitti:Tottakai joskus hermostuu, mutta huumorilla suhtaudun. Minulla ei onneksi ole tapana huutaa vihaisena muutenkaan, joten ei tarvitse yrittää hillitä ärjymistä. Yleensä tyydyn lässyttämään niille hellällä äänellä, että eikö äidin kullat nyt ymmärrä. Meidän kotona taitaakin kuulla jatkuvasti liioittelevan hellivästi sanottavan: "Eikö Katna tajuu? Onko Katna vähän yksinkertainen?"

Ihana mielikuva, mulla toi toinen kissa Nash on sellainen kaupan pehmolelun oloinem ja yleensä sen lempiasento on tuijottaa mua kieli ulkona, istuma asennossa takajalat sillai hassusti levällään ja usein juttelen sille että "onko iskän poika vähän pönö"

Aivan ihania ja maailman suloisimman kuuloisia nää teidän kissajutut.

Katna on tosiaan sellainen koheltaja, että välillä tuntuu, ettei sillä ole aivoja ollenkaan. Sitten kun se on vielä valkoinen, ruipelo, lähes karvaton ja siksi myös koheltaessaan pinkki. Se juoksentelee päin seiniä, ilmoittaa huoneeseen tulonsa maukumalla ja pitämällä epämääräisiä kurinaääniä. Rassu ei myöskään osaa pestä tassunpohjiaan eikä se ikinä ajattele ennen kuin tekee. Katna ei tajua häntänsä olevan sen oman ruumiin osa. Epäilen toisinaan, että lobotomia voisi tehdä Katnasta jopa älykkäämmän. Äitin ihana hömelö katti.

Prinsessa kirjoitti:Aivan ihania ja maailman suloisimman kuuloisia nää teidän kissajutut.

Olen Prinsessan kanssa täysin samaa mieltä.Tätä ketjua on niin mukava lukea.Terveisin Leena,kissarakas ihminen.

Olen ehkä joskus maininnutkin täällä kaverini ihanista kissoista. Onnistuin ottamaan aika hienoja kuvia niistä ja anteeksi vain, mun on pakko jakaa nämä teidänkin kanssa.

Tässä on Sasha, 11 vuotta:


Sashan veli Misha


Max (7) ja Juicy Lucy (pian 3-vuotias) on bestikset


Tällaisten söpöliinien kanssa mä olen saanut viettää talvilomani. Liian ihania otuksia, eikä kuvat edes kerro koko totuutta.

Ihania nuo Aintsun kaverin kissat, ihan joka ikinen Tuo Juicy Lucy voisi mennä noviisiluokassa läpi eurooppalaisena, jos karvan laatu on oikea, eikä valkoista ole esim. mahassa.

Mun piti tarkistaa kaverilta, mitä tuo sun viestin loppuosa tarkoitti. Kyllä Juicy Lucy itse asiassa melkein täyttäisi nuo kriteerit, sen vatsassa ei ole valkoista karvaa. Karvan laatu tosin saattaa kuulemma olla hieman liian pehmeä.

Ok, karvakin näyttää kuvassa hyvältä, mutta koittamallahan sen vasta tietää. Kaunis kissa joka tapauksessa .

Tässä on vertailun vuoksi mun edesmennyt Aku, joka oli kasvatettu eurooppalainen ja kaksinkertainen valio.

Eurooppa Premior ja International Champion Dama-Daman Auguste EUR n 23

Ihana kisu tuo Akukin. Itse en siis noista rotuasioista paljoakaan ymmärrä, mutta sen verran kuitenkin tajuan, että kaunis on.

Eikä kuvan perusteella juurikaan eroa ystäväsi kissasta

Eipä hirveästi ainakaan väritykseltään.

Viisukuppilan kissaihmisille sellainen info, että huhtikuussa uudistuva Lemmikki-lehti alkaa julkaista lukijoiden lähettämiä tunnelmallisia eläintarinoita! Aiheena voi olla mikä tahansa hetki ihmisen ja lemmikkieläimen yhteisestä taipaleesta - muisto, tunne, ikimuistoinen kohtaaminen, mikä vain. Lemmikki voi olla jo edesmennyt, tai se voi olla arkipäivän jakaja tälläkin hetkellä. Juttujen pituuden olisi hyvä olla noin 1500 kirjainmerkkiä ja juttuun voi liittää mukaan kuvan lemmikistä. Lisätietoja saa vaikkapa minulta anna.muurinen@kuvalehdet.fi.

Tapasin Nehakan kissat ekaa kertaa ja ne oli ihania.

Kiitos infosta Anna_M. Voisi vaikka jotain muistella...

Lisää hölmöjä juttuja Nehakalasta. En ehkä kestä, kun Inri dominoi Katnaa. Annoin niille juuri aamuraksut ja molemmat tunkivat päätään kuppiin kilpaa. Kun Katna oli saanut nassunsa raksujen kimppuun, Inri tyynesti veti tassullaan kupin sen luota oman naamansa alle. Tylymppöö kissaa.

Mä en ikinä unohda hassua näkyä, kun mun kotikissa Lyyli näki koiranpennun tulevan vesikupilleen. Sini oli vasta pieni pentu, mutta kooltaan jo aikuisen Lyyli-kisun kokoinen. Se aikoi juoda vesikupista, mutta Lyyli asettui istumaan kupin toiselle puolelle ja tuijotti koiraa tiukasti silmiin. Sini vetäytyi vähän ja odotti, että Lyyli joi ensin. Vaikkei Lyylillä takuulla ollut jano ollenkaan . Siinä kissa näytti koiralle sen oikean paikan .

