Viisukuppila

Subculture kirjoitti:Tuleekohan tästäkin levystä mukana myös orkesteriversio.

Tulee tulee. Tai siis jos siihen on luottamista, että tuo "koko albumi instrumentaaliversiona" tarkoittaa taas sitä eikä esimerkiksi sitä, että Tupsu on päättänyt pimputella meille kaikki instrumentaalit vain pianolla. Mikä toki olisi ihanaa sekin.

Mä en muuten kohta kestä noiden samplejen kanssa, kun tekisi hirveästi mieli kuunnella! Yritä tässä nyt pidätellä itseäsi, kun tekin keskustelette niin kiivaasti niistä.

Prinsessa kirjoitti:Mä en muuten kohta kestä noiden samplejen kanssa, kun tekisi hirveästi mieli kuunnella! Yritä tässä nyt pidätellä itseäsi, kun tekin keskustelette niin kiivaasti niistä.

Jos olet herkkähipiäinen en suosittele, sillä ne ovat raivostuttavan lyhyitä. Ei tollasia biisejä voi esitellä 30 sekan pätkissä.

Sorruin kuuntelemaan Taikatalven ja olen aivan mykistynyt. Harmittaa silti vietävästi, kun menin kuuntelemaan, sillä periaatteenani olisi kuunnella Nightwishin biisit kokonaisina. Nyt kärvistelen sinne keskiviikkoyöhön.

Pysy vahvana, Prinsessa! Se on vaikeaa, mutta äkkiähän tuo julkaisupäivä koittaa!

'The Crow, The Owl and The Dove' on nyt julkaistu ennakkokuunteluna www.akuankka.fi.

Biisi on Marcon säveltämä ja siinä laulaa mm. pillinsoittaja Troy.

The Crow, The Owl and The Dove (Nightwish: Imaginaerum)

Don't give me love, don't give me faith
Wisdom nor pride, give innocence instead
Don't give me love, I've had my share
Beauty nor rest, give me truth instead

A crow flew to me, kept its distance
Such a proud creation
I saw its soul, envied its pride
But needed nothing it had

An owl came to me, old and wise
Pierced right through my youth
I learned its ways, envied its sense
But needed nothing it had

Don't give me love, don't give me faith
Wisdom nor pride, give innocence instead
Don't give me love, I've had my share
Beauty nor rest, give me truth instead

A dove came to me, had no fear
It rested on my arm
I touched its calm, envied its love
But needed nothing it had

A swan of white, she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give

Got to grieve her, got to wreck it
Got to grieve her, got to wreck it
Got to grieve her, got to wreck it

Don't give me love, don't give me faith
Wisdom nor pride, give innocence instead
Don't give me love, I've had my share
Beauty nor rest, give me truth instead

Levy saapui postissa etuajassa, tilattuani nightwish shopista.

Levy on Aivan uskomaton... kaikkien aikojen suosikkilevyni... kuulostaa Oceanbornilta, mutta paremmalta.

Aikamoinen pakkaus tosiaan! On Abbaa, Tsinghis Khania, Jazz-klubimeininkiä, Riverdancea ym. ym. Melkomoista!

Tää vois arvostella nää biisit, vaikka CD:tä ei hankkinutkaan (lopussa myös maininnat, otinko kappaleen jatkokuunteluun vai en, tosin Storytimehan on jo ollut kuuntelussa):

