Viisukuppila

ZetZet kirjoitti:Uni päättyi siihen kun minua kärrättiin sairaalavuoteella synnyttämään, ja lauloin Britannian tämänvuotista viisua: "It's my time, it's my time".

Voi apua Näen tämän niin elävästi. Tästähän saisi ko. kappaleeseen mitä mainioimman videonkin

ZetZet kirjoitti:kolmosia, joiden nimet olivat Kojo, Pave ja Faniello.

Ihan tollee kivan symmetriset nimet.

ZetZet kirjoitti:Uni päättyi siihen kun minua kärrättiin sairaalavuoteella synnyttämään, ja lauloin Britannian tämänvuotista viisua: "It's my time, it's my time".

Reps!

Näin unta, että olin seuraavassa Bond-leffassa ja minä tietenkin olin itse Bond. Elokuvan tapahtumapaikkana oli hyvin värikäs ostoskeskus ja se meni muutaman kerroksen maan alle. No, pääpaha oli sitten siepannut Bond-tytön ja piti siellä noin kolme kerrosta maan alla sijaitsevassa "morsiushuoneessa" (se oli juuri sellainen huone täynnä valkoista ja häähenkistä) ja minun tehtävänä oli tietenkin saada se vapaaksi. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä elokuvan budjetti oli heikko, joten minulla oli käytössään vain yksi ase ja siihenkin vain kuusi kutia, koska rahaa ei ollut useampiin kuteihin. Lisäksi mä monta kertaa menin muka-asiakkaana sinne kellarikerroksiin (roistot kyllä tiesivät, että en ole tavallinen asiakas, mutta kun olin julkisella paikalla, niin eivät voineet käydä kiinni) aikeenani aloittaa operaatio, mutta monta kertaa huomasin, että taskussani oli vain jokin taskulamppu ja ase oli jäänyt johonkin sinne katutasokerrokseen.

Muutamaan kertaan sitten sain hakea sen ja kun viimein ase oli mukana, menin taas hissillä alaspäin. Tällä kertaa hississä oli sitten n. 5-vuotias poika, joka lähti sanaakaan jättämättä hissistä jättäen noin pari vuotta nuoremman siskonsa hissiin. Minä aloin sitten jutella tytön kanssa ja kun tultiin sinne "morsiushuonekerrokseen", niin otin tytön syliini ja vein sitten jollekin käytävällä olleelle työntekijälle (ja sattuipa olemaan INFO-tiski siinä) ja se sanoikin, että tätä olikin kaivattu. Samalla hypistelin asetta taskussani ja olin mukamas jatkamassa suuntaani ohittaen viisi roistoa, kunnes yhtäkkiä käännyinkin ja ammuin nämä roistot yhteensä kuudella kudilla. No, ryntäsin sitten kohti morsiushuonetta, mutta sitä ennen olikin vielä luokkahuone, jossa oli ainakin kymmenen uutta roistoa ja mulla ei ollut asetta, joten ne kaikki ryntäsivät kimppuuni ja yritin sitten vain väistellä, mutta jotenkin tiesin häviäväni ja mietin, miten hoitaa homman seuraavalla kerralla (tässä kohtaa elokuva oli muuttunut siis pelimäiseksi ja minä mietin talletuksen ottoa) niillä kuudella luodilla. Tässä vaiheessa myös heräsin.

Nimimerkki Blackburn oli muutama yö sitten mun unessani. Hahmo nimimerkin takaa ei koskaan näyttäytynyt, vaan nimenomaan pelkästään hänen nimimerkkinsä. Unessa äitini oli ollut jossain seminaarissa. Myöhemmin lueskelin lappusta, johon oli listattuna kaikki tämän seminaarin luennot. Yhtenä luentona oli synnytyksen jälkeinen masennus (tai jotain vastaavaa), jonka luennoitsijana mainittiin Blackburn. Tiesin tietysti heti tämän olevan Kuppilan Blackburn.

