CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Huh hah ja hei, kissa löytynyt elossa, monta kokemusta rikkaampana
Anything that's worth having is sure enough worth fighting for
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
^Mistä löytyi? Ja onneksi olkoon!
Meillä oli joskus ehtinyt pujahtaa keittiökaapiston alimmasta vetolaatikosta laatikon takana olevaan tilaan, johon se juuri mahtui. Kun laatikko lyötiin kiinni, kissa kökötti piilossaan hipihiljaa ilmeisen tyytyväisenä pari tuntia, ennen kuin rupesi naukumaan poispääsyä. Vähänkö sitä siinä jo ehdittiinkin etsiä!
Meillä oli joskus ehtinyt pujahtaa keittiökaapiston alimmasta vetolaatikosta laatikon takana olevaan tilaan, johon se juuri mahtui. Kun laatikko lyötiin kiinni, kissa kökötti piilossaan hipihiljaa ilmeisen tyytyväisenä pari tuntia, ennen kuin rupesi naukumaan poispääsyä. Vähänkö sitä siinä jo ehdittiinkin etsiä!
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Noin 35km päästä oli livahtanut käytävään ja sieltä kerrosta alempaan asuntoon, josta monen mutkan kautta Pälkäneelle.
Anything that's worth having is sure enough worth fighting for
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Tuo oli kyllä ihan uskomaton juttu! Onneksi kissa on nyt turvallisesti kotona. Voin kyllä kuvitella, millainen huoli teillä on ollut. On ne kissat aika epeleitä.
You're not ugly, you are smart, talented
And have abilities to make the world better
And have abilities to make the world better
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Onnea JeSSSen kissalle löytymisestä
Homer: The problem in the world today is communication. Too much communication.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Olen silittäny kiissaani jo puoli tuntia yhtä kyytiä erittäi epäergonomisessa asennoss toinen kankku sohvalla ja toinen laida yli roikkuen, käsinoja ikävästi sekään painuen niin etten kykene suoristamaan kumarankieroa ryhtiäni. ehkä joku on huomenna vähän raihnainen? Kisu ei osoita mitään kyltymisen merkkejä.
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Edellisen viestini runsaat typot selittynevät juuri sillä epäergonomisella asennolla ja yksikätisyydellä.
Taisin jossain muussa ketjussa aiemmin tänä vuonna uumoilla, että kissallani on loppu lähellä. Nyt se taitaa olla vielä lähempänä. Ruokahalu on mennyt, lääkityksellä koetan ylläpitää, vaikka se ei kyllä lääkintäyrityksistä tykkää. Eläinlääkäri ei tutkiessaan löytänyt muuta ilmeista vikaa kuin matalan kilpirauhasarvon (vanhoilla kissoilla pikemmin tuppaa olemaan liikatoimintaa). Kaiken kukkuraksi nyt alkaa näyttää, että kissa ei nuku.
Itse alkaisin olla valmis jo varailemaan lopetusaikaa. Kotikäyntejä tekevä rauhallinen eläinlääkäri on sitä varten jo katsottunakin. Toiveenani keväällä oli, että Siru jaksaisi kesään ja pääsisi vielä nauttimaan pihaulkoilusta, mitä se on nyt sitten saanutkin tehdä. Eksäni, joka välillä hoitaa Sirua, taitaisi vielä haluta odottaa jos vointi kohenisi. Uskon kuitenkin, että minä meistä herkempi olen havaitsemaan eläinten vointia (tämän huomasi jo edellisen yhteisen kissamme aikana).
Taisin jossain muussa ketjussa aiemmin tänä vuonna uumoilla, että kissallani on loppu lähellä. Nyt se taitaa olla vielä lähempänä. Ruokahalu on mennyt, lääkityksellä koetan ylläpitää, vaikka se ei kyllä lääkintäyrityksistä tykkää. Eläinlääkäri ei tutkiessaan löytänyt muuta ilmeista vikaa kuin matalan kilpirauhasarvon (vanhoilla kissoilla pikemmin tuppaa olemaan liikatoimintaa). Kaiken kukkuraksi nyt alkaa näyttää, että kissa ei nuku.
