Viisukuppila

Ei minun kieleni ainakaan taivu sanomaan "tälläinen", ihan selkeä a siellä on.

No, miksi tällainen sanotaan tällainen, ja tämmöinen sanotaan tämmöinen? (Oma veikkaukseni on, että siellä missä noin sanotaan, sanotaan vain siksi, että on nähty noin kirjoitettavan...)

Sortsi puuttuvat hipsut sun muut kursiivit; en ole oikeakielisyystuulella.

Makustelin sanoja. Tavallisessa arkipuheessa uskon ääntäväni sanat muodossa tälläne(n) ja tämmöne(n), siis kokonaan etuvokaalisina ja ilman i:tä. Loppu-n ei äänny virkkeen lopussa. Keskellä virkettä n ääntyy, vokaalialkuisen sanan edessä sellaisenaan, konsonanttialkuisen sanan edellä mahdollisesti seuraavan äänteen mukaisesti assimiloituen.

Huolitellussa, virallisessa puheessa ääntäisin sanan tällainen kirjoitusasun mukaisesti enkä käyttäisi sanaa tämmöinen lainkaan, koska se kuuluu väärään tyylirekisteriin.

Oletan kirjoitusasujen eronkin johtuvan tästä. Tämmöinen on rahvaanomaisempana sanana välttynyt oikeakielisyysfasistien huomiolta ja säilyttänyt vokaalisointunsa. Tällaiselle on pitänyt sepittää teoreettinen kirjoitusasu johto-opin kautta.

Kaisa Häkkisen "Nykysuomen etymologinen sanakirja" vuodelta 2004 kertoo tämmöistä tällaisesta:
"Demonstratiivinen adjektiivi tällainen on alkuaan sanaliitto, joka on syntynyt ikivanhan pronomiinivartalon tä- (kts. tämä) genetiivimuodosta ja ruotsalaisperäisestä laji -sanasta johdetusta adjektiivista lajinen tai lainen. Sanaliitto tän lajinen on myöhemmin tiivistynyt yhdyssanaksi ja hämärtynyt rakenteeltaan muotoon tällainen. Puhekielessä ja murteissa sulautuminen on edennyt vieläkin pitemmälle, ja tuloksena on vokaalisointusääntöön mukautunut adjektiivi tälläinen. Suomen vanhassa kirjakielessä tällainen ei juuri ole esiintynyt ennen 1800-lukua. Ensiesiintymä on kuitenkin Elias Laguksen suomentamassa uskonnollisessa teoksessa vuonna 1782 asussa tälläinen. Vastaavalla tavalla on syntynyt tämmöinen yhdistelmästä tän ja moinen. Tämä on ensi kerran mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 asussa tämmoinen.

Minua jaksaa aina vain ihmetyttää eräs asia.

Kamalan monet ihmiset tuntuvat kirjoittavan: 'toisiksi paras', 'toisiksi huonoin' jne. Minun kielikorvani taas väittää, että ilmaisun pitäisi olla: 'toiseksi paras', 'toiseksi huonoin' jne. Onko kielikorvani väärässä? Ilmiö tuntuisi olevan niin yleinen, että epäilen vahvasti omia luulojani.

Itse käyttäisin tätä 'toisiksi'-muotoa korkeintaan monikon yhteydessä. Esimerkki: 'Ne olivat toisiksi parhaat pisteet.' En kylläkään tiedä, onko tämäkään oikein.

Kertokaa minulle totuus!

^Yksikössä toiseksi, monikossa toisiksi.

+ Viisut +, kiitos vastauksesta!

Miksiköhän ihmeessä niin monet (= melkein kaikki) sitten kirjoittavat tuon väärin?

Valkealalainen kirjoitti:Miksiköhän ihmeessä niin monet (= melkein kaikki) sitten kirjoittavat tuon väärin?

Koska luet vääriä kirjoituksia? En muista nähneeni kirjoitusasua toisiksi paras. Pikainen googletus tuottaa muutaman osuman, mutta toiseksi parhaita on kuitenkin selvästi enemmän.

Valkealalainen kirjoitti:+ Viisut +, kiitos vastauksesta!

Miksiköhän ihmeessä niin monet (= melkein kaikki) sitten kirjoittavat tuon väärin?

Koska ihmiset ovat idiootteja.

^^
Onkohan siinä perää, että ajatellaan sanan olevan monikollinen, toinen = kaksi, ja sitten ajatellaan että toisiksi-sana kuvaa paremmin monikollista johdinta kuin esim. toiseksi -sana.

Minua ärsyttää suomalaisten tavassa kirjoittaa ja puhua väärin, kun sanotaan pystyä -verbin jälkeen lyhytmuotoinen verbi. Esim. Pystyy sanoa. Minä pystyn lukea.
Jopa toimittajatkin hölöttävät näin, ainakin urheilutoimittajat. Tapio Suominenkin. Mies joka muuten puhuu niin kevyesti ja oikeaoppisesti suomea.

kuu-kuu kirjoitti:Minua ärsyttää suomalaisten tavassa kirjoittaa ja puhua väärin, kun sanotaan pystyä -verbin jälkeen lyhytmuotoinen verbi. Esim. Pystyy sanoa. Minä pystyn lukea.

Se on sitä kielenmuutosta se.

