En ole lukenut tuota Hassisen uusinta, mutta Jouluvaimon perusteella odottaisin laatua. Tuo Asko Sahlbergin kirja kiinnostaa myös.
Mikko Rimmisen puolesta jännitän, vaikka nopealla selailulla Pussikaljaromaani ei vaikuta sen tyyliseltä, että tykkäisin. Kirjailija on kuitenkin opiskelututtuni yliopistolta, ja olimme myös samalla ala- ja yläasteella. Ja kaverini "seurusteli" Rimmisen kanssa viidennellä luokalla, kultaisella 1980-luvulla .
Haluaisin mieluummin olla täällä euroviisuissa kuin kotona! -Kwak
En ole itse sitä lukenut, mutta sellaiset lukijatahot, joihin kovastikin luotan, ovat kyllä kehuneet. Hassisen parhaaksi suorastaan.
Mä luen parhaillaan tuota Sinervoa.
"Laka laulaja kielsi tulemasta alas parvekkeelta ennen kuin rakkaus kestää... " -Pokušaj
No nyt on sitten yksi joululahja varma; Helena Sinervo vei Finlandian, joten se löytyy lahjakääreistä isäni luota. Tuskin maltan odottaa.
-Ja kas tämä herra Rimminen. Kuulema tunnenkin kyseisen miehen, yksi parhaista ystävistäni on meidät kuulema esitellyt ja että useammankin kerran olemme samoihin kotibileisiin eksyneet. Outoa. Ei hajuakaan koko tyypistä. On vissiin olleet hyvät bileet.
Men jag vara stark, jag kan få allt.
Jag kan sprida färg, jag kan regera.
Men det blir nog en till kaffe och en cigarett.
Hei Mikkelsson, minäkin tunnen Rimmisen, en sen syvällisemmin, mutta kaverin kaveri/bilepohjalta, tunnetaankos mekin sitten
Barba, miltäs se Sinervo nyt sitten tuntuu, onko hyvä? Kuvauksen perusteella kuulostaa kyllä kiinnostavalta, ehdottomasti tahdon lukea. Ja sehän odottaa minua nyt sitten äidin joulupaketissa, taitaa olla monessa perheessä tämmöinen perinne
Sinervon voitto on minulle mieluinen yllätys, Hassista olisin itse toivonut, Rimmisestä olisin muuten vaan ollut ylpeä, vaikka se kirja ei oikein ole minun tyyliäni.
Haluaisin mieluummin olla täällä euroviisuissa kuin kotona! -Kwak
Minulla taas Sinervo oli noista Finlandia-ehdokeista ainoa johon oli jonkinmoinen henkilökohtainen kontakti. Olen istunut hänen lyriikan analyysin kurssillaan silloin kun hän vielä opetti yliopistolla. Kurssi oli muistaakseni aika tylsä, mutta sain minä siitä kuitenkin arvosanaksi kakkosen.
Lotossa saa toiset ja toiset taas ei, heissan heissan heissulivei!
No enhän mä ole ehtinyt sitä vielä loppuun lukea, kun hautaudun töihin, mutta pidän periaatteessa tyylistä ja tunnelmasta. Manner-fanina sitä on jännä lukea, mutta toisaalta tietynlainen tirkistelyfiilis siitä tulee, mistä en ole varauksettoman innostunut. Kommentoin lopullisesti tätä minä-muodon toimivuutta, kun olen lukenut loppuun. :?
Olin yllättynyt valinnasta - oletin Hassista. Oikeastaan yllärit tässä mielessä kivoja. Kuten aikanaan Ennen päivänlaskua ei voi. 8)
"Laka laulaja kielsi tulemasta alas parvekkeelta ennen kuin rakkaus kestää... " -Pokušaj
Tähän väliin vielä tuosta Da Vinci-koodista--- työkaveri koki sen suureksi naisasiajulistukseksi ja suositteli ehdottomasti jokaiselle luettavaksi. Itse en siitä mitään hirveitä kicksejä saanut, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina mutta ei mitään suurta ja mullistavaa kirjallisuuden saralla. Sellaista mukavaa lukemista linja-autossa...
