Conchita Wurstin voitto toi viisut Itävaltaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1967, ja viisujen 60-vuotisjuhlakisa vietiinkin maailman musiikin pääkaupunkina tunnettuun Wieniin. Viisujen 60-vuotisjuhlat tuntuivatkin järjestyvän melko hyvissä puitteissa, mutta vain viisi kuukautta ennen viisuja joulukuussa 2014 sattunut tapahtuma toi viisuille myös ikävän varjon. Vanhempi Itävallan viisuvoittaja Udo Jürgens, joka oli jo ilmaissut kiinnostuksensa esiintyä viisujen väliajalla, kuoli äkillisesti 80-vuotiaana.
Paikka: Wiener Stadthalle, Wien, Itävalta
Aika: tiistai, torstai & lauantai 19., 21. & 23. toukokuuta
Järjestäjä: ORF
Juontajat: Mirjam Weichselbraun, Alice Tumler & Arabella Kiesbauer
Ohjaaja: Kathrin Zechner
Vastaava tuottaja: Edgar Böhm
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: Building Bridges
Väliaikanumero: 1. semifinaali: Lemmikkejä Wienissä, 2. semifinaali: Itävaltalaisia suurmiehiä, finaali: Martin Grubinger & Conchita Wurst
Myös kilpailun osallistujamaamäärä nousi edellisvuodesta. Ukrainaa vaivanneen kriisin vuoksi syksyllä 2014 maa ilmoitti jättävänsä kisat väliin. Kuitenkin vastineeksi Kypros ja Serbia palasivat välivuoden jälkeen ja vuoden 2009 jälkeen vetäytynyt Tšekki palasi. Näytti siltä, että osallistujamaamääräksi tulisi 39, mutta helmikuussa 2015 EBU yllättäen ilmoitti uutisen, joka sai viisufanit tarkistamaan, onko aprillipäivän päivämäärää siirretty. Vuodesta 1983 euroviisut televisioinut ja varsin vahvan paikallisen viisufaniyhteisön muodostanut Australia oli juhlavuoden kunniaksi kutsuttu mukaan omana valtiona, ja maalle annettiin automaattinen finaalipaikka. Vielä keväällä 2015 vakuuteltiin, että Australian osallistuminen olisi ehdottoman ainutkertaista ja tapahtuisi vain juhlavuoden kunniaksi, mutta kuten tiedämme, toisin kävi.
Kisat pidettiin 16 000 katsojaa vetäneellä Wiener Stadthlle –areenalla. Tukien Euroopan yhtenäisyyttä ja myöhemmin paljastetusti muodostaen kontakteja jopa Australiaan asti kisojen sloganina toimi ”Building bridges”, joka oli myös kilpailun tunnuskappaleen nimi. Jälleen kilpailulla nähtiin kolme juontajaa ja ensimmäistä kertaa euroviisuilla oli useampi juontaja, jotka olivat kaikki samaa sukupuolta. Naisjuontajakolmikkona toimi Mirjam Weichselbraun, Alice Tumler, Arabella Kiesbauer, minkä lisäksi hallitseva viisuvoittaja Conchita Wurst toimi greenroom-juontajana.
Kaikkien kolmen lähetyksen alussa käytiin läpi sama kaava. Alussa Conchita Wurst esitteli esiintymisjärjestyksessä illan kilpailijat, jotka permannolle tehdyn tyhjän tilan kautta kävelivät greenroomista esiintymislavalle. Ensimmäisen semifinaalin alussa ennen tätä nähtiin vielä ORF:n radion sinfoniaorkesterin esitys sekä Conchita Wurstin esittämänä hallitseva voittokappale. Postikorttivideoilla vuorossa olevalle kilpailijalle lähetettiin hänen kotimaahansa tavaralähetyksenä esine, jota hän saapui Itävaltaan hyödyntämään.
Ensimmäisen semifinaalin avasi Moldovan täysin ukrainalainen Eduard Romanyuta, joka oli kotimaansa vetäydyttyä siirtynyt naapurimaan viisukarsintaan, poprallilla “I want your love”, jossa huomiota haettiin ilmeisen vähäpukeisilla poliisittarilla. Ralli ei kuitenkaan ilmeisesti ollut ainakaan kovin toimiva avauskappalevalinta, sillä sekä puhelinäänestäjät että raadit olisivat jättäneet sen ulos finaalista. Lopputuloksena oli sentään semifinaalin 11. sija, korkeampi, kuin kummassakaan komponenttiäänestyksessä erikseen, ja kohtalona oli Moldovan toinen semifinaalissa karsiutuminen.