Itse alkaisin olla valmis jo varailemaan lopetusaikaa. Kotikäyntejä tekevä rauhallinen eläinlääkäri on sitä varten jo katsottunakin. Toiveenani keväällä oli, että Siru jaksaisi kesään ja pääsisi vielä nauttimaan pihaulkoilusta, mitä se on nyt sitten saanutkin tehdä. Eksäni, joka välillä hoitaa Sirua, taitaisi vielä haluta odottaa jos vointi kohenisi. Uskon kuitenkin, että minä meistä herkempi olen havaitsemaan eläinten vointia (tämän huomasi jo edellisen yhteisen kissamme aikana).
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Olen aamukahdeksasta lähtien ollut kissaton ihminen
Pää on itkemisestä kipeä, muuten ehkä lähtisin jonnekin ihmisten ilmoille nyt.
Pää on itkemisestä kipeä, muuten ehkä lähtisin jonnekin ihmisten ilmoille nyt.
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Voi ei, Rousku.. Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Koeta jaksella.
Got a fire and a country heart
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Voi ei, olen pahoillani
Homer: The problem in the world today is communication. Too much communication.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Jaksamisia ja haleja
You're not ugly, you are smart, talented
And have abilities to make the world better
And have abilities to make the world better
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Kiitos osanotoista.
Siru on nyt matkalla Helsinkiin Eviraan avattavaksi (käytännössä silvottavaksi; eläimiä ei obduktion jälkeen ole tapana kursia yhtä nätisti kasaan kuin ihmisiä). Mitä jää jäljelle menee sitten tuhkattavaksi ja toivon mukaan palautuu edelleen tuohon pihalleni, jota Siru niin rakasti ja ärhäkästi puolusti muilta kissoilta. Vielä tänä aamuna Sirua matkaan pakattaessa ehti hetken silittää sen pehmeää turkkia, nyt ei ole sitäkään enää.
Kyllähän sen tietää että näin käy ja että sitä enemmän sattuu mitä enemmän on rakastanut. Olihan Sirulla ikääkin jo lähemmäs 19 vuotta, ihan ei ehditty synttäreitä viettää. Arvasin ettei se tätä kesää pidemmäs elä, mutta olisin halunnut vielä joitakin viikkoja viettää iltoja sen kanssa pihaterassilla istuskellen. Hyvä kuitenkin, että oli lämmin alkukesä ja Siru siis sai vielä kokea kesää (talvella pelkäsin ettei ehtisi). Ja hyvä että eksäni oli juuri nyt työttömänä ja ehti sen puoleen Sirua viimeisinä viikkoina hoitelemaan työpäivieni ajaksi. Ja hyvä että olin ostanut monta pussia oikein mehevässä kastikkeessa lilluvaa kissanruokaa, sillä vaikka kiinteä ruoka ei enää alas mennytkään niin sitä kastiketta Siru lipoi viimeisenä yönään isommalla halulla kuin aikoihin. Eipä tarvinnut nälkäisenä lähteä. Hiekatkin vaihdettiin vielä viimeisenä iltana, ja kuin kiitokseksi Siru väänsikin kunnon pökäleen, mitä ei ollut vähään aikaan tapahtunutkaan.
Siru on nyt matkalla Helsinkiin Eviraan avattavaksi (käytännössä silvottavaksi; eläimiä ei obduktion jälkeen ole tapana kursia yhtä nätisti kasaan kuin ihmisiä). Mitä jää jäljelle menee sitten tuhkattavaksi ja toivon mukaan palautuu edelleen tuohon pihalleni, jota Siru niin rakasti ja ärhäkästi puolusti muilta kissoilta. Vielä tänä aamuna Sirua matkaan pakattaessa ehti hetken silittää sen pehmeää turkkia, nyt ei ole sitäkään enää.
