Viisukuppila

"Ihan kiva". Ehkä sanaa "loooove" Anna hoki vähän tarpeettoman paljon. Viisuainesta kyllä! Mutta ei mikään unohtumaton, tajunnanräjäyttävä elämys...

Hyvä laulaja, kivoja biisejä.. Erityisesti pidän tästä Santapukin kanssa yhteistyönä tehdystä levystä, jolla on muun muassa kappale Lintu!

Anna oli tänään vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa

http://areena.yle.fi/video/780286

Annan uusi levy on aika mahtipaukku. Toimii. Biisit on ihan käsittämättömän hyviä ja Anna on mieletön. Suosikkiraitani on 53rd street last virgin, josta tulee aika kovat Ankronikka-vibat.

Oho!

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=2253458

Duetto julkaistaan vain Suomessa. Eri maissa on eri duettonaiset, jotta levy saisi huomiota maan kansallisten tähtien kautta.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/An ... 5260319610

^ Oi mikä kansainvälisen uran ja menestystarinan avaus

Eriikssonni laallaa Siilin kanssa! Siilin kanssa laallaat! Laallaat laallaat!
Paitsi että eivät edes tavanneet, kun romanttisesti duetoivat

Tais Seal tehdä rickymartinit.

Minusta se on hieno juttu Annalle enivei - Seal on upea laulaja. *Vähän* ostajakosiskelun makua Sealin taholta kyllä . Mutta myydäänhän niitä levyjä nyt ties minkä lehtien kylkiäisinä, keinot kovenee muutenkin.

Levy-yhtiön markkinointi kyllä mokasi kun uutisoi asian pitämättä huolta että selväksi tulee että Annan osuus julkaistaan vain Suomessa. Lehdet pääsi yliuutisoimaan ja siitä seuraa aina että, ne jotka haluaa pääsee luvalla hyppäämään toiseen äärimmäisyyteen, ilkkumaan maitojunista. Nytkin jää ehkä huomiotta, että varmaan aika moni muukin suomalainen naislaulaja olisi sen dueton Sealin kanssa suostunut tekemään.

Minusta se duetto kuulosti hyvälle, ihan kuin Annakin olisi vähän pehmentynyt eikä olisi sellainen kovaääninen - kiva tsekata jossain vaiheessa mitä muut on siitä irti saaneet.

Uutisoinnissa oli kannattanut olla tarkempi, kyllä.
Eihän nämä suomipainokset ihan uusi juttu ole. Äkkiseltään mieleen tulee Arja Korisevan ja Helmut Lottin dueetto ja Baseballsin Last in Line.

Tiesin heti, että kyseessä on maakohtainen duetto, tai no vähän pieleen tiesin, koska tämä kyseinen duetto julkaistaan käsittääkseni albumin Suomen- ja Norjan-versioissa

Mediassa on ihan varmasti tiedetty, että kyseessä on maakohtainen duetto, mutta siitä haluttiin vaieta kenties paremman levikin toivossa, tai sitten toimittajat olivat todella tietämättömiä..

Anna tänään tv4:n Nyhetsmorgonissa

http://www.tv4play.se/nyheter_och_debat ... id=1590539

http://www.tv4play.se/nyheter_och_debat ... id=1590405

http://www.tv4play.se/nyheter_och_debat ... id=1590240

Jos mulla olisi sydän on oikein toimiva biisi. Pidän suuresti.

^ samaa mieltä. Annan paras. Video ei ole yhtä vaikuttava kuin se Voicen live, mutta biisiin istuva sekin. Jos levy on samaa maata, niin hankin, ekaksi itse hankituksi Anna-levykseni. Sydän kyllä helposti soitetaan loppuun soittolistoilla, veikkaan.

Mä en oo ennen hirveesti Annan biiseistä välittäny, mutta tää Jos mulla olisi sydän on tosi hieno! Noi sanat on jotenki niin onnistuneet. Tykkään myös biisin tunnelmasta, se on sellanen ihanan jännä ja kireä.

