Vuonna 2005 Kiovassa Kreikka otti ensimmäisen euroviisuvoittonsa ja kilpailu saatiin historialliseen Ateenaan. Kreikka otti isännöintivastuun suurella riemulla vastaan ja järjestikin ehkä näyttävimmät Eurovision laulukilpailut tähän mennessä. Onneksi talouskriisistä ei silloin vielä ollut tietoakaan ja Kreikka pisti kunnolla euroja palamaan. Kisapaikaksi valittiin Ateenan olympialaisiin 2004 rakennettu Olympic Indoor Arena ja juontajiksi samana vuonna – ja toistamiseen sitten vuonna 2009 – Kreikkaa euroviisuissa edustanut Sakis Rouvas sekä amerikkalaistunut tv-tähti Maria Menounos. Alankomaiden leikkisä pisteidenantaja Paul de Leeuw kutsui pariskuntaa osuvasti Williksi ja Graceksi. Vääräleukana tunnettu De Leeuw häiriköi muutenkin pisteidenantoa antaessaan Sakikselle kännykkänumeronsa suorassa lähetyksessä. Lisäksi hän pitkitti lähetystä luettelemalla kaikki pisteet yhdestä kahteentoista, vaikka pisteidenjakoa oli tästä vuodesta eteenpäin tarkoitus nopeuttaa siten että puhepersoonat lukivat ääneen vain kärkikolmikon pisteet pienempien pisteiden näkyessä ruudulla. Juontajapari intoutui semifinaalissa myös laulamaan ja he esittivät duettona Katrina & the Waves yhtyeen voittoisa euroviisun ”Love shine a light”.
Ajankohta: semifinaali 18.5.2006, finaali 20.5.2006
Kilpailupaikka: Olympic Indoor Hall, Ateena, Kreikka
Juontajat: Maria Menounos ja Sakis Rouvas
EBU:n virallinen valvoja: Svante Stockselius
Vuonna 2004 aloitetun järjestelmän mukaisesti kisa pidettiin kaksiosaisena ja kymmenen maata joutui hakemaan finaalipaikkaa torstaina 18.5.2006 järjestetyn semifinaalin kautta. Uutena tulokkaana mukaan tuli Armenia. Yhteensä kisailevia maita oli mukana 37 kappaletta. Kisojen viralliseksi tunnuslauseeksi ilmoitettiin ”Feel the rhythm”/”Tunne rytmi” ja teemaa tuotiin esille matkailumainosmaisissa postikorteissa. Finaalin oheisohjelmana esiintyi voiton Kreikalle tuonut Helena Paparizou, joka lauloi voittokappaleensa ”My number one” lisäksi myös uuden hittinsä ”Mambo!”.
Semifinaalissa kuultiin kahdenkymmenenkolmen maan esitykset, jotka aloitti debyyttinsä tehnyt Armenia edustajanaan 27-vuotias André. Viisi kertaa peräkkäisinä vuosina Armenian parhaaksi mieslaulajaksi valittu André valittiin edustustehtäviin sisäisesti. Hän esitti kilpailukappaleen ”Without your love” niin vakuuttavasti, että Armenia eteni finaaliin semifinaalin sijalta 6. Armenia on myös tämän jälkeen aina päässyt finaaliin Eurovision laulukilpailuissa.
Vahvan alun jälkeen seurasi aimo rypäs heikommin menestyneitä semifinalisteja. Finaalipaikat jäivät haaveeksi Bulgarialta, Slovenialta, Andorralta, Valko-Venäjältä, Albanialta ja Belgialta. Belgian täpärä karsiutuminen oli suurin yllätys, sillä he lähettivät edustajakseen yhden tämän kisan tunnetuimmista laulajista. Eurodanceartisti Kate Ryanin esitys meni kuitenkin hieman yliyrittämisen puolelle ja tarttuva discopoppi ”Je t’adore” sijoittui lopulta semifinaalissa sijalle 12.
Esiintymisnumerolla 8 kuultiin Eurovision laulukilpailujen historian tuhannes kappale ja se tuli Irlannista. Brian Kennedy esitti perinteikkään irlantilaisballadinsa ”Every song is a cry for love” niin väkevästi, että Irlanti eteni viimevuotisen välivuoden sijaan finaaliin. Kyproksen jälkeen esiintyi vuonna 2004 viisuihin vuosien tauon jälkeen palannut Monaco. Tahitilaisrytmejä lainaillut hömppäpop ”La Coco-Dance” ei ollut sievän Séverine Ferrerin esittämänä puhelinäänestäjien makuun, vaan Monaco oli semifinaalin kolmanneksi viimeinen. Kolmella 2000-luvun yrityksellään Monaco ei päässyt kertaakaan finaaliin ja ilmeisesti tästä pahastuneena ei sen koommin ole ottanut enää osaa.
