Viisukuppila

Täällä ollaan huolissaan Söpöstiinan (13vee) puolesta. Ripuli aivaa poloista, eikä Aptus-tabletit näytä auttavan asiaan. Pitänee viedä huomenna eläinlääkärille. Olen huomannut, että ruokailun jälkeen katti marahtaa pari kertaa. Mahtaakohan syöminen sattua vatsaan. Laihtunutkin se jonkin verran on.
Mutta yleiskunto on ihan ok ja kissa on oma pirteä itsensä muuten. Onhan näillä mun kissoilla jo paljon ikää, joten ei kai se ihme ole jos alkaa vaivoja löytymään. Huoli ja hätä on kyllä ahdistavaa ja olenkin jo miettinyt, että en hommaa enää lemmikkejä kunhan nämä vanhukset jonain päivänä siirtyvät ajasta ikuisuuteen.

On hellyttävä nimi Muziksen Söpöstiinalla. Sopisi muuten jollekin tulevaisuuden viisutähti-artistillekin tuo nimi: Söpöstiina! Joka tapauksessa pikaista paranemista Söpöstiinalle.

MuzaMaza kirjoitti:Huoli ja hätä on kyllä ahdistavaa ja olenkin jo miettinyt, että en hommaa enää lemmikkejä kunhan nämä vanhukset jonain päivänä siirtyvät ajasta ikuisuuteen.

Tiedän tunteen, aika monta vanhusta on saatettu viimeiselle matkalle ja muutama nuorempikin . Mutta luopuminen on osa elämää. Koita ajatella se niin, että yhdessä vietetty aika kuitenkin vie kaiken plussan puolelle.

Kannattaa tosiaankin viedä Nöpöstiina lääkäriin, pitkittynyt ripuli on aina kissalle vaarallista, vaikka se aiheuttaja olisikin ihan vaaraton. Laihtuminen on ihan luonnollista vanhalle kissalle, ravinto tulee käytettyä huonommin hyödyksi ja lihakset vähenevät iän myötä. Meilläkin alkaa tuo kohta 18v Alma olla aika hoikka tyttö ja toinen sen 14v pojista on laihtunut pienellä aikaa hieman huolestuttavasti. Pitänee se viedä tarkastukseen. Sen sijaan tammikuussa 17v täyttänyt Lempi on vähän liiankin pulskassa kunnossa. Toinen "pikkupojista" on sentään vielä hyvinkin sopusuhtainen.

Meillä taitaa Sissi-kissan päivät olla loppumassa Vanhus oli jo aiemmin pitänyt ajoittain paastokausia, mutta nyt se on heittäytynyt melkein kokonaan anorektiseksi. Oikeastaan juuri viime eläinlääkärikäynnin jälkeen, eli kuukausi sitten. Lääkärissä oli kissa todettu kuivahtaneeksi, ja munuaisarvot pielessä; sen sijaan fruktosamiini, kilpirauhanen ja maksa-arvot, joissa kaikissa on ollut häikkää, olivat nyt kondiksessa. Sissi on aina ollut liikunnallinen ja pystyy edelleen esim. hyppäämään pöydälle, ja ulkoilla haluaa, mutta kyllä se on nyt myös selvästi väsynyt. Ja surkean laiha. Tässä mietitään, odotellaanko vielä toipumista (kun ei siis tosiaan ole 1. paastokausi kyseessa), vai olisiko jo armeliaampi antaa se viimeinen piikki.

Eläinlääkärissä oli ollut kaksi kömpelöä harjoittelijaa, jotka eivät olleet saada Sissistä verikoetta ollenkaan. Mietinkin, onnistuivatko ne jotenkin murjomaan sen rikki. Ymmärrän, että verinäytteen ottoa pitää saada harjoitella, mutta eikö siihen olisi voinut käyttää terveempää ja reippaampaa kissaa, meidän monipuolisesti sairaan herkkäluonteisen prinsessan sijasta

Sitäkin mietin että jos lopetukseen päädytään niin tilattaisiinko lääkäri kotiin. Entä hoitaako Tampereen seudulla mikä taho lemmikkien tuhkauksia?

Rousku kirjoitti: Tässä mietitään, odotellaanko vielä toipumista (kun ei siis tosiaan ole 1. paastokausi kyseessa), vai olisiko jo armeliaampi antaa se viimeinen piikki.


Sitäkin mietin että jos lopetukseen päädytään niin tilattaisiinko lääkäri kotiin. Entä hoitaako Tampereen seudulla mikä taho lemmikkien tuhkauksia?

Nuo oireet ovat vahvasti sellaiset, että munuaiset ovat pettämässä. Olen pahoillani, mutta ei kannata odottaa, kissa ei tuosta enää toivu jos kyse on munuaisista. Kyse voi olla enää viikoista . Kuivuminen on kissalle aika kivuliasta ja se edistää vielä munuaisten pettämistä ja toisin päin. Eikä kissa saisi paastota paria päivää kauempaa, se on vaarallista kissan maksalle ja munuaisille. Rasitus on siis moninkertainen.

Lempäälässä on eläinten tuhkauksia hoitava Verna http://www.verna.fi/.

Haluan vielä painottaa, että minä EN ole eläinlääkäri, joten lääkäri tietysti tekee sen lopullisen diagnoosin. Useamman vanhan kissan munuaisten pettämiseen menettäneenä vaan olisin aika varma veikkaamaan sitä kissasi tilan syyksi.