Mana julkaistaa siis ensi viikolla (mm. Hulluilta Päiviltä sen voi hankkia edullisesti) ja viikonloppuna Iskelmä-radiokanava tarjoaa albumin ensisoiton. Aikataulu löytyy täältä:

http://www.iskelma.fi/uutiset/iskelma/a ... lu/12/2991

Itse ennähdin kuuntelemaan Sanokoot mitä vaan kappaleen ja oli hyvä! Anna Eriksson esittää kyseisen kappaleen tänään myös Korkojen kera -ohjelmassa (20.00 MTV3), jossa on vieraana. Silloin siis TV:n ääreen.

Hulluilta Päiviltä kävin omani hakemassa tänään 14,90€-hintaan. Hyvä levy on kyllä, vaikkakin kovin synkkä. Annan äänikään ei kuulosta niin kovalta kuin aiemmin.

'
Anna Eriksson puhuu suunsa puhtaaksi:

http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/11947 ... sesta.html

'

Mana on todella hyvä. Voi vitsit. Tuli iholle ja kunnolla. Varmasti laajentaa Annan kuulijakuntaa.

tonywerner kirjoitti:Eiköhän nuo Annan jutut ole jo aika pitkälti kuultu.

Hienoa, että tämä ennustus ei käynyt toteen, vaan Anna on tämän uusimman levynsä avulla osoittanut olevansa paljon entistä kiinnostavampi. Lisäksi Manan listasijoitus, sija 2 on pitkän uran tehneen Annan paras, voitto kuten listablogi kirjoittaa. Lisäksi Mr Kiten linkittämä artikkelissa Anna todella puhuu asiaa :

Mr Kite kirjoitti:'
http://www.aamulehti.fi/Kulttuuri/11947 ... sesta.html

Tämä Anna Erksson keissi, kuukausliitteen artikkeli joka on kaikkialla - aiavanmahtavaa . Upea Anna . - ei niin, että jakaisin kaikki mielipiteensä mutta on niin hienoa kun kaikesta näkee että Annan artistius kasvaa ja vahvistuu. Mana on mielettömän hieno levy, siinä ääni ja ilmaisu on asettunut musiikkiin, vaikutelma on ehyt, teos.

En oikein pitänyt koskaan Annan iskelmästä. Ei sen takia, että en pitäisi iskelmästä, vaan siksi, että Annan äänenväri on niin kova, että voimakas ilmaisu saa laulamisen kuulostamaan huudolta. Siitä puuttuu sellainen romanttisuus, pehmeys, viekoittelevuus joka minusta niille romanttisille tai kaihoisille lauluille on elintärkeää. Ongelma tiivistyy minusta Annan haaveiden ilta esityksessä, toista lajia, silti. My heart belongs to daddy, on ihan perverssi, tuo lapsinainen ei hallitse lirkuttelemalla, vaan tämä l0lita syö dädinsä suihinsa, täysi syöjätär - kujerrusta ei usko kukaan. Mutta nyt, siis tämä vihainen ja raivokas nainen. Mahtavaa. Kova ääni ja hyökkäävä aggressio toimivat loistavasti esimerkiksi Mana dvd:n Nothing else matterissä - metallista huutolaulua. Anna tulee päälle, saa tulkintaan vaaraa, kulunutta coveroinnin kohdetta kuuntelee todella mielellään.

Niin että senkun höyryää mielipiteitä, toimii taiteensa eduksi tuo selvästi. Lisäksi hyviä näkökulmiakin, mm. yleisön halusta ensin vetää suosikkinsa pohjamutiin ja sitten armollisesti nostaa. Samoin tositv-formaattien halpamaiseuudesta, niin yleisön kuin esiintyjien hyväksikäytöstä. Naurattaa myös loukkaantuminen mitä saanut aikaan. "Nuori vihainen mies" on ikoninen taiteilija-käsite, joiden vihaa ylistetään. Raivokas nainen taitaa kuitenkin pelottaa tai jotain.

ta1ja kirjoitti:Lisäksi hyviä näkökulmiakin, mm. yleisön halusta ensin vetää suosikkinsa pohjamutiin ja sitten armollisesti nostaa.