Kilpailun jälkipuoliskon esitykset olivat huomattavasti alkua mieleenpainuvampia ja suurin osa finalisteista löytyikin sieltä. Makedonia pääsi finaaliin täpärimmin perinteisillä diasporaäänillään ja Puola oli ensimmäinen, joka jäi finaalin ulkopuolelle. Puolan edustajana nähtiin Ich Troje –yhtye, joka oli jo vuonna 2003 edustanut Puolaa sijoittuen mukavasti sijalle 7. Tällä kertaa heidän kappaleensa ”Follow my heart” vahvistuksena nähtiin saksalainen eurodanceartisti Real McCoy.
Seuraavina kuultiin kolmen perinteisen finaaliin etenijän esitykset Venäjältä, Turkista ja Ukrainasta. Heidän peräänsä numerolla 16 esiintyi puolestaan maa, joka ei vielä kertaakaan ollut päässyt finaaliin: Suomi. Suomen monsterit olivat herättäneet suurta mielenkiintoa Ateenassa koko kisaviikon ajan ja heti semifinaalin jälkeen levisi villi huhu, että ”Suomen Lordi on voittanut semifinaalin”. Finaalin jälkeen selvisi, että huhu piti paikkansa ja että se oli tapahtunut vieläpä ylivoimaisin luvuin. Merkillistä kyllä Suomi sai saman pistemäärän – 292 pistettä – sekä semifinaalissa että finaalissa.
Alankomaiden tyhjänpäiväisen esityksen jälkeen kuultiin toisenlainen ”euroviisuprotesti” Liettuasta. ”Liettuan Mieskuoro huutajat” LT United julisti viisussaan ironisesti ”We are the winners”, mutta ihan voittoon asti ei tämänkaltainen huumori johtanut. Semifinaalin viidenteen ja finaalin kuudenteen sijaan kuitenkin. Portugali karsiutui yhtä perinteisesti finaalista, kuin Ruotsi puolestaan eteni sinne. Tosin tämä oli tähän mennessä ensimmäinen kerta, kun Ruotsin piti pyrkiä loppukilpailuun semifinaalin kautta. Edellisvuotinen huono sijoitus oli säikäyttänyt euroviisuhullun kansan siinä määrin, että edustajaksi pestattiin vuoden 1991 viisuvoittaja Carola Häggkvist. Carola piti osaltaan Ruotsin kunniakasta viisumainetta yllä, mutta ennen kuin vuosikymmen kääntyi loppupuolelle, olivat ruotsalaiset kokevia vieläkin suurempia nöyryytyksiä.
Semifinaalin kolmen viimeisen esityksen joukossa kuultiin karsiutuneet kappaleet Virosta ja Islannista, sekä hienosti semifinaalin hopeasijalle yltänyt laulu Bosnia-Hertsegovinasta. Bosnia valitsi edustajakseen sisäisesti pitkän linjan yhtyeen Hari Mata Hari, joka sai vähän suolaa haavoihinsa. Heidät oli nimittäin valittu Bosnian edustajiksi jo vuonna 1999 kappaleella ”Starac i more”, mutta silloin selvisi että kappale oli jo levytetty Suomessa Janne Hurmeen toimesta nimellä ”Sydänveri”. Finaalissa semifinaalin kolmonen, Venäjä, vaihtoi sijoituksissa paikkaa Bosnia-Hertsegovinan kanssa. Semifinaalin esitykset päätti runsaasti kritiikkiä herättänyt esitys Islannista. Silvia Night (oik. Ágústa Eva Erlendsdóttir) on provosoiva hahmo, joka sai parodisella esityksellään ”Congratulations” Olympic indoor areenan yleisön buuaamaan.
