Viisukuppila

Kääk!!! Mä oon unohtanu (taas) koko kutsunnat! Toivottavasti ne ei oo jo ollu!

Niin, voi tulla pollarit hakee..

Huomenna se sit alkaa..se sivari siis ajatukset on vähän sekalaisia sen suhteen ja kyyneleitä on vuodatettu enemmän kun tarpeeks, mutta loppujen lopuks ihan innolla olen menossa. Kunhan sujuis vaan hyvin..

Kyllä se JeSSSe siitä sitten käynnistyy!!!
Laulet vaan viisuja koko ajan!

ONNEA!!

Hyvin se menee Jesse! Etkä kuule huomaakaan kun kuukausi Lapinjärvellä on takana.

todellakin laulan viisuja! Ja kudon kiitoksia tuesta!

Tsemppiä Jessselle sivarikoitokseen

Tsemppiä JeSSe

Pian se kuukausi on mennyt, et huomaakaan, kun oot tullut takasin. Täällä sut ottaa avosylin vastaan TaViKe kun palaat .

Tsemppiä JeSSSe.

Muista, että olet hyvä, hyvä, hyvä, hyvä!

JeSSSe, kyllä sä jaksat, hengessä mukana

Voi JeSSSe! Voimahali Muista mitä puhuttiin, pärjäät varmasti hyvin! Veikkaan ettei ne meinaa sua päästää pois kun pari päivää olet siellä ollut...

JeSSSelle .

oih, kiitos vielä kovasti kaikille! Kyllähän minä siellä pärjään..noi itkut on varmaan johtunu vaan siitä, että puran jännitystä itkemisellä..ja sekin varmasti vaikuttaa, kun uus elämänvaihe alkaa, mutta jo on aikakin!

JeSSSe, nauravasilmäinen poika pärjää varmasti! Ei sulla oo hätäpäivääkään. Jos sinä ett pärjää niin ei sitten kukaan.

Muistan kuin eilispäivän sen elokuun ensimmäisen vuonna 1990 kun läksin inttiin ja lähtiessä halasin isää ja äitiä... Itku pääsi, sillä tiesin, että jokin elämänvaihe päättyi ja uusi alkoi: aikuisuus. Onnea matkaan Jessica

Papageno71 kirjoitti:Muistan kuin eilispäivän sen elokuun ensimmäisen vuonna 1990 kun läksin inttiin ja lähtiessä halasin isää ja äitiä... Itku pääsi, sillä tiesin, että jokin elämänvaihe päättyi ja uusi alkoi: aikuisuus. Onnea matkaan Jessica

siihen asti mullakin hyvin meni, ilman poruja, kunnes äitille sanoin moikat ja se alko itkemään. Vaikkei tää nyt ole läheskään niin "rankka paikka" kuin inttiin lähtö, niin silti tuo uuden elämänvaiheen alkaminen laittaa pään pyörälle.

Ja JeSSSe pistää hieroen siellä kaikkia samalla tavalla kuin leireellä niin ne on sulaa vahaa heti ekana päivänä!!

gentedimare kirjoitti:Ja JeSSSe pistää hieroen siellä kaikkia samalla tavalla kuin leireellä niin ne on sulaa vahaa heti ekana päivänä!!

iliman muuta

JeSSSe kirjoitti:

Papageno71 kirjoitti:Muistan kuin eilispäivän sen elokuun ensimmäisen vuonna 1990 kun läksin inttiin ja lähtiessä halasin isää ja äitiä... Itku pääsi, sillä tiesin, että jokin elämänvaihe päättyi ja uusi alkoi: aikuisuus. Onnea matkaan Jessica

siihen asti mullakin hyvin meni, ilman poruja, kunnes äitille sanoin moikat ja se alko itkemään. Vaikkei tää nyt ole läheskään niin "rankka paikka" kuin inttiin lähtö, niin silti tuo uuden elämänvaiheen alkaminen laittaa pään pyörälle.

Nää on niitä juttuja, jotka elämässä kokee vain kerran

Jesse kyllä sie pärjäät, sie olet jo iso poika. Me kaikki jäämme kaipaamaan sinnuu. Mutta äkkii se aika menee, usko pois. Tsemppii sulle.

Iskän poika lähtee maailmalle!

Kaikkea hyvää sivariin. Hyvin se tulee menemään. Usko pois!

Keväällä mennnään sitten ATEENAAN!!!!

