Viisukuppila

Julia on suorastaan hypermultinaamainen verrattuna esim. Hugh Grantiin.

Toni kirjoitti:Julia on suorastaan hypermultinaamainen verrattuna esim. Hugh Grantiin.

No aivan. Grant oli hyvä Neljissä häissä, mutta se taisi johtua vain siitä että sopi siihen rooliin, joka onkin sen ainoa jota pystyy vetämään. Ai niin no Maurice oli kohtuu jees kanssa. Mutta Hugh Grant oli todella, todella p*ska (tätä ei voi sanoa mitenkään muuten) Ang Leen Järki ja Tunteissa. No siinä elokuvassa myös Emma Thompson oli aikalailla väärä rooliinsa, muttei kuitenkaan huono onneton pökkelö kuten Grant. Huh, vieläkin puistattaa kun hiljan katsoin uudelleen. Ja tämän sanon vaikka olen kyllä kokenut aikoinaan lievän Grant-celebrity crushin ja siihen Neljät häät hahmoon se sopii edelleen erittäin hyvin.

Minusta Julia on on ulkonäöstään huolimatta mukavalla tavalla aina maanläheinen ja sitäpaitsi herkkä ja tunteellinen. Sen päähän ja roolihenkilön ajatuksiin saa kontaktin. Minusta sitä itseasiassa aliarvoidaan ulkonäkönsä takia.

Julia Roberts on kyllä hieno näyttelijä, ei siitä pääse mihinkään.

tonywerner kirjoitti: Ihan kivoissa elokuvissa hän on läsnä, mutta usein noiden elokuvien kivuus ei ole Julian ansiota Harva on kukaan saanut Oscaria niin helposti, kuin Julia Erin Brockovichista

Tästä olen niin samaa mieltä. Erin Brockovichistä olisi Oscarin saanut lähes kuka vaan jonkinlaista suosiota nauttiva keskinkertainenkin näyttelijä, niin tilaustyönä Oscaria varten se oli.

Pretty Womeniin Julia sopi kuin piste i:n päälle, siinä tykkäsin, muuten en ole tykännyt juuri missään leffassa.

Mitä Closeriin tulee, niin ei Julia siinäkään huono ollut, mutta kun kolme muuta onnistuivat olemaan huomattavasti parempia (jopa Jude Lowe), niin ei vakuuta sekään roolisuoritus.

Hazel kirjoitti:Mitä Closeriin tulee, niin ei Julia siinäkään huono ollut, mutta kun kolme muuta onnistuivat olemaan huomattavasti parempia (jopa Jude Lowe), niin ei vakuuta sekään roolisuoritus.

Nää on kyllä niin makuasioita. Minusta Julia oli Closerissa erittäin hyvä ja muutenkin pidän tosiaan erittäin paljon sen tunnelähtöisestä, herkästä tavasta näytellä. Mitä Jude Lawiin tulee, se on erittäin hyvä yleensä aina (ei Rob Lowekaan näytteijänä ihan huono ole, mutta enemmän se taisi olla ennen sitä sexiskandaalia sellainen ulkonäköajoinen elokuvan poikabändiläinen EDIT mutta siis ei ollut Closerissa, yleisenä kommenttina tuo). Clive Owenista en yleensä pidä, Arthurissa se kolisi tyhjyyttään lähtökohtaisesta raamikkuudestaan ja siitä charltonhestonmaisesta alaleukaväpätteisestä uholiikutuksestaan huolimatta, mutta sekin onnistui Closerissa.

Mutta Juliasta vielä: sehän oli kaiketi ehdolla Oscariin jo Pretty Womanista sekä Teräsmagnolioista. Ja ansioista. Ei ehkä teatterinäyttelijä, mutta elokuvassa erittäin pätevä. Ja mittatilausoscarkässäreistä itselle tulee mieleen kyllä varsin monta muuta elokuvaa, jossa ollaan yksinäisillä saarilla, kuolemaantuomittuja, holocaustin kanssa tekemisisissä jne jne. Brocovich ei ole yksin, eikä edes paksuin.

No, mä varmaan katson näitä näyttelijöiden tulkintoja enemmän ammattilaisen silmin, siis ihan veren perintönä, itse en toki näyttelijä ole . Kiinnitän varmaan eri asioihin huomiota kuin normaali katsoja. Muhun ei Julian tulkinnat uppoa. Jude Lawe taas on "ohut" tulkitsija, onnistuu kun on sopiva rooli. Clive Owen on oikeasti hyvä näyttelijä, sen todistaa menestys myös teatterin lavalla. Ja Natalie Portman on yksi sielukkaimmista nuorista naisnäyttelijöistä tällä hetkellä. Julia vaan jää neloseksi tässä porukassa.

ps. ja juu, mulla oli näppäinvirhe tuossa yhdessä nimessä, en toki häntä nyt Rob Loween sekoittanut .