Kuten eräässä erittäin ansiokkaassa blogikirjoituksessa todettiin:

Ja sitten se tv nostaa jalustalle ”legendoiksi” vielä ihmisiä, joita ei aikoinaan arvostettu. Olavi Virran ja Laila Kinnusen nimittäin. Kyseisten esimerkkien alkoholiongelmathan eivät mitenkään vaikuttaneet heidän uriinsa. Eivät edes kunnon eläkettä asiantuntija Erikssonin mukaan saaneet. Virran Ola kuoli 57-vuotiaana ja on ensimmäinen viihdetaiteilija, jolle myönnettiin Valtion taiteilijaeläke Suomessa. Valitettavaa tietenkin, että Ola ehti nauttia siitä vain kuukauden, mutta kenelle toiselle henkilölle, joka on ryypännyt miljoonaomaisuutensa ja heilunut kännissä 10 vuotta tekemättä mitään, myönnetään eläke?

ta1ja kirjoitti:Samoin tositv-formaattien halpamaiseuudesta, niin yleisön kuin esiintyjien hyväksikäytöstä.

Tässä on toki ihan oikeitakin ongelmia, mutta Anna Erikssonin mielestä on väärin, jos ihmiset pitävät Vain elämää -ohjelman levystä. Eli 170 000 suomalaista ostaa levyn vain, koska he ovat vietävissä? Ja palaan blogikirjoitukseen:

Ihmiset ovat niin tyhmiä, että he ostavat musiikkia jota eivät oikeasti diggaa. Kuulemma siksi, että ei ole vaihtoehtoja. Eipä. Eihän maailmassa juurikaan tuoteta musiikkia. Vain sitä yhtä ja sama makkaraa, kuten taiteilija Eriksson asian tiivistää. Tosi-tv-formaatit jyräävät. Niinpä. The Voice of Finland- ja Idols-voittajien levythän myyvät automaattisesti kuin häkä. Joka toisesta suomalaiskodista löytyy tietenkin Mikko Sipilän ja Martti Saarisen kokopitkät.

ta1ja kirjoitti:Naurattaa myös loukkaantuminen mitä saanut aikaan.

Onko se oikeasti hauskaa, jos joku tosissaan loukkaantuu?

ta1ja kirjoitti:"Nuori vihainen mies" on ikoninen taiteilija-käsite, joiden vihaa ylistetään. Raivokas nainen taitaa kuitenkin pelottaa tai jotain.

Lähde tässä nyt sitten argumentoimaan vastaan, kun kaikki vastaväitteet voidaan kumota sillä, että me kaikki pelkäämme Annaa, koska hänessä ei ole y-kromosomia.

lharju kirjoitti:Tässä on toki ihan oikeitakin ongelmia, mutta Anna Erikssonin mielestä on väärin, jos ihmiset pitävät Vain elämää -ohjelman levystä. Eli 170 000 suomalaista ostaa levyn vain, koska he ovat vietävissä?

Mielestäni Eriksson ei missään kohtaa sanonut, että se on väärin. Eriksson ei missään kohtaa haastattelua ole edes sanonut mitään Vain elämää -levystä, tai ainakaan sellaisella tavalla, että me haastattelun lukeneina voisimme tietää sen.

Otetaanpa ihan lause kerrallaan:
"Suomalaiset katsoivat viime vuonna Ylen Tangomarkkinoiden finaalia enemmän kuin kuntavaalien tulosiltaa, ja MTV3:n Idolsia enemmän kuin saman kanavan presidenttitenttiä."
Toimittajan kirjoittama. Toimittaja kertoo lukijoille, millaisia ilmiöitä suomalaiselle viihdetaivaalle liittyy.

"Suomen 2000-luvun myydyin levy on Vain elämää -viihdeohjelman vanhojen hittien kimara."
Toimittajan kirjoittama. Toimittaja kertoo lukijoille, millaisia ilmiöitä suomalaiselle viihdetaivaalle liittyy.

"Erikssonin ääni suorastaan sihisee."
Toimittajan kirjoittama. Toimittaja kertoo lukijoille, millaiselta Anna Erikssonin ääni kuulostaa kun hän sanoo seuraavan sitaattinsa ja/tai sen, mitä tässä kohtaa haastattelua on puhuttu muuta.

