Rousku kirjoitti:
kuu-kuu kirjoitti:Parempi ettei lähde koko kisaan jos sinne ei lähdetä menestymään.
Tasan eri mieltä. .
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että Suomessa valitun biisin tuotanto edustuskuntoon ja promoaminen on ollut aika surkeaa.
Nimenomaan tarkoitan tätä jälkimmäistä pikku kappaletta. Toivon ja tahdon sitä, että biisien tekemiseen ja vaivaamiseen käytettäisiin enemmän aikaa. Sitä minä tarkoitan menestymisen hakemisella euroviisuista. Minä kun kuulen, että monet suomalaiset viisukappaleet, ihan viime vuosienkin, on tehty lähes alinta rimaa hipomalla valmiiseen kisakuntoon.
Ja vielä korostan sitä, että en kannata lainkaan hampaat irvessä meininkiä. Pitää uskaltaa olla luova, pitää uskaltaa olla leikkisä, pitää uskaltaa kokeilla "täysin toisin" kuin on totuttu.
Ja biisien tuottamisesta vielä. Olikohan Rihannan jollakin levyllä kappaleen tai kappaleitten kohdalla pikku merkintä, joka kertoi, että tämä hittibiisi oli käynyt – neljän studion kautta, ja saanut sitten vasta lopullisen silauksensa. Nämä studiot olivat suurinpiirtein näin: Miami, Sydney, Los Angeles, Lontoo. Ja tietenkin koko biisin viilaamiseen ja tuottamiseen oli kulunut pitkä aika. Tässäkään ei haise hampaat irvessä -meininki. Pikemmin vaikuttaa rauhalliselta, tasapainoiselta ja määrätietoiselta pyrkimykseltä tehdä hittibiisi.
Ja ei ei ei koskaan ruotsalaisapuja.
Millaiseltahan kuulostaisi Krista Marry Me, kun sitä viilattaisiin pari kuukautta ja kierrätettäisiin studiolta studiolle ennen kuin saa lopullisen hiontansa.
Luovasta työstä vielä pikku pätkä. Näin saadaan hyvä lopputulos esim. biisintekemisessä. Ensin hahmotelma, johon käytetään aikaa. Sitten hionta johon käytetään aikaa. Tämän jälkeen biisi laitetaan syrjään ja tehdään muuta, on tarkoitus unohtaa biisi. Otetaan biisi taas käsittelyyn ja nähdään se kuin uusin silmin, näin huomataan, mitä voisi parantaa, mitä voisi korjata tai muuttaa kokonaan. Hinkataan, viilataan, ollaan luovia ja taas laitetaan biisi syrjään ja tehdään jotakin muuta. Sitten otetaan kolmannen kerran biisi eteen ja koetetaan tehdä siitä lopullinen versio. Jos nytkään biisi ei iske tekijäänsä itseensä, joka koettaa itselleen hyvin rehellisenä tutkailla omaa biisiä, eli niin että todellakin ottaa jonkin häiritsevän puolen vielä käsittelyynsä. Sitten kun tuntuu, että mitään ei puutu, tämä annetaan jollekin suurelle joukolle kuunneltavaksi, joka vastaa rehellisesti tykkääkö vai eikö tykkää. Viimeinen viilaus tehdään näiden mielipiteiden mukaan. Näin tehdään hyvä viisubiisi.
Edellisestä litaniasta voisi pyyhkiä lauseet, jotka alkavat "sitten kun tuntuu, että mitään ei puutu, tämä annetaan". Jos tekijä luottaa itseensä vahvasti ja omiin taitoihinsa.