Viisukuppila

Minulla ei ole mitään vastaan UMK:n pistejärjestelmää, mutta jopa ulkomailla asti sitä on.

Seuraavassa ote ranskan kieliseltä viisufoorumilta Finlande 2017 -ketjusta:

Par pitié les Finlandais, changez le système de vote de l'UMK!

Ainakin "changez le système de vote" tarkoittaa suomeksi jota kuinkin "vaihtaa äänestysjärjestelmää". Samalla linjalla jatkavat loput kirjoittajat. Kaippa sitä äänestysjärjestelmää täytyy sitten korjata.

^Minusta UMK:n isoimmat ongelmat ovat kyllä ihan muualla kuin äänestyssysteemissä. Ne muut ongelmat vain eivät Ranskaan asti näy.

Minun puolestani voitaisiin ottaa tuomaristo takaisin.

Ulkomaalaisraadit kotimaisten pelleraatien tilalle, olkoonkin sitten kuinka MF:n kopiointia. Ulkomaalaisraadit eivät toivon mukaan olisi niin täpinöissään esiintyjän taustan takia ja kiinnittäisivät enemmän huomiota valittavaan biisiin... Suomalaiset ovat niin syvällä omassa suossaan näissä viisuasioissa, että ulkopuolisten näkökulma voisi olla ihan terveellistä ravistelua.

Joku artisti/yhtye voisi hyvinkin pärjätä nerokkaalla sävellyksellä. Minäkin kuuntelen ensin euroviisujen säveltä, sitten vasta sanoja.

Suomen UMK-karsinnassa muusikoilta tulee 5 prosenttia kaikista pisteistä, kun taas kansainvälisessä finaalissa musiikin ammattilaisilta tulee 50 prosenttia. Eihän tässä ole mitään järkeä. 50 prosenttia Suomessakin musiikin ammattilaisille, niin saadaan kilpailukykyisempiä edustuskappaleita.

50 prosenttia kansainvälisille musiikinammattilaisille, kiitos.

Serduchka kirjoitti:50 prosenttia kansainvälisille musiikinammattilaisille, kiitos.

Siis näille, jotka äänestivät jotain tämän vuoden Maltan, Australian ja Liettuan kaltaisia biisejä? Ei kiitos!

Minusta on tärkeää, että viisuissa kuullaan jatkossakin kaikkea omituista kansallista musiikkia. Eihän musiikki muuten mihinkään koskaan kehity.

Rousku kirjoitti:

Serduchka kirjoitti:50 prosenttia kansainvälisille musiikinammattilaisille, kiitos.

Siis näille, jotka äänestivät jotain tämän vuoden Maltan, Australian ja Liettuan kaltaisia biisejä?

Juuri heille! Liettua ei nyt mielestäni ollut niin kova tuomarisuosikki, mutta Maltan ja Australian radiopotentiaalisuus ja kansainvälisyys oli tärkeää huomata. Ikävää, ettei vanhanaikainen yleisö sitä Maltan osalta huomannut.

Rousku kirjoitti:Minusta on tärkeää, että viisuissa kuullaan jatkossakin kaikkea omituista kansallista musiikkia.

Onhan tuomareilla myös persoonallisempiakin suosikkeja, kuten esim. Ukraina ja niitä kansainvälisillä tuomareilla on vuodesta toiseen ollut. Vuonna 2016 ei välttämättä niin paljoa, mutta arvostusta ovat saaneet mm. Romania 2010, Albania 2012 ja Latvia 2015.

Serduchka kirjoitti:Juuri heille! Liettua ei nyt mielestäni ollut niin kova tuomarisuosikki, mutta Maltan ja Australian radiopotentiaalisuus ja kansainvälisyys oli tärkeää huomata. Ikävää, ettei vanhanaikainen yleisö sitä Maltan osalta huomannut.