Kyllähän sen tietää että näin käy ja että sitä enemmän sattuu mitä enemmän on rakastanut. Olihan Sirulla ikääkin jo lähemmäs 19 vuotta, ihan ei ehditty synttäreitä viettää. Arvasin ettei se tätä kesää pidemmäs elä, mutta olisin halunnut vielä joitakin viikkoja viettää iltoja sen kanssa pihaterassilla istuskellen. Hyvä kuitenkin, että oli lämmin alkukesä ja Siru siis sai vielä kokea kesää (talvella pelkäsin ettei ehtisi). Ja hyvä että eksäni oli juuri nyt työttömänä ja ehti sen puoleen Sirua viimeisinä viikkoina hoitelemaan työpäivieni ajaksi. Ja hyvä että olin ostanut monta pussia oikein mehevässä kastikkeessa lilluvaa kissanruokaa, sillä vaikka kiinteä ruoka ei enää alas mennytkään niin sitä kastiketta Siru lipoi viimeisenä yönään isommalla halulla kuin aikoihin. Eipä tarvinnut nälkäisenä lähteä. Hiekatkin vaihdettiin vielä viimeisenä iltana, ja kuin kiitokseksi Siru väänsikin kunnon pökäleen, mitä ei ollut vähään aikaan tapahtunutkaan.
Rise, angel, shine, love!
-
- Kanta-asiakas
- Viestit: 11613
- Liittynyt: 23 Helmi 2006, 18:38
- Paikkakunta: Kälviä, Keski-pohjanmaa
- Viesti:
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
viimeinenkin karvakorva tuosta kolmen kissan pentueesta on poistunut sateenkaarisillalle... ensin meni natu, Nina, valko-musta-ruskeanpun. heikkeni, varsin vanhaksi pääsi hänkin, n. reilun 14 - 17 (!??) vuoden ikään... kävely meni huojuvaksi, ikävä vain että kovaluonteinen shäferini pääsi häntä vähän retuuttamaan... säikäyhttämään viimeisillä elon- metreillä... seuraava punaruskea-valkoraitaisen hännän omannut Vili, sai armomurhan, liikaa (?!?) syöjiä, meni kissanruokaa ehkä liian reilusti... ja sitten tämä kolmas, mustavalkoinen, valkokauluksinen ja kauniit valkoiset tossut (tassut) omannut Nalle, poistui vihoviimeisenä, vahvimpana, meijerivoita suosineena lökökollina...
eilen kun tulin kotiin, oli veljenpoikani (? joka varsinkin pienenä piti erityisen paljon Nallukasta) lapioinut killen maalliset jäännökset synnyinkotini portaiden pieleen ja päällä oli kunnon graniittikivi sekä höyläämättömästä laudasta tehty risti, johon oli raaputettu viiksivallun nimi... Ikävä on, ei siinä oikeen tehnyt mieli tehdä juuri mitään, en osannut keskittyä sinä päivänä oikein mihinkään... menin levolle melko poikkeuksellisesti jo ilta yhdeksän maissa... halusin vain turvaan - kauaksi pois - Unimaailmaan (by Seidat/1979/6.)) ... radion soittaessa tuttuakin tutumpaa Iskelmäkanavaa...
Kiitos Teille kehräävät kasvattimme, vaikka en kissaihminen olekaan, Nallessa oli kuitenkin jotain aiwan erityistä... hän oli erityisen ihmisläheinen ja lähti muista kissoista poiketen monesti jopa perääni kävelylenkille läheiselle joen takana kulkevalle rauhalliselle pienelle kärrytiellekin (noin 1.5 km...) Kotipaikkamme on nyt liian yksinäinen ja hiljainen... Harvemmin siellä on viime aikoina enää tullut käytyäkään...
niin, Nallukkaa en nähnyt enää parilla viimekäynnilläni ja se olikin kuulemma sitten löytynyt traktorin peräkärryn alta... kovin laihaksi oli hää jo käynyt viimeisen eläinlääkärissä tarkistuskäynnin jälkeen n. vuosi sitten... ja oli toki merkittävän paljon laihtunut jo sitä ennen...