Nukuin viime yönä todella huonosti ja siksipä muistankin uneni erittäin hyvin. Ryömin jotain maanalaista onkaloa pitkin eessuntaas, kunnes löysin aukon, jonne huutelin, että onko siellä ketään. No, sieltä vastasi sitten yksi tyttö, joka oli samalla yläasteella kanssani. En tosin tuntenut häntä ollenkaan, tiesin vain hänen nimensä. No, menin sitten siitä aukosta sisään, ja siellä oli tuolla tytöllä sellainen maanalainen huone. Kävi ilmi, että olin Kreetalla, ja että tuo tyttö työskentelee siellä bussikuskina (!). Noh, minä sitten lähdin ulos ajatuksenani suunnata kohti lentokenttää, että pääsen kotiin. Ulos astuessani ulkona satoi eläviä etanoita, joilla ei ollut koteloita. Ajattelin, että kuinka tämä voi olla mahdollista, ja yhtäkkiä siskoni seisoi vieressäni ja sanoi, että etanoita ei sada koskaan missään muualla kuin Kreetalla. Pidättelin oksennusta, kun koin ne etanat niin etoviksi. Sitten se tyttö kaartoi todella vanhalla sinisellä linja-autolla eteemme, jonka kyytiin sitten astuimme.

Mitäköhän tämä uni kuvastaa?!

Mun unet.

Oli nykyhetki eli siis alkava kevät. Olin Porin Etelärannassa, kun huomasin, että joen toiselta puolelta lähti lievässä laskusuunnassa sellainen teräsköysi päättyen Etelärannan jokivalliin. Joki oli vielä jäässä, mutta sen kestävyydestä en ainakaan minä mennyt takuuseen. Siellä joen toisella puolella ihmiset sitten yrittivät jonkin lisälaitteen, jota en tunnistanut Etelärannasta, avulla liukua köyttä pitki, mutta yksi toisensa perään mätkähti sitten jäähän. Pudotus oli niin matala, että ei sattunut (oikeasti varmasti olisi sattunut). No, minäkin innostuin, mutta asiassa oli vain yksi mutta: Joen toisella puolella ei ollutkaan Pohjoisranta yliopistokeskuksineen (jonne kävelisi viisi minuuttia), vaan... TURKU! Niinpä minä en niin vain päässyt kokeilemaan.

No, sitten menin taidemuseoon, joka sekin sijaitsee Etelärannassa. Menin museon toiseksi suurimpaan näyttelytilaan, Siipeen. Siipi on sellainen pitkulainen huone, joka oikeasti päättyy suojeltuun rauniokellariin ja sen jälkeen on pieni "lisähuone", joka päättyy betoniseinään. No, nyt koko rauniokellaria ei ollut, vaan "takaseinästä" lähti kaksi metriä leveä ja kaksi metriä syvä oleva vesivirta, joka ei tosin virrannut nimeksikään. Virta jatkui koko Siiven poikki, mutta ei päättynyt rauniokellariin, koska sitä ei ollut, mutta ei päättynyt myöskään betoniseinään, sillä nyt tässä seinässä oli juuri sen vesivirran levyinen aukko, josta alkoi pitkä punatiilinen tunneli. Tässä vesivirran alkupäässä oli moottorivene, jolla minä ja joku muu (työkaveri?) lähdettiin kulkemaan.

Tuo vesivirta oli siitä jännä juttu, että se kulki yhteensä viiden taidemuseon kautta, Porin taidemuseo mukaan luettuna, päättyen Turun taidemuseoon. Niinpä tuo kaverini ohjasti veneen ensin esimmäisen taidemuseon läpi, sitten toisen, mutta kun pääsimme kolmannen taidemuseon kohdalle, niin veneestä loppui bensa, eikä meillä ollut enempää. Ei auttanut muu kuin jäädä pois. Olimme tulleet Loimaan taidemuseoon. Arkkitehtuuriltaan tuo taidemuseo oli melko samanlainen kui Porin taidemuseokin, mutta eroja oli sitten muualla. Aulassa muun muassa oli sellainen maalattu peltipömpeli, johon oli sisällytetty sitten tietokone, jolla pystyi katselemaan museon kokoelmia. No, minä sitten katsoin ja huomasin, että teoksia on enemmän kuin Porissa. Paikalle tuli sitten taidemuseon johtaja, joka kyseli minulta kaikenlaista taiteesta ja tuli sitten riitaa, kun sanoin, etten hirveästi taiteen päälle ymmärrä. Tämä tiesi minulle lähtöä ja jollain ilveellä sitten päädyin Turkuun; etten olisi vain kävellyt/juossut, kun "oltiin jo niin lähellä".