Finaalin esitykset aloitti Sveitsi, joka oli menestynyt kilpailussa kehnosti koko 2000-luvun. Edellisvuonna kuitenkin virolaisyhtye Vanilla Ninja nosti alppimaan hetkeksi ylös suosta ja he jatkoivat samalla sisäisten valintojen tiellä. Nyt tosin kilpaan lähdettiin hieman vanhanaikaisin aineksin, kun maailmaa syleilevä kappale ”If we all give a little” tilattiin Ralph Siegelin euroviisutehtaasta. Pisteitä yritettiin kalastella kokoamalla esiintyjäsekstetin Six4one jäsenet kuudesta Euroopan maasta. Ehdolla jäseneksi oli myös Suomen Katja Kätkä, joka kuitenkin jättäytyi yhtyeestä jo esikarsintavaiheessa vapaaehtoisesti. Sen sijaan ryhmään kuului ruotsalainen Andreas Lundstedt, bosnialainen Tinka Milinovic, maltalainen Keith Camilleri, portugalilainen Marco Matias, israelilainen Liel sekä sveitsiläinen Claudia D’Addio. Vanhat germaaniset keinot eivät kuitenkaan toimineet ja tämä onkin toistaiseksi viimeinen kerta, kuin Sveitsin edustaja on nähty viisufinaalissa.
Myöskään monien muiden finaalin alkupuolella esiintyneiden suorien finalistien menestys ei tällä kertaa päätä huimannut. Tänä vuonna suoraan finaaliin edenneet Moldova, Israel, Latvia, Norja, Malta ja Tanska joutuivat kaikki seuraavana vuonna hakemaan vauhtia semifinaalista. Heidän välissään kuultiin myös edustuskappaleet suurista rahoittajamaista Espanjasta ja Saksasta, jotka eivät hekään eksyneet kärkikymmenikköön. Espanjan edustaja, takavuosina ison ”Ketsuppi-tanssi”-hitin tehnyt Las Ketchup yhtye oli lopputuloksissa vasta kahdeskymmenesensimmäinen.
Vasta numerolla 10 esiintynyt Venäjän Dima Bilan alkoi kerätä pisteitä. Diman kohtaloksi koitui kuitenkin Suomen hirviöiden jyrän alle jääminen ja se olikin katkeraa kalkkia voitonvarman nuorukaisen nieluun. Dima Bilan sai kuitenkin kaksi vuotta myöhemmin revanssinsa ja voitti viisut Venäjälle. Romania menestyi jälleen erinomaisesti tarttuvalla discohitillään ”Tornerò” sijoittuen neljänneksi. Näin ollen Romania olikin ainoa suora finalisti, joka kiilasi kahdeksan parhaan joukkoon. Loput tulivat semifinaalin kautta, mikä aiheuttikin porua sääntöjä laatineiden tahojen suuntaan. Semifinaalissa esiintymisen katsottiin joidenkin mielestä tuovan etulyöntiasemaa vain yhden esiintymiskerran saaviin finalisteihin nähden.
Poru saattoi olla aiheellistakin, sillä loppupäähän pakkautuneiden semifinalistien joukossa esiintyneistä suorista finalisteista suuret rahoittajamaat Iso-Britannia ja Ranska jäivät hännille ja isäntämaa Kreikkakin oli vasta yhdeksäs. Kroatian rempseä edustaja Severina ylsi sentään suorana finalistina mukavahkolle sijalle 12. Severinan piirileikki ”Moja stikla” on noussut sittemmin erityisesti euroviisufanien suosimaksi klassikoksi.
Nopeatempoisemmaksi uudistettu pisteidenlasku oli Suomen juhlaa. Lordi ja ”Hard rock hallelujah” oli ensimmäinen rock-kappale, joka voitti Eurovision laulukilpailut, ja vieläpä ennätyksellisin pistein. Tosin tuo ennätys rikottiin jo vuonna 2009 Norjan Alexander Rybakin toimesta. Ainoastaan Armenia, Albania ja Monaco jättivät Suomen pisteittä ja kahdeksan maata antoi täydet 12 pistettä. 45 vuotta mukana viisumittelöissä taistellut Suomi sai vihdoin ensimmäisen – ja toistaiseksi ainoan – voittonsa, ja helvetti ei jäätynytkään. Suomessa viisuvoitto aiheutti melkoisen kansanjuhlan 90.000 ihmisen kokoontuessa Senaatintorille. Hirviörokista tuli loppuvuodeksi koko perheen musiikkia ja tuore albumi ”The Arockalypse” myi kolminkertaista platinaa. Lordin musiikki huomioitiin mukavasti myös muualla Euroopassa. ”The Arockalypse” oli Suomen lisäksi ykkönen Ruotsissa ja Kreikassa, sekä kärkikymmenikössä seitsemässä muussa maassa. Seuraavana vuonna Euroopan maat tulivat kokoontumaan Helsinkiin.