Taikatalvi: Mystinen Nightwish-tyyppinen joululaulu. Ei jatkokuunteluun.
Storytime: Onhan tää edelleen hyvä biisi ja hauskan ruotsalaisvivahteinen. Hyvät instrumentaaliosuudet. Kuuntelussa jo.
Ghost River: Ei oikein iskenyt tämä, en tiedä miksi. Ei jatkokuunteluun.
Slow, Love, Slow: JAZZIA?! Aika hämyinen kappa. Vähän vaan oli tylsähkö kappale, vaikka niitä ihaniakin kohtia löytyi. Ei jatkokuunteluun.
I Want My Tears Back: IRKKUMUSAA?! Aina vaan jännemmäksi menee albumin musiikkigenret. Kyllä parani tämä kappale kokonaisena pätkään verrattuna. Jatkokuunteluun.
Scaretale: Onpa mysteerinen aloitus kappaleella ja jatkuu kuin johonkin lasten musikaaliin. Seuraavaksi olikin luvassa tuttua ja turvallista Nightwishia. Sen jälkeen taas jotain ihme humppaa, Nightwish on todella muuntautumiskykyinen yhtye. Jatkokuunteluun.
Arabesque: Kylmät väreet tuli jo heti alussa ja tahti sai minut ihan eläytymään arabimaailman elämään. Arabimppoo Nightwishii! Jatkokuunteluun.
Turn Loose The Mermaids: Aika perinteisenkuuloinen Nightwish-pianoballadi. Ei tuo minulle ainakaan mitään uutta. Ei jatkokuunteluun.
Rest Calm: Tässäkin on jotenkin niin perinteistä Nightwishia, mutta tässä biisissä vaan ei ole tarpeeksi tehoa. Ei jatkokuunteluun.
The Crow, The Owl & The Dove: Vähän tylsä ja alusta saakka olisi toivonut jotain koukkua, mutta yllättävää oli se, ettei sitä löytynyt. Ainakaan minä en sitä löytänyt. Ei jatkokuunteluun.
Last Ride Of The Day: Tässä biisissä oli ainakin tyypillinen Nightwish-aloitus. Tää on ihan hyvä biisi, mutta tästä puuttuu (ehkä) silti jotain. Vähän oli kertosäkeessä japanilaistyyppinen tahti. Ei jatkokuunteluun.
Song Of Myself: Onko tämä jopa pidempi kappa kuin "The Poet And The Pendulum"? Kauhean mielikuvitukseton kappaleen nimi Nightwishin kappaleeksi. Liikaa puheosuuksia kappaleessa. Ei jatkokuunteluun.
Imaginaerum: Yllättävä orkesterimainen aloitus. Ei ollutkaan tämä kappale se, jonka kuulin tänään kutsunnoissa Radio Rockilta, vaan tais olla tuo "I Want My Tears Back". Mitenköhän sekoitin nuo? Tässä biisissähän on kaikki biisit melkeinpä yhdistettynä. Ei jatkokuunteluun.

Ei kyllä vakuuttanut tämä levy minua. Ymmärrän, että HC-fanit ovat aivan innoissaan, mutta minä en ole.

Kappaleiden siis täytyi saada minut vakuutetuksi aikaisin, koska muuten en kuunnellut koko biisiä. Oikeastaan en kuunnellut mitään biisiä kokonaan, vaan sain mielipiteeni kasaan jo ennen biisien loppuja.

Vuorokauden kuuntelun jälkeen albumi tuntuu vielä piirun verran heikommalta edelliseen. Toki tämäkin on loistava! Paras biisi ja ehkä mielestäni jopa Nightwishin paras biisi Anetten aikakaudella on "The Crow, The Owl & The Dove".

Levy on kahlattu pariin kertaan läpi ja olen kyllä rakastunut. Dark Passion Play tosin kummittelee mielessäni täydellisenä levynä, mutta yritän olla vertailematta liikoja. Vielä en osaa oikein purkaa ajatuksiani sanoiksi, mutta HIENO levy on!

No kylläpäs herkän nopeasti ollaan päättämässä, että mitkä kappaleet jatkokuunteluun ja mitkä eivät! Itse hoksasin yhdessä sekunnissa 'I want my tears back'-biisin ekoista sampleista, että siinä on täysi irkkumeininki. Minulla kesti jotain 8 kuuntelua että aloin kunnolla diggaamaan Ghost River-biisiä. Biisin juju ei yksinkertaisesti ole ihmiskorvalla kuultavissa muutamalla kuuntelulla -- niin loistavasta biisistä on kyse. Ei siis keskivertoviisumusaa.

