Niin minäkin. Minusta tässäkin jaksossa naisille ja Roopelle oli etsitty sopivat biisit ja Jarkolle ja Waltterille oli lätkäisty järjettömät haasteet. Tuli jopa mieleen, että Waltteri Torikkakin olisi haluttu pitää - tai vielä pahempaa, sovittu pidettävksi - mukana oopperajaksoon saakka minkä jälkeen ulos. Näinhän Laura Pyrrölle tehtiin: taatusti olisi Pyrröllekin parempi hevibiisi ollut mahdollista löytää kuin Paranoid, jossa Ozzy Osbournen sinänsä huonoa, mutta täysin ylittämätöntä laulua on mahdoton sopraanon selvittää. Sen tiesi etukäteen. Sama nyt tämä Coverdale Waltterille. Voi tietty olla että jotain Diandran Black Dog tyyppistä onnistumista haettiin, mutta olen miettinyt, että oopperalaulajilla on vaikeuksia rokissa koska ovat tottuneet pitkiin sidottuihin linjoihin ja silloin Still of the nightin kaltainen ulvahduksia, niekkuja kiekaisuakrobatioita monipuolisesti sisältävä biisi on todella äärirajoilla. Niinkuin oli. Jarkolle annetut rokkigenrejen biisit (punk ja hevi) joltain sisäiseltä muusikkoläpältä (toivottvasti ei v*ttuilulta) - sikäli, että useasti sanonut about inhoavansa Nirvanaa ja Metallicaa. Ja muutoinkin biisit, pl Dorma, olleet ihan ulkona siitä mitä normisti laulaa, ja laulaa laajasti eri genrejä. Tuntuu, ja muistan lukeneenikin Jarkon sanoneen, ettei ei tee tätä ihan ns. tosissaan, paitsi pyrkii laulamaan niin hyvin kuin osaa.Rousku kirjoitti:Haluaisin kyllä tietää, millä ihmeen logiikalla biisit valitaan artisteille.
Kristasta pidän, jo ihan lähtökohtaisesti, kantri oli minustakin hieno. Mutta ihmettelen biisivalintojen kiltteyttä ja että miten se muka heittäytyy? Minusta kaikki, kantria lukuunottamatta on ihan samaa Kristaa ja itseasiassa se Kantrikin sopisi Kristan levylle. Bodien värit vaihtuvat ja hihkaisuihin tulee vähän raspia. Tämä toki on samalla Kristan vahvuuskin, mutta silti mietin, että popin valta-asema lienee niin suuri, että poppittamista ei huomata, jos siis ollaan niin popin sisällä.