Käsittääkseni Julia sai erittäin hyvät kritiikit Closerista jenkeissä, siis myös suhteessa kanssanäyttelijöihinsä. Kuin myös on saanut muista rooleistaan.

Minun käsitykseni mukaan kyllä kuitenkin ihan ammattinäyttelijätkin omaavat erilaisia lähestymistapoja ja tekniikoita rooleihin, niistä seuraavia erilaisia painotuksia arvioissaan eri näyttelijöiden suorituksista ja lisäksi maku vaikuttaa myös paljon, niin kuin kaikilla taiteenaloilla, samoin kuin (eurooppalaisen) teatterinäyttelijäperinteen ja (amerikkalaisen) elokuvanäyttelijöiden välinen ammatillinen reviirinvartiointi (ja pitkään ollut käynnissä, eräs keskustelu käytiin Laurence Olivierin ja Marilyn Monroen kohdatessa Prinssissä ja revyytytössä, eikä kaikki suinkaan olleet sitä mieltä, että Olivier siitä taistosta selviytyi ammatillisena voittajana). Tiedän toki, että Owen on korkeasti koulutettu brittiläinen teatterinäyttelijä, mutta se on silti minun mielestäni ajoittain harmittavan yksiulotteinen filmillä syystä tai toisesta.

Law ei kuulu lemppareihini, mutta minusta se ajattelee älykkäästi ja ilmaisee näitä ajatuksia näyttelijäntyössään, kuljettaa useampia asioita ja siksi tekee yleensä kuitenkin ajatteluttavaa ja nautittavaa jälkeä hyvinkin erilaisissa rooleissa. Siitä huolimatta että yksityiselämässään heilasteli Sadie Frostin kanssa. Parhaimmillaan se ei kyllä ole naistenleffojen miehekkäänä sankarina, esim Cold Mountainissa, niihin karisma ei riitä, siltä osin olen ohuudesta samaa mieltä.

Brüno

No olipahan elokuva . Borat oli iha ok ja hauska, mutta tää se vasta olikin hauska ja OK! Shokki sekä myötähäpeän keinoin viljeltyä huumoria. Paula Abdul selvästi kirjoitettu leffaan kuten Pamsu borattiin, mutta Harrison Ford pääsi ihan omin sanoin leffaan mukaan . Katso jos uskallat

5/5

^ Se leffa oli loistavuutta. Pakkohankinta leffahyllyyn.

Kun uni ei tullut simmuun, niin katselin Teemalta tulleen Dracula elää ja voi hyvin -elokuvan. Taattua Hammer-huttuahan se oli, mutta yllättävän siedettävä. Elokuva oli myös kuvattu kauniisti, lopun puskaseikkailua lukuunottamatta juonikin oli ihan ok. Cristopher Lee on ainoa oikea dracula ja Peter Cushing ainoa oikea Van Helsing.

Edit: Elokuvassahan oli muuten myös Joanna Lumley, nuorena & nättinä.

Ticoshay kirjoitti:Brüno
No olipahan elokuva .

Kävin myös katsomassa leffan ja en pettynyt Lievän shokkialun jälkeen se osoittautui hävyttömän hauskaksi ja kekseliääksikin. Kaipa hyvä todiste tekijän kyvykkyydestä on se, ettei hämmentynyt katsoja tiedä milloin on kyseessä tositilanne ja mikä on lavastettua

Inside (À l'intérieur)

Raskaana oleva Sarah (Alysson Paradis) ajaa kolarin ja menettää miehensä. Neljä kuukautta myöhemmin on jouluaatto ja Sarahin laskettu aika on seuraavana päivänä, joten hän viettää viimeistä iltaa kotona. Hänen ovikellonsa soi, mutta Sarah haistaa palaneen käryä, eikä avaa ovea. Oven takana oleva nainen ei kuitenkaan luovuta, vaan hän murtautuu sisään ja edessä on hyvin piinaava yö, mutta mitä nainen todella oikein haluaa?

Sairas, mutta piinaavaa kauhua tarjoava ranskalaisfilmi toi paikoittain mieleen Marttyyrit ja hetken luulinkin jo, että elokuvilla on samat tekijät, mutta eipä näin ollutkaan. Elokuvasta ei vältytä verenvuodatukselta, vaan sitä todella riittää. Jotkin epäloogisuudet vähän häiritsivät, mutta hyvin hyvin tumma tunnelma pelasti paljon ja Sarahin pelkoon kykeni hyvin samaistumaan. Loppuratkaisu sekin vain lisäsi elokuvan tehoa jonkin verran. Ei heikkohermoisille. Edellä mainittu Marttyyrit on selvästi sairaampi tapaus, mutta eipä tääkään kauas taakse jää.