Kesti kuukausia että aloin aikoinaan pitää Wish I had an angel-biisistä, ja nyt se on kaikkien aikojen suosikkejani. Hyvä paranee kuuntelu kuuntelulta ja sitä tämä levy on. Jos levyt aukeavat vieläkin hitaammin kuin minulla, varoisin nopeaa lokeroimista. Laita pikemminkin erityiseen tehojatkokuunteluun nimenomaan ne biisit, jotka sysäsit 'ei'-kerhoon! Mutta pakko sanoa, että sairaan pinnallista kuuntelua, jos päätetään miten hyvä biisi on, ennen kuin kuulee biisiä loppuun (!)-- ei kai tarvitse olla HC-fani ymmärtääkseen, että hyvä aukeaa kunnolla vasta myöhemmin? Holopainen itse sanoi että IWMTB on ainoa biisi joka aukeaa nopeammin. Et taida yleensäkään digata bändistä tai sen soundista, ja silloin on kyllä mahdoton tilanne edessä, koska tämä albumi on erehtymättömästi. täyttä ja taattua Nightwishia. Jos päätät biisien hyvyyden lukematta sanoituksia (!), toki et arvosta biisejä, etkä varsinkaan puhe-osuuksia... Jos ampuu itseään jalkaan, tietysti se sattuu. Jos tykkää pikaruoasta, eikä kokeile ruusukaalia ja pinaattia vähän useammin, silloin se ruusukaali tuskin maistuu.

Toinen huomio on se, että varmasti kuuntelet kunnon kuulokkeilla (Grado tai Sennheiser) ja cd-laadulla (eli flac tai fyysinen cd)?

Ghost River-kappaleessa on erityinen idea: Gaian ja Sataanan vuoropuhelu. Esim. lyriikoissa on kohta: Believe it, we live as we dream/scream. Vika sana on eri, riippuen laulajasta.

Monissa kappaleissa edellisen kappaleen lopetus vuotaa seuraavan alkuun. Song of Myselfin lopussa olevat lukijat ovat kaikki Tuomakselle ja muille bändiläisille rakkaita läheisiä.

Minusta on vain hyvä, jos täyden nautinnon saamiseksi pitää tietää vähän lisää biiseistä, kuunnella useaan otteeseen ja miettiä lyriikoita... Toisekseen, referenssejä aiempiin albumeihin on paljon, niin lyyrisesti kuin musiikillisesti. Ja kuorovetoisuus on miltei maagista.

Sanat ovat varmasti nättejä, ei siinä mitään. Olin kyllä tänään jo sitä mieltä, että jossain vaiheessa pitää vielä kuunnella uudemman kerran nuo muutkin biisit.

nkorppi kirjoitti:Et taida yleensäkään digata bändistä tai sen soundista, ja silloin on kyllä mahdoton tilanne edessä, koska tämä albumi on erehtymättömästi. täyttä ja taattua Nightwishia.

Minusta nkorppi tekee nyt jo liian jyrkkiä johtopäätöksiä. Olenhan minä tähänkin ketjuun pistänyt kaikki suosikkibiisini Nightwishilta ja niitä löytyy nyt jo lähes 30 kpl. Minusta tämä albumi ole kyllä sitä perinteisintä Nightwishia nähnytkään, koska mukana on niin paljon uutta, vaikka vanhaakin toki löytyy kiistämättä.

Imaginaerum on iso albumi kuten saattoi olettaa. Teatraalisuutta on tuotu mukaan lisää ja minua se ei haittaa. Kokonaisuus on toimiva ja mukana on monta hyvää kappaletta, varmasti levy olisi todella hienon kuuloinen stereoista. Ainut haitta on, että levy ei vetoa minuun henkilökohtaisesti mitenkään. Tuotannollisesti todella onnistunut ja periaatteessa upeita kappaleita, mutta jos ei tunteita juuri loksauta syvemmin, jotain jää puuttumaan. Tämä ongelma on minulla yleensäkin metallin kanssa.

Albumin luultavammin hankin joskus, koska toimiihan tämä fiilistely musiikkinan erittäin hyvin. Etenkin Scaretale, Slow Love Slow, Ghost River, Turn Loose The Mermaids ja Song Of Myself.

