Viisukuppila

Tähän mankkakeskusteluun oma panokseni: meillä kotona magnetofonilla tarkoitettiin nimenomaan avokelanauhuria ja sitä kutsuttiin sekä tuolla pitkällä magnetofoni-nimellä että lyhyellä mankka-nimellä. Taidettiinpa sitä myös mankkariksi nimittää. Kun sitten kasettisoittimet ja kasettiradiosoittimet olivat tulleet, kutsuttiin niitä kasettimankoiksi erotuksena alkuperäisiin mankkoihin eli noihin avokelanauhureihin.

Sitä avokelanauhuria minäkin tarkoitin Täällä vain kysyttiin kasettimagnetofonista, joten vastasin siksi (kasetti)nauhuri.

ta1ja kirjoitti:

Mr Kite kirjoitti:..Aikoinaan laitteesta, jossa oli mukana sekä radio että kasettisoitin käytettiin joko nimitystä,termiä mankka tai radiomankka tai joskus myös kasettimankka.

..

[mutu-esitelmöintiä sunnuntan ratoksi] :mummeli:Minä muistaisin, että se meni niin, että tosiaan Magnetofoni=Nauhuri, jolla käytännössä tarkoitettiin kelanauhuria , koska alkupeärisessä nauhurissa oli avokelat. Ja näiden kanssa leikittiin kielistudioissa ainakin 1980-luvulla. Sitten kun kasetitryhdyttiin erottelmaan kasettinauhurit ja kelanauhurit, paitsi että jälkimmäistä termiä ei kyllä paljon käytetty lukuunottamatta jotain tyyliin äänitysalan ammattilaisia. Mielestäni myös puhuttiin puhekielisesti vähintään yhtä paljon kasettimankasta kuin pelkästä mankasta tarkoittaen sitä kasettinauhuria. Ja ehkä sen takia, koska aika pian piti tehdä ero kasettimankan ja radiomankan eli käytännössä kasetti-radiomagnetofonin eli - nauhurin välillä.

Leonardo kirjoitti:Tähän mankkakeskusteluun oma panokseni: meillä kotona magnetofonilla tarkoitettiin nimenomaan avokelanauhuria ja sitä kutsuttiin sekä tuolla pitkällä magnetofoni-nimellä että lyhyellä mankka-nimellä. Taidettiinpa sitä myös mankkariksi nimittää. Kun sitten kasettisoittimet ja kasettiradiosoittimet olivat tulleet, kutsuttiin niitä kasettimankoiksi erotuksena alkuperäisiin mankkoihin eli noihin avokelanauhureihin.

Avokelanauhurit ovat minulle melko tuntematon asia. Meillä kotona ei koskaan ollut avokelanauhuria, ja lähipiirini perheissä ei sellaisia myöskään juuri ollut - siis 1970-luvulla. Jota tässä lähinnä muistelen ja tarkoitan. Avokelanauhureista en termistön(kään) osalta pysty sanomaan juuri mitään.

Meillä kotona (kuten paljolti myös lähiasuinpiirini perheissä, talouksissa) oli yleisesti joko radioita (vanhoja putkiradioita ja sitten 1970-luvun aikana yhä enemmän pienempiä, kannettavia ns. matkaradioita) - ja/tai sitten radion ja kasettisoittimen yhdistelmiä (siis radionauhureita, kasettiradioita). Oli myös sellaisia laitteita, joilla pystyi soittamaan c-kasetteja, mutta joissa ei ollut radiota. Tällaiset laitteet olivat kylläkin muistaakseni paljon harvinaisempia kuin nuo radion ja kasettisoittimen yhdistelmät (radionauhurit, kasettiradiot). - ja/tai sitten oli levysoittimia.

1970-luvulla olivat käsitykseni mukaan varsin yleisiä myös sellaiset laitteet, joissa oli samassa laitteessa mukana sekä radio ja kasettisoitin ja levysoitin, ja johon voi liittää erilliset kaiuttimet. Tällaiset laitteet olivat minusta nimenomaan 70-lukulainen laite / ilmiö. Ne olivat sen ajan stereolaitteet. Niitä näkee vielä silloin tällöin esimerkiksi kirpputoreilla myytävinä. ..............Varsinaiset stereolaitteet - jossa siis oli erillinen virinvahvistin, kasettidekki, levysoitin - alkoivat käsittääkseni, muistaakseni yleistyä vasta 1980-luvun aikana.

