Vuoden 2013 tulosten epäselvyys ja ennen kaikkea epäilty vilunkipeli muutaman maan äänestyksessä pakotti EBU:n avoimempaan linjaan kuin koskaan. Niinpä vuonna 2014 päätettiin, että kisan eritellyt tulokset julkaistaisiin niin tarkasti kuin ne vain pystyi julkaisemaan. Jokainen tuomarin koko rankinglista sekä puhelinäänestyksen maakohtaiset tarkat tuloslistat julkaistaisiin nyt euroviisujen virallisilla Internet-sivuilla, jolloin jokaisella oli mahdollisuus tehdä omia johtopäätöksiään, eivätkä useamman maan tuomaristot voisi enää käydä keskenään selvää pistevaihtokauppaa jäämättä kiinni.
Paikka: B&W Hallerne, Kööpenhamina, Tanska
Aika: tiistai, torstai & lauantai 6., 8. & 10. toukokuuta
Järjestäjä: DR
Juontajat: Lise Rønne, Nikolaj Koppel & Pilou Asbæk
Ohjaaja: Per Zachariassen
Vastaava tuottaja: Pernille Gaardbo
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: #JoinUs
Väliaikanumero: 1. semifinaali: Ruma ankanpoikanen, 2. semifinaali: Jessica Mauboy, finaali: Emmelie de Forest
Tanskalaiset veivät kolmannet euroviisunsa jälleen Kööpenhaminaan vain 30 kilometrin päähän edellisvuoden isäntäkaupungista ja tekivät samalla uuden käytännössä lyömättömän ennätyksen kahden eri maassa sijainneen peräkkäisen isäntäkaupungin lyhyimmässä välimatkassa. Kisat pidettiin vanhalla telakkahallilla, 10 000 katsojaa vetäneelssä B&W Hallerne-hallissa. Halli sijaitsi Refshaleøenin saarella, josta tehtiin kisojen ajaksi euroviisusaari, jossa myös pressikeskus sijaitsi. Kisassa palattiin kolmen juontajan malliin, ja juontajina toimivat Lise Rønne, Nikolaj Koppel ja Pilou Asbæk.
Talousvaikeudet verottivat jälleen osallistujalistaa. Näihin syihin vedoten Bulgaria, Kroatia, Kypros ja Serbia päättivät jättää kisat väliin, tosin Kroatian ja Serbian kohdalla syynä saattoi olla myös protestia edellisvuoden Länsi-Balkanille varsin heikkoa tulosta kohtaan. Vastineeksi Portugali ja Puola tekivät paluun yhden ja kahden taukovuoden jälkeen. Osallistujamäärä jäi kuitenkin 37:ään, joka on viisujen pienin osallistujamaamäärä kahden semifinaalin ajalla.
Tiistaina 6. toukokuuta kisatun ensimmäisen semifinaalin avasi jälleen hallitseva viisuvoittaja lapsikuoron kanssa. Emmelie de Forestin esityksen jälkeen päästiin juontajakolmikon avauspuheisiin, jossa juontajat esimerkiksi totesivat, että juontajia oli kolme, koska yritettiin seitsemällä mutta tämä oli liikaa. Postikorttivideoissa artistit pääsivätkin näyttämään luovuuttaan, nimittäin artistit pääsivät vapaavalintaisella tavalla muodostamaan arkisista esineistä kuvion, josta tuli vuorossa olevan maan lippu, ja videon lopuksi artisti otti lipusta kuvan.
Ensimmäisen semifinaalin ensimmäiseksi kilpailijaksi valittiinkin suoraan vuoden suurin ennakkosuosikki. Armenian Aram MP3 oli johtanut vedonlyöntilistaa vahvalla, kasvavalla dupstep-balladilla “Not alone”, jonka solisti kappaleen nimestä huolimatta esitti yksin lavalla. Herkän vahva esitys tehosikin sekä yleisöön että tuomareihin, jotka äänestivät viisun selvästi finaaliin. Finaalissa Armenia jatkoi menestystään, ja lähes kaikki maat muistivat Armeniaa. Tuloksena olikin komea neljäs sija, joka sivuaa Armenian kaikkien aikojen parasta sijoitusta viisuissa.
Latvian folkyhtye Aarzemnieki taas ei kerännyt samanlaista kannatusta pikku folkrallattelulla ”Cake to bake”. Pikku pisteet sieltä täältä jättivät Latvian semifinaalin 13. sijalle, ja jo kuudetta vuotta putkeen Latvian kohtalona oli karsiutua semifinaalissa. Myöskään Viron Tanja ei vakuuttanut yleisöä tarpeeksi vauhdikkaalla discopopilla ”Amazing”, johon oleellisena osana sisältyi miestanssijan kanssa esitetty näyttävä akrobatia. Viisu oli semifinaalin 12., ja eritellyistä tuloksista näki, että puhelinäänestäjät olisivat jättäneet sen semifinaalin viimeiseksi kun taas raadit olisivat äänestäneet kymmenenneksi eli juuri ja juuri finaaliin.