Armenialaisten kansa oli kokenut kovan järkytyksen vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhan ja sitä seuranneen armenialaisten diasporan vuoksi, ja vuosi 2015 julistettiinkin Armeniassa surujuhlavuodeksi tuon takia. Maata edusti kuusihenkinen superyhtye Genealogy, jonka jäsenet olivat ympäri maailmaa diasporan takia asuneita etnisiä armenialaisia. Yhtyeen jäsenistä Armeniassa asunut Inga Arshakayan oli jo edustanut maata vuonna 2009 Anush-siskonsa kanssa. Herkän balladin “Face the shadow” nimen piti olla alun perin “Don’t deny”, mutta tämä koettiin muualla liian poliittiseksi. Tästä huolimatta viisu sisälsi yhä tuon lauseen toistoa, ja pateettinen esitys, jonka päätteeksi jäsenet asettuivat ympäri lattialle muodostettua maailmankarttaa, vei itsensä finaaliin. Finaalissa kappale keräsi vain yksittäisiä pisteitä muutamilta mailta, kunnes lopulta viimeisenä äänestänyt Georgia antoi Armenialle aina täydet pisteet. Vuoden 2015 viisufinaalissa pisteet kasautuivatkin poikkeuksellisen paljon kärkikilpailijoille, joten saavutetuilla 34 pisteellä päästiin jo 16. sijalle, kun taas esimerkiksi vuoden 2011 viisufinaalissa samalla pistemäärällä olisi jäänyt 25:nneksi.
Belgian 19-vuotias Loïc Nottet oli noussut ennakkosuosikien joukkoon mystisellä popviisulla “Rhythm inside” viimeistään lumoavien harjoitusesitysten jälkeen. Ennakosuosikki lunastikin odotuksia, vangitseva esitys ylsi finaaliin peräti semifinaalin toisena ja finaalin alkupuolelle arvottua Belgiaa suosittiin alkupuolen viimeisellä esiintymispaikalla. Tältä paikalta Belgia keräsikin korkeita pisteitä. Saavutuksena olikin neljäs sija, joka on Belgian paras sijoitus semifinaaliajalla ja viisu menestyi myös kaupallisesti. Alankomaat oli päässyt parina aiempana vuonna viisuissa hyvään nosteeseen, mutta tälle pahaksi takaiskuksi maata tällä kertaa edustanut Trijntje Oosterhuis ei vakuuttanut kantrirallilla ”Walk along”. Tuomarit olisivat ottaneet viisun finaaliin peräti semifinaalin viidentenä, mutta heikko puhelinäänestyskannatus söi maan pisteitä melkoisesti ja Alankomaat jäi semifinaalin 14. sijalle.
Semifinaalin jumboksi jäi Suomi, jota edustanut kehitysvammaisista koottu Pertti Kurikan Nimipäivät –punkyhtye ei vakuuttanut lähinnä orinältä kuulostaneella punkviisulla ”Aina mun pitää”. Suomessa PKN oli jo noussut melkoiseksi ilmiöksi, mutta semifinaalissa karsiutumisen jälkeen haaveet torilla tapaamisesta jouduttiin hiljaa hautaamaan. Vaikka puhelinäänestäjät olisivat ottaneet Suomen jopa täpärimpänä finalistina finaaliin, pelkällä tuomariäänestyksellä Suomi olisi saanut vain yhden pisteen. Mainittakoon kuitenkin, että vain minuutin ja 25 sekuntia kestävä ”Aina mun pitää” on koko viisuhistorian lyhyin kilpailukappale.
Heti Suomen jälkeen Kreikan herkkä balladi ”One last breath” sai melkoista kontrastia. Maria Elena Kyriakoun esittämä pelkistetty esitys lumosikin selvän finaalipaikan arvoisesti. Finaalissa Kreikka kuitenkin keräsi enää muutamalta maalta korkeat pisteet, tosin ehkä koko pisteidenlaskun yllättävimpänä kohtana Kypros antoikin Kreikan viisulle vain kahdeksan pistettä, ensimmäistä kertaa 2000-luvulla Kypros ei antanut täysiä Kreikalle, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kreikan pisteet riittivät kuitenkin 19. sijaan.
Ensimmäisen semifinaalin suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuului Viron duetto Elina Born & Stig Rästa, jonka haikea poprallatus ”Goodbye to yesterday” tehosikin yleisöön. Haikea esitys, jonka päätteeksi itseään kitaralla säestänyt Rästa katosi lavalta, päättyi Bornin kyyneliin, ja semifinaalin lopuksi kappale kaikkien odotusten mukaisesti paljastettiin finalistiksi. Finaalissa kappale pistettiin melko aikaiselle esiintymisnumerolle 4, mutta tämäkään ei menestystä kaatanut, vaan suurimmalta osalta maita pisteitä väliltä 1-7 kerännyt Viro ylsi seitsemännelle sijalle.
Makedonian Daniel Kajmakoski ei pahemmin vakuuttanut pikku popballadilla ”Autumn leaves”. Yksinkertainen viisu jäi semifinaalin puhelinäänestyksessä viimeiseksi ja yhdistetyissä tuloksissa toisiksi viimeiseksi. Serbia taas esitti viisunsa ensi kertaa englanniksi, Bojana Stamenov kisasi esilaisuutta puolustaneella poprallilla ”Beauty never lies”, jonka oli säveltänyt itse vuoden 2007 voittokappaleen ”Molitva” tekijä Vladimir Graić. Tälläkin kertaa Graićin sävellys ylsi finaaliin, ja finaalin äänestyksessä kappaleella lähtikin varsin mukavasti. Heti ensimmäisenä äänestänyt Montenegro antoi Serbialle täydet pisteet, mutta tämän jälkeen pisteitä olikin tiedossa enää rajoitetummin. Lopulliseksi pistepotiksi kertyi 53 pistettä, mutta koska vuoden 2015 finaalissa pisteet keskittyivät niin voimakkaasti kärjelle, riittivät Serbian pisteet jo kymmenenteen sijaan, vaikka viisun pistemäärä oli pienempi kuin esimerkiksi vuoden 2011 finaalissa 21:nneksi sijoittuneen Suomen.