Heh, sattuipa meillä JeSSSen kanssa aika hassusti. Mä nimittäin olin siinä erässä, joilla koulutus loppu tänä perjantaina. Piti viikonloppuvapaina pistää viestiä koulutuksen etenemisestä, mutta oli vaan siinä parin päivän aikana niin kova kiirus, ettei millään kerinny. Ja nyt sopivasti koulutuksen jälkeen oon ollu pikkasen kipeenä, enkä sen takia jaksanu kauheesti kirjotella. Nyt onkin sit viikko lomaa, jonka jälkeen alkaa työt paikallisessa vastaanottokeskuksessa. Työn alkamista kohtaan on ihan älyttömän ristiriitaset tunteet. Toisaalta olen odotan innolla uusia kokemuksia, mutta samalla jännittää aika runsaasti. Jo pelkästään sen takia, etten ennen tätä oo varsinaisesti ollu edes töissä. Kyllä se siitä varmasti hyvin lähtee menemään.

JeSSSe ei varmaan tätä viestiä nää ennen lähtöä, koska taitaapi olla aikainen lähtö Lapinjärven suuntaan. Mä jouduin heräämään puoli kuuden maissa, joten yöunet jäivät vähän reiluun tuntiin. Kävi sit kaikenlisäki niinkin, että juna oli just sen verran myöhässä Helsingissä, etten ehtinyt raahautua linja-autoasemalle ajoissa, vaan myöhästyin huikeat neljä minuuttia. Tunnilla myöhästyminen ei onneksi kovinkaan paljoa haitannut, sillä ehdin kuitenkin viimeiseen alkuinfoon ja mukaan muuhun päivän ohjelmaan.

Ensimmäisinä päivinä olo oli hyvinkin epävarma ja outo. Koulutuskeskuksen alue on onneksi sen verran pieni, etten edes mä pystynyt eksymään sinne. Porukka oli ainakin meidän erässä, niin laidasta laitaan, että kaikki stereotypiat katosivat välittömästi mielestä. Olin ottanut jo etukäteen sellaisen asenteen, etten ala kenenkään kanssa sen syvemmin tutustumaan, ja eniten tulikin juteltua ja hengattua omien kämppäkavereiden kanssa, vaikka kaikki kolme oltiinkin täysin eri puista veistetty. Toinen niistä oli itse asiassa koulutuksen jälkeen menossa vankilaankin, mutta eipä siitä sen enemäpää.

Mun päivärytmi muodostu aika nopeasti sellaseksi, että päivän luentojen jälkeen neljän maissa menin päiväunille, jotka kestivät lähestulkoon aina iltapalaan eli seitsemään asti. Tällä tavalla päivät menivät nopeasti, eikä kaksi viimeistä viikkoakaan tuntunut enää kovin pitkiltä. Iltapalan jälkeen yritin yleensä päästä käymään koneella ja sen jälkeen loppuilta kului yleensä television äärellä. Vapaa-aikana ei kovin paljon tekemistä ole, joten senkin takia päätin kuluttaa runsaasti aikaa nukkumalla. Sängyt olivat aivan kamalat, joten varsinkin yöllä nukkuminen oli joskus hyvin hankalaa.

Luennot olivat useimmiten suhteellisen kiinnostavia, eikä onneksi mitään koulutyylistä pänttäämistä. Eikä sitä edes kovin pahalla silmällä katsottu, jos joku sattui jollain luennolla vähän nukkumaan. Kuorsaamisesta eivät luennoitsijat kuitenkaan yleensä pitäneet. Meillä luentojen aiheina oli mm. siviilipalvelukseen liittyviä asioita, aseistakieltäytymisen historiaa, rasmisi ja ennakkoluulot, väestönsuojelu sekä maailmankaikkeus. Yksi kolmetuntinen oli myös atk:ta, ensiapua ja liikuntaa. Ensimmäisenä päivänä saa tosin valita haluaako atk- tai ensiapuryhmään, joilla toisen viikon aamutunnit koostuivat pelkästään valitsemasta aineesta. Mä päätin valita sen "tavallisen" ryhmän, jolla oli vaan ne yhdet kolmet tunnit kumpaakin. Viimesen viikon tiistaina oli "iltaopetus", jonka suorittaminen korvasti neljännen viikon hl- ja kl-päivien jälkeisen perjantain. Silloin käveltiin keskuksen vieressä sijaitsevan Lapinjärven ympäri. Matkaa oli yhteensä reilut 12 kilometriä ja aikaa kului reilut kaksi tuntia.