Sanna Nielsen oli lopulta seitsemännellä yrityksellä voittanut Ruotsin Melodifestivalen-karsinnan herkän vahvalla balladilla ”Undo”. Kyseessä oli jo neljäs Fredrik Kempen tekemä Ruotsin viisu. Yksin lavalla esiintyneen Nielsenin esitys vakuuttikin yleisön, joka äänesti viisun odotetusti finaaliin peräti semifinaalin toisiksi parhaana. Finaalin alkupuolelle arvottua Ruotsia suosittiinkin alkupuolen viimeisellä esiintymispaikalla, jolta viisu keräsi pisteitä lähes joka maalta. Ruotsi ylsikin peräti kolmannelle sijalle ja viisu oli myös kaupallinen menestys.
Islannin värikkäisiin asuihin pukeutunut Pollapönk-yhtye kisasi humoristisella punkrallilla ”No prejudice”, jolla nimen mukaisesti oli myös syrjintää vastustava sanoma. Vauhdikas esitys ylsikin finaaliin, jossa se alun esiintymispaikasta huolimatta keräsi yhä kannatusta. Neljänneltä esiintymispaikalta lähinnä lännestä kerätyt pisteet riittivät 15. sijaan. Albanian Hersi taas ei vakuuttanut yleisöä herkällä rockballadilla ”One night’s anger”, joka jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi ja epäilystä herättäen sai yli puolet pisteistään pelkkää raatia käyttäneen Montenegron täysien pisteiden muodossa.
Venäjää edustivat vuoden 2005 Lasten Eurovision laulukilpailun voittajat, 17-vuotiaat Tolmachevy Sisters –kaksoset. Viisun ”Shine” oli tehnyt itse alueen musiikkimarkkinoiden moguli Philip Kirkorov. Popballadi ”Shine” oli jo viisuhistorian neljäs ”Shine”-niminen euroviisu, ja mielenkiintoisinta on, että niistä ensimmäinen esitettiin viisuissa vuonna 2009. Kappale saikin osakseen melkoiset buuaukset Venäjän kevään 2014 poliittisen toiminnan takia, ja buuaus jatkui myös, kun Venäjä paljastettiin finalistiksi ja finaalissa Venäjä keräsi kohtuullista pistepottia. Täydet pisteet kappale keräsi Azerbaidžanilta ja Valko-Venäjältä sekä muita pisteitä lähinnä idästä. Tämä toi kuitenkin Venäjälle seitsemännen sijan.
Azerbaidžan palasi viisunteossa jälleen ruotsalaisen Stefan Örnin tuotteisiin. Kuitenkin edellisvuonna vilpistä kiinni jääneellä maalla oli nyt vaikeampaa huijata näkymätömästi, sillä tulokset julkaistaisiin tarkasti eriteltyinä. Herkkä balladi ”Start a fire” sisälsi myös suomalaisen trapetsitaiteilija Matleena Laineen taitavan esityksen, ja viisu ylsikin odotetusti finaaliin. Kuitenkin finaalin pisteidenlaskussa tapahtui jotakin ennennäkemätöntä. Azerbaidžan keräilikin vain yksittäisiä pisteitä muilta mailta. Maa sai täydet pisteet San Marinon raadilta sekä kymmenen pistettä Venäjältä, mutta siinä olikin jo suurin osa maan pisteistä finaalissa. Aina ennen kärkikahdeksikkoon yltänyt Azerbaidžan jäi tällä kertaa finaalin 22. sijalle, joka oli maan selvällä erolla heikoin sijoitus tuohon mennessä. Ilmeisesti lahjonnan vaikeutus tuotti tulosta.
Ukrainan Mariya Yaremchuk taiteili juoksupyörässä juosseen miestanssijan kanssa vauhdikkaassa popviisussa ”Tick-tock”. Ukrainan kevään 2014 poliittisen tilanteen vuoksi maa sai jo tuolloin kovasti sympatiaa viisuyleisöltä, ja ehkä myös äänestäjät osoittivat sympatiansa. Ukraina äänestettiin selvin luvuin finaaliin, jossa se valittiin avausesitykseksi. Maan finaalissa lähinnä idästä keräämät pisteet toivat kunniakkaan kuudennen sijan.
