Viisukuppila

Sun täytyy joskus tulla kylään, kun satut tänne päin. Vaikka eihän nämä nyt enää mitään ihan vauvoja ole. Inri täyttää pian puoli vuotta ja Katna on loppukuusta viisi kuukautta. Mutta on ne silti aika kakaroita edelleen, varsinkin Katna.

Kiitos, tuun mielelläni . Rexit on muuten aina vähän kakaran näköisiä ja ainakin tapaisia .

Oijoi, kissavauvakuume on pahasti päässyt iskemään Uuden kullanmurun etsinnät ovat alkaneet.

Kissavauvat. Olin eilen erossa omistani ja tuli hirveä ikävä niitä. Olen täysin äitiytynyt ja koko päivän luulin kuulevani kissan maukuvan jossain.

Jotenkin aivan käsittämätöntä, että ihminen voi rahalla saada elämäänsä jotain niin ihanaa.

Nehaka kirjoitti:
Jotenkin aivan käsittämätöntä, että ihminen voi rahalla saada elämäänsä jotain niin ihanaa.

Sanopa muuta

MEERIMEERI ETSII OMISTAJAA 13 KISSANPOJALLE!

Erityisesti Tallinnan ja Tarton asukit HUOM! (Tarton asukkeja täällä ei taida enää ollakaan. )

Ei saa tollasia viestejä tänne laittaa, mulla on muutenkin ihan kamala pentukuume taas .

Hazel kirjoitti:Ei saa tollasia viestejä tänne laittaa, mulla on muutenkin ihan kamala pentukuume taas .

Äläpä Mutta tänään muutti luokseni viikoksi Lyyli ja Kerttu, jotka ovat työkaverini kisut. Hän lähti Lontooseen ja nyt täällä elämääni ihastuttamassa ovat he.

Mun pitää varmaan käydä katsomassa niitä, kun on jo nyt ihan hirmunen ikävä meidän kisua.

Mun yhdeltä kaverilta on kadonnut cornish rex . "Ritu lähti karkuun ihan yllättäen tarhasta viikko sitten, eikä siitä ole sen jälkeen yhtään havaintoa. Kissa on lähes hampaaton hoidetun suusairauden seurauksena ja sen turkki on kovin ohut ja iho arka. Mahdollisuudet selvitä ilman ihmisen apua ovat kovin pienet .

"Ritu" katosi Tampereella Sarankulman kaupunginosassa. Jos joku tamperelainen on nähnyt, niin ilmoittakaa pliis. Linkissä kuvia kisusta.

http://www.kolumbus.fi/seppo.ahlstedt/n ... index.html

Ritu on kauheen söpö

Ritu parka. Toivottavasti se löytyy.

meitin Onni-kissa ainakin tykkää musta, oon kahtena edellisenä yönä heränny siihen kun se on ollu mun jalkaa nylkyttämässä

Meidän Punkulla on siihen tarkoitukseen ihan oma tyyny. Onneksi pojan leikkaamisesta on niin kauan, ettei se koskaan pääse alkua pidemmälle

Hazel kirjoitti:Mun yhdeltä kaverilta on kadonnut cornish rex . "Ritu lähti karkuun ihan yllättäen tarhasta viikko sitten, eikä siitä ole sen jälkeen yhtään havaintoa. Kissa on lähes hampaaton hoidetun suusairauden seurauksena ja sen turkki on kovin ohut ja iho arka. Mahdollisuudet selvitä ilman ihmisen apua ovat kovin pienet .

Tämä löytyi eilen . Kissa tuli itse kotiin, todella huonossa kunnossa, luurangon laihana ja kyljessä iso haava. 21 tikkiä laittoi eläinlääkäri ja joutui poistamaan ihoakin, kun haava oli jo vanha, ilmeisesti tullut heti karkureissun alussa.

Mutta nyt Ritu on siis kotona toipumassa ja paranemisennuste on hyvä .

mahtavaa

Ihana uutinen Hazel! Olin pikkuisesta huolissani, vaikka en kyseistä kissaa ole ikinä nähnytkään. Alkoi nyt oikein itkettää, kun maailmassa tapahtuu hyviäkin asioita. Hienoa, että Ritu löysi takaisin kotiin.

On se kyllä niin hienoa . Omistajat olivat jo menettäneet toivonsa, vaikka kissaa etsittiinkin koko ajan. Ilmeisesti se on loukannut itsensä parin päivän päästä karkauksesta, eläinlääkäri arvioi haavan olevan n. 9-10 vrk vanha ja kisuhan oli hukassa 12 vrk. Todennäköisesti se on mennyt johonkin piiloon kuolemaan ja todettuaan, ettei loppua tulekaan, hakeutunut viimeisillä voimilla kotiin.

Ihanaa, että pikkukissa löytyi. Aika sitkeä tyyppi kyllä, kun on noin pitkään selvinnyt luonnossa.