Mitä tuohon eri laitteiden nimistöihin, termeihin tulee niin saattaa olla ja todennäköisesti on niin, että se enemmän tai vähemmän vaihteli aluekohtaisesti / paikallisesti mitä nimiä, termejä kustakin laitteesta puhekielessä käytettiin.

Siellä päin, jossa asuin 1970-luvulla niin radionauhurista, kasettiradiosta käytettiin yleisesti puhekielessä termiä mankka tai radiomankka, jonkin verran harvinaisempi oli kasettimankka.

Tämä kommenttini, kirjoitukseni perustuu omiin kokemuksiini ja elämänpiiriini. - Eri asia sitten on, mitä (mahdolliset) erilaiset tutkimukset sanovat näistä asioista, toisin sanoen: mitkä termit noista laitteista ovat olleet yleisimmin käytössä, ja miten suuria lukumäärältään eri laitteet ovat olleet kotitalouksissa Suomessa vaikkapa 1970-luvulla tai muina vuosikymmeninä eli miten paljon niitä on hankittu talouksiin.

..

..

Iso-Britannian vai Ison-Britannian?
Uusi-Seelantiin vai Uuteen-Seelantiin?
Papua-Uusi-Guineassa vai Papua-Uudessa-Guineassa?

Jälkimmäinen kaikissa. Jos etuliite olisi ilmansuunta tms, se ei taipuisi.

Kiitos

Lukemassani kirjassa osuu tuon tuosta silmään sana "tekke" (joka siis tarkoittaa dervissiluostaria). Sitä taivutetaan kirjassa ihan omituisesti: tekketä (partitiivi) ja tekkehen (illatiivi). Oman kielitajuni mukaan nuo taipuisivat "tekkeä" ja "tekkeen". Vaikka se lausuttaisiin [tekkee], tekkehen on silti vääränlainen illatiivin muoto, koska -hVn -muotoa käytetään vain yksitavuisissa kahteen vokaaliin loppuvissa sanoissa, kuten maa, kuu, suu, yö, työ jne. Tuolloin oikeampi ääntämykseen sopiva muoto olisi ymmärtääkseni "tekke(e)seen". Jos sanan ääntämys on erilainen kuin oikeinkirjoitus, kumpaa taivutusta tulisi käyttää - sitä, joka olisi kieliopillisesti oikein vai sitä, joka olisi äänneopillisesti oikein?

Joskus parhaalla kaverillani menee sormi suuhun taivutuksien yms. kanssa (siis hänen äidinkielensä on suomi)... Niinkuin mullekin aika usein...
Vähän outoa...(?)

^Ei se ole suinkaan outoa. Suomen kielen taivutukset ovat paikoin hankalia ja eiköhän itse kullakin tule ajoittain pieniä ongelmia joidenkin sanojen taivutusten kanssa. Itselleni ainakin tulee

Tonin kysymykseen vastaisin, että tulisi taivuttaa kieliopillisesti oikein, mutta en tiedä miten se oikeasti kuuluisi tehdä Mutta siitä tulikin mieleen sellainen, että aika monet lyhenteet ilmeisesti taivutetaan erilailla puhekielessä kuin kirjoitettuna. Käännöksissä esille tullut esim. sellainen, että järjestön ICOMOS taivutan puheessa "ICOMOKSEN" mutta kirjoitettuna sen täytyy olla "ICOMOS:n". Tosi kiinnostavaa

Green-Beece kirjoitti:Vähän outoa...(?)

Yhtään harvinaisempi muoto (vrt. potentiaali), niin kyllä sen tuottamisessa on äidinkielisilläkin vaikeuksia. Tai jos tulee vastaan outo sana, josta ei tiedä, mihin taivutustyyppiin se kuuluu.