Belgian Axel Hirsoux ei vakuuttanut yleisöä vahvalla balladilla ”Mother”, joka oli ylistyslaulu solistin äidille. Viisu jäi semifinaalin 14. sijalle. Semifinaalin jumbosijalle jäi Moldovan Christina Scarlat. Dramaattinen balladi ”Wild soul”, joka sisälsi myös viisuhistorian ensimmäisen tukkatempun, keräili vain muutamalta Itä-Euroopan maalta pisteitä ja jäi viimeiseksi.
San Marinoa edusti jo kolmatta vuotta putkeen Valentina Monetta, jonka edellisvuoden fanisuosikin ”Crisalide” karsiutumisen myötä Monetta tuntui enää lähinnä viisufanivitsiltä. Kuitenkin mahtipontinen balladi ”Maybe”, joka oli jälleen Ralph Siegelin käsialaa ja jossa Siegel soitti pianoa lavalla, yllätti koko viisuyleisön. Finalisteja paljastettaessa San Marino paljastui ensimmäistä kertaa maan viisuhistorian aikana finalistiksi, ja finaalissa maata suosittiinkin toisiksi viimeisellä esiintymispaikalla. Kuitenkin maan yksittäiset pisteet muutamilta mailta jättivät 24. sijalle.
Täpärimmin finaalin ulkopuolelle taas jäi Portugalin paluuviisu. Suzyn esittämä iloinen poprallattelu ”Quero ser tua” jäi yhden pisteen päähän semifinaalissa kymmenenneksi sijoittuneesta San Marinosta. Eritelyistä tuloksista näki, että puhelinäänestäjät olisivat ottaneet Portugalin finaaliin, mutta raadit olisivat jättäneet maan semifinaalin viimeiseksi. On tosin huomioitava, että Portugali saavutti semifinaalin parhaat puhelinäänestyssijansa merkittävimmissä diasporatukijamaissaan Espanjassa ja Ranskassa.
Semifinaalin voittajaksi selviytyi Alankomaiden duetto The Common Lines, jonka rauhallisen tunnelmallinen kantrifolk ”Calm after the storm” lumosi niin puhelinäänestäjät kuin tuomarit. Semifinaalissa viisu oli niin puhelinäänestäjien kuin tuomareiden suosikki, ja sama meno jatkui finaalissa, jossa Alankomaat sai hyvän esiintymispaikan kolmanneksi viimeisenä. Alankomaat sai pisteitä lähes kaikilta mailta ja aina täydet pisteet kahdeksalta maalta. Vuosina 2005-2012 joka vuosi semifinaalissa karsiutuneessa Alankomaissa viisut tuntuivatkin kääntyneen aivan uuteen suuntaan, saavutuksena oli peräti toinen sija, joka oli Alankomaiden paras sijoitus sitten vuoden 1975 voiton. Viisusta tuli myös vuoden suurin kaupallinen menestys.
Vuonna 2007 omana valtiona osallistumisen aloittanut Montenegro ei ollut vielä kertaakaan yltänyt finaaliin, ja kokeili tällä kertaa alueen viisuille turvallisimmalta tuntuneella taktiikalla, balkan-balladilla. Sergej Ćetkovićin esittämä balladi ”Moj svijet”, jonka esityksessä tunnelmaa toi rullaluistellut naistanssija, saavuttikin finaalipaikan ensimmäisenä Montenegron viisuna. Finaalissa kappale keräsi aina täydet pisteet Armenialta ja Makedonialta, mutta tässä olikin jo suurin osa Montenegron pistepotista. Tuloksena oli 19. sija.
Semifinaalin päätti Unkarin András Kállay-Saunders dramaattisella poprallilla ”Running”, joka kertoi perheväkivallan uhrista. Dramaattinen tarina koskettikin yleisöä, joka äänesti viisun finaaliin semifinaalin kolmanneksi parhaana. Finaalissa loppupäässä esiintyneen Unkarin menestysputki jatkui. Useimmat maat antoivat Unkarille pisteitä, ja viisu ylsikin peräti viidennelle sijalle, joka on Unkarin paras sijoitus 2000-luvulla.
Semifinaalin väliajalla nähtiin modernisoitua versiota vanhasta tanskalaisesta sadusta. Ruman ankanpoikasen modesnisoidussa versiossa nuori breakdance-tanssijapoika ei kokenut kuuluvansa balettitanssijoiden joukkoon, mutta löysi oikean yhteisönsä. Tuloksia odotellessa saatiin myös tutustua euroviisuennätyskirjaan ja paljastettiin muutama kaikkien aikojen viisuennätys. Tästä päästiin finalistien julkistukseen, jossa luultavasti suurin yllätys oli lähinnä viisufanivitsiksi muodostuneen San Marinon Valentina Monettan finaalipaikka.