Mahtaisko tuota odotella jos olis varauslistalla sijalla 900...
Hyvän olon salaisuus on löytää oma Tikrujen herkkunsa. Silloin pysyy terveenä ja vahvana. Ja kun jaksat pomppia, voit näyttää isommalta!
Samat sanat Da Vinci-koodista. Ei mikään kirjallisuuden klassikko, mutta viihdyttävä kylläkin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun sen lukaisi. Eli kyllä siihen sen verran koukkuun jäi. Elokuvanakin saattaa toimia hyvin (mitä nyt Tom Hanks senkin pilaa pääosallaan).
Finlandia-ehdokkaista vielä... Erik Wahlströmin Tanssiva pappi on sellainen, joka mua tästä porukasta kiinnostaa eniten. Mukava, että joskus kirjoitetaan ns. tuntemattomimmista tunnetuista suomalaisista eikä aina vain Kekkosesta. Taitaa mennä kuitenkin ensi vuoden puolelle, kun sen saan käsiini.
Toissa päivänä ostin Annie Proulxin Ässä hihassa -kirjan. Vaikutti hauskalta ja kevyeltä lukemiselta. Ennen siihen tarttumista pitää kuitenkin saattaa loppuun Alexandra Marininan Murhaaja vastoin tahtoaa (venäläistä nykykirjallisuutta dekkarin muodossa - mukava tuttavuus).
Tulisi jo joulu, niin voisi vain uppoutua lukemiseen..
"anna abreu ehkä kuppilan uusi Arja Saijonma"
NimiIronia Pete "Suomi 2010 artistitoiveita"-ketjussa
Mun täytyy tunnustaa että en ole pitkään aikaan käynyt kirjastossa. Se kirjatossa ravaaminen loppui siihen kun sain tämän oman koneen. Ei tarvi mennä enää kirjastoon jotta pääsis samalla Viisukuppilaan kahville. Ja se kirjojen lainaaminenkin on jäänyt. Mutta tykkään lukea pokkareita. Ja hävettää tunnustaa, joskus on kiva rentoutua hömppäromantiikan parissa.
[quote="Horvath"]Kerronpa nyt kaikkien kauhuksi ja ihmetykseksi, että yritän parhaillaan lukea Taru sormusten herrasta -trilogiaa ja se on minusta niin pitkästyttävä, tylsä, puuduttava... etten millään edisty siinä. /quote]
Olen yrittänyt lukea sen kahdesti ja tullut samaan tulokseen ;-) Moni muukin klassikko tuntuu nykylukijasta helposti yliarvostetulta. Klassikot ovat klassikoita, koska ne toivat kirjallisuuteen jotakin uutta, mitä muut kirjailijat ovat sittemmin matkineet tai muuten hyödyntäneet. Jos nuo alkuperäiselle kiitollisuudenvelassa olevat teokset ovat alkuperäistä parempia, alkuperäinen alkaa tietenkin tuntua laimealta.
Taru sormusten herrasta etenee kovin hitaasti ja jaaritellen ollakseen minun makuuni. Sitä paitsi se tuntuu niin kovin kliseiseltä fantasialta Olkoonkin että juuri Tolkien moiset kliseet keksi.
Svet je naš
i nova deca s nama stvaraju bolji svet.
Luin äsken Natan viestin, niin taidan jättää suosiolla lukukokemuksen väliin. Älä muistele pahalla, ZetZet :?
Pst. MuzaMazan tuleva lukuelämys kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka ehkä liian historiapainotteinen meikäläisen makuun. Täytynee tutustua silti kirjaan...
Viimeksi muokannut Fabrizio, 31 Joulu 2004, 17:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Because I... I´m just a dreamer,
with no intention to change, UNTIL I FIND YOU.
Don´t ask me why, I´m just a singer,
singing my worries away, UNTIL I FIND YOU."
