Teksti: Janita Metsälä
Euroviisuihin on vielä aikaa, mutta tapahtuman yllä on häälynyt poikkeuksellisen paljon varjoja jo pitkään. Gazan sota ja Israelin mukanaolo ovat ymmärrettävästi herättäneet huolta ja kuohuttaneet tunteita monissa osallistujamaissa. Suomessa Uuden Musiikin Kilpailun osallistujilta tiedusteltiin heidän henkilökohtaista kantaansa mahdollisesta edustusmatkasta jo hyvän aikaa ennen finaalia.
Kun Windows95man eli Teemu Keisteri sekä solisti Henri Piispanen voittivat UMK:n, heidän kantansa oli, että he osallistuvat Euroviisuihin Israelin mukanaolosta riippumatta, mutta Israelin ei tulisi osallistua. Pari päivää myöhemmin he ilmoittivat harkitsevansa osallistumispäätöstään uudestaan. Taustalla vaikutti hurja ryöpytys, johon Keisteri ja Piispanen olivat joutuneet sosiaalisessa mediassa. Heidän sometiliensä kommenttikentät olivat hetkessä täyttyneet ankarasta kritiikistä ja painostuksesta. Heitä vaadittiin vetäytymään kilpailusta ja vastustamaan siten Israelia. Suorasukaisimmat syytökset olivat säälimättömiä: Euroviisuihin osallistuminen merkitsisi kansanmurhan tukemista.
Artisteihin kohdistuva somehäirintä ei ole uusi ilmiö Euroviisujen ja kansallisten karsintojen parissa, vaan siitä on kertynyt vuosien varrella lukuisia esimerkkejä. Esimerkiksi viime vuoden viisuvoittaja Loreen joutui myllytykseen siksi, ettei hän sijoittunut puhelinäänten ensimmäiseksi. Valitettavan usein kyse on asioista, joihin artisteilla ei ole käytännössä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Loreen ei ollut vastuussa Euroviisujen pisteytysjärjestelmästä, eikä Windows95man ollut – eikä ole vieläkään – vastuussa Israelin osallistumisesta. Windows95man ei myöskään ole vastuussa siitä, osallistuuko Suomi Euroviisuihin, vaan kyseinen päätös lepää Ylen harteilla. Israelin osallistumisen salliminen tai kieltäminen puolestaan on EBU:n eli Euroopan yleisradiounionin käsissä.
Yksittäisten edustajien ja jopa yksittäisten maiden boikotit jäävätkin tehottomiksi vaikutusväylöiksi, kun tarkastellaan kokonaiskuvaa. Siksi paine pitäisi kohdistaa suoraan päättäviin tahoihin eikä artisteihin, joiden vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat. Niin järkyttävä kuin Gazan tilanne onkin, sen herättämä huoli ei oikeuta artisteihin kohdistuvaa häirintää tai herkeämätöntä painostusta. Edustajilla on oltava mahdollisuus rauhaan ja itsenäiseen, oman vakaumuksensa mukaiseen päätöksentekoon.
Asiallinen keskustelu ja asioiden kriittinenkin tarkastelu on toki aina hyväksi. Siinä mallia ovat näyttäneet Teemu Keisteri ja Henri Piispanen, jotka vetäytyivät UMK-voittonsa jälkeen käsittelemään tapahtunutta ja harkitsemaan päätöstään. Harkinnan lopputulos oli, että he aikovat edustaa Suomea Malmön Euroviisuissa toukokuussa 2024. He kokevat, että kilpailusta vetäytyminen ei auttaisi heitä vaikuttamaan Israelin mukanaoloon, mutta osallistuminen sen sijaan tarjoaa heille mahdollisuuden hyödyntää omaa asemaansa ja ääntään. Keisteri ja Piispanen ovatkin käynnistäneet keskustelut muiden maiden edustajien kanssa yhteisistä vaikutusmahdollisuuksista.
Kaksikon päätös ei valitettavasti ole sammuttanut someryöpytystä kokonaan, vaikka tilanne vaikuttaakin jossain määrin rauhoittuneen. Siksi yhä tarvitaan myös vastavoimia eli edustajille osoitettua tukea ja ymmärrystä. Viisukuppila on osoittanut yhteisön voiman, sillä Keisterin ja Piispasen harkinta-ajan aikana keskustelupalstalla sai alkunsa Facebook-tukisivu, joka keräsi satoja tykkäyksiä jo ensimmäisen vuorokautensa aikana. Sivun alkuperäisenä tarkoituksena oli tuomita somehäirintä ja puhua sen puolesta, että artisteilla olisi rauha keskittyä päätöksentekoon. Sittemmin siitä syntyi fanisivu, jolla seurataan Keisterin ja Piispasen matkaa Euroviisuissa.
Toivottavasti matka sujuu rauhallisissa merkeissä, ja toivottavasti edustajamme saavat taittaa sen hyvillä mielin ja kevein sydämin.
Keskustele aiheesta foorumillamme
Kuva: Yle
