Olen nyt kuunnellut pari päivää Tomin Primo-levyä...
ja täytyy sanoa, että on se aika sokerista tavaraa noin pidemmän päälle. Mutta muutama biisi menee mainiosti (paitsi silloin kun sieltä männystä tippuu se käpy
, silloin herkkä tunnelma särkyy aina hysterian tieltä.) Ja alan olla aika varma siitä, että tuollainen paketti voisi olla ihan paikallaan (juu, vaikka olenkin ollut jo vuosia ihan kyllästynyt ankeisiin mies-esityksiin). Laulun täytyy olla todella hyvä, imaista sielun sopukoista ulos se kaikki vanhojen rakkauksien kaihoisa tuska ja tuoda kuulijoille kielestä välittämättä toivoa ja turvaa, ripauksen valon maailmasta. Ja sitten tulee se sello, joka ensin möyrii muhevissa alaäänissä ja sitten finaaliin nousee mielettömät viulut, jotka vievät laulun mennessään. Ja kamera-ajo seuraa sinisellä lavalla yksin ja uljaana seisovaa laulajanuorukaista, joka yhä vain jaksaa uskoa rakkauteen...
Niin, että aika hyvä biisi sais olla.