Viisukuppila

Autot, jotka ajavat kovaa ohi. Pientareettomuus.

Naali kirjoitti: Autot, jotka ajavat kovaa ohi

Tulee vaan kevyempi matka, kun pääsee ilmavirtaan. 

Miekään en tykkää kovaa ajavista autoista, varsinkaan rekoista. Tulee turvaton olo, kun pelkää koko ajan lentävänsä ojaan.

minnie kirjoitti: Joskus ihan häijyä tekee jopa postissa käynti, sielläkin voi iskee pelkotilat päälle. Ihan tosi.

Tästä tulikin mieleen taannoinen yritykseni ostaa postimerkkejä Puolassa. Olin ostamassa Suomeen lähetettäviä postikortteja, joihin ajattelin kirjoittaa terveisiä matkaltani. Valitsin kioskin valikoimista sopivat Varsova-aiheiset kortit ja siirryin kassalle. Postikortteja myyvä kioski ei myynyt merkkejä ja ajattelin, että ostan sitten merkit toisesta kioskista.

Vaan yksikään kauppa tai kioski ei suostunut ymmärtämään, mitä tarvitsin, kun kyselin postimerkkien perään. Ei auttanut englanti eikä saksa, kokeilinpa myös "Onks sul postimerkkei?" -fraasia sekä kaivoin taskusta kortin ja näytin kohtaa, johon merkki liimataan. Kaikkialla pyöritettiin päätä tai sanottiin "No have". Kioskien ja kauppojen myyjät vaikuttivat jotenkin vaivautuneilta minun kysellessä merkkien perään.

Yhdessä kioskissa näin postimerkkejä ja menin kysymään, niitä ei kuulemma ollut. Yhdessä osattiin englantia ja merkkejä olisi myyty vain korttien mukana. No olin jo valmis ostamaan uudet kortit, mutta sitten, kun selvisi, että haluan lähettää kortit Suomeen, ei merkkejä enää ollutkaan.

Postin konttoreita ei näkynyt mailla eikä halmeilla. En kuitenkaan lannistunut näin helposti. Postimerkkien ostaminen oli muodostunut henkilökohtaiseksi tavoitteekseni, jonka päätin saavuttaa. Kyselin hotellilta lähimmän postikonttorin sijaintia ja sainkin sen selville.

Seuraavana aamuna marssin hyvillä mielin kohti postitoimipistettä. Luukulle päästyäni kyselin postimerkkejä ja virkailija halusi saada henkilöllisyyteni selville. Näytin ajokorttiani ja virkailija kirjoitti nimeni paperilapulle (väärin tietenkin). Ihmettelin, miksi henkilöllisyyteni kiinnosti virkailijaa. Syy selvisi pian. Virkailija luuli, että kysyin minulle tullutta pakettia ja hän lähti penkomaan hyllyä, jossa noutajaa odottavat paketit lojuivat. Seurasin hetken tyrmistyneenä toimintaa, kunnes huusin suomeksi, etten kaipaa mitään pakettia vaan postimerkkejä. Näytin seinällä ollutta taulua, jossa oli postimerkin kuva, mutta virkailija vain jatkoi paketin etsimistä.

Päätin ottaa kovat otteet käyttöön ja postiryöstäjän tavoin yritin kavuta tiskin yli samalle puolelle, missä virkailija oli. En luonnollisestikaan mahtunut luukusta, vaan jäin hartioiden kohdalta jumiin. Tässä vaiheessa virkailijakin hätääntyi ja tuli takaisin tiskilleen ja tajusi, miksi sohin sormella kohti postimerkin kuvilla varustettua taulua. Sain kuin sainkin irrotettua itseni luukusta. Hän kysyi haluanko lähettää postia Hollantiin. Pian hän tajusi havainnollistavien käsimerkkieni sekä selkeästi artikuloidun puheeni perusteella minun haluavan seitsemän postimerkkiä Suomeen. Sain kuin sainkin ostettua merkit. Liimasin ne kortteihin ja pudotin kortit laatikkoon. Hienointa tässä oli se, että kortit jopa osasivat perille.

Tarinan opetus:
ÄLKÄÄ V*TTU YRITTÄKÖ LÄHETTÄÄ POSTIA PUOLASTA!

Hauska.

Ihana matkakertomus.  Kiitos ihastuttavasta piristyksestä. 

znaczek pocztowy Kuka tommosia osaa edes pyytää  .

Apua!

Magnum kirjoitti: ÄLKÄÄ V*TTU YRITTÄKÖ LÄHETTÄÄ POSTIA PUOLASTA!