Tuskin hankin enää mitään lemmikkiä, toissapäivänä kävelytin tietokone-korjaajani vähemmän rauhallista koiraa Naksutinta... lainakoirat ovat terapiakoiriani - NYT ja IKUISESTI! Kiitos mahdollisista osanotoista... ... Rouskulle myös hali... Muistot (varsinkin eläinystäviemme antamat) ovat kauneimpia ja arvokkaimpia, niitä ei voi kukaan viedä meiltä... (kyynel vierii ja kutittaa jo posken tasolla... ah, nyt toisestakin silmästä... mää oon niin ihanan herkkä, sairaalloisen herkkis boy! )
eilen kun tulin kotiin, oli veljenpoikani (? joka varsinkin pienenä piti erityisen paljon Nallukasta) lapioinut killen maalliset jäännökset synnyinkotini portaiden pieleen ja päällä oli kunnon graniittikivi sekä höyläämättömästä laudasta tehty risti, johon oli raaputettu viiksivallun nimi... Ikävä on, ei siinä oikeen tehnyt mieli tehdä juuri mitään, en osannut keskittyä sinä päivänä oikein mihinkään... menin levolle melko poikkeuksellisesti jo ilta yhdeksän maissa... halusin vain turvaan - kauaksi pois - Unimaailmaan (by Seidat/1979/6.)) ... radion soittaessa tuttuakin tutumpaa Iskelmäkanavaa...
Kiitos Teille kehräävät kasvattimme, vaikka en kissaihminen olekaan, Nallessa oli kuitenkin jotain aiwan erityistä... hän oli erityisen ihmisläheinen ja lähti muista kissoista poiketen monesti jopa perääni kävelylenkille läheiselle joen takana kulkevalle rauhalliselle pienelle kärrytiellekin (noin 1.5 km...) Kotipaikkamme on nyt liian yksinäinen ja hiljainen... Harvemmin siellä on viime aikoina enää tullut käytyäkään...
niin, Nallukkaa en nähnyt enää parilla viimekäynnilläni ja se olikin kuulemma sitten löytynyt traktorin peräkärryn alta... kovin laihaksi oli hää jo käynyt viimeisen eläinlääkärissä tarkistuskäynnin jälkeen n. vuosi sitten... ja oli toki merkittävän paljon laihtunut jo sitä ennen...
Tuskin hankin enää mitään lemmikkiä, toissapäivänä kävelytin tietokone-korjaajani vähemmän rauhallista koiraa Naksutinta... lainakoirat ovat terapiakoiriani - NYT ja IKUISESTI! Kiitos mahdollisista osanotoista... ... Rouskulle myös hali... Muistot (varsinkin eläinystäviemme antamat) ovat kauneimpia ja arvokkaimpia, niitä ei voi kukaan viedä meiltä... (kyynel vierii ja kutittaa jo posken tasolla... ah, nyt toisestakin silmästä... mää oon niin ihanan herkkä, sairaalloisen herkkis boy! )
Viimeksi muokannut romualdo, 28 Loka 2014, 10:22. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Osanottoni niin Rouskulle kuin Romualdollekin.
"Kunnon uni on tae mukavalle huomiselle." -Leena-
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Osanottoni Romualdolle!
Osoittautui, että omalla edesmenneellä kissallani on ollut pahanlaatuinen haimakasvain, joka on lähettänyt etäpesäkkeitä maksaan ja vatsaonteloon. Ei kuitenkaan keuhkoihin tai suolistoon. Eli taisi jäädä arvoitukseksi, mistä johtuivat kissani hengitysvaikeudet, joista viime syksynä täälläkin mainitsin ja joita astmana koetettiin hoitaa.