Herajumala, onko Nightwish oikeasti näin hyvä! Olen tässä hieman kuunnellut tämän uuden albumin biisejä - jonkin kumman mielihärön takia - ja minusta on alkanut tuntua, että minun on pakko saada tämä levy. Siis MINUN, siis NIGHTWISHIN levy!? Olen tainnut seota. Mutta kun tuo albumi kuulostaa niin tajuttoman loistavalta!

Olen joskus inhonnut tätä yhtyettä, siis vuosia sitten - ilmeisesti jonkin idioottimaisen periaatteen vuoksi (tämä oli siis joskus ala-asteella, hrmh). Ja nykyään taas haukun jatkuvasti elokuvien mahtipontisia musiikkeja, koska ne ovat niin käsittämättömän ärsyttäviä. Enkä ole koskaan ollut metallimusiikin suurimpia ystäviä tai kuluttajia... Ja nyt hingun itselleni Nightwishin mahtipontisen leffamaista uutuusalbumia. Niin se elämä heittelee.

Näin perjantaina Anttilassa ison läjän näitä levyjä... Pitäisiköhän käväistä siellä huomenna..?

Olipa pettymys tää uusin, tai ehkä vaan odotin liikaa. En uskonut, että tän teeman kanssa olisi pystynyt epäonnistumaan, mutta niin vaan kävi. Edellisen levyn jäljiltä odotukset oli vähän turhan kovat. Yhtään kappaletta ei jääny muutaman kuuntelun jälkeen mun koneelle...onneks en ole levyyni rahaakaan tuhlannut Within Temptation tekee tän paljon paremmin...

Olen minäkin Within Temptationin fani ja olin heidän konsertissaankin Birminghamissa viime kuussa .... mutta mutta... ne lyriikat ovat aika lepsuja sen bändin kohdalla. Eivät vertoja seuraavanlaisille Nightwish-lyriikoille:

"We live in every moment but this one. Why don't we recognize the faces loving us so? What's God if not the spark that started life, smile of a stranger, sweet music, starry skies, wonder, mystery, wherever my road goes, early wake-ups in a moving home, scent of fresh-mown grass in the morning sun, open theme park gates waiting for, riding the day, every day into sunset, finding the way back home..." -Tuomas Holopainen (Last Ride of the Day)

Pidän itseäni lyyrikkona ja uusin Nightwish-levy on aivan kruununjalokivi bändilleen siinä osastossa. On se musiikillisesti mielestäni samaa, joskin kuuntelukertoja tarvitaan paljon. Paras Nightwish-levy.

^Hui, mä sain ihan kylmät väreet noista sanoista! Ihanat! Tahtoo kuuntelemaan tuota levyä!

JeSSSe kirjoitti: Within Temptation tekee tän paljon paremmin...

Itsellä ei ole intohimoista suhdetta tähän Nightwish-alalajiin ollenkaan, muutaman levyn omistan Vissyiltä ta Temptationilta. Aina kuitenkin Nightwishin kohdalla joutuu toteamaan, että on se vastustamaton - ainakin hetken, kunnes ähky koittaa ja alkaa nyppimään . Joka levy onnistuu kuitenkin kampeamaan valjut ei taas tätä odotukset nurin, eihän Holopaisesta ja Anetten laulusta voi olla tykkäämättä. Mutta asiaan.

Toinen näistä NW:n ja WT:n uusimmista on pähkähullu, rohkeasti överi mauttomuudesta piittaamatta, omaperäinen siis ja omaa hienoja biisejä. Toisessa on enkeliääninen upea laulaja ja kyllä erittäin tarttuvia biisejä, mutta levyn saundi on, no, usein monia aiempia, itsen tai muiden, radiosoittobiisejä muistuttava. Kuten nyt vaikka se Fasterin riffi, joka suoraan lepäsi HIMin Wicked Gameen kehittelemällä riffillä ja laulumelodia Isaakilla. Eri mieltä siis kanssasi näiden järjestyksestä jyrkästi. - Ja edelleen eri asia vaikutteet, viitteet (kuten NW:llä esim Abba tällä viimeisimmällä) tai vaikkapa avoimet tributoinnit kuin uuden sanomisen, jopa omaperäisyyden puute, joka vaivaa Within Temptationia.

