Viisukuppila

En kyllä ikinä muista kuulleeni käytettävän sanaa "keppo". Kippo ei taas minusta missään tapauksessa ole muki tai kauha, en ikinä lähtisi kiposta juomaan ja nesteen siirtovälineenä kippoa voisi mielikuvissani käyttää vain jos kauhaa tai isompien määrien kohdalla koussikkaa ei ole tarjolla. Se on jonkin sortin kulho siis. "Kipot ja purnukat" on kuvaava, purnokoissa on kansi, kipoissa ei, eikä muuta eroa paljon.

Keppo kyllä kuulostaa tutulle, vaikka merkitystä sillä ei olekaan, varmaan siitä kepposesta. Mutta kepponen-sanaahan käytetään merkityksessä köykäinen, kevyt tyyliin "ihan kepposesti siitä selviää" - tai väännettynä, ja tämä yleisempi "keppana juttu" - jolloin ei siis puhuta keskarista . Oisko murretta jossain hämeessä ehkä (perheen, jonka tiedän käyttävän sitä siinä merkityksessä suku tulee sieltä)

Mun mielestä kipossa nimenomaan EI ole minkäänsorttista kahvaa, jos siinä on kahva, niin se on kuppi Samoin olen ainakin ollut siinä uskossa että asioista selvitään "keposesti" ei "kepposesti", ja että ko sanalla on jotain suoraa yhteyttä sanaan kevyt (=>keveä=>kepeä=>kepo(i)nen)

Koskaan kuullutkaan sanaa keppo (eikä Word sitä tunnistanut) mutta samapa tuo.
Sanat kippo ja kuppi olen taas tulkinnut aina synonyymeiksi.

Pitääkö saksan kielessä aloittaa jotkut ihan tavalliset sanat isolla kirjaimella, vaikka ne eivät aloittaisivatkaan lausetta? Aloin ihmetellä tätä tutustuttuani (lempisanani, tutustutettuani olisi vielä kivempi ) noihin vanhoihin Saksan viisuihin. Esimerkiksi Junger Tagissa sanat Sorgen, Morgen, Sonne ja Glück.

Kysyy nimimerkki ei koskaan saksaa opiskellut.

^ Kaikki substantiivit kirjoitetaan saksassa isolla alkukirjaimella.

Aaahaa! No nyt selkisi, kiitos.

Keppo-keskusteluun:
Olen kerran kuullut käytettävän keppo-sanaa, kun töissä asiakas sellaista tiedusteli. Hetken pähkäilyn jälkeen selvisi, että hän etsi esinettä, jonka itse tunnen sanalla nappu. Tosin nappo-sanaakin kuulee toisinaan käytettävän. Otapa näistä selvää.

Ansarin kirjoitti:Mun mielestä kipossa nimenomaan EI ole minkäänsorttista kahvaa, jos siinä on kahva, niin se on kuppi Samoin olen ainakin ollut siinä uskossa että asioista selvitään "keposesti" ei "kepposesti", ja että ko sanalla on jotain suoraa yhteyttä sanaan kevyt (=>keveä=>kepeä=>kepo(i)nen)

Kuulostaa uskottavalta, mutta kuulomuistini sanoo, että ne jotka sitä käyttävät puhuvat nimenomaan "kepposesti" kahdella p:llä. Mahdollista ja ehkä todennäköistäkin että olen kuullut väärin . Toisaalta voi se kantasana olla kepeä, vaikka olisi kaksikin p:tä.

Minä sanon kyllä aina keposasti tai keppeesti.

Mä sano(isi)n kepeesti

Ensinnäkin sanasta keppo tulee mieleen vain Nehakan äiti. Ei se oo mulle muualta tuttu sana.

Callahanin keppo eli nappo eli nappu on meidän kotona kuuppa (luulisin).

Epäilen myös vahvasti, että keppo on taas kerran jotain meidän äidin juttuja. Tuttu sana, mutten itse käytä. Kai? Ymmärtäisin kepon ja kipon synonyymeiksi eli kahvattomiksi suht laakeiksi astioiksi (eli esim. mukit ja maljakot eivät voi olla kippoja tai keppoja).

Naali kirjoitti:Ensinnäkin sanasta keppo tulee mieleen vain Nehakan äiti. Ei se oo mulle muualta tuttu sana.

Eikä! Taas käy näin! Luulin, että tähän ikään mennessä olisin jo selvittänyt, mitkä sanat on "oikeita" ja mitkä vaan meidän perheen sanoja. Ihan vakavissani olen pitänyt keppoa täysin yleiskielenä ja olen suorastaan hieman järkyttynyt, ettei se olekaan.

Outoa, että nää kummallisuudet tuntuu tarttuneen nimenomaan muhun, mutta ei siskooni Margotiin.

Nehaka kirjoitti:Eikä! Taas käy näin! Luulin, että tähän ikään mennessä olisin jo selvittänyt, mitkä sanat on "oikeita" ja mitkä vaan meidän perheen sanoja. Ihan vakavissani olen pitänyt keppoa täysin yleiskielenä ja olen suorastaan hieman järkyttynyt, ettei se olekaan.

Meidän perheessä on vastaavia, osin jostain historian hämäristä periytyneitä, osin äitini keksimiä sanoja. Voisin kerätä listan parhaista ja panna tänne tunnistettavaksi/arvattavaksi

Nehaka kirjoitti: Outoa, että nää kummallisuudet tuntuu tarttuneen nimenomaan muhun, mutta ei siskooni Margotiin.

