Laitetaan nyt sitten jotain matkakertomusta.
Oltiin perheen kanssa Vietnamissa 2 viikkoa joulun ja uudenvuoden ympärillä. Kauhea hässäkkä oli koko aika, koska meitä oli 12 ja kolme pientä lasta
Mutta oli ihan sairaan kiva paikka, ja kaikki me tykästyttiin tosi paljon Vietnamiin ja puhuttiin jo siitä, että ehkä ensi vuonna takasin. Vietnamin turismi-infrastuktuuri ei toki ole läheskään niin kehittynyttä kuin Thaimaassa, mutta se tuo siihen lisää kiehtovuutta. Venäläisten turistien suuri määrä (jota ei ole esim. Thaimaassa totuttu näkemään) häiritsi joitain, mutta ei minua. Vaikka olihan se outoa, että jos paikalliset jotain vierasta kieltä taitoivat, niin venäjää, ei englantia. (Tämä siis Phan Thietin rantakohteessa, ei suinkaan yleisesti ympäri maata.)
Oltiin ensin kolme yötä Ho Chi Minh Cityssä (Saigoniksikin kutsuttu), joka oli aikamoinen kaaos. 9 miljoonaa ihmistä ja neljä miljoonaa skootteria. Itse keskusta oli oikein viehättävä ja jopa hieno, siellä oli mukavaa siirtomaa-ajan tunnelmaa, hienoa arkitehtuuria ja paljon kivoja kauppoja, ravintoloita ja baareja, ihan länsimaiseenkin makuun. Mutta sitä ympäröi uskomaton kaaos ja tuhansittain ihan samanlaisia katuja täynnä paikallisia kojuja, ruokakioskeja ja skoottereita. Ja hassuja kapeita taloja. Kävelyteitä saatika liikennevaloja ei juurikaan tunneta, ja olemassa olevatkin liikennevalot ovat vain suuntaa antavia.
Ho Chi Minh Citystä osa meistä teki päiväreissnu Cu Chin tunneleille, joka on yksi näistä tärkeimmistä Vietnamin sotaan liittyvistä "nähtävyyksistä". Siellä paikalliset sissit oli kaivanut käsin 200km tunneleita ja maanalaisia huoneita neljään kerrokseen aivan jenkkien linjojen viereen, ja jenkit ei tiennyt siitä mitään vuosiin. Kaikki tehtiin salaa ja kaikki sisäänpääsyreitit oli piilossa. Hengitysaukotkin oltiin naamioitu termiittipesiksi. Siellä ne asusteli perheineen vuosikaudet ja listi jenkkejä ja teki yllätyshyökkäyksiä. Sen takia jenkit sekos ja tappoi miljoonia siviilejä, sillä ne ei oikein tiennyt mitä vastaan taisteli ja luuli kaikkia sotilaiksi. Ja siks jenkit hävis sodan. Lopulta jenkit löysi tunnelit ja lähetti sotilaita sisään, mutta harva sieltä hengissä pääsi pois. Osa niistä tunneleista on avattu turisteille ja sinne voi mennä ryömimään paikallisoppaan opastuksella. Kovin oli ahtaita ja ahdistavia, mutta ihan mahtava kokemus! Ehkä paras retki mitä olen koskaan tehnyt. Siellä oli esillä myös erilaisia raakoja ansoja, joita sissit viidakkoon asetteli.