Mistä päättelet, etteivät he sitä olisi huomanneet? Saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, mutta useimmat katsojat eivät äänestyshetkellä pyörittele päässään mitään täydellisen radiohitin kaavioita vaan äänestävät rehellisesti omaa suosikkiaan (oli se näennäis-objektiivisella yksinvaltiudella määriteltynä kuinka "vanhanaikaista" tahansa). Tähän toivoisin myös raatitoiminnan pikkuhiljaa tähtäävän – päätös saisi yksinkertaisesti tulla aivojen sijaan sydämestä. Näin ei musiikillista diversiteettiä todennäköisesti poljettaisi enää niin pahasti jalkoihin, mutta yleisön taholta tapahtuva laskelmointi (diasporaäänet yms.) pysyisi kuitenkin kurissa.

Serduchka kirjoitti:Maltan ja Australian radiopotentiaalisuus ja kansainvälisyys oli tärkeää huomata. Ikävää, ettei vanhanaikainen yleisö sitä Maltan osalta huomannut.

Miksi yleisön pitäisi äänestää ajatellen, että tässäpä radiomusaa? Eikö pikemmin radiokanavilla pitäisi koettaa selvittää, mistä yleisö pitää, ja soittaa sellaista musaa?

Tietty jos ajattelen, missä minäkin radiota kuulen. Enhän minä sitä koskaan kuuntele, mutta se on sitä auditiivista taustatapettia, jota kuulen bussissa, odotusauloissa, parturissa ja hammaslääkärissä. Ehkä sen on tarkoituskin olla tasapaksua mössöä, ei liian innostavaa?

Jos siis viisuissa pitää äänestää radiosoittopotentiaalin perusteella niin sehän on kuin kuvataidepalkintoja jaettaisiin parhaille tapeteille .

Mitä kansainvälisyyteen tulee niin kyllähän Venäjä ja Puola olivat kansainvälisiä suosikkeja . Siis yleisön suosikkeja. Ikävää, etteivät ennakkoluuloiset raadit huomanneet noiden kappaleiden radiohittipotentiaalia.

Mua vaan järkyttää, kun ihmiset toitottaa aluksi siitä kuinka naurettavia viisukappaleet ovat ja sitten kuitenkin äänestävät niitä naurettavimpia, vanhanaikaisimpia; arkielämästä irtautuneita kappaleita, joita eivät jaksa kisojen jälkeen enää kuunnella.
Minusta Euroviisujen tehtävä on löytää kappaleita, jotka jäävät elämään muidenkin elämään kuin viisufanien.

Serduchka kirjoitti:Minusta Euroviisujen tehtävä on löytää kappaleita, jotka jäävät elämään muidenkin elämään kuin viisufanien.

Mutta eihän Maltan kappale ole sellainen. Ehkä puoli vuotta radiosoittolistalla ja sitten unohtuu, paitsi viisufanien keskuudessa. Vai tarkoitatko, että puoli vuotta riittää eliniäksi?

Ne voi sitä paitsi olla eri ihmiset, jotka toitottaa kappaleiden järkyttävyyttä, ja jotka niitä järkkyjä äänestää.

Ja eihän raadeille kelpaa hauskat renkutukset, ei vaikka niissä olisi klassikkoainesta. Eikä Igrankat.

Rousku kirjoitti:Miksi yleisön pitäisi äänestää ajatellen, että tässäpä radiomusaa? Eikö pikemmin radiokanavilla pitäisi koettaa selvittää, mistä yleisö pitää, ja soittaa sellaista musaa?

No sitä mä olenkin ihmetellyt, miksei esim. Loopilla tai NRJ:llä soi tämän vuoden Venäjä, Ukraina ja Puola, jos ne kerran ovat niin ihmisten mieleen.
Miksi radiomusiikki sitten lopulta on sellaista kuin on? No kun se nyt vaan on ja se on asetettu sellaiseksi ja esim. joku Radio Suomi soittaa lähinnä edellä mainitsemiani kappaleita, jos niitäkään.

Euroviisujen pohjana on nykyään löytää radiohitti, joka takoo nimenomaan hittiradioasemia, ei mitään yleisradioiden etno/folk/iskelmä -osastoa.

Serduchka kirjoitti:

Rousku kirjoitti:Miksi yleisön pitäisi äänestää ajatellen, että tässäpä radiomusaa? Eikö pikemmin radiokanavilla pitäisi koettaa selvittää, mistä yleisö pitää, ja soittaa sellaista musaa?