Unkarin Boggie lauloi varsin ajankohtaisesta aiheesta yksinkertaisen pelkistetyssä rauhanlaulussa ”Wars for nothing”. Viiden taustalaulajan kanssa esitetty yksinkertainen esitys kantoi fnaliin, jossa pikku pisteet muutamilta mailta toivat 20. sijan. Valko-Venäjän duetto Uzari & Maimuna, jossa Uzari lauloi ja malilaissyntyinen Maimuna soitti viulua, kisasi dramaattisella poprockrallilla ”Time”, jonka tuomarit olisivatkin valinneet finaaliin, mutta puhelinäänestäjät pudottivat viisun semifinaalin 12:nneksi.
Venäjän osallistumisen reaktioita oli jo etukäteen osattu pelätä maan poliittisen toiminnan vuoksi, ja maata edustamaan lähetettiinkin Polina Gagarina rauhanballadilla ”A million voices”, mutta tämän teemaa pidettiin tilanteeseen sopimattomana, tietysti myöhempi kehitys huomioiden se tuntuu nykyään sitäkin sopimattomammalta. Gagarinan esitys oli vahva, mutta yleisön reaktioita oli jo etukäteen osattu pelätä niin paljon, että tv-lähetyksestä suodatettiin buuausäänentaajuudet, mikä tulikin tarpeeseen. Vahva esitys kuitenkin kantoi finaaliin semifinaalin voittajana, ja finaalissa Venäjälle annettiin loppupään esiintymispaikka. Äänestyksen alussa Venäjä näytti voittavan, ja täydet pisteet maa keräsi viideltä maalta sekä 6-10 pistettä lähes jokaiselta muulta maalta. Kuitenkin koska EBU oli päättänyt äänestysjärjestyksen, saatiin aikaan järjestys, jossa aluksi voittajalta näyttänyt Venäjä hyytyikin toiselle sijalle, ja yleisö ryhtyikin mitä suurimpiin hurrauksiin, kun Venäjä putosi johtoasemasta. Lopputuloksissa Venäjä oli toinen, mutta kerätyt 303 pistettä olivat viisuhistorian korkeimmat pisteet, joilla voittoa ei tullut.
Tanskan Anti Social Media –yhtye taas tuotti maalleen melkoisen flopin 1960-lukuisella poprockilla ”The way you are”. Viisu jäi sekä puhelin- että tuomariäänestyksessä finaalin ulkopuolelle, ja semifinaalin 14. sijan myötä ensimmäistä kertaa kahden semifinaalin ajalla Tanska karsiutui semifinaalissa. Albanian Elhaida Dani taas jakoi yleisöä ja tuomareita popballadilla ”I’m alive”. Semifinaalista Albania pääsi finaaliin täpärimpänä finalistina ja finaalissa toisiksi viimeisenä esiintymään pistetty Albania keräsi 12 pistettä Makedonialta ja kymmenen Montenegrolta, joiden tuomariäänet oli hylätty, mutta tämän lisäksi viisu keräili enää muutamia pisteitä. Albanian sijoitus oli 17., mutta eritellyt tulokset paljastivat tuomareiden torpanneen Albanian menestystä melko lailla, pelkillä puhelinäänillä maa olisi ollut yhdeksäs ja pelkillä raatiäänillä 20.. Esimerkiksi Italiassa Albania oli ollut puhelinäänestyksen ensimmäinen, mutta koska tuomarit äänestivät viisun toisiksi huonoimmaksi, Italia ei lopulta antanut Albanialle pistettäkään. On tosin huomautettava, että Albania saavutti puhelinäänestysmenestystä lähinnä muualla Länsi-Balkanilla sekä albanialaissiirtolaisuuden merkittävimmissä kohdemaissa.
Romanian Voltaj-yhtye lauloi ympäri Eurooppaa työskennelleiden romanialaissiirtolaisten yksin jätettyjen lapsien puolesta. Rockballadissa ”De la capăt” nähtiinkin taustoilla pieni romanialaislapsi etsimässä vanhempiaan, ja esitys toimikin finaalipaikan arvoisesti. Finaalissa Romanian saldo oli täydet pisteet Moldovalta sekä pieniä yksittäisiä pisteitä muutamilta muilta mailta, mikä oikeutti 15. sijaan.