Toisen semifinaalin avausnumero perustui tanskalaiseen ”Jalousie”-tangoon vuodelta 1925. Hieman modernimman tulkinnan jälkeen päästiin juontajien avauspuheisiin, mistä käynnistyi vain 15 kilpailijan semifinaali. osallistujamaamäärän laskun myötä tämä on semifinaaliajan pienin osallistujamaamäärä.
Ensimmäisenä kilpaili Maltan Firelight-yhtye reippaalla folkrallilla ”Coming home”. Sympaattinen avausesitys oli erityisesti raatien mieleen, sillä raadit äänestivät visun peräti semifinaalin kolmanneksi siinä missä puhelinäänestäjät olisivat jättäneet finaalin ulkopuolelle. Yhteispisteet riittivät finaaliin, jossa loppupään esiintymispaikalla suosittu Malta jälleen tehosi lähinnä tuomareihin, tuomariäänestyksessä maa olisi ollut kuudes ja puhelinäänestyksessä 24.. Maltan todella alhaiset sijoitukset useimpien maiden puhelinäänestyksissä kuitenkin verottivat pistesaldoja ja lopulta maa jäi 23. sijalle.
Toisena kisannut Israelin Mei Finegold oli päässyt fanisuosioon vauhdikkaalla popviisulla ”Same heart”, mutta puhelinäänestäjiin ja raateihin viisu ei uponnut samalla tavalla. Molemmat jättivät viisun semifinaalin jumbokaksikkoon ja semifinaalin 14. sija tiesi selvää karsiutumista. Norjan Carl Espen san sijaan vakuutti yleisön herkällä pianoballadilla ”Silent storm”. Pianistin ja neljän viulistin kanssa pelkistetysti esiintynyt Espen tunnelmoi itsensä finaaliin. Finaalissa alkupään esiintymispaikasta huolimatta menestys jatkui ja kohtuullinen pistepotti lähinnä lännestä toi kahdeksannen sijan.
Georgian yhtye The Shin & Mariko taas tuntui lähinnä hämmentävän yleisöä omaperäisellä mutta yksinkertaisella lallattelulla ”Three minutes to earth”, jossa yhtyeen jäsenet tuntuivat lähinnä improvisoivan ja laulavan improvisoidusti. Kaikkien odotusten mukaisesti viisu karsiutui, kappale jäi semifinaalin viimeiseksi. Puolan duetto Cleo & Donatan taas oli saanut viisustaan ”My Słowianie” valtaisan hitin kotimaassaan jo ennen kuin se valittiin Puolan edustusviisuksi. Slaavihenkisen folkrallin lavaesityksessä huomiota herättivät erityisesti naispuolisten pyykinpesijöiden antavat etumukset, mutta itse kappalekin oli saanut kaupallista menestystä. Viisu selvästi jakoi näkemyksiä puhelinäänestäjien ja raatien välillä, puhelinäänestyksessä kappale oli semifinaalin kolmas, raatiäänestyksessä 12. ja yhteistuloksissa 8.. Finaalissa raadit verottivat kappaleen pistesaldoa vielä tehokkaammin, puhelinäänestyksessä viisu oli finaalin viides ja raatiäänestyksessä 23.. Raatien viisuun kohdistama epäsuosio näkyi esimerkiksi Isossa Britanniassa ja Irlannissa, joissa kappale oli ollut puhelinäänestyksen ensimmäinen, mutta raadit olivat jättäneet viimeisten joukkoon ja yhteistuloksessa Puola jäi molemmissa maissa ilman pisteitä. Mainittava tosin on, että monet Puolan korkeimmat puhelinäänestyssijoitukset saavutettiin puolalaissiirtolaisuuden merkittävimmissä kohdemaissa. Puola jäi lopulta 14. sijalle.