No sitä mä olenkin ihmetellyt, miksei esim. Loopilla tai NRJ:llä soi tämän vuoden Venäjä, Ukraina ja Puola, jos ne kerran ovat niin ihmisten mieleen.
Miksi radiomusiikki sitten lopulta on sellaista kuin on? No kun se nyt vaan on ja se on asetettu sellaiseksi ja esim. joku Radio Suomi soittaa lähinnä edellä mainitsemiani kappaleita, jos niitäkään.

Euroviisujen pohjana on nykyään löytää radiohitti, joka takoo nimenomaan hittiradioasemia, ei mitään yleisradioiden etno/folk/iskelmä -osastoa.

Siis mitä tarkoitat että pohjana on? Sitäkö että tarkoituksenako? Ja jos, niin missä se nyt muka on päätetty? Yleisö saa edelleen äänestää sitä, mistä vilpittömästi pitää!

Ja radio Suomiko sitten Puolaa soittaa?

Minulla oli tuolla teoria, että radion on tarkoitus olla tapettia, tai jos kulinarian puolelle mennään niin purkkaa. Ei sellaisen tekemiseen mitään viisukisaa tarvita. Ihan erikseen on nimittäin ne kappaleet, joita täytyy pysähtyä kuuntelemaan niin ettei voi samalla keskittyä muuhun. Ne eivät ehkä ole radiokäyttöön tarkoituksenmukaisia?

Esimerkiksi minä olen musiikinkäyttäjä, joka ei ikinä kuuntele radiota (tai käytä sitä muutenkaan; harvapa sitä oikeastaan kuunnella taitaa). Ei radiosoittoisuus voi olla ainoa hyvän musiikin mitta. -Okei, Yle Ykkösen (vai mikä se nykyään onkaan) klassista musiikkia voisin. Mutta en niitä, joilta tulee sekaisin musaa ja mainoksia ja juontajien joutavia lätinöitä. Koska radio yleensä on tuota niin ei pätkääkään kiinnosta.

Totta kai radiokanavat voivat myös profiloitua, jolloin kaikki eivät tietenkään soita samaa.

Niitä säännöksiä ei välttämättä ole tähtiin kirjoitettu, mutta tämänkin vuoden raatien äänestyskäyttäytymisestä näkee, että raadit hakevat selkeästi koko maailman radiohittiä ja minusta se, jos mikä nostaa Euroviisujen katu-uskottavuutta tavistenkin mielessä.
Joka vuosi täytynee olla joku vanhanaikainen kappale tai outolintu, joka pärjää, mutta se on ihan okei niin kauan kun sellainen ei voita. 2014 voitti ja se näkyi sijoituksissa hittilistoilla sekä seuraavana vuonna kappaleiden tasossa.
Kun taas vuonna 2015 oli yritystä luoda hitti, niin sentään seuraavan vuoden taso oli loistelias, vaikkei Månsin biisi noussut melkein lainkaan missään hittilistojen kärkeen. Tuli siitä silti soitettu biisi radioissa ja se jäi elämään, mitä en usko, että esim. Il Volo olisi tehnyt.

Oli miten oli, tää alkaa mennä jo aikamoiseksi off topiciksi.

^Eikun hetkinen, nyt en ymmärrä... Siis oliko Rise like a Phoenix hitti? Jos, niin silloinhan viisut onnistuivat, vaikka biisi oli vanhanaikainen? Miksei siis vanhanaikaisen kappaleen voitto olisi ollut OK, jos siitä kerran hitti tuli? Vai mitä tarkoitat?

Viisuilla on katu-uskottavuutta ihan tarpeeksi. Miksi niitä muuten niin innolla seurattaisiin ja Australiaa myöten mukaan yritettäisiin? Ei sen niin väliä, jos ihmiset sanovat että viisut on paskaa. Katsovat kumminkin, tai tarpeeksi moni katsoo.