"'Ihmiset ajattelevat, että mitä väliä, tämähän on viihdettä! Mutta kun heille ei tarjota muuta! Artistit halutaan pitää ruodussa tekemässä sitä, mikä myy. Se on niin alhaista ja halpaa!'"
Toimittajan kirjoittama suora sitaatti Erikssonilta. Eriksson kertoo, että hänen mielestään on alhaista ja halpaa, että artistit halutaan pitää "ruodussa". Eriksson ei sano, että myyvä viihde olisi alhaista ja halpaa. Systeemiähän tässä nimenomaan kritisoidaan.

Ja ihan oikeasti: Kyse on yhdestä lehtihaastattelussa joka on suurimmaksi osaksi toimittajan itse tuottamaa tekstiä. Sen perusteella en olisi valmis hirveän pitkälle kritisoimaan Erikssonia.

^ Hyvä täsmennys! Erittäin hyvä. Sen siitä saa, kun kirjoittaa muistikuvien perusteella tarkistamatta.

En silti halua vetää kaikkia edellisen viestini sanoja takaisin, koska monet Anna Erikssonia ylistäneet ovat perustaneet ylistämisensä niin ikään paljolti sille, mitä toimittaja on kirjoittanut.

Luulisin, että tähän "voimakkaaseen" reagointiin ei ole vaikuttanut pelkästään lehtijuttu, vaan myös monet muut Anna Erikssonin aikaisemmat kirjoitukset ja tempaukset.

Mielestäni Tapani Kansa on hyvä esimerkki siitä, että voi laajentaa repertuaariaan ja vahvistaa artistiuttaan, ilman että pitää lähteä vähättelemään tai lokaamaan menneitä saavutuksiaan. Vaikka Kansa kykenee esittämään Theodorakista ja Pablo Nerudaa ja Lauri Viitaa, niin hän silti esittää edelleen antaumuksella Äidin pikkupoikaa ja monia uransa alkuvaiheen iskelmiä, jotka ovat taatusti olleet aikoinaan levy-yhtiöiden sanelemia.

Kyllä, Anna Erikssonilla on monessa asiassa pointtinsa, ilman muuta. Mutta monista asioista jää myös paha maku suuhun, ja on jäänyt jo ennen tätä kuuluisaa lehtiartikkelia.

Luinkin tuon jutun ja aikaisemminkin siitä kuulin. Ihmettelen tuota Annan kritisointia.

Ensinnäkin nuo tähdet vetävät nykyisinkin jotakin 3-10k€:n palkkaa joka kuukausi ja sen jälkeen kitisevät, että "Ompas paskaa hommaa".

Suomessa artistin elämä on sitä, että valtaosa keikoista on "ravintoloissa" ja sama homma se on niillä ulkomaiden vierailijoillakin. Aika hämyisissä paikoissa joutuvat soittamaan paljon isommatkin starat, mutta kyllä se usein kannattaakin. Parin tunnin keikasta saat saman summan kuin mitä saisit viikon tai parin viikon tavallisesta 8-10 tunnin työputkesta.

Annakin taisi vielä päästä soittamaan niissä suuremmissa gaaloissa Suomessa. Stadionillako Annan olisi pitänyt laulella?

Jos olisin kyseisen artistin fani, niin aika ikävältä tuntuisi tuollainen yleisön aliarviointi ja haukkuminen. Oikeasti koska ei se kritiikki koske ns. keikkapaikkoja, vaan epäilemättä yleisöä.


Jossakin määrin Anna on oikeassakin kritiikissään eli nykyisin musiikkibisnes on erittäin kaupallistettua ja koneistettua eli pyritään luomaan sellainen artistin mielikuva, jota kaupataan ulkopuolelle.
Mutta tuota samaa on aina harrastettu. Kari Tapio, Elvis, Danny, Badding yms. laulajat. Kaikki ovat esiintyneet taitelijanimellä ja heistä on pyritty luomaan tietynlainen kuva yleisölle. Osa siitä kuvasta on tietysti osa ollut valhetta, mutta osa on samalla tottakin.

Varsin kiittämätön kuva Annasta silti jää. Yleisön suosio tai muukaan suosio eivät tuntuneet merkitsevän mitään. Olisi pitänyt kaikki hommat saada hoidettua itse omalla tavallaan ja sitten soitella "vain stadioneilla". Jos suosiota ei olisikaan tullut, niin silloin olisi kitisty siitä kuinka "yleisö ei ymmärrä hyvän musiikin päälle".