Semifinaalin dramaattisena päätöksenä nähtiin Georgian Nina Sublatti, jonka savukoneiden kanssa esitetty dramaattinen rockviisu ”Warrior” ilmeisesti lopussa räjäytti potin. Viisu ylsi finaaliin semifinaalin neljäntenä, ja finaalissa viisu pistettiin myös loppuun esiintymään 23:na. Finaalissa viisu keräili enää vaihtelevia pistemääriä ja paria Kreikan pistettä lukuun ottamatta se sai kaikki pisteensä idästä. Tämä toi kuitenkin 11. sijan.
Semifinaalin väliajalla päästiin tutustumaan isäntäkaupunkiin eläinten näkökulmasta, kun juontajien lemmikkikoira, -kissa ja –hevonen kiertelivät ympäri Wieniä. Lisäksi päästiin tutustumaan itävaltalaisiin suurmiehiin, nähtiin automaattisten finalistimaiden edustajien haastatteluja sekä esiteltiin vanhoja australialaisia euroviisuihin osallistuneita artisteja. Ilmeisesti semifinaali venyi odotettua pidemmäksi, sillä finalistit jouduttiin lopuksi julkistamaan melko nopeasti.
Toisella semifinaalilla ei varsinaista avausnumeroa ollut, vaan artistien esittelykierroksen ja juontajien avauspuheiden jälkeen siirryttiin kilpailijoihin. Toisen semifinaalin avasi Liettuan duo Monika Linkytė & Vaidas Baumila iloisella kantrirallilla ”This time”, jonka huippukohta sisälsi tasa-arvoisesti duon jäsenten sekä mies- ja naistaustalaulajien hetero- homo- ja lesbosuudelman. Avausviisuksi valittu Liettua olikin ainoa todella balladipitoisen toisen semifinaalin alkupuolelle arvottu hyväntuulinen viisu, joten selvästi edukseen erottuneella viisulla oli helpot saumat finaaliin. Finaalissa Liettua keräili enää yksittäisiä pisteitä, jotka toivat maalle 18. sijan.
Toisena kilpaillut Irlannin 17-vuotias Molly Sterling taas ei vakuuttanut samalla tavalla herkällä pianoballadilla ”Playing with numbers”, jossa solisti säesti itseään pianolla. Irlanti sai kohtuullisesti raatikannatusta ja olisi pässyt tuomariäänillä finaaiin, mutta pelkillä puhelinäänillä maa jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi. Yhteistulokset jätivät semifinaalin 12. sijalle. Kolmantena nähtiin myös nuoret kilpailijat, San Marinon 16-vuotiaat Michele Perniola & Anita Simoncini ovat koko viisuhistorian nuorin duetto. Kevyen balladin ”Chain of lights” olikin säveltänyt itse viisusäveltäjälegenda Ralph Siegel, jolle kyseessä oli jo 24. sävelletty euroviisu. Melko vaisu esitys nuorilta esittäjiltä ei kutenkaan juuri tuottanut tulosta, vaan vain Montenegron raadilta ja naapuri Italialta pisteitä saanut viisu jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi.
Montenegron Knez taas kisasi kaihoisalla jugoballadilla ”Adio”, jonka oli säveltänyt itse balkanilaisen musiikin elävä legenda, itsekin kaksi kertaa viisuissa kisannut Željko Joksimović. Vahva esitys kantoikin finaaliin, jossa viisu sai pisteitä lähinnä Länsi-Balkanilta, mutta koska pisteet jakautuivat finaalissa melkoisen epätasaisesti, tämä riitti jo 13. sijaan, joka on edelleen Montenegron paras sijoitus viisuissa.
Maltan Amber kisasi vahvalla balladilla ”Warrior”, joka oli jo toinen vuoden 2015 samanniminen viisu. Kyseessä oli viisuhistorian ensimmäinen tapaus, jossa saman vuoden viisuissa kisasi kaksi samannimistä kappaletta, myöhemmin näin kävi myös vuona 2021. Amberin esitys olikin tuomareiden mieleen ja he olisivat äänestäneet viisun finaaliin, mutta puhelinäänestyskannatus jäi liian alhaiseksi, ja semifinaalin 11:nneksi sijoittunut Malta oli täpärin karsiutuja.
Norjan duetto Mørland & Debrah Scarlett oli liikkeellä herkän surullisella balladilla ”A monster like me”, jossa toisistaan eroon pyrkineet dueton jäsenet vakuuttivatkin yleisön. Selvä finalisti Norja keräsi huomattavasti kannatusta myös finaalissa, noin puolelta maista erityisesti lännestä kerännyt viisu ylsi kahdeksanneksi. Norja olikin vuoden suurimpia raadeista hyötyjiä, pelkillä puhelinäänillä viisu olisi ollut 17. ja pelkillä raatiäänillä seitsemäs.
Portugalin Leonor Andrade ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta poprockrallilla ”Há um mar que nos separa”. Muutamilta mailta yksittäisiä pisteitä kerännyt Portugali jäi semifinaalin 14:nneksi. Myöskään Tšekin paluuviisu ei ollut sen kummoisempi menestys, Marta Jandován ja Václav Noid Bártan esittämä rosoinen balladi ”Hope never dies” oli semifinaalin 13., mutta kappaleen keräämät 33 pistettä olivat sentään yli kolme kertaa enemmän kuin kaikkien aiempien Tšekin visujen yhteenlaskettu pistemäärä, joten oli turvallista puhua maan kaikkien aikojen parhaasta menestyksestä.