Ja sitten noin yleisemmin, pidemmän päälle jos halutaan radiohittejäkin niin pitää osata katsoa muualle kuin radiohittikaavan ulkopuolelle. Aina se on mennyt niin että sekoitetaan musiikkiin jotain etnistä elementtiä tai marginaaliryhmän juttua, jolle valtavirta alkuun nyrpisti nenäänsä. Sillä tavoin kaikki musatyylit ovat syntyneet (myös tämä radiokanavat ja viisutkin saastuttava räppi).

Rousku kirjoitti:Siis oliko Rise like a Phoenix hitti? Jos, niin silloinhan viisut onnistuivat, vaikka biisi oli vanhanaikainen? Miksei siis vanhanaikaisen kappaleen voitto olisi ollut OK, jos siitä kerran hitti tuli? Vai mitä tarkoitat?

Rise Like A Phoenix ei todellakaan ollut mikään hitti. Olisi pitänyt varmaan lisätä hieman sanoja.
No, lainaan edellistä viestiäni ja korjaan siihen muutamaan kohtaan pari sanaa (kursivoidut ja lihavoidut on lisättyjä sanoja).

Serduchka kirjoitti:2014 voitti ja se näkyi huonoissa sijoituksissa hittilistoilla sekä seuraavana vuonna kappaleiden huonossa/tylsässä tasossa.

Rousku kirjoitti: Esimerkiksi minä olen musiikinkäyttäjä, joka ei ikinä kuuntele radiota (tai käytä sitä muutenkaan; harvapa sitä oikeastaan kuunnella taitaa). Ei radiosoittoisuus voi olla ainoa hyvän musiikin mitta. -Okei, Yle Ykkösen (vai mikä se nykyään onkaan) klassista musiikkia voisin. Mutta en niitä, joilta tulee sekaisin musaa ja mainoksia ja juontajien joutavia lätinöitä. Koska radio yleensä on tuota niin ei pätkääkään kiinnosta.

Nuo mainos- ja lätinäkanavat ovat mullekin sellaisia, joita välttelen niin paljon kuin ikinä mahdollista; en tajua miten joku jaksaa vapaaehtoisesti kuunnella tai edes passiivisesti kuulla typerryttävää tyhjänjauhamista jollei ihan pakko ole.

Anyway, jos puhelinäänestäjiä aliarvioivat kansalaisraadit ovat edelleen mukana ensikin vuonna niin saa nähdä vaikka jättäisin koko kisat väliin, kyllä niin paljon tympii se järjetön systeemi. Ns. asiantuntijaraati mukaan kuten muissakin maissa 50-50 -systeemillä. Kansainväliset raadit jotenkin vähän tökkivät meikäläistä, siinä on hiukan sellaista huijauksen tuntua. Tulee fiilis että haetaan laskelmoidusti mahdollisimman menestyvää kappaletta varsinaisen ESC-finaalin systeemiä jäljitellen ja ennakoiden. Maan sisäisen maun mukaan valitseminen tuntuu jotenkin rehdimmältä ja aidommalta menetelmältä, jolla saattaa löytyä edustajaksi muutakin kuin kansainväliseen muottiin istuvaa persoonatonta massatuotantoa - ja se puolestaan saattaa sitten kansallisella erottuvuudellaan osoittautua kiinnostavaksi ja menestyä kisoissa. Tästä hyvänä esimerkkinä Työlki ellää...

Serduchka kirjoitti:Niitä säännöksiä ei välttämättä ole tähtiin kirjoitettu, mutta tämänkin vuoden raatien äänestyskäyttäytymisestä näkee, että raadit hakevat selkeästi koko maailman radiohittiä ja minusta se, jos mikä nostaa Euroviisujen katu-uskottavuutta tavistenkin mielessä.

Siis niinkuin Ukraina (raatien 2.) tai Venäjä (raatien 5.)? Onko niistä raatisuosikeista tullut sen isompia radiohittejä kuin yleisösuosikeista?

Kaikki nyt eivät niitä hittiradioasemia kuuntele. Monen mielestä ne soittavat ihan paskaa musaa. Miksi juuri suosion hittiradioasemien soittolistoilla pitäisi olla jokin uskottavuuden mitta?