Selkeän pesäeron kaikkeen vanhaan Anna Eriksson on vetänyt. Hän ei uusimmalla konsertti-dvd:llään laula kappaleita, kuin kahdelta tuoreimmalta albumiltaan, samaten nettisivujen biografiassakaan ei mainita sanallakaan 15-vuotisesta urasta. Itse asiassa koko "biografia" on ihan naurettava, eikä oikeastaan biografia laisinkaan. En kertakaikkiaan pysty käsittämään, miten joku artisti KEHTAA tehdä tällaisen tempun yleisölleen ja entisille yhteistyökumppaneilleen.
Saattaisi herua jonkun sortin ymmärrystä, jos Annan varhaistuotanto olisi jotain "Geisha mä olen sun"/"De va kukku de" -tyyppistä kepeää rallatusta (jota itse en luonnollisestikaan pitäisi millään muotoa nolona asiana). Mutta aivan taatusti on taiteilija Eriksson saanut vaikuttaa levyttämiinsä kappaleisiin, kuten nyky-Suomessa kaikki aloittelevatkin laulajat tekevät Suvi Teräsniskasta ja Anna Mattilasta lähtien. Teräsniska halusi tehdä popimpaa iskelmää ja Mattila taas halusi tehdä vanhanaikaista iskelmää. Ei taida olla ihan mieleltään tasapainoinen henkilö tämä Eriksson? Eihän Jenni Vartiainenkaan lauo, että "Gimmel oli paska maailma". Ilman Gimmeliä Jenni ei olisi välttämättä siinä missä nyt on - kuten ei Erikssonkaan olisi tässä nyt ilman varhaistuotantoaan. On varmasti muitakin tapoja elää menneisyytensä kanssa, kuin tämä Erikssonin tapa. Olisi varmasti jonkin sortin kumarrus moneen suuntaan esittää vaikka uuteen linjaan sopivaksi sovitettu versio "Kun katsoit minuun"-kappaleesta jossain konsertissa. Mutta mitäpä sitä, kun haluaa näyttää persettä. Ja Emma-gaalaakin boikotoidaan kaupallisuuden vuoksi? Kyllä ko. gaalassa ymmärtääkseni huomioidaan kaikki genret ja tarkoitus on juuri nostaa monipuolisesti erilaista musiikkia esille. Oikein pitää teatraalinen lehdistötiedote lähettää, että "En muuten sitten ole tulossa paikalle". Nolo muija
Eiköhän muutaman vuoden päästä ala taas vanhat virretkin maistua, kun rahat loppuvat

Annan lapselliset kotisivut: http://www.annaeriksson.fi
Eräs blogi, johon täälläkin on viitattu: http://tonyseurovision.blogspot.fi/

lharju kirjoitti:

ta1ja kirjoitti:Lisäksi hyviä näkökulmiakin, mm. yleisön halusta ensin vetää suosikkinsa pohjamutiin ja sitten armollisesti nostaa.

Kuten eräässä erittäin ansiokkaassa blogikirjoituksessa todettiin:

Ja sitten se tv nostaa jalustalle ”legendoiksi” vielä ihmisiä, joita ei aikoinaan arvostettu. Olavi Virran ja Laila Kinnusen nimittäin. Kyseisten esimerkkien alkoholiongelmathan eivät mitenkään vaikuttaneet heidän uriinsa. Eivät edes kunnon eläkettä asiantuntija Erikssonin mukaan saaneet. Virran Ola kuoli 57-vuotiaana ja on ensimmäinen viihdetaiteilija, jolle myönnettiin Valtion taiteilijaeläke Suomessa. Valitettavaa tietenkin, että Ola ehti nauttia siitä vain kuukauden, mutta kenelle toiselle henkilölle, joka on ryypännyt miljoonaomaisuutensa ja heilunut kännissä 10 vuotta tekemättä mitään, myönnetään eläke?