Ja kas kummaa, olin joenrannassa, jossa oli alussa mainitsemani köysijuttu. Nyt näin, että tuo lisälaite olikin polkupyörä, jonka päälle ihmiset menivät ja tarkoitus oli yrittää päästä joen toiselle puolelle, jossa näin olevan Porin Etelärannan. Kuitenkaan useimmat eivät päässeet alkua pidemmälle vaan mätkähtivät heti jäälle ja kukaan ei päässyt loppuun asti. En ole nyt varma, miten se pyörä palasi aina lähtöpaikkaan. Jono oli kuitenkin pitkä, joten päätin, etten jaksa yrittää, vaikka tiesin, että pääsisin loppuun asti. Niinpä lähdin puskemaan jonon läpi ja huomasin ilokseni, että jonossa oli monta Lukon pelipaitaan pukeutunutta tyyppiä.

No, minä eksyin sitten jollekin kapeahkoille ja vähän pimeille kujille, joilla muka olin liikkunut aiemminkin (etsiessäni SuXesia). Tuolta kujilta löytyi joku "pelibaari" tai jotain ja siellä oli kilpailu menossa. Pelinä oli jokin liikkeentunnistuksella toimiva härveli: oli sellainen lava, jolla seisottiin ja sitten isolta kuvaruudulta tuli videota ja piti mahdollisimman oikea-aikaisesti matkia ruudulla näkyvää ihmisen tekemää liikettä. No, päätin kokeilla ja vaikken huippupisteitä saanutkaan, niin pääsin pelissä jatkoon, johon pääsi neljä kilpailjaa, joista muodostettiin kaksi paria. Oli siis käytännössä välierät, josta voittanut pari jatkaisi finaaliin taistelemaan toisiaan vastaan. No, tämä toinen pari aloitti ensin ja ne saivat todella hyvät yhteispisteet ja sitten oli mun ja mun parin vuoro. Aluksi ruudulla, jonne ei voinut kääntää päätä edes kunnolla tai pisteet olisivat tippuneet, oli jotain, mitä en muista, mutta hetken päästä ruudulle tuli F1-auto kuskeineen ja meidän piti matkia kuskin liikerataa mahdollisimman tarkasti. Tämä ei minulta täysin onnistunut ja siten me hävittiinkin sille toiselle parille ja sain sitten mun parilta hirveät haukut, vaikka peliähän se vain oli. Tässä vaiheessa sitten heräsinkin.

Mitä tapahtuu, jos Sportti voittaa tänään Ässät tiputtaen Ässät Mestikseen? No, mä sain siitä kolme variaatiota yöllä. En ole täysin varma, oliko nämä eri unia, vaikka siltä yöllä tuntuikin, kun kuitenkin liittyi samaan asiaan. Jokainen kohtaus tuntui kestävän ainakin vartin.

Eka vaihtoehto on hieman hämärän peitossa (näin tämän ekana), mutta se liittyi jotenkin pelkästään porilaisiin tapahtumiin; liekö jotain totaalista yleisökatoa tai jotain, mene ja tiedä. Toinen vaihtoehto olikin sitten maailmanlaajuisempi, sillä siinä Ässien tappio tietäisi maailmanlaajuista maanjäristystä, joka aiheuttaisi suurta tuhoa. Kolmas vaihtoehtoinen tapahtuma olisi vieläkin ikävämpi, sillä Ässien hävittyä avaruusoliot räjäyttivät Maan.


Näin muutakin avaruusaiheista unta. Unessa oltiin kuvaamassa Alienin uusintaversiota ja mä olin sitten itse Ripley (alussa kuitenkin itseni näköinen) ja vaikka olisin uusintafilmatisoinnista, tarina oli ihan eri. Niin paljon vietettiin aikaa maan päällä, etten ole täysin varma, mikä liittyi Alieniin ja mikä ei. Anyways, eka muistikuva on siitä, kun mun isoveli, joka oli jossain sodassa menettänyt oikean kätensä kyynärpäähän asti, väitti, etten antanut hänelle tarpeeksi arvostusta sodassa taistelemisen vuoksi ja hän raivostui siinä määrin, että hän suorastaan tuli kimppuuni niin, että kasvomme olivat kymmenen sentin päästä toisistaan ja hänen toinen kätensä oli siinä mun pään vieressä kiinni nojatuolissa, jossa istuin. Uhkasi tappaa ja ties mitä.