Siskosi ei loppukahdenna ja sen mielestä rivo on ruma.

Rivo on ruma! Häpeäkseni myönnän, etten tiedä, mitä loppukahdennuksella tarkoitetaan, vaikka Margot on näitä mulle selittänyt.

Tahtoo Ufiksen listan!

Nehaka kirjoitti:Tahtoo Ufiksen listan!

Tässä on muutama, jotka olivat suoraan mielen päällä ja joita en melko varmasti ole kenenkään muun suusta kuullut. Tuon myöhemmin lisää, kunhan ehdin ajatella tarkemmin. Ongelma on, että kun niitä on koko ikänsä käyttänyt, aika hankala niitä on myöskään muiden sanojen joukosta löytää...

• käymäläiset
  lihhahhaavia leeloja
  lohna
  lupsukka
  öhverö
  öhöttyä
  öhöttää

Näine päässet alkuun

Nehaka kirjoitti:Häpeäkseni myönnän, etten tiedä, mitä loppukahdennuksella tarkoitetaan, vaikka Margot on näitä mulle selittänyt.

Margot sanoo "p*rseseksi", vaikka yleiskielisesti sanotaan "p*rsesseksi". Samaten lauseen "minulla ei ole leveää p*rsettä" hän sanoisi "minulla ei ole leveää p*rseä".

Kokeilen!

käymäläiset = Ihminen joka käy tekemässä tarpeensa hyvin useasti.
lihhahhaavia leeloja = Pyöreähköt naiset.
lohna = Sellainen tasapohjainen vene, jossa on pieni peräprutkumoottori.
lupsukka = Hellittelynimi.
öhverö = Ihminen, joka on jollakin tapaa poikkeuksellinen.
öhöttyä = Homehtua, mätääntyä, mennä pilalle.
öhöttää = Olla vain eikä tehdä mitään, rentoutua.

Olinko edes lähellä?

Toni kirjoitti:

Nehaka kirjoitti:Häpeäkseni myönnän, etten tiedä, mitä loppukahdennuksella tarkoitetaan, vaikka Margot on näitä mulle selittänyt.

Margot sanoo "p*rseseksi", vaikka yleiskielisesti sanotaan "p*rsesseksi". Samaten lauseen "minulla ei ole leveää p*rsettä" hän sanoisi "minulla ei ole leveää p*rseä".

Pyydän saada huomauttaa, että loppukahdentamattomuuteni koskee siis vain ja ainoastaan sanaa perse. Sanon kyllä esim. [hernekkeitto]. Olen joskus päätynyt siihen lopputulokseen, että koska äitini ei sallinut rumia sanoja (jollainen myös perse on ), en koskaan oppinut oikeaa ääntämystä, vaan olen virheellisesti tulkinnut sen nalle-tyyppiin kuuluvaksi.

Mulla on sama vamma kyseisen sanan käytössä. Lukiokaverit nauroi mulle sen takia.

Loppukahdennus on outoa. Sanat pitää lausua kirjoitusasun mukaisesti.

Magnum kirjoitti:Sanat pitää lausua kirjoitusasun mukaisesti.

Kuten Maknum?

Magnum kirjoitti:Loppukahdennus on outoa. Sanat pitää lausua kirjoitusasun mukaisesti.

Se, että suomea kirjoitetaan ja lausutaan täsmälleen samalla tavoin, on pelkkä myytti. Meillä on esimerkiksi jopa yksi äänne, jolle ei ole omaa kirjainta. Se esiintyy esimerkiksi sanoissa kaupunki tai kengät. Myöskin sanat onpa, tule pois, niinkö, vauva, tervetuloa äännetään eri tavoin kuin kirjoitetaan

^eikö "tule pois" laiteta loppukahdennuksen piikkiin, vaikka ei olekaan mikään yhdyssana?

Edit: ^ en sanoisi sitä myytiksi, että suomea lausutaan kuten kirjoitetaan, vaan pikemminkin faktaksi. ei muutama poikkeus muuta sitä perustavanlaatuista suomen kielen ominaispiirrettä.

Toivottavasti en väittele jonkun kielitieteilijän kanssa, joka oikeasti tietää asiasta jotain

No jos oikein tahtoo nillittää, niin eihän koskaan juuri mitään kirjoiteta niin kuin sanotaan. Muuten hukkuisimme merkkisumaan.
Mutta olen Aanconin kanssa samoilla linjoilla. Suomen kirjoitusjärjestelmä on lähestulkoon täysin fonemaattinen (vain merkitykselliset erot merkitään), mikä on kirjoittamisen kannalta ihanteellista.

Rousku kirjoitti:

Magnum kirjoitti:Sanat pitää lausua kirjoitusasun mukaisesti.

Kuten Maknum?

No eihän sitä koolla kirjoiteta, vaan geellä.

Niin joo ja niille tiedoksi, jotka eivät minua tunne. En loppukahdenna ja halusin vain tehdä asiasta nyt numeron, koska olen huomionkipeä ulostekikkare.

Eli [maŋnum] on se kylmä, jota saa nuoleskella ja imeä. Ja [magnum] on se lämmin, jonka nuoleskelusta ja imemisestä eräs kuppilatar suuttuisi.

^ Aina kaikki kiva kielletään.

skidi kirjoitti:mikä on kirjoittamisen kannalta ihanteellista.

Ja silti nuoret valittavat kuinka hankalaa äikkä on. Ei käsitä!

// Ei se nyt varmaan ihan täysin tätä asiaa ole, mutta silti ärsyttää, kun ei edes jakseta panostaa suomeen.