Osoittautui, että omalla edesmenneellä kissallani on ollut pahanlaatuinen haimakasvain, joka on lähettänyt etäpesäkkeitä maksaan ja vatsaonteloon. Ei kuitenkaan keuhkoihin tai suolistoon. Eli taisi jäädä arvoitukseksi, mistä johtuivat kissani hengitysvaikeudet, joista viime syksynä täälläkin mainitsin ja joita astmana koetettiin hoitaa.
Rise, angel, shine, love!
- ESC93
- Siivooja
- Viestit: 16260
- Liittynyt: 26 Maalis 2010, 15:35
- Paikkakunta: Järvenpää / ex-Nastola
- Viesti:
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Varattiin meidän neidille huomiselle lääkäriaika. Pari viikkoa ollut aika apaattisen oloinen, ei ole ruoka oikein maistunut, on laihtunut silmissä ja näyttää vielä ontuvan takatassuaankin. Kovasti viihtynyt myös piilossa nurkassa sänkyni alla, kun normaalisti makoilee aina tyynyni päällä.
Onhan tuota ikää toki jo 17 vuotta, mutta toivottavasti tuosta vielä kuntoon tulee.
Onhan tuota ikää toki jo 17 vuotta, mutta toivottavasti tuosta vielä kuntoon tulee.
Kur protestojmë e nga dremitja kolektive zgjohemi
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
- ESC93
- Siivooja
- Viestit: 16260
- Liittynyt: 26 Maalis 2010, 15:35
- Paikkakunta: Järvenpää / ex-Nastola
- Viesti:
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Olihan se jo arvattavissa ulkoisen olemuksen perusteella, mutta verikokeen tulos oli järkytys: kaikki mahdolliset raja-arvot paukkuivat reilusti yli, ja munuaiset olivat aivan finaalissa. Ei siinä sitten muuta järkevää vaihtoehtoa ollut, mutta onneksi Iines sai olla viimeiset hetket sylissäni.
Kur protestojmë e nga dremitja kolektive zgjohemi
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Kylläpä kissoja nyt viedään ... Osanottoni, ESC93!
Rise, angel, shine, love!
- ESC93
- Siivooja
- Viestit: 16260
- Liittynyt: 26 Maalis 2010, 15:35
- Paikkakunta: Järvenpää / ex-Nastola
- Viesti:
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Iines oli muuten ihan sisäkissa, mutta mökillä se aina halusi ulos. Vielä edellisenä viikonloppuna se vaivaisenakin käyskenteli kalliolla ja maukaisi oikein kuuluvasti viimeisen kerran laiturilla järvelle katsoen. Lauantaina sitten käytiin laskemassa hänet siihen kallion lähelle (sellainen pieni niemi) koivuntaimen viereen. Onneksi kelikin oli silloin vielä upea.
Mutta nyt minulla on ongelma: en raaskisi siivota kotona, koska kaikkialta löytyy kissankarvaa, enkä millään haluaisi heittää niitä pois. Yksikin tuppo on tässä hiiren vieressä.
Mutta nyt minulla on ongelma: en raaskisi siivota kotona, koska kaikkialta löytyy kissankarvaa, enkä millään haluaisi heittää niitä pois. Yksikin tuppo on tässä hiiren vieressä.
Kur protestojmë e nga dremitja kolektive zgjohemi
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
Ne përsërisim, përsërisim, përsërisim
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
^ Ymmärrän, että tuntuu vaikealta. Tämä nyt ei ole ihan sama asia, mutta kun hiireni kuolivat, en kestänyt katsella niiden tyhjää häkkiä. Se oli sydäntäsärkevää.
You're not ugly, you are smart, talented
And have abilities to make the world better
And have abilities to make the world better
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
^^Olen tallettanut hieman kissankarvaa kirjekuoreen. Ja sitten kissojen vielä eläessä keräilin lasipurkkeihin irtoviiksiä, joita aina joskus löytyi.