Harvoin olen lukenut niin hengästyttävän vauhdikasta kirjaa kuin Da Vinci -koodi. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin sellaisella vauhdilla, että lukija läähättää. Samalla oppii ihan itsestään valtavasti taide- ja uskontohistoriaa ja pääsee tutustumaan kaikenkarvaisiin salaseuroihin, jotka toimivat ihan oikeastikin.
Ymmärrän kuitenkin, miksi kriitikot eivät tästä kirjasta tykkää. Kirjoitustyylissä ja etenemistavassa on kioskikirjallisuuden makua, henkilöitten ajatuksiin sukelletaan rautalangan kanssa. Henkilöhahmot ovat nimenomaan toimijoita, eivät persoonia, joitten sielujen syövereitä pysähdyttäisiin kunnolla tutkimaan. Vähän niin kuin lego-ukkeleita, joita kirjailija liikuttaa. Kirjoitustapa ärsytti minua vähän alle puoli kirjaa, sitten annoin sen anteeksi, mutta toisaalta en pystynyt laskemaan sitä kädestäni.
Svet je naš
i nova deca s nama stvaraju bolji svet.
Muutamia suositeltavia löytöjä viime vuodelta:
Eeva-Liisa Manner: Kootut runot (yksi lemppareistani)
Matti Hagelberg: Kekkonen (hurmaava ja taiteellinen sarjakuvateos)
Karin Fossum: Rakas Poona (parasta skandidekkaria, kylmäävä teos)
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen teikijä, Vastavalo, Punainen erokirja (taitavaa kerrontaa)
Johanna Sinisalo: Ennen päivän laskua ei voi (nerokas teos)
Tove Jansson: Näkymätön lapsi (jälleen kerran luettu, on se hieno)
Boris Akunin: Patarouva (ei Akuninin paras, mutta hyvä silti):
Herge: Tintin seikkailut (flunssaviikon aikana luin kaikki uusiksi, toimii)
Leena Lehtolainen: Veren vimma (meneeköhän Maria Kallio nyt hiukan alaspäin...)
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (en ollut ennen lukenut, mutta kannatti - on maineensa väärti)
Agota Kristof: Iso vihko (herramunjee, mikä ylläriteos; pelottava)
Toni Latva - Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas (hyvä hakuteos, vaikka laulajat esitelläänkin monotonisen kaavamaisesti tyyliin. Oli lahjakas jo 2-vuotiaana jne jne)
~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~o0Ö0o~ One-two-three - eikä muuta.
Piti vähän aloittaa viime yönä ennen nukkumaanmenoa Sinervon Manner-elämäkertaa eli sitä Finlandia-kirjaa, mutta en voinut päästää sitä käsistäni ja vierähti aamukuuteen asti, kun piti saada kirja loppuun.
Haluaisin mieluummin olla täällä euroviisuissa kuin kotona! -Kwak
Marjukalle on näköjään käynyt Sinervon kirjan kanssa samoin kuin eräälle ystävälleni Wilbur Smithin Niilin noidan kanssa. Kertoi tuoswsa joulun alla aloittaneensa yhdeksän aikaan illalla lukemisen ja jättäneensä vasta kesken puoli kuuden aikaan aamulla, kun oli yksinkertaisesti simahtanut... Mulla kirja on edelleen kesken siitä yksinkertaisesta syystä, etten yksinkertaisesti voi töitten takia ruveta ahmimaan kirjaa ja valvoa puoli kuuteen seuraavana aamuna. Kirja on sen verran jännä, että jos sitä alat sängyssä lukea, et takuulla nuku ennen kuin se on loppu ja siihen mulla ei tällä työtahdilla valitettavasti ole varaa...
Nimimerkki: taukoa töistä tällä hetkelläkin pitävä... :x
...kan inte säga nej,
jag måste släppa tag,
du vinner över mig...