Yksi vuoden huomiota herättävimmistä artisteista tuli Itävallasta. Maata edustanut Conchita Wurst –hahmo oli Tom Neuwrithin esittämä parrakas nainen, joka nähtiin suvaitsevaisuuden vertauskuvana. Viisu ”Rise like a phoenix” oli juurikin suvaitsevaisuudesta ja syrjinnästä nousemisesta kertova vahva balladi, jonka Wurst esitti yksin lavalla näyttävän pyroesityksen kanssa. Vakuuttava esitys ylsikin selvästi finaaliin semifinaalin voittajana, ja finaalissa menestys jatkui. Viisu sai pisteitä Puolaa, San Marinoa, Armeniaa ja Valko-Venäjää lukuun ottamatta kaikilta mailta, täydet pisteet Itävallalle antoi 13 maata. Saavutetut pisteet riittivätkin Itävallan ensimmäiseen viisuvoittoon sitten vuoden 1966, ja Itävalta olikin voittanut sekä puhelin- että tuomariäänestyksen. Ennen vuoden 2014 voittoa Itävalta oli ollut viisuvoittajamaista se, jonka viimeisimmästä voitosta oli pisin aika. Eritellyt tulokset osoittivat, että myös Valko-Venäjällä ja Armeniassa viisu oli ollut puhelinäänestyksen kärkinelikossa, mutta ilmeisen suvaitsemattomat tuomarit olivat pudottaneet kappaleen pois maan pistesijoilta. Myös Azerbaidžanissa viisu oli ollut puhelinäänestyksen kolmas, mutta suvaitsemattomat tuomarit pudottivat viisun yhteen pisteeseen. Voittoviisu oli yleisön suosiossa ja tästä kertoi myös kaupallinen menestys. Koska voittajahahmo kuitenkin oli mitä oli, eivät kaikki tahot voittajasta pitäneet ja esimerkiksi Kiinan tv:ssä lähetetyssä versiossa viisuvoittoesiyksestä Conchita Wrst oli saanut pahvilaatikon päähänsä, ettei hahmo paljastuisi. Suvaitsevaiselle ja eri seksuaalisille suuntautumisille myönteiselle Euroopalle drag-artistin viisuvoitto nähtiin koko aatteen voittona. Kuten Wurst voittopalkinnon saatuaan suorassa tv-lähetyksessä julisti: ”This night is dedicated to everyone who believes in a future of peace and freedom. You know who you are. We are unity and we are unstoppable”.
Liettuan Vilija Matačiūnaitė ei vakuuttanut yleisöä samalla tavalla kevyellä popilla ”Attention”, joka jäi semifinaalin 11:nneksi ja näin täpärimmin finaalin ulkopuolelle. Kappaleessa huomiota herätti kuitenkin solistin suuria reikiä sisältänyt mekko, jota miestanssija hyödynsi omassa esityksessään. Suomen Softengine-yhtye taas vakuutti yleisön näyttävällä valoshow’lla varustetulla poprockilla ”Something better”, joka ylsi finaaliin peräti semifinaalin kolmantena. Finaalissa viisu sai huomattavalta osalta maita pisteitä välillä 2-7, ja pistesaldo riittikin 11. sijaan, joka oli osallistujamaamäärään suhteutettuna Suomen siihen mennessä toisiksi paras. Suomi kuuli vuoden raadeista hyötyjiin, raatiäänestyksessä maa oli seitsemäs ja puhelinäänestyksessä 17..
Irlannin Cann-Linn yhtye sekä Kasey Smith kisasivat kelttiläishenkisellä popilla ”Heartbeat”, joka jäi semifinaalin 12. sijalle. Näin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009 Irlanti jäi ulos finaalista. Valko-Venäjän TEO taas yllätti yleisön rennolla popviisulla ”Cheesecake”, jonka vapautuneesti esiintynyt solisti monien yllätykseksi vei finaaliin. Finaalissa kappale pistettiin esiintymään pahamaineisella esiintymispaikalla 2., josta se sai 12 pistettä Venäjältä ja yhteensä kappaleen 43 pistettä tulivat kahta lukuun ottamatta kaikki entisen Neuvostoliiton alueelta. Idässä kannatusta kerännyt viisu saavutti paneurooppalaisen äänestyksen myötä 16. sijan.
Makedoniaa edusti maata vuonna 2008 edustaneen Tamaran sisko Tijana Dapčević. Vauhdikas EDM-ralli ”To the sky” keräsi raatikannatusta ja raadit olisivat äänestäneet viisun finaaliin, mutta puhelinäänestäjiin kappale ei samalla tavalla tehonnut, ja he pudottivat sen semifinaalin 13. sijalle. Sveitsin Sebalter taas vakuutti yleisön veikeällä folkrockrallilla ”Hunter of stars”, jossa solisti säesti itseään viululla. Visu ylsi finaaliin peräti semifinaalin neljäntenä. Finaalissakin kappale vakuutti 13. sijan arvoisesti, joka oli Sveitsin paras sijoitus sitten vuoden 2005.