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Naapurin kissa on alkanut viihtyä minulla . Ei minulla muuten mitään sitä vastaan ole, mutta en halua että se majoittuu tänne pysvästi, jos sillä kerran on koti muualla. Toisaalta en ole varma, hoidetaanko sitä ihan asianmukaisesti, vai tehdäänkö esim. niin että tuupataan joka yöksi ulos automaattisesti, kissan omaa mielipidettä kysymättä. Ja pääseekö se kotiinsa sisälle, kun haluaa. Näinä sateisina ja tuulisina aikoina se on ollut pihaovellani miukumassa, tänäänkin, nyt makaa tuossa sohvalla, ehkä todellakaan henno heittää sitä takaisin ulos kastumaan. Enkä henno olla syöttämättä, kun sillä näköjään on hirmuinen nälkä. Ihan hyväkuntoisen näköinen se kyllä on.
Kysymyksessä eivät siis ole ihan lähinaapurit vaan jotkut tällä samalla alueella asuvat. Kesällä soitin heille, mutta tietenkään en pistänyt yhteystietoja minnekään talteen . Pitääkö tässä nyt kiertää kaikkien alueen kerrostalojen oville kiinnittämässä ilmoitusta? Ja pitääkö minun vain koettaa kovettaa sydämeni ja olla päästämättä kissaa sisälle? Kesällähän se pääsi tänne, kun pidin pihaovea auki.
Kissat saattavat kyllä oma-aloitteisesti muuttaa sinne, missä on parempi palvelu.
Kysymyksessä eivät siis ole ihan lähinaapurit vaan jotkut tällä samalla alueella asuvat. Kesällä soitin heille, mutta tietenkään en pistänyt yhteystietoja minnekään talteen . Pitääkö tässä nyt kiertää kaikkien alueen kerrostalojen oville kiinnittämässä ilmoitusta? Ja pitääkö minun vain koettaa kovettaa sydämeni ja olla päästämättä kissaa sisälle? Kesällähän se pääsi tänne, kun pidin pihaovea auki.
Kissat saattavat kyllä oma-aloitteisesti muuttaa sinne, missä on parempi palvelu.
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Totesin, että naapurin kissalla on matoja, ja tungin siihen omaltani jääneen matolääkkeen. Kissassa on varmaan muutakin vikaa, kun se ei edes loukkaantunut moisesta.
Rise, angel, shine, love!
Re: CatCat-Kissakissa: Karvaisten ystäviemme elämästä
Nyt se naapurin kissa sitten muutti pois . (Tai siis sen ihminen, ja varmaan kissa mukana.) Lauantaina vielä kävi ikään kuin jäähyväiskäynnillä, nukkui luonani koko päivän mitä nyt välillä vastaanotti rapsutuksia ja söi.
Olin kyllä vähän uumoillutkin, että jotain sellaista on tekeillä, ja toki hyvin tietoinen siitä että suhteemme voi päättyä äkisti. Tuntuu, ettei minusta ole kissattomaksi eläjäksi, mutta tässä vaiheessa on tuntunut kätevältä, että on ollut tuollainen vieraileva miukuliini oloani sulostuttamassa silloin kun häntä itseään huvittaa (ja olen kotona). Sellainen on myös lieventänyt oman kissan menetyksen jälkeistä haikeutta.
Olin kyllä vähän uumoillutkin, että jotain sellaista on tekeillä, ja toki hyvin tietoinen siitä että suhteemme voi päättyä äkisti. Tuntuu, ettei minusta ole kissattomaksi eläjäksi, mutta tässä vaiheessa on tuntunut kätevältä, että on ollut tuollainen vieraileva miukuliini oloani sulostuttamassa silloin kun häntä itseään huvittaa (ja olen kotona). Sellainen on myös lieventänyt oman kissan menetyksen jälkeistä haikeutta.
Rise, angel, shine, love!