No, kohta oltiin avaruusaluksessa ja siellä minäkin muutuin siis aidon Ripleyn näköiseksi ja aluksella oli veljeni lisäksi isänikin (kumpikaan ei näyttänyt oikeilta esikuviltaan), joka näytteli aluksen kapteenia. Hänen puuhistaan en muista niin mitään, mutta tässä vaiheessa oli jo taistelut käynnissä. Veljeni ryömi verisenä jostain huoneesta käytävänkaltaiseen ja pyysi apua ja vaikka mitä, mutta tässä vaiheessa minä annoin piupaut hälle, kun oli ollut aiemmin niin kusipää, ja kun yritin itse selviytyä hengissä. Kohta tälle käytävälle tulikin näkyviin nämä uusintaversion alienit. Niitä oli kolme ja ne näyttivät "avaruuszombeilta" ja uni päättyi siihen, kun ne kävivät minun eri Ripleyn kimppuun.


Näin muuten ihan hillittömästi unia viime yönä. Yhdessä oltiin selvästi Stephen Kingin Tukikohdan ja superflunssan hengessä, jossa pieni poika "eksyttyään" suojaisalta järvenrannalta keskustan liepeille katselemaan muiden poikien pallopelejä saa ankarat nuhteet, kun sillä tavalla otti riskin sairastua superflunssaan. Tämän kerronta oli hyvin kingmäinen.

Näin pari yötä sitten varsin erikoista unta. Keskustelin siinä nimiErkki UFOPOLIn kanssa erilaisista seksiasennoista. Hän myös kertoi minulle, että jos löytää kumppanin, joka osaa puhua tietyllä tavalla, niin ei oikeastaan tarvitse edes harrastaa seksiä.

Olen ilmeisesti lukenut liikaa pottereita. Unessani oli pahan hengen riivaama Dumbledore, joka oli jonkinlaisessa henkisessä yhteydessä limppuun. Kuorin limpusta kuoret, että paha henki pääsisi pois Dumbledoresta.

Näin myös halluja. Siis en unessa vaan ennen kuin nukahdin. Hyvät lääkkeet.

Margot kirjoitti:Näin pari yötä sitten varsin erikoista unta. Keskustelin siinä nimiErkki UFOPOLIn kanssa erilaisista seksiasennoista.

Apua Jos tämä on alitajuinen toiveesi, kyllä me voidaan niistäkin keskustella seuraavan kerran

Margot kirjoitti:Hän myös kertoi minulle, että jos löytää kumppanin, joka osaa puhua tietyllä tavalla, niin ei oikeastaan tarvitse edes harrastaa seksiä.

Jos olisi pakko valita noiden väliltä, hyvä keskustelija olisi kyllä ainakin pidemmän päälle aika vahvoilla Toisaalta mielestäni seksin harrastamisessa on myös olennaista osata puhua tietyllä tavalla

Mä en ota mitään vastuuta mun alitajunnan toiveista.

Käsittääkseni tuossa unessani olit nimenomaan sitä mieltä, että jotkut ihmiset osaavat puhua niin seksikkäästi, ettei siinä enää sitä itse seksiä edes tarvita.

Näin varsin hämärää unta. Suomen vuoden 2010 viisuedustajaksi oli valittu suomenkielinen käännös viime vuoden Portugalin biisistä, ja laulun sanat kertoivat tämän mereen hukkuneen miehen jälkikasvusta. Kappaleen esitti Anneli Saaristo, mutta Bambina do Marin esikatseluvideolla yksinhuoltajaäitiä esitti Kati Outinen.

Olin unessa seuraamasssa videon kuvauksia, ja ohjaajana toimi Spede Pasanen. Uni loppui lehdistötilaisuuteen, jossa sitten kysyin Spedeltä oliko tämä työtehtävä sen arvoinen, että kannatti nousta haudasta.

ZetZet kirjoitti:Uni loppui lehdistötilaisuuteen, jossa sitten kysyin Spedeltä oliko tämä työtehtävä sen arvoinen, että kannatti nousta haudasta.

No kannattiko?

Meren tytär on muuten oikeasti Filha do mar, jos jotakuta kiinnostaa.