Todella balladipitoisen semifinaalin alkupuolen jälkeen oli aika iloiselle popviisulle Israelista. 16-vuotias Nadav Guedj kisasi vauhdikkaalla mizrahit-popilla ”Golden boy”, joka selvittikin helposti tien finaaliin ensimmäisenä Israelin viisuna sitten vuoden 2010, sijoitus oli peräti semifinaalin kolmas. Finaalissa Israel pistettiin esiintymään alkupäähän kolmanneksi, mutta tämäkään ei menestystä kaatanut. Noin puolelta maista 1-7 pistettä kerännyt Israel oli lopputulosten yhdeksäs.
Vuosina 2009-2014 Latvia oli ollut viisussa todella heikosti menestynyt maa ja vain yhtenä vuotena kuudesta maa ei ollut jäänyt semifinaalin jumbokolmikkoon. Tällä kertaa maata edustanut vahvaääninen Aminata kisasi dramaattisella, pysäyttävällä balladilla ”Love injected”, jonka yksin esittänyt solisti vei pysäyttävällä esityksellä selvästi finaaliin peräti semifinaalin toisena. Finaalissakin Latvia keräsi pisteitä lähes joka maalta. Saavutuksena oli näin Latvian tappioputken jälkeen peräti kuudes sija, joka oli maan korkein sijoitus sitten vuoden 2005.
Azerbaidžanin Elnur Hüseynov oli edustanut maata jo sen debytoidessa vuonna 2008, ja tällä kertaa hän kisasi solistina dramaattisessa balladissa ”Hour of the wolf”. Kahden sutta esittäneen tanssijan kanssa lavan seinälle kuvatun kuun valossa esiintynyt Hüseynov lauloi itsensä finaaliin, mutta hieman yllättäen vasta semifinaalin täpärimpänä läpimenijänä. Finaalissa Azerbaidžanille annettiinkin esiintymispaikka viimeisten joukossa, ja äänestyksessä maa keräsi täydet pisteet Tšekiltä sekä muutaman muun yksittäisen korkean pistemäärän, mikä toi maalle 12. sijan.
Islannin pikkutyttömäinen María Ólafs kisasi herkällä poprockballadilla ”Unbroken”. Viisuesitys oli kuitenkin melko vaisu, ja lähetyksen päätteeksi finalisteja paljastettaessa olikin aika ylätykselle, ensimmäistä kertaa kahden semifinaalin ajalla Islanti ei ollut päässyt finaaliin, itse asiassa maa oli vasta semifinaalin 15.. Näin vuoden 2015 finaalista tuli ensimmäinen kahden semifinaalin ajan viisufinaali, jossa nähtiin alle puolet pohjoismaista.
Vuosi 2015 ei kuitenkaan tosiaan ollut pelkkää pohjoismaista tappiota. Ruotsin Måns Zelmerlöw oli pitkin kevättä johtanut vedonlyöntitilastoja vauhdikkaalla dancepopilla ”Heroes”, jonka näyttävä hologrammien keskellä esitetty esitys kaikkien odotusten mukaisesti kantoi finaaliin semifinaalin ylivoimaisena voittajana. Finaalissa Ruotsi arpoutui alkupuoliskolle, mutta maata suosittiin alkupuolen viimeisiin lukeutuneella paikalla. Pisteidenlaskussa Ruotsi vaikutti alussa jäävän toiseksi, mutta ennakkoon suunnitellussa järjestyksessä Ruotsi vähitellen kiri ja sai aina täydet pisteet 12 maalta eikä yksikään maa jättänyt Ruotsia alle neljään pisteeseen. Tuloksena olikin lopulta melko ylivoimaisesti Ruotsin kuudes viisuvoitto ja jo toinen muutaman vuoden sisällä. Viisujen jälkeen oli kuitenkin aika uudelle kohautukselle. Puhelinäänestyksessä Ruotsi oli ollut vasta kolmas. Ensimmäistä kertaa yhdistetyn äänestyksen aikana puhelinäänestyksen voittaja ei ollut viisuvoittaja, ja tämä herätti luonnollisesti keskustelua tuomareiden vallasta varsinkin, kun puhelinäänestyksen voittaja ei selvästikään ollut voittanut pelkillä siirtolaisäänillä. Voittoviisu oli kuitenkin kaupallinen menestys.
Heti Ruotsin ennakkosuosikin jälkeen esiintyminen tuntui varmasti vaikealta Sveitsin Mélaine Renélle, jonka popballadi ”Time to shine” jäikin melko vähälle kannatukselle. Vain neljältä maalta yhden pisteen kultakin kerännyt Sveitsi jäi semifinaalin viimeiseksi. Kyproksen John Karayiannis taas tuntui erottuvan edukseen loppupäässä pienimuotoisella yksinkertaisella balladilla ”One thing I should have done”. Intiimin yksinkertainen esitys kantoikin finaaliin peräti semifinaalin kuudentena, mutta finaalissa ennakkosuosikkien Ruotsin, Australian ja Belgian keskellä esitettynä kappale tuntui todella hukkuvan, viisu keräsi finaalissa yhteensä 11 pistettä, joista kymmenen Kreikalta, ja viisu oli 22..