Ja miksi ihmeessä radiohittiä haettaisiin kisalla, jossa visuaalisuus on niin tärkeää ja äänestyskäyttäytymistä ohjaavaa, ja jossa pitää laulaa livenä, vieläpä ilman mitään autotunea?

Jonttu kirjoitti:Ns. asiantuntijaraati mukaan kuten muissakin maissa 50-50 -systeemillä.

Kuten Moldovalla tänä vuonna oli . Vähän huonommin niillä semissään meni kuin Suomella, tosin kolmospaikka taitaa olla vaikeampi kuin ykkönen.

En tiedä liittyykö tämä mitenkään juuri tämän vuoden UMK:hon mutta tietääkö kukaan että tarvitseeko demojen lähettämisessä tai missään vaiheessa viisuja tietää nuotteja/antaa nuotteja tuottajille/jne?

Serduchka kirjoitti:No sitä mä olenkin ihmetellyt, miksei esim. Loopilla tai NRJ:llä soi tämän vuoden Venäjä, Ukraina ja Puola, jos ne kerran ovat niin ihmisten mieleen.
Miksi radiomusiikki sitten lopulta on sellaista kuin on? No kun se nyt vaan on ja se on asetettu sellaiseksi ja esim. joku Radio Suomi soittaa lähinnä edellä mainitsemiani kappaleita, jos niitäkään.

Euroviisujen pohjana on nykyään löytää radiohitti, joka takoo nimenomaan hittiradioasemia, ei mitään yleisradioiden etno/folk/iskelmä -osastoa.

Nyt en ymmärrä mitä tarkoitat? Siis että Loop ja NRJ:kö mielestäsi edustavat koko kansan musiikkimakua? Tuskin. Ne edustavat niiden samojen jotka kuuntelevat spotify-hittejä, mutta se ei kyllä ole ollenkaan kattava otos kaikesta kansasta. Jos olet yhtään seurannut kevyttä musiikkia koskevaa keskustelua tänä kesänä niin todella monelta taholta on tullut viestiä, että major-yhtiöt, spotify ja muutamat radiokanavat luovat vääristynyttä kuvaa siitä mitä suosittu musiikki on, että se olisi vain yhdentyyppistä bilepoppia tai räppiä. tästä ovat puhuneet lehdissä ainakin Chisu, Jonne Aaron ja Olli Lindholm, mutta myös monet muut. Ihmiset äänestivät Puolaa ja Ukrainaa koska tykkäävät myös sellaisesta ja ne jopa tuntuvat raikkailta, koska radiosoittolistoilla pyörii vain ne kapean ikäsegmentin bilepopit ja radiohitit. Samasta syystä Radio Suomella on kuulijoita ja konserttisalit täyttyvät artisteista, joita ei millään listoilla näy.

Veikkaan, että listojen ja major-levy-yhtiöiden yksipuolinen tarjonta on juuri heilauttamassa muotia yleisemminkin täysin vastakkaiseen suuntaan, ihan vastareaktiona monomaaniselle pakkosyötölle. Lue vaikka vauva.fi:n hulvaton piitkä "Mitä ihmeen paskaa tämä suomalainen musiikki on nykypäivänä? Yhtäkkiä muutaman vuoden aikana tullut järkyttävä määrä lahjattomia "tähtiä"??" - ketju täältä, tsekkaa tuhannen yli yltävät peukutusmäärät, kyllä ne tietävät

Serduchka kirjoitti: Joka vuosi täytynee olla joku vanhanaikainen kappale tai outolintu, joka pärjää, mutta se on ihan okei niin kauan kun sellainen ei voita.

Sinullahan on vanhanaikainen Itävalta (siis tämän vuoden) jatkopuntarillasi aika korkealla, ja Puolakin on korkeammalla kuin raatisuosikit Australia ja Malta. Siitäkö huolimatta olisit suonut Australian tai Maltan niitä mieluummin voittavan, koska ovat radiohittimäisempiä?