Niin, huomenna alkaa työt "normaaliin toimistoaikaan", mietinkin tässä nyt, että miten hitossa saan vuorokausirytmin kohdalleen huomiseksi, kun tässä kävi näin
Haluaisin mieluummin olla täällä euroviisuissa kuin kotona! -Kwak
Lempikirjoja ehdottomasti Salla Simukan "Kun enkelit katsovat muualle" ja "Minuuttivalssi", THS tietenkin, sitten tulee luettua Applegaten tuotantoa ja tietenkin Parry Hottereita. "Aikuisten kirjoja" ei listalta sitten löydykään.
Ensimmäinen lukukokemus: no en satu muistamaan. Lukemaan opin ekan luokan keväällä. Todella nopea sytytys. Mutta Astrid Lindgrenin Peppi Etelämerellä oli ensimmäinen Kirja, jonka luin.
Suhde kirjastoon onkin sitten jo oma lukunsa.
Varsinkin kun uusi jakso alkaa koulussa siellä vietetään paljon aikaa. Neljänä päivä pääsee pois kahdelta, linja-auto lähtee neljältä. Hyvää kirjastoaikaa siis. Lähinnä siellä lukusalissa viihdyn, ja tietenkin kahviautomaatilla. Yhtä sun toista lueskelen siellä, Vapaa Ajattelijaa, Tieteen Kuvalehteä ja hyi häpeä minua... Annaa...
Jospa nyt jaksaisi viimeinkin aloittaa Sofian maailman uudestaan. Viime lukukerrasta on jo monta vuotta, ehkä seitsemän. Ja varsinkin hyllyn 89:kielitiede eteen olen juuttunut ties kuinka pitkäksi aikaa.
Vautsivau, Jónsì, kielitiede! Minäkin rakastan sitä, aivoissa kutittaa ihanasti kun lukee jostain oudosta kielestä jossa jokin itsestäänselvänä pitämäni kielitieteellinen seikka onkin ilmaistu ihan käsittämättömän eri tavalla. Olen myös harrastanut kielenluontia pienestä pitäen... Hienoimmassa aikaansaannoksessani mangon kielessä on melkein 13 000 sanan sanavarastokin
Ongelmani on, etten millään opi vaikeita kielitieteellisiä termejä. Olen tässä imetellessäni yrittänyt lukea Fred Karlssonin mainiota Yleistä kielitiedettä, mutta termit eivät meinaa tarttua mieleen.
Svet je naš
i nova deca s nama stvaraju bolji svet.
Minä luen keväällä koulukirjojen lisäksi vain pääsykoekirjoja, muulle ei oikein jääkään aikaa. Toisaalta ne pääsykoekirjatkin ovat onneksi yleensä varsin mieluisia; kielitiedettä, kielitiedettä... love-smiley-016:
Onko kukaan muuten lukenut Françoise Saganin kirjaa Bonjour tristesse? Suomennettukin on, nimellä Tervetuloa ikävä. Minulla on se nimittäin pääsykoekirjana, enkä ole vielä ehtinyt hankkia sitä itselleni. Onkohan hyväkin...? :-k
Take a minute, take a breath to reload
Spell it out and let 'em know
That we're never gonna lose our colours
We're just gonna let 'em show
Violette kirjoitti:Onko kukaan muuten lukenut Françoise Saganin kirjaa Bonjour tristesse? Suomennettukin on, nimellä Tervetuloa ikävä. Minulla on se nimittäin pääsykoekirjana, enkä ole vielä ehtinyt hankkia sitä itselleni. Onkohan hyväkin...? :-k
Olen lukenut aikanaan. Sellainen tietyn aikakauden "kulttikirja" ja hieman kohuttukin. Hyvin ranskalainen. Ihan kannattava ja jännä lukukokemus. Ja sivuja ei ole paljon, joten hyvin vielä ehtii lukia moneenkin otteeseen ennen pääsykokeita.
Sagan kirjoitti sittemmin useampiakin teoksia, mutta tämä 18-vuotiaana kirjoitettu esikoisteos on se kuuluisin. Hän kuoli tässä ihan hiljattain köyhänä ja kipuisena.
"Laka laulaja kielsi tulemasta alas parvekkeelta ennen kuin rakkaus kestää... " -Pokušaj
. 