No, ensinnäkin olisi ollut ystävällistä laittaa linkki, ettei tarvitse googlata, jos siis kerran lainaa. Kun kyseessä ei ollut yksityinen blogi, vaan kaikille avoin, eli julkaisu. Mutta blogiteksti, johon viittaat, on otsikoitu "Täysin paska ämmä". - ja jo tämä suoraan ja paksusti henkilökohtaisuuksiin ampuva otsikko kiteyttää sen, missä ollaan harhateillä. Anna ei nimittäin sorru kertaakaan henkilökohtaisuuksiin, eikä edes nimeä yhtäkään yksilöä Hesarin haastattelussa. Artikkelin toimituksellisista kärjistyksistä ja ohjailuista (joihin Jónsì hyvin kiinnitti huomiota) huolimatta Anna ei hauku fanejaan, ei kollegoitaan, ei yleisöään, eikä edes yhteistyökumppaneitaan. Varsinkaan ei henkilökohtaisuuksilla, mutta ei myöskään muutoin. Hän puhuu "maailman" eli rakenteiden ja järjestelmän p*skamaisuudesta, joka johtaa siihen että kaikki kärsivät ja etenkin se taiteen rehellisyys, jota Annan näyttää pitävän tärkeänä. Siitä, kuinka päämääränä ovat myyntiluvut, joita tavoitellaan mitään keinoja kaihtamatta, taiteesta piittaamatta ja siitä kuinka tuo tavoite alistaa kaiken inhimillisen tekemisen tuolle päämäärälle siten että yksilöllä, oli kyse sitten tekijästä tai vastaanottajasta, ei ole arvoa. Vasemmistolaista toki, mutta raikasta tässä oikeistolaisen syyllistämisen maailmassa, jossa looserit – tai mauttomuuden kantajiksi poimitut taiteilijat - ovat täysin yksin syyllisiä looseriuteensa ja ansaitsevat kaiken välinpitämättömyyden, jolla menestyjät heitä kohtelevat samoin kuin kaiken pilkan mitä yleisö ikinä keksii p*ska-artistiksi poimitun päälle suoltaa. Ja juuri tästä syystä, rakenteellisen kritiikin vuoksi, Annan henkilökohtaisuuksiin sortumattomat ulostulot tässä asiassa ovat triljoona kertaa tyylikkäämpiä kuin esimerkiksi Kauko Röyhkän kokoomusräppäri-panettelut – joissa siis ilmeisesti antikokoomuslaiseksi tarkoitettu taidekritiikki ei tajua toistavansa oikeistolaista yksilö yksin syyllinen rakennetta.

Iskelmä-Suomea seuranneena tämän pitäisi olla kaikille selvä: toissa maanantaita edeltävässä jaksossa Vexi Salmi kuvaili hyvin suoraan kuinka 1970-80-luvun kaihoiskelmät on tehty pyrkimyksenä vedättää yleisöä täysin övereillä teksteillä ja sävelmillä, sellaisilla jotka tuntuivat tekijästä itsestään täysin banaaleilta ja mauttomilta. Ja kihersi tyytyväisenä matojen tartuttua koukkuun. Kun tähän vielä lisätään artistien kertakäyttö realityjen tuloksena, samppa linnan uusi albumi jne ymmärrän täysin, että modernin, ”rehellisyyttä” perustanaan pitävän taidekäsityksen omaksunutta tekijää ahdistaa (sivuhuomautuksena: tässä olen Annan kanssa ehkä (jos tulkitsin häntä oikein) eri linjoilla – minusta lopputulos ratkaisee tekijän työhönsä piiskanneista motiiveista riippumatta. Takana voi olla pyrkimys myydä tai kliseinen vihainen mies/nainen, sama se, mutta jos lopputulos on vakuuttava se on hyvä, jos ei niin sitten ei. Tämä siis taiteen osalta, inhimillisesti tekijän tilanne epärehelliseksi ja vääräksi katsomassaan ympäristöstä voi olla tuhoisa).