Hazel kirjoitti:Kyse voi olla enää viikoista

Joo, tuota olen arvellut Olisin niin toivonut, että Sissi eläisi kevääseen niin pitkään että pääsisi vielä lumettomalle pihalle, tai makailemaan tuntikausiksi puutarhatuolille leppeässä kevätsäässä, mutta taitaa olla turha toivo.

Päädyimme lopetukseen, jonka toteutimme tänään. Saatiin tuttu hyväksi havaittu eläinlääkäri kotikäynnille. Huomenna Sissi matkaa Vernaan tuhkattavaksi (Hazelille kiitos vinkistä).

Äänestyksessä ei voi vaihtaa pompulaa. nyt on enää yksi kissa. Se ei näytä mitenkään vielä tajunneen tapahtunutta.

Osanotto Rouskulle.

Haleja ja voimia Rouskulle

Halit Rouskulle ja muille kisua kaipaaville .

Voi Rousku. Otan osaa suruusi. Hazel

Söpöä käytetty eläinlääkärillä. Tohtorinna sanoi, että reippaalta vaikuttaa eikä masussakaan nähnyt mitään poikkeuksellista. Antoi antibioottikuurin ja erikoisruokavalion. Viikon seuranta päälle.
Olipa tuo antibiootti katille herkkua. Muina kissoina pisteli täysin vapaaehtoisesti tabun poskeensa. Eppu katseli kateellisena vieressä, että eikös se saa samanlaista.

Ja nyt sitten juostaan jo peräkkäin karkkipaperin perässä niin, että matot on komiasti rullalla. Ei tuo niin kamalan sairaalta vaikuta.

Olen kyllä jo ehtinyt lukea kaiken netistä löytyvän aineiston, joka kertoo kissan vanhuudesta. Minkäs sille voi, eihän meistä kukaan nuorru. Sen kanssa on vaan elettävä.

Mazan Söpöllä oli varmaan vaan joku mahapöpö. Ne paranevat usein hyvin ja meno on entisen laista

Kiitokset osanotosta.

Onhan noita kissoja ollut, mutta Sissin kuolema taitaa ottaa enemmän voimille kuin muiden. Se kun oli vähän sellainen reppana, ja sellaisiin minä aina kiinnyn. Nyt ei sitten ole enää kurahtelijaa talossa, jäljelle jäänyt Siru ei osaa. Miten voikin kahdella kissalla olla niin erilaiset tavat melkein minkä tahansa tekemisessä, oli se sitten juttelua, syömistä tai raapimapuun käyttöä?

Kissat ovat vaan niin yksilöitä kaikki. Meilläkin nuo neljä jäljellä olevaa ovat kaikki luonteeltaan ihan erilaisia, vaikka sukua ovatkin kaikki toisilleen.

Kaikkia kissojani olen rakastanut paljon, mutta kyllä mullakin on ne omat suosikit ollut. Rakkain kissani oli kotikissa Lyyli Jullentytär Ryynänen. Ei tule ikinä toista Lyyliä.

Meidän Punkku on sairas Poika on syönyt huonosti jo jonkin aikaa ja torstaina lopetti kokonaan. Eilen käytiin lääkärissä, katsottiin päällisin puolin suu ja nielu ja otettiin verikokeet. Sokerin pikatesti oli ok, muut selviävät tiistaina, kun tulokset tulevat labrasta. 10 vrk antibioottipiikki annettu ja ravintolisätahnaa syötetty. Tänään maistui onneksi jo muutama pala kanaa ja pari teelusikallista lääkeruokaa.

Tiistaita odotellessa

Nyt mä tulin Hazel surulliseksi sun ja kisun puolesta. Herra varjele et kaikki lutviintuisi....

No, elämää tämä vaan on, kaikkeen tottuu. Huolestuttaa tietysti silti, ei tuosta vielä luopuisi, nuorinkin noista neljästä, vaikka ikää on jo tuollakin 14v. Se on pitkä aika yhdessä kuljettua elämää.

Meidän laumasta on sitten yksi perheenjäsen poissa, Punkku lähti aamulla paremmille hiirestysmaille.



Mustatassun Rymy-Eetu "PUNKKU PORKKANA"
punatiikeri eurooppalainen
s. 1996
k. 28.4.2010

"Tuttuun syliin sä päätit retken
olisit vielä viipynyt hetken"

Enpä olisi uskonut, että Punkku noista neljästä ensiksi lähtee. Koskaan ei voi tietää...

Osanottoni Hazelille.

Otan osaa Hazel.

Hazel kirjoitti:Meidän laumasta on sitten yksi perheenjäsen poissa, Punkku lähti aamulla paremmille hiirestysmaille.



Mustatassun Rymy-Eetu "PUNKKU PORKKANA"
punatiikeri eurooppalainen
s. 1996
k. 28.4.2010

"Tuttuun syliin sä päätit retken
olisit vielä viipynyt hetken"

Enpä olisi uskonut, että Punkku noista neljästä ensiksi lähtee. Koskaan ei voi tietää...

Mulla on lähes saman-näköinen,kissa Kaale 6v. Surullista tuo pois meno.

Ihana kissa, melkein kullanvärinen. Osanottoni, Hazel.

Otan osaa Hazel

Pahoitteluni Hazel ystävän menetyksestä!

Oikein suloisen näköinen kissa Otan osaa Hazel

Hazel

Osanottoni, Hazel!

Hazel
Niin kaunis ja kauniinvärinen kissa.

Kiitoksia kamut! On se aina niin surullista noista luopua, joskus miettii, olisiko helpompi ilman. Mutta ei se niin ole, lopulta ne ihanat muistot ovat kuitenkin päällimmäisenä aina.