Slovenian Maraaya-duetto herätti huomiota erityisesti käyttämällä kuulokkeita joka yhteydessä, mutta myös viisu ”Here for you”, jossa Marjetka Vovok lauloi ja Raay soitti pianoa, sai suosiota. Vauhdikas ralli erottui todella balladipitoisessa semifinaalissa hyvin, ja hyvältä esiintymispaikalta kappaleella ei ollut vaikeuksia päästä finaaliin. Finaalissa Slovenia valittiinkin heti viisufinaalin avaajaksi ja tältä paikalta viisu keräili satunnaisia pisteitä sieltä täältä, eniten entisen Jugoslavian alueelta. Tämä riitti 14. sijaan.
Semifinaalin päätti Puolan auto-onnettomuudessa vuonna 2006 rampautunut Monika Kuszyńska, joka esitti pyörätuolista toiveikkaan balladinsa ”In the name of love”. Yksin lavalla tunteellisesti esiintynyt solisti toikin maalle finaalipaikan. Finaalissa viisu keräsikin enää pikku pisteitä muutamalta maalta ja jäi 23. sijalle.
Toisella semiifinaalilla ei ollut varsinaista väliaikaa. Ääniä laskettaessa haastateltiin automaattisia finalisteja ja esiteltiin itävaltalaisia suurmiehiä. Tätä seurasi finalistien julkistus, jossa viimeisenä finaaliin paljastettiin ennakkoveikkailuissa semifinaalin vaikeimmin ennustettaviin luettu Israel.
Finaalilla olikin taas melkoisen pitkät avaukset. Avausvideolla kierreltiin Wieniä, minkä jälkeen viisulavalla soitettiin Udo Jürgensin muistolle pätkä hänen voittoviisuaan ja tämän jälkeen ORF:n radion sinfoniaorkesterin tahdissa hallitsevaa viisuvoittokappaletta. Tätä seurasi vielä juontajakolmikon esittämä viisujen tunnuskappale ”Building bridges” ennen avauspuheita. Ennen kilpailukappaleita havainnollistettiin vielä maailman yhtenäisyyttä videolla, jossa ihmiset ympäri maailmaa lähettivät apuja toisilleen. Kun kilpailukappaleisiin lopulta päästiin, oli finaalilähetystä kulunut jo yli 20 minuuttia.
Finaalin pelätty esiintymispaikka 2 oli annettu automaattiselle finalisti Ranskalle, jonka Lisa Angell muistutti sata vuotta aiemmin käydyn ensimmäisen maailmansodan kauhuista herkässä balladissa ”N’oubliez pas”. Herkkä esitys, jossa Angellin ympärillä rauniokaupungista kasvoi taas elävä kylä ja sotilassoittajat marssivat solistin viereen tukemaan esitystä oli kieltämättä ammattitaitoinen, mutta tuntui todella jäävän jalkoihin toiselta esiintymispaikalta 27 kilpailijan finaalissa. Viisun keräämät yhteensä neljä pistettä jättivätkin sen 24. sijalle.
Ison Britannian Electro velvet –duo oli mukana svengaavalla iloittelulla ”Still in love with you”. Iloinen esitys tuntui sekin jäävän jalkoihin maratonfinaalin muutenkin melko vauhdikkaalla alkupuolella, ja viisi pistettä jättivät viisun 23:nneksi.
Alkupuoliskolle arpoutuneista automaattisista finalisteista ehdottomasti eniten oli suosittu kutsuvieras Australiaa. Maata edusti maassaan varsin suosittu Guy Sebastian, jonka funkpop ”Tonight again” oli saanut suurta suosiota fani- ja vedonlyöntipiireissä ja viisujen yllättävää debytoijamaata pidettiin jopa mahdollisena voittajana. Rento esitys tuottikin tulosta, ja Australia sai sekä puhelinäänestys- että raatikannatusta. Saavutuksena olikin peräti viides sija. Mahdollisesti erittäin onnistuneen debyytin vuoksi Australia, jonka osallistumisen piti tuolloin olla aivan ehdottoman kertaluonteista, on tuon jälkeen saanut osallistua joka vuosi.