Pisteitä: 4/5

Ihana Harry Potter ja Puoliverinen prinssi! Täydet viisi tähteä, ylivoimaisesti paras sarjasta. Olihan 2½ tuntia aika kiitettävä pituus, mutta eipähän ollut tarve karsia niin paljoa pois tapahtumista (vrt. edelliset osat). Sopivasti jännittävää juonta höystettynä mukavilla sivujuonteilla. Suosittelen!

(Tämä mielipide on aika suuren elokuvien ja kirjojen fanin kirjoittama ja erot muiden mielipiteisiin pidätetään)

Tuo Inside on mun kaapissa edelleen odottamassa katselua, en vaan ole ehtinyt. Taidan ottaa käsittelyyn sen sunnuntaina.

Klodvig kirjoitti:Cristopher Lee on ainoa oikea dracula ja Peter Cushing ainoa oikea Van Helsing.

Täysin samaa mieltä. Elokuva oli ihan kelvollinen ja viihdyin, kunnes koko touhu meni siellä metsässä ihan älyttömäksi. Ja jos joku voisi vielä selittää, miksi ihmeessä dracula piileskelisi jossain, missä maasto on täynnä orjantappuraa ja aita on tehty puuseipäistä.

Videodrome: Aloin katsoa tätä huvikseni ilman mitään ennakko-odotuksia. Oli mahtavaa kerrankin olla vaikuttunut elokuvasta. Hieno elokuva todellisuuden rajoista, hallusinaatiosta, manipuloinnista, mielestä jne. Eikä silti mitään muka taiteellista räpellystä vaan ehjä toimiva kokonaisuus. Samassa paketissa jännitystä ja ajattelemisen aihetta. Olin innoissani siitä, että kerrankin jenkkileffan loppu toimii, kunnes tajusin, että tämähän on kanadalainen.
edit. Lisättäköön vielä, että suosittelen tätä kaikille täysi-ikäisille. K18 merkintä taitaa kerrankin olla aiheellinen.

Perhosvaikutus: Edellisen vastakohta. Järkyttävät ennakkoluulot pääosan esittäjästä, mutta yllätyin positiivisesti. Pidin tästä kunnes se kuuluisa lässynlääjenkkiloppu iski.

17 Again

Ennakkoluuloista huolimatta ihan fresh elokuva. Hauska joo...

3/5

Star Trek 2009

Luulin että oisin tykännyt tästä enemmän kun tätä oli kehuttukkin , mutta jäipä aika keskinkertaiseksi pläjäykseksi. Toteutus kuitenkin hienosti värkätty.

3+/5

Minä kävin tänään katsomassa uusimman Potterin Se oli ihan mielenkiintoinen
Jotenkin minusta tuntui, että se oli erilainen kuin aiemmat Lieneekö syynä se, ettei elokuvassa esiintynyt lainkaan Dursleyn perhettä

Asteikolla 1-10 annan tälle leffalle 9½/10

Kuitenkin ihan loistoleffa

Serduchka kirjoitti:Minä kävin tänään katsomassa uusimman Potterin Se oli ihan mielenkiintoinen
Jotenkin minusta tuntui, että se oli erilainen kuin aiemmat

Minäkin kävin katsomassa kyseisen leffan, enkä ole aivan yhtä ihastunut. Johtuu ehkä siitä, että Puoliverinen prinssi on kirjana paras mitä voi olla ja elokuvassa keskityttiin enemmän amerikkalaiseen teinihömppään kuin varsinaiseen juoneen. Suuria lohkareita juonta oli jätetty pois ja tällä kertaa tärkeitä kohtia. No, ehkä korjaavat asiat seitsemännessä elokuvassa, toivottavasti. Mutta kyllä se viihdyttävä oli ja monissa asioissa oli onnistuttu oikeinkin hyvin. Tom Felton Malfoyna ja Michael Gambon Dumbledorena hoitivat niin sanotusti homman kotiin.

Mä odotan kyllä kovasti, että pääsen katsastamaan tuon uusimman Potterin. Lisäksi Brüno pitää ehdottomasti nähdä!

Aintsu kirjoitti:Lisäksi Brüno pitää ehdottomasti nähdä!

Minäkin mietin, pitäisikö sekin nähdä

Mainosten perusteella olen vakuuttunut siitä, että kyseessä on loistoleffa.