Herätyskello katkaisi tilanteen sopivasti ennen Pasas-vainajan vastausta.

ZetZet kirjoitti:Herätyskello katkaisi tilanteen sopivasti ennen Pasas-vainajan vastausta.

Voi ei Toivottavasti joskus tulee vielä jatko-osa.

Oli menossa Ylen uutiset. Naisankkuri kertoi puffissaan, josta kesken uutisen lukemisen siirrytään lehdistötilaisuuteen, suurin piirtein näin: "(En muista mikä)ministeri Jan-Erik Enestam on ilmoittanut eroavansa tehtävistään. Häntä on kritisoitu voimakkaasti siitä, ettei hän ole saanut pistettyä lakiesitystä samaa sukupuolta olevien adoptiosta (tai vastaavasta, kirj.huom.) eteenpäin eduskunnalle päätettäväksi. Vastoin yleistä luuloa kritiikki ei kohdistukaan tähän lakiehdotukseen, vaan nimenomaan Enestamin jahkailuun." Sitten Enestam pääsee ääneen, joka sanoo suurin piirtein samat asiat omissa kommenteissaan. Sitten siinä lopussa Enestam aloittaa joko suomeksi tai englanniksi (en ole varma, jos se sanoi sen suomeksi, se tekstitettiin jostain syystä englanniksi tai päinvastoin): "Olen todella...", sitten tulee ajatuskatko, kun Enestam kysyy venäjäksi avustajaltaan jotain tyyliin, että miten nyt ilmaistiinkaan katumusta tai jotain hyvin samansuuntaista oikeaoppisesti ja avustaja vastaa yhdellä sanalla: iguaani. Tämän johdosta Enestam sitten päättääkin lehdistötilaisuuden sanoihin: "Olen todella iguaani, että lakiesitys on jäänyt pöydälleni pölyttymään, enkä ole lähettänyt sitä eteenpäin eduskunnan käsiteltäväksi." Sitten lehdistötilaisuus päättyy, eikä kukaan ihmettele iguaani-sanan käyttöä ihan kuin se olisi kuulunut. Minä itse kyllä repesin heti herättyäni tästä unesta.

Näin painajaista, johon liittyi jokin maanalainen räjähdysherkkä tehdas, ilmeisesti lähestyvä maailmanloppu tai jokin sen kaltainen (tai sitten sen tehtaan räjähdysuhka), kolme pirullista demonivauvaa ja Kuppilan Margot

Demonivauvat ja minä, lyömätön ryhmä.

Näin raskausunta, joka ei ollut painajainen. Olen siis nähnyt painajaisia raskaudesta ja vauvoista jo lapsena. Nyt näin unta, missä halusin lapsen mieheni kanssa ja jännitin, olenko raskaana vai en. Se oli hirveän jännää ja kivaa. Tiedän, olen tullut hulluksi ja sairastunut vavvakuumeeseen.

Minäkin näin jotain vavvaunta, mutta siinä vauva ei ollutkaan tällä kertaa minun vaan Kuppilan Naali ainakin imetti sitä, joten se taisi olla sen
Naali taisi tässä päivänä eräänä puhua jotakin imettämisestä, mikä tietysti innoitti minut näkemään tällaisen unen.

Näin unta söpöistä koiranpennuista; ei kai vain tarkoita vauvaunta?

En löytänyt Alkoa, ja herätessäni olin sen vuoksi hattuuntunut. Orastavaa alkoholismia ? Ei!

Kesä oli mennyt ja oli vuoden eka koulupäivä. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mikä opinahjo oli kyseessä, mutta Porissa oltiin. LUokan jengi oli tuttua ja meno letkeetä, mikä tarkoitti sitä, ettei kyseessä ollut suinkaan eka vuosi kyseisessä opinahjossa. Siinä sitten eka päivä meni ja sitten joku sai idean, että jos mentäis koulun alun kunniaksi kallioille pitämään hauskaa porukalla eli siis ryyppäämään. No, minä ajattelin, etten viitsi, kun en ollut aamulla ajatellut niin ja siten syönyt paljon vähemmän.

