Viisukuppila

Hienoa kuulla positiivisiakin kokemuksia. Olen viime aikoina kuullut lähinnä kissoista, jotka uudessa kodissaan ovat aivan masentuneita ensimmäisten päivien ajan. Tai sitten vain jännitän tulevaa kotiutumista niin paljon, että mieleen ovat jääneet vain negatiiviset kokemukset. 

Onneksi tosiaan olen ottamassa kaksi yhtä aikaa. Pärjäävät varmasti paremmin, kun on tuttuakin seuraa. 

Meidän yksi kissa meni ensimmäisen viikon ajan matalalentoa sängyn alta sohvan alle tai toisinpäin. Jos sitä yritti lähestyä, niin se raapaisi. Siitä se sitten sai nimensä, Räpsä.

Jos Nehakan kissat reagoi samoin kuin räpsä, niin lopputulos saattaa olla mielenkiintoinen. 

Jee torstaina pääsee taas maalle katsomaan meidän mirrivanhusta jee.

Vähänkö on ikävä sitä kehräävää karvakasaa, kun en ole joulunpyhien jälkeen sitä nähnyt.

Jónsì kirjoitti: Meidän yksi kissa meni ensimmäisen viikon ajan matalalentoa sängyn alta sohvan alle tai toisinpäin. Jos sitä yritti lähestyä, niin se raapaisi.

Aran kissan kanssa pitää seurustella antamalla sen olla rauhassa.

Ja mitä tuo sitten tarkoittaa? Kissan pitää antaa olla samassa tilassa ihmisten kanssa, mutta sen pitää antaa olla rauhassa ja tehdä itse tuttavuutta. Ihmisen ei pidä lähestyä arkaa kissaa, vaan antaa kissan lähestyä ihmistä kissalle sopivana ajankohtana.

Elämäni kissa Lyyli Jullentytär Ryynänen oli juuri tällainen pentu. Se oli kasvanut ihan hyvässä kodissa kissaihmisten parissa, mutta järkyttyi meille muutosta niin täysin, että painui välittömästi olohuoneen nojatuolin alle ja lymysi siellä useamman päivän. Se poistui tuolin alta ensin vain yöllä käydäkseen hiekkalaatikolla, sekä häthätää lähelle tuomallani ruoka-ja vesikupilla. Minä elin sen kanssa nuo päivät liikkuen asunnossa normaalisti, pidin yllä normaalia ääniä ja puhuin itsekseni ääneen, jotta pentu oppi tuntemaan ääneni. Mutten mitenkään erityisesti huomioinut pentua. Muut kissani kävivät sitä ensin tuijottelemassa, sitten nekin alkoivat suhtautua siihen välinpitämättömästi.

Lopulta pentu tuli pois tuolin alta, hyppäsi syliini sohvalle ja kehräsi. Siitä tuli moninkertainen näyttelyvoittaja, joka puski tuomaripöydällä tuomarit pökerryksiin. 

Kyllähän se sitten ensimmäisen päivän jälkeen sai tulla ihan itse piiloistaan pois. Räpsä oli vain vähän arempi aluksi ja viikko siihen kai meni, että uskalsi tulla yhtään lähemmäs. Mutta Räpsä on ehkä ihanin kissa. Sitä ikävöi vieläkin. 

Meidän Arttukin oli vähän arka alussa. Ehkä sitä lisäs vielä se, kun talon toisella puolella tehtiin uutta lattiaa yhteen huoneeseen. Pari päivää se kierteli nurkkia ja katseli, että mihis hittoon mä olen joutunut. Mutta sitten se tuli itse tekemään tuttavuutta ja kyllä siitä aikamoinen vauva sitten tulikin.

Osas se kingiäkin esittää ja käytti vanhemman kissan asemaansa hyväksi toisinaan aika härskistikin, mutta sen raapimiset johtui kyllä yleensä jostain ihan muusta kuin tuosta arkuudesta. Vanhemmiten se tuli yhä enemmän sellaseks, että jos sitä liian kauan silittelit ja hellit (etkä älynnyt lopettaa siihen, kun häntä alkoi heilua), se saatto raapasta kevyesti, että alas vetää... mä olen saanut tarpeekseni sun lääppimisestä tällä erää.