Aancon kirjoitti:Mutta siitä tulikin mieleen sellainen, että aika monet lyhenteet ilmeisesti taivutetaan erilailla puhekielessä kuin kirjoitettuna. Käännöksissä esille tullut esim. sellainen, että järjestön ICOMOS taivutan puheessa "ICOMOKSEN" mutta kirjoitettuna sen täytyy olla "ICOMOS:n". Tosi kiinnostavaa

Se voi johtua siitä, että puhuessasi analysoit sen sanaksi "ikomos" (taipuu kuten Joonas) ja kirjoittaessasi analysoit sen lyhenteeksi "I-C-O-M-O-S" (taipuu kuten Lesvos) jolloin luonnollisesti taivutat niitä eri tavoin.

Häitä järjestetään kesäisin lähes joka päivä. Mutta mikä on hää ? Samanlaisia sanoja ovat mm. aivo, kasvo ja housu.

Tämä saattaa avata tai sitten ei: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... _4_490.pdf

Toni kirjoitti:Tämä saattaa avata tai sitten ei: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... _4_490.pdf

Kamalan vaikeaa tekstiä.

Cool And Bored kirjoitti:Häitä järjestetään kesäisin lähes joka päivä. Mutta mikä on hää ? Samanlaisia sanoja ovat mm. aivo, kasvo ja housu.

Suosittelen tutustumaan johonkin kattavaan suomen etymologiseen sanakirjaan Mulla on yks hyvä, mutta en muista kuka sen on laatinut. Kerron sitte ku palaan Espooseen

Miksi pyörätuoli on parempi sana kuin rullatuoli? Ymmärrän, että ensimmäinen kuvaa esinettä huomattavasti paremmin, mutta olen myös ollut ymmärtävinäni, että jälkimmäisen käytöstä ihan loukkaannutaan, mikä tuntuu näin asiasta tietämättömästä hieman hassulta.

Oiskohan siksi, ettei siinä ole rullia? Mutta luultavasti syy, miksi siitä loukkaannutaan, on se, että kaikkeen vammaisuuteen liittyvään suhtaudutaan herkkähipiäisesti, miksi kaikesta pitää käyttää mahdollisimman "oikeaa" ja poliittisesti korrektia termiä kaikissa tilanteissa. Monissa muissa asioissahan on ainakin lähestulkoon neutraalia käyttää virallista ja puhekielisempää termiä rinnakkain.

^ Viisaita sanoja, neitiseni.

Sydänmellinen on saanut kilpailijan yllättävältä taholta! Tämän aamun bongaus oli mahdonlista.

Toni kirjoitti:Sydänmellinen on saanut kilpailijan yllättävältä taholta! Tämän aamun bongaus oli mahdonlista.

Järkyttävää...

Toni kirjoitti:Sydänmellinen on saanut kilpailijan yllättävältä taholta! Tämän aamun bongaus oli mahdonlista.

Assimilaation kumoaminen.

Mä huomasin ihan vähän aikaa sitten, että jenkeissä jotkut puhuu tosi söpösti. Esim. i'm crying sit sanoo sen i'm cryink. Tai winnink Ekaksi mua ärsytti tollanen aksentti, mutta se on niin söpöä se k-pääte sanan lopussa.

^Mun kokemukseni mukaan noin puhuvat englantia lähinnä slaavit: venäläiset, tshekkiläiset, puolalaiset ym. Ehkä olet törmännyt slaavilaistaustaisiin jenkkeihin?

Jep, eikös tuo ole vallan (harmillisen) yleinen ääntämistapa itäisessä Euroopassa? Itäeurooppalaisia viisuartisteja kuunnellessa on tullut tuo puhetapa kyllä tutuksi.

Myös jossain brittiaksenteissa k (tai mikä lie) ääntyy.

Tsekatkaa esim. Robbie Williamsin tuotantoa.

Joo, ja jo lapsena kiinnitin siihen huomiota piirrettysarja Dexter's laboratoryn päähenkilön puheessa. En ole oikein varma, onko sen siinä tarkoitus merkitä sitä, että puhuja on lapsi tai sitten vain jotenkin outo, koska muun perheen puheessa sitä ei muistaakseni esiintynyt.

Ja Viiden juttu -sarjassa Lacey Chabert puhuu noin.

Tosi moni lapsi puhuu k päätteellä. Hillsissä aika moni pissis kanssa sanoo lonk relationship.

Onkohan kreisibailaaja uusi salarakas?

Vesa Mäkisen mielestä se ainakin näyttää olevan käyttökelpoinen sana uutiskielessä. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/hare- ... 25093.html