Isäntämaan esiintymispaikka oli arpoutunut täsmälleen finaalin puoliväliin paikalle 14. Maata edustanut kolmen miehen muodostama The Makemakes –yhtye ei kuitenkaan pahemmin vakuuttanut yksinkertaisella pikku popballadilla ”I am yours”. Raadeilta viisu sai vielä jonkin verran kannatusta, ja pelkillä raatiäänillä kappale olisi ollut 15., mutta valitettavasti puhelinäänestyskannatus oli lähes olematonta, ja heikkojen puhelinäänestyssijoitusten vuoksi viisu ei lopulta noussut minkään maan äänestyksen kärkikymmenikköön ja ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa isäntämaan edustaja jäi nollapisteille. Itävalta ei kuitenkaan ollut vuoden ainoa nollapistetapaus, joten tie-break-säännön mukaan maa ei jäänyt finaalin viimeiseksi kotikisoissaan. Itävallasta lähtikin melkoinen balladiputki, sillä esiintymispuoliskojen arvonnassa alkupuolelle oli arvottu enemmän vauhdikkaita esityksiä ja loppupuolesta tuli melkoinen balladimeri.
Finaalin jumbosija lankesi Saksalle, jonka kansallisen viisukarsinnan tulos oli ollut poikkeuksellisen hämmentävä. Maan karsinnat voittanut Andreas Kümmert oli karsintavoiton jälkeen ilmoittanut suorassa lähetyksessä, että ei halua edustaa maata euroviisuissa, joten viisuedustus oli annettu karsinnassa toiseksi tulleelle Ann Sophielle, joka toi joillekin mieleen Lenan soulpopilla ”Black smoke”. Viisuestys oli melkoisen vaisu verrattuna karsintaesitykseen, ja Saksa todella joutui 50/50-järjestelmän uhriksi. Sekä pelkällä puhelin- että raatiäänestyksellä maa olisi päässyt pisteille, mutta yhdistetyissä tuloksissa kappale ei ollut enää minkään maan äänestyksen kärkikymmenikössä. Näin vuoden 2015 viisufinaalissa oli kaksi nollapistetapausta, ja viimeisen tie-break säännön mukaan jos muita eroja ei ole, on voittaja aiemmin esitetty kappale, joten virallisten tulosten mukaan vuoden 2015 viisufinaalin 26. oli Itävalta ja 27. eli viimeinen Saksa. 2015 olikin melkoista automaattisten finalistien tappiota, ensimmäistä kertaa kahden semifinaalin ajalla finaalin neljä viimeistä sijaa menivät kaikki automaattisille finalisteille. Samoin vuodesta 2015 lähti Saksan melkoinen tappioputki, tuosta alkaen Saksa on vain kerran välttänyt sijoituksen finaalin jumbokaksikossa.
Myöskään Espanjan Edurne ei kohtuullisesta ennkkosuosiosta huolimatta tehnyt suurempaa vaikutusta dramaattisella balladilla ”Amanecer”. Miestanssijan kanssa esitetty dramaattinen esitys keräsi vain yksittäisiä pisteitä muutamilta mailta, ja tämä jätti viisun 21. sijalle.
Vaikka muut suuret rahoittajamaat jäivät finaalissa viimeisten joukkoon, löytyi asialle yksi poikkeus. Italiaa edusti kolmen nuoren miehen muodostama oopperapoptrio Il Volo, jonka oopperapopballadi ”Grande amore” oli ollut suuri menestystarina Italiassa sekä vuoden suuria ennakkosuosikkeja. Italia olikin pistetty esiintymään finaalin viimeisenä, ja tältä esiintymispaikalta maalla vaikutti olevan hyvät mahdollisuudet voittoon. Herkän vahva esitys toimikin, ja pisteidenlaskussa voitto näytti alussa olevan kolmen kauppaa, Italiakin keräsi suuren määrän kannatusta ja aina täydet pisteet yhdeksältä maalta. Italia sai kaikilta muilta mailta pisteitä ja ylsi kolmanneksi, tosin jotakin viisufinaalin pisteiden jakautumisesta kertonee se, että maan keräämät 292 pistettä olivat suuremmat kuin esimerkiksi edellisvuoden voittajan pisteet ja täysin samat kuin Lordin ylivoimaiset voittopisteet vuonna 2006. Kuitenkin suurin aihe kohulle syntyi eriteltyjen tulosten julkistamisen jälkeen, pelkillä puhelinäänillä Italia olisi ollut ylivoimainen voittaja 366 pisteellä, mutta raatiäänestyksessä maa oli vasta kuudes, mikä pudotti Italian kolmannelle sijalle. Näin ensimmäistä kertaa 50/50-äänestystavan aikana viisuvoittaja ei ollut puhelinäänestyksen voittaja, ja vuonna 2009 raateja oli perusteltu sillä, että viisuja ei voitettaisi pelkillä siirtolaisäänillä. Kuitenkaan Italia ei selvästikään ollut kerännyt puhelinäänestystukeaan siirtolaisäänten voimilla. Tämä herätti keskustelua raatien mukanaolosta ja ylivallasta.