Siis vaikka mulla olisi ykkösenä vanhanaikainen biisi, niin kuin esim. Itävalta 2016, niin ei sen voitto olisi tehnyt hyvää kisojen tulevaisuudelle.
Nyt ihan oikeasti, mä haluan sulkea tämän "keissin" tähän justs (sic) nyt.

Keskustellaan UMK 2016 -karsinnoista!

Puhutaan vain UMK 2016:sta, mutta tässä vaiheessa vuotta siitä ei ole paljon muuta puhuttavaa kuin että mihin suuntaan biisivalikoimaa aiotaan sekä ehdotusten lähetäjien että raadin toimesta viedä. Minun väitteeni on, ja se liittyyy kyllä radiohittisyyden, uudenaikaisuuden ja vanhanaikaisuuden määritelmiin, että Suomen viimevuotisen huonon menestyksen eräs syy on, että täällä hallitsevien keskinkertaisuuksien, portinvartijoiden niin levy-yhtiöissä kuin UMK:n esivalintapaikoilla, käsityskyky oli viime vuonna ihan liian rajoittunut. Tänne tuntuu ensinnäkin levinneen joku fanaattinen ja umpimielinen Spotify-uskonto, vaikka kun tarkkailee Spottarilistoja niin aika pian huomaa että siellä on kärjessä samat biisit kaikissa Euroopan maissa. Siis ei pelkästään top1 tai top3, vaan about kaikki. Ja ne ovat kaikki biisejä, joista ei tiedä kuin ikäryhmä 15-23v, noin kärjistäen. Siinä ei voi olla koko kaupallisimman musiikin kuva ja sitä tuijottamalla hukataan 2/3 potentiaalisista musiikinkuluttajista, ihan kaupallisimmassakin mielessä. Sama koskee viisuja: ei siihen sabluunaan änkemällä saavuteta mitään kattavaa katu-uskottavuutta, vaan sillä saavutetaan vain paikka spotifyssa ja radiosoittolistoilla ja kapean kuulijakunnan jonkinasteinen hyväksyntä.

Toisekseen se keskinkertaisuus näyttä johtavan suoranaiseen typeryyteen koskien sitä miten oikeasti hitti ja hitintekijä syntyvät. Ei hittiä tehdä, otimaanmarkkinoita lukuunottamatta, matkimalla aran keskinkertaisesti jotain mitä muut ovat tehneet, vaan pohjalla pitää olla hyvin persoonallinen ja vahva näkemys, joka sitten osataan pukea, tuottaa, moderniin, ajanmukaiseen soundiin. Pitää olla kiinnostava, eikä kiinnostava voi olla olematta vahvan persoonallinen. Ei se ALMA tunnistettavine, vahvoine äänineen ja täysin epätyypillisine habituksineen ole sattumalta se, joka on nousemassa kansainväliseen menestykseen annaabreuden sijaan. Eikä tuo tarkoita, etteikö voisi olla enemmän valtavirtainen kaikin osin, mutta kyllä pitää olla omaa, vahvaa näkemystä tarjolla.

Samaan perustuu suurin osa viisuvoitoista - ei se Jamalan biisi mikään vanhanaikainen ollut, sehän oli erittäin moderni, nimenomaan tuollaisessa persoonallisen ja ajanmukaisen tuotannon liiton mielessä. Puolaa voi sanoa vanhanaikaiseksi, mutta vaikka se oli minunkin mielestäni kömpelö ja huono biisi niin sen melodisessa selkeydessä oli selvästi sellaista raikkautta jota kaiken viimeaikaisen biisin teossa muodissa olleen biisidekonstruktion keskellä tuntuukin raikkaalta.