Ja tästä päästään tähän legenda-osioon. ”Täysin paska ämmä”-bloggari ei tavoita Annan huomiota lainkaan. Kyse on edelleen myyntilukuja palvelevan koneiston toiminnasta, myyttisistä traagisista tarinoita, jonka roolit täytetään yhä uudelleen ja jauhetaan lihamyllyssä makkaraksi. Siitä, että tarina ruokkii yleisön patologista vallanhalua. Sitä, että haluamme ensin mässäillä toisten epäonnella ja sitten nostaa jotkut sieltä ”legendoiksi” – siten, että tämän legendaarisuuden edelletyksenä on kuvailtu inhimillinen tragedia, että juoppous glorifioi taiteilijan. Iskelmä- Suomen ensimmäinen jakso oli hyvä esimerkki tästä: koneisto jatkoi toimintaansa siinä osassa, sillä kaikki legendoiksi nostetut tähdet täyttivät traagisen sanakarin sabluunan – jakso vahvisti tuhoisaa myyttiä. Ja kun tähän vielä lisätään se, että taiteilijan sosiaaliturva on olematon muihin työntekijöihin verrattuna, jopa yrittäjiä huonompi, ollaan Olan jne tilanteessa.

lharju kirjoitti:Mielestäni Tapani Kansa on hyvä esimerkki siitä, että voi laajentaa repertuaariaan ja vahvistaa artistiuttaan, ilman että pitää lähteä vähättelemään tai lokaamaan menneitä saavutuksiaan. Vaikka Kansa kykenee esittämään Theodorakista ja Pablo Nerudaa ja Lauri Viitaa, niin hän silti esittää edelleen antaumuksella Äidin pikkupoikaa ja monia uransa alkuvaiheen iskelmiä, jotka ovat taatusti olleet aikoinaan levy-yhtiöiden sanelemia.

Tapani Kansa myös kehui haastattelua ensimmäiseksi jutuksi, jossa kokenut artisti puhuu täysin rehellisesti, piti puheenvuoroa hyvin perusteltuna ja toivoi jatkokeskustelua. Annahan fb-päivityksessään sanoi olevansa ylpeä kaikesta tekemästään. Taiteilijalla on kuitenkin oikeus minusta esittää juuri sitä minkä kokee omakseen, taiteen tehtävä ei ole olla pelkkää myötasukaista yleisön palvelua (vaikka itse en myöskään sitä pidä lainkaan pahana), vaan sillä on oikeus ja velvollisuus olla maailman äpärälapsi, kiusallisen rehellinen, härski totuudentorvi, pelottava, nyrjähtänyt, mielipuolinen … mitä hyvänsä joka tuo näkyväksi sitä mikä muutoin jää pimentoon.

ta1ja kirjoitti: Anna ei nimittäin sorru kertaakaan henkilökohtaisuuksiin, eikä edes nimeä yhtäkään yksilöä Hesarin haastattelussa. Artikkelin toimituksellisista kärjistyksistä ja ohjailuista (joihin Jónsì hyvin kiinnitti huomiota) huolimatta Anna ei hauku fanejaan, ei kollegoitaan, ei yleisöään, eikä edes yhteistyökumppaneitaan. Varsinkaan ei henkilökohtaisuuksilla, mutta ei myöskään muutoin.

Mielestäni Anna syyllistyy paljon pahempaan eli haukkuu niin vanhat tekijät, yleisönsä, keikkapaikat ja oikeastaan kaikki ne asiat, joiden takia nousi niin suureen suosioon.

On helpompaa haukkua vaikka yksi henkilö ja yksilöidä kritiikki johonkin tiettyyn kohteeseen (viitaten tuohon Röyhkän kommenttiin) kuin haukkua kaikki ne tahot, joiden ansiosta on saanut tehdä musiikkia.

Ei musiikin tekeminen ole mikään itseisarvo. Muuten Suomessakin olisi "miljoona karaokelaulajaa", jotka levyttäisivät.

Tonywernerin blogissa kyllä tiivistetään koko case todella hyvin. Varmasti siinä on hieman henkilökohtainenkin lataus sanoa Annaa "paskaksi ämmäksi", mutta osittain tuo on myös ironiaa. Samalla lailla Annakin haukkui aikaisemmat tuotoksensa ja samalla tietysti levynsä ostaneet faninsa.