Vuoden suurimpiin ennakkosuosikkeihin oli lukeutunut Kreikan Freaky Fortune feat. RiskyKidd modernilla dancepopilla ”Rise up”, joka kuvasi mahdollisuuksia nousta vaikeuksista. Kaikkien odotuksien mukaisesti vauhdikas esitys, jonka päätteeksi dueton jäsenet päätyivät nousemaan ylös trampoliinilla, kantoi finaaliin. Finaalin alkupuolelle arvottua kappaletta suosittiin puoliskon viimeisiin lukeutuneella esiintymispaikalla. Kuitenkin pisteidenlaskussa tapahtui jotakin odottamatonta, lopulta kappale keräsikin pisteitä vain vähemmistöltä maita eikä viisu ollut yhdenkään maan kärkikolmikossa. Viisu jäi lopulta 20. sijalle, joka oli Kreikan alhaisin sijoitus 2000-luvulla. Kreikka oli ehdottomasti vuoden yllättävin floppaaja, ja tästä alkoikin vuosien 2004-2013 suurimpiin menestyjiin kuuluneen maan heikompi kausi.
Slovenian Tinkara Kovač säesti itseään huilulla mystisessä balladissa ”Round and round”. Viimeinen balladi on tavanomaisesti pärjännyt viisuissa ja niin tässäkin tapauksessa kappale, joka ei ennakkoon ollut saanut juuri huomiota fani- ja asaintuntijapiireissä, ylsi finaaliin illan täpärimpänä finalistina. Finaalissa kappale tuntuikin todella jäävän jalkoihin, ja yhteensä yhdeksän pistettä, jotka tulivat kaikki entisen Jugoslavian alueen mailta, jättivät Slovenian finaalin toisiksi viimeiseksi.
Jo toista vuotta putkeen toisen semifinaalin päättäjäksi oli valittu Romania. Maata edusti jo toista kertaa duetto Paula Seling & Ovi, joka vuonna 2010 oli tuonut maalle peräti kolmannen sijan. Dramaattinen elektropop ”Miracle” toimikin ilmeisen hyvin semifinaalin dramaattisena päättäjänä, ja vei viisun finaaliin semifinaalin toisiksi parhaana. Finaalissakin kappale alkupään esiintymispaikasta huolimatta keräsi kohtuullisesti kannatusta. Viisu toi Romanialle 12. sijan.
Semifinaalin väliaikavideolla saatiin tutustua maahan, jossa euroviisuja oli televisioitu jo yli 30 vuoden ajan. Maapallon toiselta puolelta Australiasta pyydettiin lupaa osallistua viisuihin, mutta EBU:n johto totesi, että Australian olisi oltava osa Eurooppaa. Niinpä australialaiset kuljettivat mantereensa helikoptereilla maapallon toiselle puolelle, ja väliajalla pääsi esiintymään australialainen Jessica Mauboy kappaleella ”Sea of flags”. Finalistien jälleen virallisesti satunnaisessa julkistamisjärjestyksessä oli taas huomattavaa, että viimeisenä finaaliin paljastettiin illan odotetuimpiin jatkoonmenijöihin lukeutunut Itävalta.
Finaalin avausvideolla seurattiin mitä erilaisempia tapoja saapua kisahallille viisusaarella samalla, kun taustalla soi Tanskan vuoden 1963 voittoviisun ”Dansevise” kitaramelodia. Kun halliin oli lopulta päästy, nähtiin taiteilua finalistimaiden lipuilla, minkä jälkeen finalistit saapuivat lavan kautta artistilämpiöön. Juontajien avauspuheista, joissa selvisi esimerkiksi, että jos kaikki katsojat muodostaisivat ketjun käsi kädessä, kukaan ei katsoisi show’ta, päästiin 26 finalistin pariin järjestyksessä, jossa ei oltu edes yritetty teeskennellä tasapuolisuutta. Vuoden suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuuluut Armenia oli ilmeisesti kompromissina pistetty alkupuoliskon puoliväliin, mutta muuten kaikki entisen Neuvostoliiton maat oli pistetty esiintymään käytännössä niin aikaisin kuin mahdollista. Kummankin puoliskon parhaille paikoille taas oli sijoitettu vain Länsi-Euroopan maita, ja esimerkiksi loppupäässä esiintynyttä isäntämaan iloittelua seurasi enää vain rauhallisia viisuja. Myöskään päätettyjen järjestysten virallista tavoitetta erottaa keskenään samatyyppiset viisut ei oltu yritetty toteuttaa, vaan esimerkiksi alkupuoliskon miesballadit oli pistetty paikoille 5, 7 & 8 ja loppupuoliskon rockit paikoille 16 & 18.
Automaatisista finalisteista finaalin alkupuolelle oli arvottu vain Saksa. Maata edustaut Elaiza-yhtye pistettiin kisaaman neofolk-viisulla ”Is it right” finaalin alkupuolen loppuun, mahdollisesti hieman vaatimattomammalla kappaleella haluttiin luoda kontrastia vieressä kilpailleisiin ennakkosuosikkeihin. Saksa jäikin 18. sijalle.