Mutta silti se oli maailman hellyttävin kolli, paras kissa, joka mulla on koskaan ollut. Vaikka on toi meidän kattivanhuskin aika ihana, vaikka sillä alkaa vähän vanhuuden oikkuja olla jo. Eikä kyllä aina niin vähänkään... 

Itku tuli kun äsken luin sähköpostini. Ystäväni ilmoitti, että hänellä ollut kasvattini on kuollut.
Kingis oli minun pitkän kasvatusurani suurin helmi, mittavan ja menestyneen näyttelyuran elänyt , mutta ennen kaikkea luonteeltaan niin ihana kissa.

Kingis valmistui Euroopa Championiksi 3.2. 1996 ja sitten leikattuna aloitti kissojen tapaan uransa alusta valmistuen Eurooppa Premioriksi 24.10.1998. Kun noihin molempiin arvoihin tarvitaan vähintään 21 serttiä useista eri maista, useilta eri tuomareilta per arvo, niin  se ehkä kertoo vähän, millaisesta kissasta oli kyse.

Kingis menestyi myös veteraani-ikäisenä hienosti ja saavutti useita näyttelyn paras veteraaniarvoja. Se nousi Kissaliiton vuoden Kissa-listalla Vuoden lyhytkarvaveteraaneissa kakkoseksi 2002 ja kolmoseksi 2003, parhaimpia sijoja mitä eurooppalainen on koskaan saavuttanut.

Kingis sairastui vanhoilla päivillään hypertyreoosiin, joka lääkityksellä pysyi hyvin kurissa. Lopulta sairaus sitten vei voiton.

Nuku hyvin Kingis, Annalla ja minulla on niin ikävä.

EC & EP Mustatassun King Kong
musta eurooppalainen
s. 17.6. 1992
k. 6.4. 2007

Otan osaa, Hazel.

Mäkin oon pahoillani  Lemmikin kuolema on aina kamala asia. Onneksi Kingis sai mitä ilmeisimmin elää pitkän ja hyvän elämän 

Otan osaa Hazel! Kingis ja Gunu olivat aika tavalla saman näköisiä eli komeita.

Otanosaa Hazel kissasi menettämisestä

Otan osaa, Hazel. 

Osanottoni, Hazel. 



Edit: Kappas, koira-ketju on erikseen.

Voi, Hazel! Lämmin osanottoni. Koeta jaksaa.

Kiitos kaikille myötäelämisestä. Kingishän ei siis ollut minun oma kissa, vaan minun kasvattini. Kissan omisti Anna Honkanen, jolle olen todella kiitollinen siitä, että Kingis sai hänen luonaan pitkän ja onnellisen elämän. Itse asiassa Kingis syntyikin Anna luona, sillä Kingiksen äiti Milla Magia oli minulta sijoituksessa Annalla. Nykyisin Anna kasvattaa itse eurooppalaisia.

Kingiksen perimä elää hienoissa jälkeläisissä ja muisto sydämissämme  .

Osanottoni Hazelille kuin myös kissan omistajalle

Hazelille. 

Kingis oli vähän samannäköinen kuin meikäläisen Eppuliina. 

Oi, mikä komistus tuo Kingis!

Osanottoni,Hazel. 

Katten-Gustaf kirjoitti: Oi, mikä komistus tuo Kingis!

Sai ihan silmiään hieraista.

Osanottoja.

Katten-Gustaf kirjoitti: Oi, mikä komistus tuo Kingis!

Kyllä jo pelkästään tuon foton perusteella näkee, että on ansaitusti pokaaleja saanut  , mutta syvimmät osanottoni siis piti sanomani !

Tuli kovin surullinen ja surkea olo kun tänään aamuruuhkassa makasi Kehä I:n pientareella hengetönnä kaunis punainen kissa keltaisessa kaulapannassaan. Mun mun mielestäni on vastuutonta yleensäkään pitää tällaisessa ympäristössä kissoja vapaana, kun joka suunnalla kulkee kymmeniätuhansia autoja päivittäin.