Ettekö ole vielä nähneet Brünoa

tonywerner kirjoitti:Ettekö ole vielä nähneet Brünoa

En, mutta menen ehkä katsomaan

Mä olisin halunnut mennä kaverini kanssa katsomaan Brünon, mutta se ei mennyt kaverini kotikaupungissa ollenkaan. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, ensi viikolla aiotaan käväistä Hesassa ja tehdä samalla leffareissu.

Nehaka kirjoitti: Videodrome: Aloin katsoa tätä huvikseni ilman mitään ennakko-odotuksia. Oli mahtavaa kerrankin olla vaikuttunut elokuvasta. Hieno elokuva todellisuuden rajoista, hallusinaatiosta, manipuloinnista, mielestä jne. Eikä silti mitään muka taiteellista räpellystä vaan ehjä toimiva kokonaisuus. Samassa paketissa jännitystä ja ajattelemisen aihetta. Olin innoissani siitä, että kerrankin jenkkileffan loppu toimii, kunnes tajusin, että tämähän on kanadalainen.
edit. Lisättäköön vielä, että suosittelen tätä kaikille täysi-ikäisille. K18 merkintä taitaa kerrankin olla aiheellinen.

Joo, Cronenbergin elokuvat on jänniä. Oletko katsonut Alastoman lounaan? En tiedä miten siitä kirjasta saa minkäänlaista elokuvaa, mutta Cronenbergillä on hyvä yritys.

Perhosvaikutus: Edellisen vastakohta. Järkyttävät ennakkoluulot pääosan esittäjästä, mutta yllätyin positiivisesti. Pidin tästä kunnes se kuuluisa lässynlääjenkkiloppu iski.

Juu, katselin nyt myös sadepäivän ratoksi tuon kun oli tallennettuna. Ihan kiehtova tarina, hätäratkaisumaista lopetusta lukuunottamatta.

Lesbovamppyyrien tappajat

Se oli juuri sitä mitä elokuvan nimi kertoo. Lesbovamppyyrit jahtaavat tyhmiä brittejä jossain syrjäisessä metsässä ja siinä samassa veri EI lennä vaan joku ihme valkonen mönjä kyllä pyrskähteli useaan otteeseen...
Tähänkin oli tungettu dildo(taitaa leffan käsikirjoittaja nähnyt Brünon).

Hyvällä tuulella 2/5 Hieman huonommalla 1/5

Potter oli mahtavuutta. Professori Kuhnusarvio on ehkä jotain aivan parasta.

Klodvig kirjoitti:Perhosvaikutus: Edellisen vastakohta. Järkyttävät ennakkoluulot pääosan esittäjästä, mutta yllätyin positiivisesti. Pidin tästä kunnes se kuuluisa lässynlääjenkkiloppu iski.

Juu, katselin nyt myös sadepäivän ratoksi tuon kun oli tallennettuna. Ihan kiehtova tarina, hätäratkaisumaista lopetusta lukuunottamatta.[/quote]

Kumman loppuratkaisun olet nähnyt Mulla on DVD, jossa on kaksi eri versiota

Kävin kattomassa Potterin ja Potter oli Pettymys. Sarjan huonoin osa Juonenkuljetuksen osalta oleellinen olisi mahtunut seuraavaan leffaan viiden minsan prologiksi. Toimintaa oli niin niukasti, että se mahtuisi samaan viisminuuttiseen ja tarpeeton teiniromantiikka (joka täytti loput 2 h 25 m) olisi voitu napsia leikkaussalin lattialle. No onhan se ymmärrettävää, että jossain vaiheessa näin pitkä saaga väsähtää ja ennen (toivon mukaan spektaakkelimaista) loppuhuipennusta pitää vähän vetää henkeä ja pedata tietä lopetukselle
Ihan hereillä kuitenkin pysyin vaikka menin myöhempään näytökseen, mutta kelloa aloin vilkuilla tunnin kohdalla...

tonywerner kirjoitti: Kumman loppuratkaisun olet nähnyt Mulla on DVD, jossa on kaksi eri versiota

Sen, joka Wikipediassa on kohdassa "Plot summary", eikä "Alternate ending". Nuo vaihtoehtoiset on kyllä vähän vielä hämärämpiä.

Tänään katsomaan Potteria sitten.

Minä kun oon niin laiska katsomaan leffoja, niin katsoinpa eilen Boksilta jo kuukausi sitten tulleen Rumblen pois. Kestikin noin tunnin niin jaksoin katsoa. Mä en oikein tykkää tollaisesta äijäilystä, mut olihan siinä ihan hauska loppu. Annetaan vaikka 2,5 tähteä. Oon kai vähän tosikko, mutta suurin osa vitseistä ei naurattanut.