Niinpä. Ja vielä ilman hampaita, todella lyhyessä turkissa, haava kyljessä ja kynnetkin oli just leikattu ennen karkumatkaa. Ei se varmaan paljoa ole ravintoa saanut.

Ihanaa, että kisu löytyi. Sitkeä sissi todellakin.

Lisäsin pari kuvaa kakaroista Facebookiin. Pakko on täälläkin ilmoittaa, että varmasti huomaatte mennä katsomaan näitä mun superihania ja ihmeellisiä lapsiani.

En tiedä, muistaako ne enää edes, missä me oikeasti asutaan. Ollaan oltu yli kuukausi vanhempieni luona maalla, joten saattavat hiukan hämmentyä, kun ensi viikolla ollaankin taas Vantaalla. No, eiköhän ne sopeudu. Siellä on kuitenkin isompi kiipeilypuu, joten luulisi kelpaavan.

Ihania kuvia .

Niin minustakin. Olen ihan kuin rasittava nuori äiti, joka esittelee loputtomiin kuvia räkäisistä kersoistaan. "Tässä se on tosi söpö." "Kato sen ilmettä tässä, on se niin nätti." "Tässä sen kieli näkyy! Eiks oo ihana?"

Mutta minkä sille voi, että mun kissat on niin valokuvauksellisia ja tajuttoman söpöjä.

Nehaka kirjoitti:En tiedä, muistaako ne enää edes, missä me oikeasti asutaan. Ollaan oltu yli kuukausi vanhempieni luona maalla, joten saattavat hiukan hämmentyä, kun ensi viikolla ollaankin taas Vantaalla.

Joo. Meillä on toi sopeutuminen käynnissä kanssa.. Kesän on neidit saaneet tulla ja mennä mökkimetsässä niinkuin ovat lystänneet, ja nyt pitäisi taas mahduttaa elämä kerrostaloasuntoon. Lullu -pienempi kissa- varsinkaan ei ole ihan suunnattoman innostunut tästä elämänmuutoksesta. Illalla kun leikki- ja metsästysinto nousee huippuunsa, on sen huuto kyllä rasittavaa kuunneltavaa. Siinä se sitten istua napottaa ruokapöydällä, ja huitoo ohi kulkevia koiria tassullaan saadakseen edes vähän actionia elämään.

Toi pöytäjuttu on kyllä koirille rankkaa muutenkin. Molemmat dogit tietää varsin hyvin, että meillä ei ole kotona oikeastaan kuin yksi paikka, joka on ehdoton ei. Ja se on pöytä. (Ok, onhan niitä pöytiä toki useampi kuin yksi) Pöydiltä ei oteta ruokaa tms, eikä edes turhautuneita kotikissoja. Yksi päivä sisään tullessani ne molemmat vaan tuijotti surkeina, kun Lullu tuhosi kahvipöydälle unohtunutta Oltermannia sydämensä kyllyydestä, ja nämä onnettomat ei uskaltaneet sanoa mitään. Tuijottivat vaan kuola valuen, kun kissa veti juustoa vatsa pömpöttäen. Mahtoi olla piinallista..

Meillä ei tuota ulkoiluongelmaa ole, kun en täälläkään päästä kakaroita pihalle, mutta onhan siinä silti muutosta, kun tila vaihtuu. Onneksi käsittääkseni rexit kiintyvät ensisijaisesti ihmisiin eivätkä paikkoihin. Eli ihan tyytyväisinä pitäisi heidän pysyä niin kauan kuin minä olen siellä missä hekin.

Metsästysvimmaansa ne purkavat nytkin juoksemalla ympäriinsä toistensa perässä. On ne ihan kaheleita, mutta ihania. Toinen piiloutuu jonnekin sohvatyynyjen väliin, toinen hyökkää kimppuun ja sitten molemmat juoksee pää viidentenä jalkana ympäri huonetta. Katna teki äsken täysin tyylipuhtaan kuperkeikan.

Minun syntymäpäivälahjani Iitu -kissani täyttää tänään 16 vuotta.
Vanha leidi on vielä hyvässä kunnossa ja pirteä

Onnea Iitulle!

Vanhat kissat ovat vaan jotain niin speciaalia, munkin Alma 16v ja Lempi 15v ihania mummuja . Ei noissa "pikku"pojissa (12v) ole vielä samaa arvokkuutta .

Pakko yhtyä, kypsissä kissoissa on vain sitä jotain. Mun mielestä on ehkä maailman suloisinta, kun sellainen arvokkaasti vanhentunut kissa-herrasmies kömpii syliin kehräämään. Tosin kaiken ikäiset kissat on kyllä liian ihania.

Joo, kaikissa ikäkausissa on omat kivat piirteensä. Vanha eläin vaan on niin hellyttävä, rakastan niitä ihan erityisesti.