Tämä olisi kelvannut mainiosti Tajuttoman uskomattomiin juttuihinkin

Ihanaa, viime päivien vitutus on poissa ja sunnuntaina saa nostaa rinkan jälleen selkään.  Mietin tässä jo ensi kesää. Jos lähdettäis kiertämään ausseja tai jenkkilää 4 viikoksi, tai sitten takaisin Kanadaan katsomaan miltä näyttää luonto kesällä, kun nyt käydään jo talvella.

Mullakin on jo valmiina monia suunnitelmia siitä, mihin haluaisin lähteä, kun on seuraava loma. Junalla Ukrainassa, entisen Jugoslavian kiertäminen mopolla, Prahassa käyminen, Lontoo...

Niin paljon kohteita, niin vähän lomaa (ja rahaa).

Tässä näkyy vammaisen arki: matkustusmahdollisuudet menevät siksi, että ei voi raahata paljon matkatavaroita, ja yksinään olen aika helppo uhri mm. ryöstäjille.

Jossain täytyy joustaa. Jätä kolmet korkokengät ja ylimääräiset vaatteet kotiin. Isolla repulla selviää helposti viikon. Ryöstäjiä ei tarvitse kovinkaan monessa maassa pelätä.

Magnum kirjoitti: Jossain täytyy joustaa. Jätä kolmet korkokengät ja ylimääräiset vaatteet kotiin.

Nyt taidat erehtyä henkilöstä. En käytä korkokenkiä.  Enkä edes ylimääräisiä vaatteita hanki...

Missä on sitten ongelma, jos tavaraa kertyy liikaa? 

Mä olen vaan niin laiska että mulle hommattiin aikoinaan tiava matkalaukku jossa on pyörät ja sitä on helppo kiskoa perässä koska se ei ittessään paina mitään. Se oli maailman paras laukku Atlantin ylilennoille. Tosin nykyään melkein käytän kaverin rinkkaa silti enemmän kun tota jättilaukkua. Mitä "vanhemmaks" sitä tulee, sitä vähemmän tajuaa ottaa tavaraa matkoille mukaan. Olen joskus ollut jopa ilman ensimmäisiäkään korkokenkiä reisussa.    Vaikka korkokengät on kyllä kivoja.

Yksinkertaisesti tarvitsen kantoapua. Kovin painavaa reppua en kykene edes nostamaan.

Käytän kyllä vetokärryjä, mutta en valitettavasti jaksa niitä paljon edes nostella. Vetokärryt ovat juuri sopivankokoiset esim. Tukholman-risteilylle. Sekin muuten sopisi lomakseni. Miniristeily tosin ei sovi, koska samanlaiset jutut voi kokea muuallakin.

Minä olin seiskaluokkalaisena Roomassa yhden repun voimin. Ei ollut edes iso reppu, viikon olisi varmasti kestänyt.  Minulla oli vieläpä liikaa tavaraa, sillä en todellakaan vaihtanut housuja kolmea kertaa niiden parin päivän aikana.

Pakkaaminen on vain asennekysymys. Yhden pokkarin saattaa tarvita mukaan, mutta ei sekään kiloa paina. Vaatteitakin vain sen verta kun tarvitsee, niin ei tule liikaa painoa.

Minä olen muuten lähettänyt postikortteja Puolasta.

Matkalle kannattaa ottaa joku kaveri mukaan minne tahansa lähteekin. Ei pelkästään nostoavuksi vaan seuran takia. Minä ainakin nautin enemmän kun saa matkustaa yhdessä jonkun kanssa.

kais(t)a kirjoitti: Minä olen muuten lähettänyt postikortteja Puolasta.

Samixii!

Kais(t)a on oikeassa matkaseuran suhteen.


Jónsì on oikeassa varusteiden määrän suhteen, minimivarustus viikon matkalle ei paina paljoa:
Farkut (päälle)
Tennarit (jalkaan)
Sukkia (yksi pari jalkaan, vaihtovarusteet reppuun)
Kalsareita (yhdet jalkaan, vaihtovarusteet reppuun)
T-paitoja (yksi päälle, kolme reppuun)
Neule (päälle)
Kevyt takki (reppuun)
Hammasharja ja -tahna (reppuun)
Deodorantti (reppuun)
Shampoo (reppuun)
Pyyhe (reppuun)
Kondomit (reppuun)
Passi (taskuun)
Lompakko (taskuun)
Kännykkä (taskuun)

Noilla pärjää viikon ja kuka tahansa jaksaa kantaa tuon kokoisen repun. Jos vaatteet tms. loppuu kesken niin uusia voi useimmiten ostaa kohteesta.