Sitten koulupäivä päättyi ja tää koulu, jota en unessa ulkopuolelta edes nähnyt, oli Porin ydinkeskustasta (lasken ydinkeskustan loppuvan Itsenäisyydenkatuun) muutaman korttelin päässä Rauman suuntaan. Nämä paljon puhutut kalliot olivat samalla kadulla, mutta kadun toisella puolella.No, en ollut näemmä ainut, joka ei voinut jäädä ottamaan, sillä myöskään Anna_M jätti juhlimiset väliin, koska hänellä oli kiire ja hän pyyhälsikin pyörällä ohi. No, menin bussipysäkille, joka oli suoraan kallioiden edessä, mutta siinä oli pari bussia, joista kumpikaan ei ilmeisesti ollut menossa kotiin päin (tosin linja 49 oli mulle ihan uusi linja ja ajattelin, että se saattaisi mennäkin (kodin läheltä menee mm. linjoja 39-44)). No, sitten katsahdin kallioille ja luokkakavereita oli jo hyvin kerääntynyt niille ja sitten minä päätin, että ei hitto, kyllä mäkin sitten. Tähän auttoi mieleen tulleet muistot edellisestä kerrasta, jolloin kaikin puolin mukava kalliolla istuskelu oli johtanut kaikin puolin mukavaan baari-iltaan kaikin puolin mukavassa seurassa.

Tämä tietty tarkoitti sitä, että piti tehdä ensin ostoksia: Alkosta Kossua, viimeistään Sokokselta sitten kokista, kertakäyttömukeja ja pillejä, ja myöskin Heseen piti mennä syömään parit juustohampparit, että jaksaa myöhään iltaan asti. No, minä sain sitten jostain pyörän alleni ja ekana menin pyörää taluttaen pieneen kauppakäytävään (jota ei oikeasti ole), jossa suoraan sisäänkäyntiä vastapäätä oli Ärrä, mut se ei kiinnostanut, vaan tiesin peremmällä käytävällä olevan Valintatalon. No, menin Valtsun eteen, olin pistämässä pyörää lukkoon, kun siihen tuli pari pikkuskidiä vittuilemaan ja arvelin, että jos menen Valintataloon, niin nää vandalisoi tavalla tai toisella mun pyörän, mutta minä tunsin silti todellista tarvetta mennä Valtsuun. No, sitten katsahdin kaupan oveen ja huomasin, että Valtsu onkin lopetettu ja sieltä en saisikaan tarvitsemiani tuotteita.

Menin sitten ulos ja ihmettelin, miksen ollut käynyt ohi mennessäni Be-Popista (joka mielestäni on ydinkeskustan viimeisellä korttelilla), mutta sitten näin sen edessäni, mikä selitti sen, miksen ollut siellä käynyt. No, yritin tiirailla suoraan ylös, olisiko kauppakeskuksessa Alkoa, joskin olin aika varma, ettei ole, eikä sitä ollutkaan. No, käännyin sitten mennäkseni yksisuuntaiselle Isolinnankadulle, jossa oikeastikin on se Alko. No, ihmettelin sitten, kun "Alko-konttorista" kuului jotain möykkää ja päästyäni kadunkulmaan huomasin pitkän letkan autoja pysäköitynä siihen kadun reunaan Alkon puolella ja jalkakäytävällä iso määrä vanhoja ihmisiä. Sitten kuulin, kuinka ämyreistä kuuluu jotain äärikristittyjen saarnaamista ja melkein menin heittämään läppää tyyliin "Hail Satan!" tai vastaavaa, mutta en jaksanut. No, olin vähän epävarma Alkon sijainnista ja menin kadun toiselle puolelle pyörälläin pyöräilemään väärään suuntaan ja tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tuo katu oli selvästi leveämpi kuin oikeasti. Pyöräilin korttelin tai parin verran ja vasemmalla puolella sellainen todella iso kivipäällystetty aukio ja kaukana vasemmalla oli jonkinmoinen linna. Kadulla ja aukiolla riitti reilusti väkeä ja silloin tajusin olevan vappu (huomaa ekassa kappaleessa mainittu vuoden eka koulupäivä). No, Alko oli vielä löytymättä, mutta ennen kuin löysin sen, heräsin.

Niin ja sitten hatutti herättyäni, kun en päässytkään viettämään iltaa tuttujen kanssa sinne kallioille ja baariin pitämään hauskaa.