ta1ja kirjoitti:Puhutaan vain UMK 2016:sta, mutta tässä vaiheessa vuotta siitä ei ole paljon muuta puhuttavaa kuin että mihin suuntaan biisivalikoimaa aiotaan sekä ehdotusten lähetäjien että raadin toimesta viedä. Minun väitteeni on, ja se liittyyy kyllä radiohittisyyden, uudenaikaisuuden ja vanhanaikaisuuden määritelmiin, että Suomen viimevuotisen huonon menestyksen eräs syy on, että täällä hallitsevien keskinkertaisuuksien, portinvartijoiden niin levy-yhtiöissä kuin UMK:n esivalintapaikoilla, käsityskyky oli viime vuonna ihan liian rajoittunut. Tänne tuntuu ensinnäkin levinneen joku fanaattinen ja umpimielinen Spotify-uskonto, vaikka kun tarkkailee Spottarilistoja niin aika pian huomaa että siellä on kärjessä samat biisit kaikissa Euroopan maissa. Siis ei pelkästään top1 tai top3, vaan about kaikki. Ja ne ovat kaikki biisejä, joista ei tiedä kuin ikäryhmä 15-23v, noin kärjistäen. Siinä ei voi olla koko kaupallisimman musiikin kuva ja sitä tuijottamalla hukataan 2/3 potentiaalisista musiikinkuluttajista, ihan kaupallisimmassakin mielessä. Sama koskee viisuja: ei siihen sabluunaan änkemällä saavuteta mitään kattavaa katu-uskottavuutta, vaan sillä saavutetaan vain paikka spotifyssa ja radiosoittolistoilla ja kapean kuulijakunnan jonkinasteinen hyväksyntä.

Toisekseen se keskinkertaisuus näyttä johtavan suoranaiseen typeryyteen koskien sitä miten oikeasti hitti ja hitintekijä syntyvät. Ei hittiä tehdä, otimaanmarkkinoita lukuunottamatta, matkimalla aran keskinkertaisesti jotain mitä muut ovat tehneet, vaan pohjalla pitää olla hyvin persoonallinen ja vahva näkemys, joka sitten osataan pukea, tuottaa, moderniin, ajanmukaiseen soundiin. Pitää olla kiinnostava, eikä kiinnostava voi olla olematta vahvan persoonallinen. Ei se ALMA tunnistettavine, vahvoine äänineen ja täysin epätyypillisine habituksineen ole sattumalta se, joka on nousemassa kansainväliseen menestykseen annaabreuden sijaan. Eikä tuo tarkoita, etteikö voisi olla enemmän valtavirtainen kaikin osin, mutta kyllä pitää olla omaa, vahvaa näkemystä tarjolla.

Samaan perustuu suurin osa viisuvoitoista - ei se Jamalan biisi mikään vanhanaikainen ollut, sehän oli erittäin moderni, nimenomaan tuollaisessa persoonallisen ja ajanmukaisen tuotannon liiton mielessä. Puolaa voi sanoa vanhanaikaiseksi, mutta vaikka se oli minunkin mielestäni kömpelö ja huono biisi niin sen melodisessa selkeydessä oli selvästi sellaista raikkautta jota kaiken viimeaikaisen biisin teossa muodissa olleen biisidekonstruktion keskellä tuntuukin raikkaalta.

ta1ja Hienosti selvennetty, juuri näin!

Tapan nyt hedelmällistä keskustelua tässä kohtaa ja tiedustelen, että onkohan Samu Haber ehkä tekemässä soolouraa - vierailee nimittäin täälläkin hehkutetun Niilan biisissä. Haber tai miksei koko Sunrise Avenue olisi kyllä erinomainen edustaja Suomelle. Hehän eivät Suomessa muutenkaan missään kovin kovassa huudossa ole, joten viisuedustus tuskin tekisi mitään hallaa ainakaan kotimaan markkinoilla.

Sehän on UMK:sta puhumista, jos puhutaan, millainen valintasysteemi Suomella pitäisi olla, ja miksi.

Tämä ketjuhan on UMK 2017 ketju? Miksi täällä pitäisi puhua viime vuoden UMK:sta....?

^Koska ei ole yleistä ei-vuosispesifiä UMK-ketjua? Voihan sitä tätä vuotta varten miettiä, mitä tehtiin viime vuonna väärin.

Serduchka kirjoitti:50 prosenttia kansainvälisille musiikinammattilaisille, kiitos.

Tai sitten UMK:ssa valta äänestyksessä voisi jakautua myös näin: Yleisö 50%, musiikinammattilaisille 25% ja ulkomaisille raadeille 25%. Kuulostaisiko hyvältä?