. Kissan vapaanapito on mun mielestä vastuuntunnotonta melkein missä ympäristössä tahansa. Ihan maalla sen hyväksyn silloin, kun tietä ei ole aivan lähellä, eikä kissoista häiriintyviä naapureita. Tosin sellaisessakin ympäristössä on vaaroja, kuten vaikkapa pienpedot ja isot petolinnut.

Minä vaan en ymmärrä, miksi kissan saisi hyvillä mielin pistää yksin ovesta ulos, eihän niin tehdä muillekaan lemmikkieläimille. Tiedän kyllä, että täälläkin on muuten ihan vastuullisia kissanomistajia, jotka kumminkin päästävät lemmikkinsä valvomatta ulos. Minä vaan en sitä ikinä hyväksy.

Ihmiset elää latokissa-aikaa.

Joo, valitettavasti osa edelleen niin tekee. Se vaan aina jaksaa ihmetyttää, miksi se mennyt on jäänyt juuri kissanomistajille päähän. Vai päästääkö joku esim. kanin, koiran tai vaikkapa hevosen juoksentelemaan miten sattuu?
No, koiria jotkut kohtelee yhtä kummallisesti, mutta se on kumminkin paljon harvinaisempaa kuin kissojen kohdalla.

Vanhempieni kotona maalla kissat pääsevät kulkemaan vapaasti sisälle ja ulos kesäaikaan. Lähellä ei ole vilkasliikenteisiä teitä, ja naapuritkin asuvat kaukana ja harvassa. Kissat selvästi kuitenkin tahtovat olla ulkona, kesällä niitä ei kaikkia näy viikkoihin. Tähän mennessä kaikki ovat selvinneet ketuista ja kanahaukoista ja vastaavista, enkä usko, että niistä niille todellista vaaraa onkaan. Kissa on kuitenkin petoeläin, joka haluaa metsästää ruokansa.

Meilläkin kissat menevät ja tulevat miten tykkäävät. Kyllähän niistä silloin tällöin huolestuu vaikka suhteellisen korvessa asunkin. Kissat tosiaan tahtovat ulos vaikka sisäsiistejä toki ovatkin. Pidän tosin huolta ettei kissat "metsity" ja jää ulos moniksi päiviksi.
Yhtään lähempänä ihmsten ilmoja en uskaltaisi päästää kissoja ulos. Toisaalta silloin minulla ei olisi kissoja ollenkaan, koska kaipaan välillä aikaa erossa elukoista kun tässä pyörii kaikkea hevosista lähtien, joten ulkoilu on siinä mielessä hyvä juttu. 
  Varmaan riippuu siitä mihin on tottunut, tämä suhtautuminen kissojen ulkoiluun. En täysin ymmärrä tuota petoeläimiltä varjelua, koska "elämä [/luonto] on". Autotiet ovat tietenkin asia erikseen. 
  Ulkoilutetaanko kissoja muuten nykyään hihnoissa? En muista koskaan nähneeni mutta kai sellaistakin on. Kuulostaa lystikkäältä. 

Klodvig kirjoitti: Kissa on kuitenkin petoeläin, joka haluaa metsästää ruokansa.

Kissa on ennen kaikkea lemmikkieläin, aivan kuten esim. koira. Kissan ei siis todellakaan tarvitse, eikä edes pidä metsästää ruokaansa, ihmisen kuuluu ruokkia lemmikkinsä. Kissa ei kuulu meidän luontoomme metsästämään yhtään mitään.

Tulen aina niin vihaiseksi tällaisista kivikautisista mielipiteistä, etenkin kun ne tulevat nuoren ihmisen suusta  . Kissan asema lemmikkinä ei ikinä parane niin kauan, kun osa ihmisistä kuvittelee, että kissa selviää luonnossa itsekseen päiväkausia  .

Että mä oon taas vihainen  . Parempi poistua tästä ketjusta nyt äkkiä, enennkuin sanon jotain tosi pahaa 

zomg. kirjoitti:
  Ulkoilutetaanko kissoja muuten nykyään hihnoissa? En muista koskaan nähneeni mutta kai sellaistakin on. Kuulostaa lystikkäältä. 