E: Itseni on kyllä erittäin vaikea eläytyä Holopaisen lyriikkaan. Tai no niin vaikea, etten halua edes paneutua siihen, ne iskulauseet riittävät. Holopaisen naiivius ja se tietty huonomakuisuus kääntyy sentään musiikissa taidon ja hulvattoman mahtipontisuuden takia voitoksi, en halua vaarantaa tätä voittoa kun on lähtökohtaisesti mahdoton suhtautua vakavasti kehenkään jonka oletan siteeraavan leuka väpättäen Walt Whitmania tai Thoreauta täydessä lukiolaisessa sokerisuudessa. Tämän saa toki osoittaa täysin vääräksi -

Uusin levy ei ihan päässyt "Dark Passion Play":n tasolle, mutta silti siinä on aivan ihania kappleita kuten "Storytime" ja " I want my tears back"

Olin eilen keikalla ja oon vieläkin ihan sanaton. Yritetään silti nyt saada raporttia aikaan, jos jotakuta kiinnostaa. SEURAA SIIS KEIKKARAPORTTI, ÄLKÄÄ SPOILAANTUKO! Aivan uskomattoman hienoa, vitti! Kuudelta aamulla olin jonossa eli 12 tunnin koitos siitä tuli, mutta fiilis oli hyvä ja meillä oli mahtava leiri! Viimeinen tunti tuli vedettyä farkuissa ja t-paidassa, kun kamat vietiin autoon, ettei tartte pysähtyä narikkaan. Oli kylmä! Mutta perinteiset pingviinitanssit, aallot ja spontaanit kiljahtelut lämmittivät, jos eivät muuten niin mieltä ainakin.

Ovien auetessa alkoi tää: "Revi jo se lippu!" ja "Ei saa juosta!" -rumba. No totta pirussa juoksin, tuli ihan varmasti uus satasen ME! Tuloksena paikka eturivissä Tumpin puolella eli toisinsanoen juuri tasan siinä, missä pitikin. Poison Blackia venailtiin puolisentoista tuntia, mutta ei tuntunut missään, kun fiilis oli niin korkealla ja joka puolella oli hyvää juttuseuraa. Poisonit veti vaan reilun puolen tunnin setin, mutta biisivalinnat oli onnistuneita ja bändi näytti hyvältä. Pidin!

Sitten odoteltiin hetki Nightwishia. En mene kyllä vannomaan, menikö siinä kymmenen minuuttia vai tunti, olin niin fiiliksissä siinä, että ajantaju katosi täysin. Lavan hämärsi taakseen valkoisista "rievuista" koostuva esirippu, jonka taakse Marco istahti keinutuoliin laulamaan Taikatalvea. Voi. Luoja. Olotila oli jo siinä vaiheessa aivan uskomaton. Nämä suomibiisit saa mulle aina tipan linssiin ja nyt kun se yhdistettiin vielä tähän "Nyt se alkaa!" -euforiaan, niin itku oli tosiasia. Storytime alkoi vielä esiripun suojissa, joka sitten komeasti tipahti alas biisin aikana. Törkeen hienoa!

Wish I Had An Angel räjäytti taas ja herätteli varmaan vähän jo istumakatsomoakin, permannollahan oltiin liekeissä jo alusta asti tai ainakin me eturivissä oltiin. Ihan pakko mainita, että taas pisti silmään, miten Emppu katsoi Tupsua suoraan silmiin ja lauloi "I'm in love with my lust". Siis mikä juttu tää on? WIHAAN jälkeen yhteishuud... eiku laulettiin Amaranthia, joka kuulosti jotenkin paljon paremmalta kuin viime kiertueella. Siitä sitten siirryttiin Scaretaleen, eikä mulla taida edes riittää sanat. Mieletöntä, kun koko pirun yleisö huutaa Huh-hah:ia yhdessä Marcon kanssa. Ja sitten, voi hitto... Siren! Tiedän biisin jakavan mielipiteitä rankasti fanien keskuudessa, mutta itse tykkään ihan mielettömästi.

