Hanhis kirjoitti:Vihdoin saatiin Suomeen varteenotettava miesartisti.
![Hymy :)](./images/smilies/hymy.gif)
Hieno juttu, mutta miten Kaikuranta laventaa perinteisten molli-jollotuksia vetävien artistien joukkoa eli akselia Hector, Juice, Juha Tapio, Anssi Kela, Pekka Ruuska, Rauli Badding, Lassi Valtonen ... ripaus suurempaa teatraalisuutta ja feminiinisyyttä, Dingoa ja Yötä, mutta pohjimmiltaan kyse on edelleen kekkoslaisesta Suomesta jossa vain marraskuinen alakulo ranteita viillellen on kaunista.
Ei tuossa mitään vikaa ole, perisuomalaistahan se on, ja on hienoa että arvokkaaseen ketjuun on tulossa uusi lenkki, mutta edelleen odotan, koska saadaan miesartisti, joka kykenee Suomessa laventamaan tätä ahdasta sabluunaa ja ennekaikkea tekee suomalaiselle miehelle myös suomalaisten silmissä sen minkä latinomaiden naiset suomalaisissa miehissä näkevät. Tarkoitan niitä jotka äänestivät Ville Valon vielä tämän tauonkin aikana jenkkilehdessä maailman seksikkäimmäksi, jotka hehkuvat estoitta Tuomas Holopaiselle, ilmoittavat haluavansa vaihtaa osia Jarkko Aholan mikkiständin kanssa, tapetoivat seinänsä Rasmuksen Laurin, Jonne Aaronin ja Tony Kakon kuvilla. Ok, Ville Valo tajutaan, mutta se onkin eristetty omaan friikkiin yksinäisyyteensä sinne Munkkiniemen torniin sopivasti viinan kanssa painimaan.
Speed kirjoitti:Yllätys jälleen, että suomalaiset äänestivät kaikista keskinkertaisimman voittoon
Mikko Sipolan maku vaikuttaa tylsähköltä, mutta samettisen sähköisesti särisevä soundinsa on kyllä äärimmäisen hieno. Olen miettinyt pääni puhki mitä se parhaimmillaan kovasti muistuttaa ja nyt tavoitin:
Shinedownin upea Brent Smith. Toivoa tietenkin sopisi, että Sipola tavoittaisi saman sielukkuuden ja tulkinnan syvyyden ja saisi yhtä hienoja biisejä. Sinällään Shinedown edustaa juuri samaa keskiraskasta jenkkirokkia mistä Mikko näyttää tykkäävän.