---

ta1ja kirjoitti: Siitä, että tarina ruokkii yleisön patologista vallanhalua. Sitä, että haluamme ensin mässäillä toisten epäonnella ja sitten nostaa jotkut sieltä ”legendoiksi” – siten, että tämän legendaarisuuden edelletyksenä on kuvailtu inhimillinen tragedia, että juoppous glorifioi taiteilijan. Iskelmä- Suomen ensimmäinen jakso oli hyvä esimerkki tästä: koneisto jatkoi toimintaansa siinä osassa, sillä kaikki legendoiksi nostetut tähdet täyttivät traagisen sanakarin sabluunan – jakso vahvisti tuhoisaa myyttiä.

Anna oikoo mutkat suoriksi. Onko se yleisön vika, jos artisti juo tai ei kestä keikkaputkea?

Sinänsä pystyy ymmärtämään ne ongelmat mitkä liittyvät artistina olemiseen, mutta nuo samat ongelmat koskevat aivan ketä tahansa.

Eikä kyse useinkaan ole siitä, etteikö niitä auttajia olisi. Oma halu vain siihen viinan vähentämiseen puuttuu.

---

Kovin usein myös kritisoidaan näitä reality show-juttuja ja niiden kautta nousseita tähtiä.

Mutta itkevätkö nämä samat tähdet myös "kultalevy"-käsissään vai ajattelevatko että se oli hieno juttu kerrankin päästä suosion huipulle?

---

Annan kirjoituksessa on hieman samaa kuin niissä jutuissa joissa haukutaan vaikkapa entistä suhdetta. Todella pitkään on oltu yhdessä ja yhtäkkiä koittaakin ero syystä tai toisesta niin kaikki jutut olivatkin "p***aa". Millään aikaisemmalla ei ollut mitään väliä.

euroviisuholisti kirjoitti:Mielestäni Anna syyllistyy paljon pahempaan eli haukkuu niin vanhat tekijät, yleisönsä, keikkapaikat ja oikeastaan kaikki ne asiat, joiden takia nousi niin suureen suosioon.

Heitä toki suora sitaatti jutusta, jossa Anna Eriksson omalla suullaan kritisoi ketään. Et nimittäin löydä sellaista.

Annan kirjoituksessa

Eriksson ei ole kirjoittanut omaa haastatteluaan, vaan sen on tehnyt Helsingin Sanomien toimittaja. Tietty sinun tulkintasi tästä jutusta käy ihan selkeäksi, jos olet kuvitellut, että juttu on alusta loppuun asti Erikssonin suusta.

Jónsì kirjoitti:

euroviisuholisti kirjoitti:Mielestäni Anna syyllistyy paljon pahempaan eli haukkuu niin vanhat tekijät, yleisönsä, keikkapaikat ja oikeastaan kaikki ne asiat, joiden takia nousi niin suureen suosioon.

Heitä toki suora sitaatti jutusta, jossa Anna Eriksson omalla suullaan kritisoi ketään. Et nimittäin löydä sellaista.

Kaikkihan siitä paistaa läpi.

Tonywernerin blogissa hyvin todetaan ettei Anna halua pitää noita aikaisempia levyjä minkäänlaisina saavutuksina. Aivan kuin niitä ei olisi olemassakaan. Ketään kollegoita ei mainita ja vanhoja levyjä ei muistella. Suosiokin oli vain pelkkää "p*skaa" vaikka se mahdollisti tämän nykyisenkin "vapaan taiteen tekemisen".

"Olin niin suosittu kuin Suomessa voi olla, enkä saanut siitä mitään. Ehkä olisi pitänyt saada kusi hattuun, että olisi voinut edes pullistella."

Tuossa on hyvin olennainen lainaus koko kirjoituksesta. Se oikeastaan tiivistää Annan ajatukset todella hyvin.

Jónsì kirjoitti: Eriksson ei ole kirjoittanut omaa haastatteluaan, vaan sen on tehnyt Helsingin Sanomien toimittaja. Tietty sinun tulkintasi tästä jutusta käy ihan selkeäksi, jos olet kuvitellut, että juttu on alusta loppuun asti Erikssonin suusta.

Ei kai lehtikirjoittelussa nyt ihan kaikkia asioita kirjoiteta ylös ja laiteta lehteen? Epäilemättä siellä on haastattelussa tullut eri esimerkkejäkin esiin vai kirjoittaako toimittaja esimerkit myöhemmin ihan miten haluaa?