Sirenin jälkeen saatiin pari tuolia lavalle ja Marco veti sellaisen välispiikin, että olin kuolla. Muistan tämän: "Ja kun me ollaan kaikki lihaa ja verta, niin me ollaan myös seksuaalisia olentoja. Suuntautumisia nyt on kaikenlaisia, eikä niitä aleta tässä erittelemään, tärkeintähän se on, että tekee gutaa sen toisen kanssa... ja joskus myös yksin", mutta sitten siihen tuli vielä jonkun verran tekstiä hitaasta nautiskelusta ja taisin päänsisäisesti saada, joten tarkempi litterointi jääköön. Sittenhän sieltä ilmeistyi Anette takaisin blues-henkisessä hatussa ja, ylläri ylläri, Slow, Love, Slow hiipi tärykalvoihin. Kylläpä kuulosti sekin paremmalta kuin levyltä ikinä! Anetten ääni oli loistava ja Marco... en mä ees sano mitään. Uusilla biiseillä jatkettiin ja I Want My Tears Back räjähti ilmoille. Olipahan pirun mahtavaa!

Sitten taas vähän rauhoituttiin The Crow, The Owl And The Doven tahtiin. Omalta kohdaltani illan toiset kyyneleet pääsivät valloilleen heti kun Marco avasi suunsa laulun merkeissä. Oih! Ja sitten... mä en kestä. Marco istuu taas penkille ja käskee ottaa kännykät tms. valontekovälineet esiin. Kyllä, The Islanderhan sieltä tulee. Käännyin katsomaan sitä valomerta ja itku vaan jatkui ja jatkui, tuli oikein sellainen purskahdus, kun katseet kohtasi kahden takana seisoneen 16-vuotiaan hevisedänalun kanssa, jotka itkivät molemmat. Ja juuri kun luulin, että nyt on aika kuivata silmät, niin Tuomas aloitti Nemon. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta kun se tuli akustisena. Akustisena! En kestänyt.

Herkistelyn jälkeen alkoi Last Of The Wilds. Pakko tässä välissä mainita, että Troy oli taas mukana ja voi vitti mikä mies se on! Aivan mieletöntä soittoa, siis mieletöntä! Seuraavana iloiseksi yllätykseksi kuultiin Planet Hell, voi kyllä! Mahtavasti lähti koko permanto mukaan siihen alun Hei, hei-hei, hei-hei, hei-hei-hei-hei-hei -huutokuoroon. Niska taas venähti tässä vaiheessa moshatessa, mutta ei paljon menoa haitannut ja pian jatkettiin taas samaan tahtiin. Ghost River jatkoi hyvää menoa, fiilis oli niin katossa, että pelkäsin paikan räjähtävän. Anette veti muuten tän livenä tosi hyvin, oli joku kiva twisti siellä. Mutta kaiken huomion vei tietenkin taas Marcon osuudet ja se ihastuttavan psyko-katse, oijoijoi.

Menon ylläpitoa jatkoi Dead To The World. Pakko myöntää, että tässä (kuten Nemossa aiemmin) tuli ikävä Tarjan ääntä. Huom. vain ääntä, Tarjaa ihmisenä ei ole ikävä yhtään. Anette on ihanan symppis ja kaunis ja ihana esiintyjä! Sitten Anette kiitteli ja ilmoitti viimeisen biisin starttaavan. Vähän yllätti se, että Over The Hills And Far Away oli taas ohjelmistossa, alkaa se vähän kulunut kuitenkin olla ja Tumppi on itse sanonut, ettei tykkää sitä soittaa. Vaan ei tuntunut haittaavan! Sitten herrat ja neiti hiippailivatkin lavalta pois.