Ei se sen kummallisempaa ole.

Ihana Magnumin postimerkkisekoilu. Minäkin muistan ostaneeni postimerkkejä Puolasta. Kaupunki tosin oli Krakova, joten ehkä siellä elämä oli helpompaa.  Luultavasti tein sen samalla kaavalla kuin hiljattain Kroatiassa: katsoin sanakirjasta sanat "viisi", "postimerkki" ja "Suomi" ja latelin ne postin tiskillä leveästi hymyillen.



Ja mitä tulee matkustusseuraan, niin yksinhän on melkein niiQ ihan parasta matkustaa. Välillä kyllä seurakin on jees.

Minä olen lähettänyt niitä kortteja Łódźista ja hyvin sujui sielläkin. En muista että Krakovasta olisin erikseen lähettänyt postikortteja koska siellä viivyin vain pari päivää. Varsovan posteista minulla ei ole kokemusta. 

Magnum kirjoitti: Kondomit (reppuun)

Ei nääkään aina niin justiinsa ole, niitäkin saa paikanpäältä. 

Jee Łódź jee.

Juu. Nytkin minua harmittaa, kun olisin lähtenyt muuten lauantaina Tallinnaan, mutta kaveri puuttuu. Jos joku tahtoo hiukan normaalimatkaa edullisemmin ilta Tallinnassa -risteilylle ja mukavan (!) kaverin, niin saa laittaa yksäriä.

Tuosta listasta:
Farkut (päälle)
Tennarit (jalkaan)
Sukkia (yksi pari jalkaan, vaihtovarusteet reppuun)
Kalsareita (yhdet jalkaan, vaihtovarusteet reppuun)
T-paitoja (yksi päälle, kolme reppuun)
Neule (päälle)
Kevyt takki (reppuun)
Hammasharja ja -tahna (reppuun)
Deodorantti (reppuun)
Shampoo (reppuun)
Pyyhe (reppuun)

Passi (taskuun)
Lompakko (taskuun)
Kännykkä (taskuun)

Yhden poistin, koska sille ei ole tarvetta. Vammastani johtuen tarvitsen kuitenkin pitkähihaisia vaatteita. Samoin muista henkilökohtaisista seikoista johtuen tarvitsen varalle joka päivälle paidan.

Jónsì kirjoitti:

Magnum kirjoitti: Kondomit (reppuun)

Ei nääkään aina niin justiinsa ole, niitäkin saa paikanpäältä. 

Kyl ne kannattaa ottaa mukaan heti. Mitä, jos niitä sattuu tarvitsemaan heti ensimmäisessä kulkuneuvossa. Laivasta niitä saa, mutta entäs lentokoneesta tai junasta?

JukkaV kirjoitti: Vammastani johtuen tarvitsen kuitenkin pitkähihaisia vaatteita. Samoin muista henkilökohtaisista seikoista johtuen tarvitsen varalle joka päivälle paidan.

No reppuun survotut toinen pitkähihainen paita ja kolme t-paitaa lisää eivät vielä kovinkaan montaa tonnia matkatavaroiden massaa kasvata.

Joistain asioista täytyy pystyä luopumaan, jos haluaa saada kaiken mahtumaan reppuun, jota jaksaa kantaa.  En minäkään höylästä luovu, mutta itsepä sitä mukanani raahaan.

Miehet. 

Lisäys: Ei sillä, että itsekään ihan hirveästi ylimääräistä kantaisin. Ei se silti oo noin helppoa.

uudessa-Seelannissa oli paljon mm. Japanista porukkaa. Nuoria, ekaa kertaa pois kotoa ja monta kertaa seurattiin kun pienillä tytsyillä on mukanaan jotain 3 matkalaukkua ja väh 3 kantoreppua mukanaan busseissa yms.

Mä otan aina ihan liikaa tavaraa mukaan "muka varmuuden vuoksi", mutta en valita koska ittehän ne kanssa kannan 

Selitänpä tarkemmin. Kun syön, niin ruokani ei pysy niin helposti aterimissa kuin tavallisesti. Kun kannan ruokiani tai juomiani tarjottimella, niin esim. kahvi läikkyy helpommin päälleni. En myöskään ole vahva nyrkkipyykkäri, vaikkakin sitäkin teen joskus.

Aksim, kaikki eivät voi kantaa. Itse en oikein saisi nostella juuri mitään, sillä kädessäni on jo rasitusvamma ja muutenkin se on vajavaisempi kuin normaali käsi. Proteesilla ei ole kantovoimaa.