Finaalin jälkipuolelle arvotuista maista varhaisin esiintymispaikka annettiin Ranskan Twin Twin –yhtyeen popviisulle ”Moustache” mahdollisesti siksi, että viisu muistutti loppupuoliskon kappaleista eniten isäntämaan kappaletta. Pelkältä harmittomalta rallattelulta kuulostanut viisu oli kuitenkin samalla protesti kulutusyhteiskuntaa vastaan. Pelkkänä levyversiona varsin pidetty kappale oli kuitenkin livenä melkoisen epäonnistunut, esitys tuntui melkoisen tekaistulta eivätkä yhtyeen jäsenet saaneet puhallettua henkeä viisuun. Näin ei ollut yllätys, että Ranska jäi finaalin viimeiseksi, vain yksi piste Ruotsilta ja Suomelta pelastivat kappaleen nollapistetuomiolta. Eritellyistä tuloksista näki, että Ranska oli ollut sekä puhelin- että tuomariäänestyksessä finaalin viimeinen.
Italian Emma Marrone kisasi laakeriseppele päässä lavabändin kanssa vauhdikkaalla poprockviisulla ”La mia città”. Osuvan dramaattisesta esityksestä huolimatta viisu jäi muiden 2010-luvun Italian viisujen varjoon, kappale keräsi täydet pisteet Maltalta sekä kymmenen pistettä Albanian raadilta, mutta tässä oli jo suurin osa kappaleen pistepotista, viisu jäi 21. sijalle, joka on Italian heikoin sijoitus vuoden 2011 paluun jälkeisellä ajalla.
Espanjan Ruth Lorenzo oli jo enemmän yleisön mieleen herkän mahtipontisella popballadilla ”Dancing in the rain”. Lorenzo, joka vaikuttikin esiintyvän sateessa, keräsi herkällä tulkinnallaan korkeaa, aina kymmenenteen sijaan oikeuttanutta kannatusta.
Isäntämaa Tanska oli saanut arvalla loppupään esiintymispaikan 23.. Maata edusti nuori solisti Basim iloittelulla ”Clichè love song”, ja jälleen Tanska nähtiin jopa voittajasuosikkina, tosin kappaletta oli selvästi suosittu esiintymisjärjestyksessä. Viisu jätettiin illan viimeiseksi iloitteluksi, jota seurasi enää kolme rauhallisempaa viisua. Viisu keräilikin useita korkeita pisteitä ympäri Eurooppaa ja oli lopputuloksissa yhdeksäs.
Finaalin päätösesityksenä kisasi Ison Britannian Molly Smitten-Downes toiveikkaalla indiepopballadilla ”Children of the universe”. Livebändin kanssa esitetty toiveikas esitys vakuutti kohtuullisesti ja satunnaisesti ympäri Eurooppaa kerätyt pisteet oikeuttivat 17. sijaan.
Väliajalla riitti ohjelmaa. Nähtiin niin hallitseva viisuvoittaja Emmelie de Forest esittämässä voittokappalettaan sekä viisujen ”Rainmaker”-tunnuskappaletta, tribuutti 12 pisteelle, tikapuutaiteena esitetty oodi ilolle kuin vierailevana tähtenä edellisen syksyn lasten euroviisujen voittaja Gaia Cauchin esittely. Pisteidenlaskusta muistetaan erityisesti Liettuan pisteidenantajan julistus ”Time to shave”, kun hän julisti pisteitä Itävallalle. Suuren kilpailijamäärän ja väliaikojen takia finaali venyi jälleen kolmi- ja puolituntiseksi ennen kuin Conchita Wurst ennätti hakemaan palkintoaan Emmelie de Forestilta ja julistamaan muistetut voitonsanansa.
Vuoden 2014 euroviisut olivat osallistujamaamääräkadosta huolimatta Tanskan tv-yhtiö DR:ltä suuri menestys. Kisoja seurasi ympäri maailmaa 195 miljoonaa tv-katsojaa ja viisut voittivat kansainvälisen Ondas-tv-palkinnon. Menestyksekäs voittaja vain lisäsi onnistuneisuutta. Tästä viisujen oli hyvä lähteä kohti 60-vuotisjuhlakisojaan.