Kokonaisuudessaan koulutus meni ihan kohtalaisen mukavasti. Ensimmäisellä viikolla vaikein asia siellä olemisessa oli se, että joutui olemaan niin pitkään erossa Veerasta. En ollut siitä ihanuudesta ennen ollu erossa näin pitkään yhteen putkeen. Oli ihan itkussa pitelemistä, kun kattelin kännykästä kuvia ja videoita siitä ikävissäni. Onneksi työpaikka on sen verran lähellä kotia, etten enää joudu olemaan yhtä pitkiä aikoja erossa siitä.

Onnea ja tsemppiä JeSSSelle koulutukseen ja itse palvelukseenkin. Kannattaa ottaa sellanen positiivinen ajattelutapa siellä olemiseen ja varsinkin jäljellä olevaan aikaan. "Tänään on jo tiistai eli enää muutama päivä perjantaihin", "Ensimmäinen viikko jo käyty eli enää kaksi jäljellä" ja niin edelleen.

Ehdin lukemaan! Mä olen Kouvolassa kaverilla, joka heittää mut täältä kahdekstoista sit Lapinjärvelle, joten ei ole kovin aikanen lähtö! Suuret kiitokset tuosta tekstistä, harmi ettei samalle jaksolle osuttu. Sulla jakso on nyt onnellisesti takana, tsemppiä työjaksolle. Kyllä sekin varmasti sitten lähtee hyvin käyntiin!

Jees, zemppiä JeSSSe! Hyvin se menee... aiku tää kirjoittaa sinä aikana niiiiiiiiiiiiiin paljon viestejä ettet ikinä saa mua kiinni

No tänään ne kutsunnat sitte oli... Eipä ihan heti tule mieleen tylsempää kaksi ja puolituntista tilaisuutta, jossa olisin ollut.... Kyllä niitä puheita sitten riitti ja riitti ja jokaikinen mahdollinen palvelupaikkakin piti esitellä.. ONNEKSI se ryhmä, jossa mä olin, oli sukunimien mukaan HÄN-LAU, joten mä olin ensimmäinen koko ryhmästä. Suomeksi, pääsin ensimmäisenä lähtemään sieltä. Siviilipalveluksenhan mä sitten ilmottauduin eettisistä syistä, kuten mulle annetussa päätöslappusessa lukee, ja alustavasti laitoin suoritusajaksi syksyn 2007.. Ajattelin nimittäin ensin opiskella tulevassa opiskelupaikassani vuoden pari ja sitten vasta suorittaa sivarin. Joku päiväkoti tai kouluavustajan virka olisi eniten mun mieleen, mutta saas sitten kattoo mihin mä pääsen.

HUOHHHH......

terkkuja lapinjärveltä! Muuten on menny hyvin, mutta TYLSÄÄ on heti kun luennot loppuu..onneks asuu kaveri suht lähellä, nii voi hälyttää hakemaan illaks mut pois.

On muuten hieno asia, että on tällänenkin juttu kun siviilipalvelus. Jos ei armeijalle olisi muuta vaihtoehtoa, niin en tiedä mitä tekisin..ei musta olis sinne lähtijäks, kun jo muutaman yön poissaolo kotoa laittaa mut vollottaan lammikon verran. ( )

ja HALLELUJA! Toi koulutusjakso kestääkin vaan 3 viikkoa, vaikka mä oletin sen kestävän 4 viikkoa. Tai periaatteessa 4 viikkoo se kestääkin, mutta viimeinen viikko pidetään vapaana, mikä on hyvä ratkaisu.

JeSSSe kirjoitti:On muuten hieno asia, että on tällänenkin juttu kun siviilipalvelus. Jos ei armeijalle olisi muuta vaihtoehtoa, niin en tiedä mitä tekisin..ei musta olis sinne lähtijäks, kun jo muutaman yön poissaolo kotoa laittaa mut vollottaan lammikon verran. ( )

Siksi varmaan sanotaankin, että armeija tekee pojasta miehen Monet ovat kertoneet oppineensa arvostamaan siellä monia arkisia asioita ihan eri tavalla. Toisaalta samat asiat voi muutenkinn toki oppia, ellei osaa jo valmiiksi

Kyllä minustakin on ihan hyvä, että sille intille on vaihtoehto, koska fakta on se ettei se paikka sovi kaikille... Esimerkkinä mainittakoon jälleen exäni, joka ahdistui alle viikossa siellä niin paljon että veti alikessua kuonoon ja lähetettiin kotiin...

Jesselle tsemppiä vielä kerran!

Violette kirjoitti: Siksi varmaan sanotaankin, että armeija tekee pojasta miehen

Tai miehestä pojan

Toni Niin, kai sitä sotaa leikkiessä moni taantuu taas lapsen tasolle