Ho Chi Minh Citystä ajettiin bussilla kuusi tuntia Phan Thietiin, ja tarkemmin siellä Ham Tienin rantakohteeseen. Se oli tosi kiva paikka ja mukavan erilainen kuin rantakohteet yleensä. Ensinnäkin ranta oli jatkuvasti hyvin tuulinen, joten isoissa aalloissa oli hauska leikkiä, eikä koskaan oikein tullut tukalan kuuma. Tuuli oli tosin myös vaarallista siinä mielessä, ettei aurinko varoittanut itsestään samalla lailla ja siinähän sitten paloi. Tuulensa takia tuo rantakohde on yksi maailman parhaista Kite Surfing -kohteista. Isäni ja veljeni ottivat parin päivän kurssin. Muuten siellä vietettiin aika perinteistä rantalomaa, pelattiin rantalentistä, uitiin, joogailtiin, löhöiltiin, juotiin drinkkejä ja shoppailtiin. Yksi päivä tehtiin reissu läheisille hiekkadyyneille, jossa laskettiin dyynejä alas liukurilla. Se oli hauskaa! Joskin paikat olivat täynnä hiekkaa pari päivää. Yksi päivä tehtiin veljeni kanssa reissu Phan Thietin kaupunkiin, joka oli kaaos ja josta oli erittäin vaikea löytää mitään paikkaa, josta saisi ruokaa tai kaljaa. Löydettiin kuitenkin! Muutenkin pyörittiin paikoissa veljeni kanssa muita enemmän, sillä me ei tykätä löhöilystä. En mä aurinkotuolilla kovin montaa tuntia viettänyt. Muutamat päkät tuli vedettyä kylillä, kun muut löhöilivät poolilla.
Eräänä päivänä söin illallisen, joka koostui mm. käärmeestä, krokotiilista, heinäsirkoista ja sammakosta. Illallisen alkajaisiksi katsottiin kun käärme teurastettiin ja siitä kaadettiin verta suoraan shottilaseihin. Join! Olin seuraavan päivän kuumeessa. Muuten vietnamilainen ruoka ei ollut kovin erikoista, ei mitenkään verrattavissa loistavaan thaimaalaiseen ruokaan. Lähinnä syötiin muunmaalaisissa ravintoloissa. Niissä toki oli hyvä ruoka. Vietnam oli juomiltaa ja ruoiltaan erittäin edullinen. Raha tosin oli ihmeellinen, kun yhdellä eurolla sai 26 000 paikallista rahaa. Köyhä maa se on, keskipalkka siinä 100 euron hujakoilla. Ja oh boy, kyllä siellä yritettiinkin huijata! Tarkkana piti olla. Vähän niinku porkkana! Muuten ihan ystävällistä porukkaa. Väkeä oli paljon, sillä Vietnamissa on yli 90 000 000 asukasta, ja se on Suomen kokonen! Väkiluku kasvaa miljoonalla joka vuosi.
Mitäpäs muuta tästä kertomaan. Ehkä tää romaani riitti. Sellanen vielä, että mielenkiintosta oli se, että paikalliset vanhukset olivat röyhkeitä ja jopa ilkeitä (meitä länkkäreitä kohtaan), kun taas nuoret olivat ystävällisiä. Johtunee siitä, että ne ovat eläneet läpi koko Vietnamin sodan ja todennäköisesti menettäneet läheisiään jenkkien täysin turhan yli 10 vuotta kestäneet röyhkeän sotaretken aikana.
Suosittelen Vietnamia! Ainakin kaikille, joita suosittu Thaimaa ei niin jaksa innostaa.
Ir laiks, viss kādreiz beidzas. Viens vārds, ej, lai tev veicas. Durvis vējš tūlīt aizraus ciet,
arī man jāaiziet.
Mut jos tän tilanteen korjais ensi kesänä. Lomakoti Pärnusta on jo varattu, varasin jo alkusyksystä niin saatiin se "meidän" lomakoti, jossa oltu aikaisempinakin kesinä. Ei viime kesänä, koska vasta joulukuussa tajusin varailla ja "meidän" lomakoti oli jo varattu koko kesäksi. Nyt olin viisaampi!
)
Olin siellä pari päivää. Jäi oikein hyvä kuva, vaikka satoikin tauotta! 
Keskustan ostosmahdollisuudet ovat VALTAVAT, kuten kaikissa Englannin isoissa kaupungeissa.
Toisaalta, once in a lifetime opportunity jne., mutta... Mielipiteet ja pohdinnat tervetulleita! 
Ja jos jollain on kokemuksia kuvatun kaltaisista paikoista, voi niitä mieluusti jakaa. Ja tietysti matka kohdistuisi lomakohteeseen eikä kaupunkiin.
Itse en ehkä uskaltaisi lähteä. 