Tulos:
1. semifinaali:
1. Armenia: Aram MP3 – Not alone (4. sija, 121 pistettä)
2. Latvia: Aarzemnieki – Cake to bake (13. sija, 33 pistettä)
3. Viro: Tanja – Amazing (12. sija, 36 pistettä)
4. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo (2. sija, 131 pistettä)
5. Islanti: Pollapönk – No prejudice (8. sija, 61 pistettä)
6. Albania: Hersi – One night’s anger (15. sija, 22 pistettä)
7. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine (6. sija, 63 pistettä)
8. Azerbaidžan: Dilara Kazimova – Start a fire (9. sija, 57 pistettä)
9. Ukraina: Mariya Yaremchuk – Tick-tock (5. sija, 118 pistettä)
10. Belgia: Axel Hirsoux – Mother (14. sija, 28 pistettä)
11. Moldova: Christina Scarlat – Wild soul (16. sija, 13 pistettä)
12. San Marino: Valentina Monetta – Maybe (10. sija, 40 pistettä)
13. Portugali: Suzy – Quero ser tua (11. sija, 39 pistettä)
14. Alankomaat: The Common Lines – Calm after the storm (1. sija, 150 pistettä)
15. Montenegro: Sergej Ćetković – Moj svijet (7. sija, 63 pistettä)
16. Unkari: András Kállay-Saunders – Running (3. sija, 127 pistettä)
2. semifinaali:
1. Malta: Firelight – Coming home (9. sija, 63 pistettä)
2. Israel: Mei Finegold – Same heart (14. sija, 19 pistettä)
3. Norja: Carl Espen – Silent storm (6. sija, 77 pistettä)
4. Georgia: The Shin & Mariko – Three minutes to earth (15. sija, 15 pistettä)
5. Puola: Donatan & Cleo – My Słowianie (8. sija, 70 pistettä)
6. Itävalta: Conchita Wurst – Rise like a phoenix (1. sija, 169 pistettä)
7. Liettua: Vilija Matačiūnaitė – Attention (11. sija, 36 pistettä)
8. Suomi: Softengine – Something better (3. sija, 97 pistettä)
9. Irlanti: Can-linn feat.Kasey Smith – Heartbeat (12. sija, 35 pistettä)
10. Valko-Venäjä: TEO – Cheesecake (5. sija, 87 pistettä)
11. Makedonia: Tijana – To the sky (13. sija, 33 pistettä)
12. Sveitsi: Sebalter – Hunter of stars (4. sija, 92 pistettä)
13. Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd – Rise up (7. sija, 74 pistettä)
14. Slovenia: Tinkara Kovač – Round and round (10. sija, 52 pistettä)
15. Romania: Paula Seling & Ovi – Miracle (2. sija, 125 pistettä)
Finaali:
1. Ukraina: Mariya Yaremchuk – Tick-tock (6. sija, 113 pistettä)
2. Valko-Venäjä: TEO – Cheesecake (16. sija, 43 pistettä)
3. Azerbaidžan: Dizzlara Kazimova – Start a fire (22. sija, 33 pistettä)
4. Islanti: Pollapönk – No prejudice (15. sija, 58 pistettä)
5. Norja: Carl Espen – Silent storm (8. sija, 88 pistettä)
6. Romania: Paula Seling & Ovi – Miracle (12. sija, 72 pistettä)
7. Armenia: Aram MP3 – Not alone (4. sija, 174 pistettä)
8. Montenegro: Sergej Ćetković – Moj svijet (19. sija, 37 pistettä)
9. Puola: Donatan & Cleo – My Słowianie (14. sija, 62 pistettä)
10. Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd – Rise up (20. sija, 35 pistettä)
11. Itävalta: Conchita Wurst – Rise like a phoenix (1. sija, 290 pistettä)
12. Saksa: Elaiza – Is it right (18. sija, 39 pistettä)
13. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo (3. sija, 218 pistettä)
14. Ranska: Twin Twin – Moustache (26. sija, 2 pistettä)
15. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine (7. sija, 89 pistettä)
16. Italia: Emma – La mia città (21. sija, 33 pistettä)
17. Slovenia: Tinkara Kovač – Round and round (25. sija, 9 pistettä)
18. Suomi: Softengine – Something better (11. sija, 72 pistettä)
19. Espanja: Ruth Lorenzo – Dancing in the rain (10. sija, 74 pistettä)
20. Sveitsi: Sebalter – Hunter of stars (13. sija, 64 pistettä)
21. Unkari: András Kállay-Saunders – Running (5. sija, 143 pistettä)
22. Malta: Firelight – Coming home (23. sija, 32 pistettä)
23. Tanska: Basim – Cliché love song (9. sija, 74 pistettä)
24. Alankomaat: The Common Lines – Calm after the storm (2. sija, 238 pistettä)
25. San Marino: Valentina Monetta – Maybe (24. sija, 14 pistettä)
26. Iso-Britannia: Molly – Children of the universe (17. sija, 40 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