Näin männä yönä erittäin Kuppila-aiheista unta. Nimimerkit +Viisut+ ja TOTUUDENPUHUJA oli valittu Kuppilan ainoiksi modeiksi, ja tämän myötä Kuppilaan oli tullut aivan uusi ohjesääntö koskien viestien kirjoittamista. Viestit nimittäin saivat sisältää ainoastaan plusmerkkejä ja/tai pystyviivoja. Unessa yritin kommentoida Israelin viisua, mutta minut bannattiin, koska joukkoon pompsahti yksi kirjain. Eikä yhtään auttanut selittää, että kirjain oli sentään isoa fonttia.

+++ |||||
|||| +

Matkustin lentokoneella mennäkseni Washinghton D.C.:n kautta Seattleen, josta oli sitten tarkoitus lähteä vielä jotain muuta kautta erääseen pikkukaupunkiin. Matka Suomesta(?) Washington D.C:hen kesti kahdeksan ja puoli tuntia. No, lentokoneessa oltiin jonkin aikaa ja ainakin yksi tuttu siellä oli. Siellä sitten isommalla porukalla pohdittiin, että mikä olikaan se lentokenttä, jossa meidän kone pysähtyy. No, lopulta laskeuduttiin ja alue ei todellakaan muistuttanut lentokenttää lähellekään; sellainen leirikeskus tyyliin Perjantai 13. päivä. Toisin sanoen metsän reunalla oli pari sellaista vähän ränsistyneen näköistä puumökkiä. Se pihakin niin pieni, ettei siihen konetta oikeasti saisi. Tässä pihassa oli sitten koneenvaihto, mutta seuraava kone ei ollut vielä tullut, joten minä ja noin viisi muuta jäätiin odottelemaan toista konetta. Minä sitten rupesin etsimään matkalippujani ja löysinkin ne kiinnitettynä paksuun reppuuni. NIistä selvisi, että minun pitäisi olla Seattlessa reilun tunnin päästä, mutta mietin, olisiko mahdollista päästä Washington D.C:stä Seattleen vain reilussa tunnissa, vaikka kone olisikin jo siellä, kun olen pikkupoikana matkustanut koneella vissiin kerran Turusta tai Porista Helsinkiin, ja siihenkin meni kait puoli tuntia tai jotain.

Siinä odotellessamme sitten saimme kuunnella odotusmusiikkina ABBAa joistain kajareista (siellä ei ollut ketään muuta kuin me odottajat). Ehti tulla varmaan kuusi kappaletta, ennen kuin yksi sai tarpeekseen ja alkoi repiä mökin seinällä kulkevaa johtoa. No, minä olisin voinut tietenkin kuunnella vaikka kuinka kauan, mutta koska tämä yksi ei halunnut, niin sanoin, että olisi kai helpompi ottaa vain johto pois pistokerasiasta, joka sekin oli siinä ulkoseinällä.

No, siinä leirikeskuksen vieressä kulki joki ja joki oli vallitettu isoilla kivilla niin, että vaikka vedenpinta kohoaisi pari metriä, niin se ei pääsisi maahan. No, sen kivivallin ja joen välissä oli vielä sellainen puolen metrin levyinen kivetys ja kaukana vasemmalla näin kaksi siltaa (joiden niidenkin välimatka oli ainakin puoli kilometriä). No, koska jatkokoneen konetta saisi odottaa vielä, niin lähdin sitä kivetystä pitkin kävelemään kohti siltoja tarkoituksena vähän kartoittaa lähialuetta. Ennen lähtöä annoin yhdelle odottelijalle kännykkäni siltä varalta, että putoaisin veteen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä käveltyäni puolesta kilometristä kilometriin, käännyin vasemmalle johonkin kadulle poispäin joesta. No, ympäröivät korkeat talot eivät tehneet niin vaikutusta vielä, eikä sitten vielä kääntyessäni oikealle. Noista taloista kyllä aisti niiden vanhuuden, jos ei ihan historiallisuutta sentään. No, kuljin muutaman korttelin, kunnes käännyin taas oikealle ja korttelin päästä minua odottikin todellinen yllätys: sellainen iso aukea, jota reunustivat joka puolelta ainakin 1700-luvulta peräisin olevat rakennuksen ja aukean keskellä oli Riemukaari; olin Pariisin keskustassa.