Missä periferiassa säkin elät  . Kissoja ulkoilutetaan todellakin valjaissa. Sen lisäksi kissoille rakennetaan ulkoilutarhoja pihoihin, aivan kuten koirillekin. Ja kissoille verkotetaan parvekkeita ulkoiluun (verkottomalle niitä ei pidä päästää).

Itse kissojen kanssa yli 20 vuotta eläneenä voin kertoa, että kissoja ulkoulutettiin valjaissa jo 80-luvulla ja ennenkin. Mutta kissa pärjää myös täysin sisäkissana erinomaisesti, kunhan sille järjestää sisätiloihin virikkeitä, joten vilkasliiketeisessä ja levottomassa asuinympäristössä sitä ei edes kannata totuttaa ulkoiluun valjaissakaan.

Kysyn vaan, että miksi kissa sitten haluaa tehdä niin? Ne saavat vapaasti kulkea sisälle ja ulos, mutta ulkona ne näyttävät viihtyvän. Kyse ei ole siitä, että kissoja ei ruokita tai muuten kohdella hyvin. Ja loukkaa tuollainen oletus, että niiden asema olisi jotenkin huono tämän takia. Päinvastoin.

Päästä vaan höyryt pihalle jos siltä tuntuu. 

Eikös tuossa viestissä kummikin käytetty verbiä haluta?  Jos kissa haluaa metsästää, eikö se saisi?  Tuskin monikaan (jotkut valitettavasti kyllä) jättää kissansa kokonaan ruokkimatta siitä huolimatta että se saa kulkea vapaasti. Vaikka kissan ei pidäkään metsästää ruokaansa, on kuitenkin todennäköistä että ulos päästessään se jonkinmoisen päästäisen metsästää (ja jättää kuistille  ). 
Maalla elävien asenne kissoja kohtaan voi olla hyvinkin erilainen kuin kaupungissa asuvien, enkä osaa erotella kumman on parempi. Kissa kyllä kertoo jos ei viihdy.

Niin, pitääkö saada tehdä kaikkea mitä haluaa? Kyllä kai järki täytyy pitää kädessä ja pitää lemmikkinsä määrätyissä rajoissa. Toki koirakin haluaisi juosta vapaana ja usea rotu esim. jahdata karjaa, autoja, polkupyöräilijöitä jne, jne.

Eläinsuojelutyössä olen nähnyt  lukemattomia ihmisten pahoinpitelemiä kissoja. Ja auton alle jääneitä kissoja. Ja iäksi kadonneita kissoja. Tiedän myös huuhkajan, ketun ja jopa ilveksen saalistamia kissoja. Kaikkien niiden kärsimykset olisi voitu estää sillä, että omistaja olisi valvonut lemmikkinsä ulkoilua.

Kissan arvostus on edelleenkin todella huono ja suuri syy siihen on se, että kissaa ei mielletä lemmikiksi josta tulee huolehtia kuten esim. koirasta, vaan ihmisillä on käsitys, että sen voi pistää ovesta pihalle syömään jyrsijöitä ja lintuja.

Osa ihmisistä myös vihaa kissoja, koska ne vapaana kulkiessaan kuseskelevat pihoihin, merkkailevat rappuset, kaivavat kukkapenkit ja sotkevat lasten leikkipaikat ja hätistelevät lintuja naapurin lintulaudalla. Jos kissanomistajat olisivat vastuullisia, eivätkä päästäisi lemmikkejään vapaaksi, ei yhdenkään kissan tarvitsisi joutua vihastuneiden naapureiden pahoinpitelemäksi, autojen yliajamaksi tai petojen repimäksi.

Sama asiahan se on koirien jätösten kanssa, kun osa ei korjaa niitä pois, kaikki koiranomistjat ja koirat saavat kärsiä jatkuvasta naputuksesta.

Kissanomistajan tulisi myös muistaa, että vaikka itse kissaansa rakastaakin, naapureilla on oikeus kissattomaan elämään.