Mua mietityttää (tai kaikkia meitä töissä), että kumpi on oikein vai onko molemmat oikein, esim:

"Siivouspalvelut Euroopan parlamentin tiedotustoimistoa varten Budapestissa Unkarissa" vai
"Siivouspalvelut Euroopan parlamentin tiedotustoimistoa varten Budapestissa, Unkarissa"

Molempia menee läpi, itse suosin ensin mainittua.

Rousku kirjoitti:

Valkealalainen kirjoitti:Miksiköhän ihmeessä niin monet (= melkein kaikki) sitten kirjoittavat tuon väärin?

Koska luet vääriä kirjoituksia? En muista nähneeni kirjoitusasua toisiksi paras. Pikainen googletus tuottaa muutaman osuman, mutta toiseksi parhaita on kuitenkin selvästi enemmän.

Täällä Kuppilassa väärää kirjoitusasua kyllä näkee jatkuvasti. Sen takiahan minä tätä intouduin kyselemäänkin.

Violette kirjoitti:

Valkealalainen kirjoitti:+ Viisut +, kiitos vastauksesta!

Miksiköhän ihmeessä niin monet (= melkein kaikki) sitten kirjoittavat tuon väärin?

Koska ihmiset ovat idiootteja.

No sehän selittää!

Aancon kirjoitti:"Siivouspalvelut Euroopan parlamentin tiedotustoimistoa varten Budapestissa Unkarissa" vai
"Siivouspalvelut Euroopan parlamentin tiedotustoimistoa varten Budapestissa, Unkarissa"

Jälkimmäinen, ehdottomasti. Mielestäni tuo ilmaus ei kuitenkaan ole hirveän tyypillinen suomeksi.

^Luettelossa joo, mutta entäs juoksevassa tekstissä

^
Sama, pilkun kanssa. Ihan saletisti.

^ No sitten, hyvä tietää! Pitääkin kertoa huomenna muille

Löysin tämmöisen sivuston. Kotimaisten kielten keskuksen yksi nettiarkki alla:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=110

Aancon kirjoitti:^Luettelossa joo, mutta entäs juoksevassa tekstissä

Juoksevassakin tekstissä on luetteloita ja esimerkkitapauksesi on juuri sellainen.

^Esimerkkini oli otsikko.

Jotta-konjunktion käyttö taitaa olla hiljalleen poistumassa yleissivistyksestämme. En huomaa sitä aina itsekään käyttää oikeissa tilanteissa, vaan korvaan sen etenkin puhekielessä usein konjunktiolla että.

Tämä tuli mieleeni, kun näin kangastuksista kertovassa uutistekstissä tällaisen virkkeen (IS 15.5.):

Puhtaasti teoreettisesti katselijan pitäisi nousta noin 500 metrin korkeuteen, että silmä kantaisi Suomenlahden yli.

Eikö tuossa lauseessa pitäisi juurikin olla jotta-konjunktio?

Terveisin, nimim. Jottasokea-81

^Kyllä ihan selkeästi.

riksa[ kirjoitti:^Kyllä ihan selkeästi.

Minusta yksi toinen mielenkiintoinen muutos, mikä on tapahtunut/tapahtumassa on selvä-sanan korvautuminen selkeällä. Siis tämähän on oikeastaan jo vähän vanha havainto, koska se tuntuu jo levinneen kaikkiin käyttäjäryhmiin ja on ihan neutraalin kuuloinen, mutta minusta se on kuitenkin kiva ja mielenkiintoinen esimerkki kielenmuutoksesta.

Hän huusi, että kuullaan.
Hän huusi, jotta kuullaan.

Hiukan huonoja esimerkkejä, mutta kyllähän noista erot huomaa. Lainausmerkitkin puuttuvat, mutta antaa mennä, kun on kyseessä huono suomen kielen taitaminen.
Sanottuina toki toimivat ja näyttävät eronsa.

kuu-kuu kirjoitti:kun on kyseessä huono suomen kielen taitaminen.

Ei.

^
Taas tuosta kielen muuttumisesta. Mutta esimerkkivirkkeillä tahdon kertoa siitä, miten merkitys muuttuu, kun ettää ja jottaa käytetään. Ekassa joku huutaa: "kuullaan". Toisessa joku huutaa sen tähden, että muut kuulisivat hänen sanansa, mitä huutaakin, älämölöä. Tai saattaa huutaa pelkkää huutoa, koska tahtoo tehdä itsestään numeron tai on hullu. Vanhastaan Savossa on käytetty jotta-sanaa että-sanan paikalla ihan normaalissa puheessa. Tuskinpa ettää ies sanoivat, nuo.
En oikein pidä tuosta, että väärin puhuminen hyväksytään sillä, että sanotaan sen olevan nykykieltä. Alkaa satamaan -tyyppinen lause on ihan järkeenmenevää. Tulee vaikutelma jatkuvasta satamisesta, kun alkaa sataa-tyyppinen lause kertoisi äkkirysäyksestä joka saattaa heti loppua.
Minä tahtoa koti. Sinä istua penkki. Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin.
Noinkin suomen kieli voi muuttua. Onko se hyväsyttävää, koska language change?

Tajusin kyllä, mitä esimerkkivirkkeilläsi haet takaa, mutta en kommentoinutkaan sitä.

Miksi nam on nykyään nom?

^ Englanti. "Om nom nom" on englanninkielisten meemien versio maiskutusäänestä.

Jos on olemassa hulvattomuutta, niin on varmasti myös hulvallisuutta. Mitä on hulva?