Minä olin todella hämmentynyt kaikesta siitä historiallisuudesta, mikä huokui sillä aukiolla olemisesta, mutta sitten tajusin, että minun oli mentävä takaisin, jotta ehtisin jatkokoneelle. No, pari korttelia kuljin aukion reunustaa, kunnes taas menin oikealle. En kuitenkaan päässyt joen viereen, vaan Pariisin pikkukaduille, jotka oliva tietenkin ranskankielisiä. Yritin päästä edelleen joelle, joten käännyin kadulta toiselle ja yhtäkkiä huomasin olevani suomalaisella kadulla, jossa oli suomenkieliset liikkeet . Minä en yhtään tykännyt olla Suomessa, vaan palasin samaa tietä takaisin, kunnes pääsin taas Pariisiin. Lopulta uni päättyi sihen, että edelleen jokea etsiessäni eksyin auki olevaan pelikauppaan.

Näinpäs sitten unen, joka olisi saanut jäädä kokonaan näkemättä. Ehkä kerran parissa vuodessa tulee eteen sellainen uni, jota minä en olisi halunnut nähdä. Tämän loppu vetää vertoja jopa Salkkarien kauden lopulle.

Oli jonkinasteinen tarina-, käsikirjoitus- tai muu vastaaavanlainen kurssi päätellen siitä, että jossain vaiheessa jouduttiin kirjoittamaan jokin tarina (paperille). Muistan tämän siitä, että meinasin kirjoittaa "Kari Taalasmaa" heti alkuun, vaikka piti kirjoittaa "Kasitie" tai jotain muuta, joka alkaa sanalla "kasi". Oppilaita kurssilla oli ala-asteikäisistä nelikymppisiin, joten ikäskaala oli huikea ja kyseessä ei ollut kurssin ensimmäinen tunti päätellen siitä, että luokassa oli oma merkitty paikkansa myös BB-Harrille; hän ei kuitenkaan ollut nyt paikalla.

No, tämä ilta-aikaan ollut tunti meni sitten omalla painollaan, kunnes sitten loppui ja kurssilaiset sitten lähtivät omille teilleen. Ulkona oli pimeää ja nyt jäätiin seuraamaan muutamaa kurssilaista minun ollessa ns. ulkopuolinen tarkkailija. Nämä kävelivät tässä kotikadullani ja sen lähiympäristössä pohjoisen suuntaan, kun yhtäkkiä etelästä päin kuului VALTAISA räjähdys ja he kääntyivät katsomaan ja näkivät valtavan keltaoranssin ison sienipilven kaukana Rauman (so. myös Olkiluodon) suunnalla ja pian tuota räjähdystä seurasi ainakin kaksi muuta yhtä kovaa räjähdystä. Nämä kurssilaiset katselivat kauhuissaan tuota näkyä ehkä kymmenen sekunnin ajan, kunnes siirryttiin mun kämppään, jonka ikkuna oli unessa etelään päin, vaikka oikeasti onkin länteen päin. Kämpässä minäkin katselin tuota räjähdystä ja ensimmäinen ajatus minulla oli, että jokohan telkkarista puhutaan asiasta, mutta ennen kuin sain pistettyä telkkarin auki, heräsin ihan aidosti kauhistuneena tästä unesta.

Viime yönä näin melko paljon kaikkia unia, mutta päällimmäiseksi jäi uni Barack Obaman tapaamisesta. Kauheen mukavia hän jutteli suomeksi.

Nyt kun olen taas alkanut matkustaa töihin bussilla, näen unia lähes pelkästään busseista. Tapahtuu niissä kyllä paljon linja-autoihin liittymätöntäkin, mutta pääasiassa tapahtumapaikat ovat busseja, bussiasemia ja bussipysäkkejä. Aika yleistä on, että etsin asemalta oikeaa bussia.

Outoa, että aina jämähdän unissa joksikin aikaa johonkin tiettyyn teemaan. Onko muilla tällaisia, vai olenko vain minä outo?

Mulla oli ilmeisesti jokin pervoteema viime yönä. Ensiksi harrastin jotain arveluttavaa erään työkaverini kanssa. Toisessa unessa mulla ja rakkauden jumala Aresilla olin varsin kiihkeää. Eikä näitä tarvitse tulkita sen enempää, olen pervo joka katsoo liikaa Xenaa.