Kilpailukappaleet:
Semifinaali:
1. Armenia: André – Without your love (6. sija, 150 pistettä)
2. Bulgaria: Mariana Popova – Let me cry (17. sija, 36 pistettä)
3. Slovenia: Anžej Dežan – Mr. Nobody (16. sija, 49 pistettä)
4. Andorra: Jenny – Sense tu (23. sija, 8 pistettä)
5. Valko-Venäjä: Polina Smolova – Ma (22. sija, 10 pistettä)
6. Albania: Luiz Ejlli – Zjarr e ftohtë (14. sija, 58 pistettä)
7. Belgia: Kate Ryan – Je t’adore (12. sija, 69 pistettä)
8. Irlanti: Brian Kennedy – Every song is a cry for love (9. sija, 79 pistettä)
9. Kypros: Annette Artani – Why angels cry (15. sija, 57 pistettä)
10. Monaco: Séverine Ferrer – La coco-dance (21. sija, 14 pistettä)
11. EJT Makedonia: Elena Risteska – Ninanajna (10 .sija, 76 pistettä)
12. Puola: Ich Troje – Follow my heart (11. sija, 70 pistettä)
13. Venäjä: Dima Bilan – Never let you go (3. sija, 217 pistettä)
14. Turkki: Sibel Tüzün – Süper star (8. sija, 91 pistettä)
15. Ukraina: Tina Karol – Show me your love (7. sija, 146 pistettä)
16. Suomi: Lordi – Hard rock hallelujah (1. sija, 292 pistettä)
17. Alankomaat: Treble – Amambanda (20. sija, 22 pistettä)
18. Liettua: LT United – We are the winners (5. sija, 163 pistettä)
19. Portugali: Nonstop – Coisas de nada (19. sija, 26 pistettä)
20. Ruotsi: Carola – Invincible (4. sija, 214 pistettä)
21. Viro: Sandra – Through my window (18. sija, 28 pistettä)
22. Bosnia-Hertsegovina: Hari Varešanovic – Lejla (2. sija, 214 pistettä)
23. Islanti: Silvia Night – Congratulations (13. sija, 62 pistettä)
Finaali:
1. Sveitsi: six4one – If we all give a little (16. sija, 30 pistettä)
2. Moldova: Arsenium & Natalia Gordienko – Loca (20. sija, 22 pistettä)
3. Israel: Eddie Butler – Ze hazman (23. sija, 4 pistettä)
4. Latvia: Cosmos – I hear your heart (16. sija, 30 pistettä)
5. Norja: Christine Guldbrandsen – Alvedansen (14. sija, 36 pistettä)
6. Espanja: Las Ketchup – Bloody Mary (21. sija, 18 pistettä)
7. Malta: Fabrizio Faniello – I do (24. sija, 1 piste)
8. Saksa: Texas Lightning – No no never (14. sija, 36 pistettä)
9. Tanska: Sidsel Ben Semmane – Twist of love (18. sija, 26 pistettä)
10. Venäjä: Dima Bilan – Never let you go (2. sija, 248 pistettä)
11. EJT Makedonia: Elena Risteska – Ninanajna (12. sija, 56 pistettä)
12. Romania: Mihai Traistariu – Tornerò (4. sija, 172 pistettä)
13. Bosnia-Hertsegovina: Hari Varešanovic – Lejla (3. sija, 229 pistettä)
14. Liettua: LT United – We are the winners (6. sija, 162 pistettä)
15. Iso-Britannia: Daz Sampson – Teenage life (19. sija, 25 pistettä)
16. Kreikka: Anna Vissi – Everything (9. sija, 128 pistettä)
17. Suomi: Lordi – Hard rock hallelujah (1. sija, 292 pistettä)
18. Ukraina: Tina Karol – Show me your love (7. sija, 145 pistettä)
19. Ranska: Virgine Pouchin – Il était temps (22. sija, 5 pistettä)
20. Kroatia: Severina – Moja štikla (12. sija, 56 pistettä)
21. Irlanti: Brian Kennedy – Every song is a cry for love (10 .sija, 93 pistettä)
22. Ruotsi: Carola – Invincible (5. sija, 170 pistettä)
23. Turkki: Sibel Tüzün – Süper star (11. sija, 91 pistettä)
24. Armenia: André – Without your love (8. sija, 129 pistettä)