Meillä käytiin aamulla eläinlääkärissä, Lempiltä poistettiin kaksi risaa hammasta ja samalla hammaskivi. Vanhuksella on poskihampaat vaan toisella puolella ja kulmureistakin puuttuu kaksi, etuhampaista puhumattakaan. Onneksi syöminen sujuu iohan hyvin toispuoleisestikin .

Täällä nyt valvotaan potilaan heräämistä, vanhalla kissalla voi tulla yllätyksiä. Hyvin tuo onneksi näyttää virkoavan.

Aivan hirveä ikävä meidän kissoja, kun joutuvat olemaan 2 kuukautta hoidossa, kuitenkin enään kolme viikkoa. Ei enään ikinä näin pitkää aikaa erossa. Ollaan nyt Maltalla, ja kissoille annettiin rokotukset, sirut ja passit, että oisivat päässeet mukaan, mutta sitten ilmeni että Maltalla on erilaiset säännöt koskien kissoja. Vesikauhurokotus täytynee olla kuusi kuukautta voimassa ennen matkaa. Tätähän ei kerrottu eläinlääkäri käynnin yhteydessä, joten ei muu auttanut. Mutta hyvässä hoidossa ovat, ja hoitopaikassa on myös kaksi kissaa ja hyvin tulevat toimeen alkukankeuden jälkeen.

Mulla loppuu kohta huumorintaju tuon Massimon kanssa. Se on nyt pari päivää tehnyt semmosta, että se tunkee kuonoaan vesi- ja raksukeppujensa "alle" tai väliin. Kun ne on vierekkäin tuossa. Ja hetken päästä molemmat on nurin lattialla. Oon nyt yrittänyt vaihtaa kippoja ja siirtänyt niiden paikkaakin kulman toiselle seinälle, mutta sama jatkuu vaan. En tajua! Mussen jatkuva maukuminenkin ihmetyttää. Se maukuu tosi suuren osan hereilläoloajastaan, ilman mitään kummempaa syytä. Mutta toisaalta ei se mitenkään kipeältäkään vaikuta.. Mitä nyt ruuan kanssa nirsoilee hirveesti, mutta sellanen se on ollut oikeestaan aina. Nyt se on vaan tuntunu tartuttavan sen Massiinkin

Kannattaa hankkia raskaat kupit. Meilläkin Inri tykkää tassullaan vetää kippoja ympäri kämppää. Onneksi kupit ovat sen verran korkeita ja leveitä, ettei ne ihan helpolla mene nurin. Meidän tytöt on kyllä paljon pienempiä kuin Massimo, joten en tiiä, löytyykö riittävän raskasta astiaa.

Katna pitää ääntä koko ajan. Toiset kissat on vaan äänekkäämpiä. Toisaalta jos maukuminen on alkanut yllättäen, niin sitten tietty voi olla taustalla muutakin kuin luonne. Nälkäisenä varsinkin Katna yllyttää itsensä aivan hulluihin maukunakonsertteihin. Tapanani on vastailla Katnalle maukumalla takaisin ja sitten se tulee luokse ja rääkäisee ja minä rääkäisen takaisin. Hetken juttelutuokion jälkeen se kaheli on tyytyväinen.

Mussellekin usein riittää juttelutuokio, niin se hiljenee hetkeksi. Mutta se on tosiaan ollut aina tuollainen äänekkäämpi tapaus Massi on kans aina ollut utelias tapaus ja näköjään koko ajan vaan pahenee Mulla on nyt jo kohtalaisen raskaat keput, mutta täytyy vissiin katsoa jos löytäis vielä painavammat jostain

Raskaita ruokakulhoja suosittelisin Nehakan tapaan, vaikkapa kattilaa tai vuokaa.
Koiratarvikkeistakin löytyy erilaisia ja yksi vaihtoehto on kiinteä vesiastia- ja raksukulhoyhdistelmä.
Jos tai siis kun kissa unohtaa tapansa, niin voit kokeilla entisiä astioita uudelleen.

Musse on ehkä aistinut tulevan kevään, joten maukuminen voi olla kausiluonteista.
Tekemistä kissoillasi luulisi ainakin riittävän kiipeilytelineen ansiosta, joten mistään
pitkästymisestä on kyse maukumisessa. Ehkä Musse kokee saavansa vähemmän huomiota
ja kissa älykkäänä on huomannut, että maukumalla kiinnität häneen enemmän huomiota.
Vaikka en usko kissoillasi olevan kilpailutilannetta ja kuvien perusteella näyttävät olevan
energisia ja hyväkuntoisia, joten eivät vaikuta kipeiltäkään.

Onko Colbyn Musse leikattu? Jos ei, niin siinä voi olla yksi syy jatkuvaan maukumiseen. Mutta kuten täällä jo kerrottiinkin, jotkut yksilöt vaan ovat äänekkäämpiä kuin toiset. Yhtäkkiä alkaneeseen naukumiseen on kyllä paljon terveydellisiäkin syitä, eivätkä kaikki eläinlääkärit edes osaa diagnisoida niitä. Hieman epätavallisempia syitä ovat esim. korkea verenpaine ja kilpirauhasen liikatoiminta. Ja vanhoilla kissoilla hyvinkin yleinen dementia, mutta siitä ei Colbyn kissan kohdalla liene kyse.

Meillä sairastetaan . Juuri kun sain tuon toisen vanhuksen suun paranemaan, toinen pojista on flunssassa ja sitten Alma-vanhus pärskii myös.
Noista kissan flunssista on kyllä vuosien varrelta paljon kokemusta, nyt vaan huolestuttaa noiden suhteellisen korkea ikä. Paavo kuolasi nestemäisen antibiootin pitkin seiniä ja tabletit oksettavat sitä. Aamulla täytynee hakea omalta eläinlääkäriltä piikkinä lääkkeet, onneksi se tietää, että osaan pistää ne itse kotona.