Huutomyrskyn ja käsien ja jalkojen takomisen jälkeen lavalle palasivat Tuomas ja Troy. Ja aloittivat, suureksi riemuksi ja itkukseni, Finlandian. Ei perkule kun oli upeeta. En mä voi edes sanoa mitään. Seuraavaksi kuultiin Song Of Myself, joka aukesi mulle livenä vielä ihan uudella tavalla. Upea oli! Sitten seurasikin Last Ride Of The Day ja alkoi hiipiä se epätoivoinen "Ei tää saa loppua!" -fiilis rintaan. Vaan kyllähän se loppui, siinä tuli kiitoksia ja tapahtui haleja ja outrona kuunneltiin vielä Imaginaerumia.

Vielä muutama huomio. Oli ihana nähdä, miten bändi viihtyi lavalla ja tykkäsi soittaa meille! Yhteishenki välittyi ja kaikilla oli hyvä fiilis. Empulla oli loistava energia, josta saivat kyllä osansa kaikki. Se nappas kiinni mun lähettämän lentosuukon! Marco oli tänään jumalaisempi kuin koskaan. Mies soitti mielettömän hyvin ja kuulosti ja näytti ihan uskomattomalta. Anette oli ihan fiiliksissä ja oli kiva katsoa naisen esiintymistä koko keikan ajan. Jukalla oli ihan mahtava show! Olin ihan hysteerinen siitäkin. Ja Tuomas. Mitä mä voin edes sanoa. Tuomas on nero ja virtuoosi ja niin ainutlaatuinen ihminen, ettei mitään rajaa. Se kiitollinen tyyneys, millä se ottaa vastaan tuhansien ihmisien palvonnan, on ihan mieletöntä. Mä voisin vaan katsoa päivät pitkät sen ilmeitä ja eleitä kun se soittaa. Us-ko-ma-ton-ta. Ai nii, Tupsu heitti mulle sen pyyhkeen keikan jälkeen. Saatoin kuolla.

Mutta joo, nyt hiljenen. Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin onnea sulle. Nii, hanki elämä! *Sonatan kommenttiraidan äänellä*

Mua vähän harmitti, kun en käynyt Joensuussa tällä kiertueella. Viimeks olin ja oli mahtavaa, siellä on jotenkin vielä intensiivisempi se fiilis. Mutta Helsingissä on sitten esim. pyrojen osalta aina vähän mahtipontisempaa. Molempi olis tietenkin parempi, mutta kun aika- ja rahavarannot ovat rajalliset ja kaikkea ei voi saada.

Minä en jaksa lukea Prinsessan viestiä, koska se on niin pitkä

^Joo, en mäkään aina jaksa sua, kun sulla on niin pitk...iä viestejä.

^Tarkoititko: valtava mela?



Edit. Kiva alottaa uus sivu tällasella taas

You wish! Tai sit I wish... Nightwish! Sorisorisori, me hankitaan nyt huone ja mennään panemaan sinne, jatkakaa.

Puspus!

^Tarkoititko: Nusnus?

Ja nyt, ettei kukaan voi syyttää mua offista, sanon jotain asiallista ja siihen kuuluvaa! Siis se tuli vielä mieleen, että oli mahtavaa kuulla Marcoa keikalla enemmän ku varmaan koskaan! Varsinkin kun herra oli niin vedossa, ettei mitään järkee! Oli myös hienoa, että vanhoja biisejä oli noinkin paljon joukossa, ne on kuitenkin aina sellaisia energiapiikkejä tai ihania herkistelyjä.

Miä luin koko viestin! Eikä ollut ees pitkä. Mut ihan mahtavaa, et sun keikkikokemus oli noin hieno! (ps. tahallinen typo).

Prinsessa kirjoitti:Kuudelta aamulla olin jonossa eli 12 tunnin koitos siitä tuli, mutta fiilis oli hyvä ja meillä oli mahtava leiri! Viimeinen tunti tuli vedettyä farkuissa ja t-paidassa, kun kamat vietiin autoon, ettei tartte pysähtyä narikkaan. Oli kylmä!

Täytyy kyllä olla tosifani ja ihan hullu, että viittii. Varsinkin toi viimeisen tunnin juttu on ihan sairasta. Mut toki uskon, että oli sen arvoista päästä eturiviin! Hieno raportti!