Finaalin väliaika oli taas melkoisen pitkä. Väliajalla esiintymässä nähtiin niin Martin Grubingerin johtama rumpuorkesteri, Conchita Wurstin show kuin edellisen syksyn lasten euroviisujen voittajan, Italian Vincenzo Cantiellon vierailu. Äänestyksessä oli vielä aika omille mokilleen ja peräti kolmeen maahan, Portugaliin, Viroon ja Georgiaan, jouduttiin ottamaan uudestaan yhteys äänestyksen lopussa, sillä maihin oli ollut varsinaisella äänestysvuorolla yhteysongelmia. Ikävintä äänestyksessä luultavasti kuitenkin oli alussa johtaneeseen Venäjään kohdistunut ilmeisen poliittinen buuaus, jota juontajat epätoivoisesti yrittivät hillitä. Tv-lähetyksessä buuaus ei kuitenkaan samalla tavalla kuulunut, koska buuausäänentaajuudet suodatettiin lähetyksestä, ja yleisöstä kuului suuri riemunkiljahdus, kun Ruotsi meni Venäjän ohi. Kilpailijamäärältään kaikkien aikojen suurin viisufinaali, jolla oli myös pitkät avaus- ja väliaikaesitykset, venyikin todella pitkäksi, ja ensimmäistä kertaa viisufinaali kesti neljä tuntia.
Vuoden 2015 tulokset herättivät keskustelua raatien vallasta ja erityisesti raatien mahdollisuudesta torjua ylivoimaisiakin yleisösuosikkeja varsinkin, jos raadit tajusivat käyttää taktisia mahdollisuuksiaan ja listoittaa oletetut yleisösuosikit viimeisiksi. Seuraavana vuonna tähän haettiin muutosta, ja ääntenlaskuun oli tiedossa suurin uudistus sitten vuode 1975.
Tulos:
1. semifinaali:1. Moldova: Eduard Romanyuta – I want your love (11. sija, 41 pistettä)
2. Armenia: Genealogy – Face the shadow (7. sija, 77 pistettä)
3. Belgia: Loïc Nottet – Rhythm inside (2. sija, 149 pistettä)
4. Alankomaat: Trijntje Oosterhuis – Walk Along (14. sija, 33 pistettä)
5. Suomi: Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää (16. sija, 13 pistettä)
6. Kreikka: Maria Elena Kyriakou – One last breath (6. sija, 81 pistettä)
7. Viro: Elina Born & Stig Rästa – Goodbye to yesterday (3. sija, 105 pistettä)
8. Makedonia: Daniel Kajmakoski – Autumn leaves (15. sija, 28 pistettä)
9. Serbia: Bojana Stamenov – Beauty never lies (9. sija, 63 pistettä)
10. Unkari: Boggie – Wars for nothing (8. sija, 67 pistettä)
11. Valko-Venäjä: Uzari & Maimuna – Time (12. sija, 39 pistettä)
12. Venäjä: Polina Gagarina – A million voices (1. sija, 182 pistettä)
13. Tanska: Anti Social Media – The way you are (13. sija, 33 pistettä)
14. Albania: Elhaida Dani – I’m alive (10. sija, 62 pistettä)
15. Romania: Voltaj – De la capăt (5. sija, 89 pistettä)
16. Georgia: Nina Sublatti – Warrior (4. sija, 98 pistettä)
2. semifinaali:
1. Liettua: Monika Linkytė & Vaidas Baumila – This time (7. sija, 67 pistettä)
2. Irlanti: Molly Sterling – Playing with numbers (12. sija, 35 pistettä)
3. San Marino: Michele Perniola & Anita Simoncini – Chain of lights (16. sija, 11 pistettä)
4. Montenegro: Knez – Adio (9. sija, 57 pistettä)
5. Malta: Amber – Warrior (11. sija, 43 pistettä)
6. Norja: Mørland & Debrah Scarlett – A monster like me (4. sija, 123 pistettä)
7. Portugali: Leonor Andrade – Há um mar que nos separa (14. sija, 19 pistettä)
8. Tšekki: Marta Jandová & Václav Noid Bárta – Hope never dies (13. sija, 33 pistettä)
9. Israel: Nadav Guedj – Golden boy (3. sija, 151 pistettä)
10. Latvia: Aminata – Love injected (2. sija, 155 pistettä)
11. Azerbaidžan: Elnur Hüseynov – Hour of the wolf (10. sija, 53 pistettä)
12. Islanti: María Ólafs – Unbroken (15. sija, 14 pistettä)
13. Ruotsi: Måns Zelmerlöw – Heroes (1. sija, 217 pistettä)
14. Sveitsi: Mélanie René – Time to shine (17. sija, 4 pistettä)
15. Kypros: John Karayiannis – One thing I should have done (6. sija, 87 pistettä)
16. Slovenia: Maraaya – Here for you (5. sija, 92 pistettä)
17. Puola: Monika Kuszyńska – In the name of love (8. sija, 57 pistettä)
Finaali:
1. Slovenia: Maraaya – Here for you (14. sija, 39 pistettä)
2. Ranska: Lisa Angell – N’oubliez pas (25. sija, 4 pistettä)
3. Israel: Nadav Guedj – Golden boy (9. sija, 97 pistettä)
4. Viro: Elina Born & Stig Rästa – Goodbye to yesterday (7. sija, 106 pistettä)
5. Iso-Britannia: Electro velvet – Still in love with you (24. sija, 5 pistettä)
6. Armenia: Genealogy – Face the shadow (16. sija, 34 pistettä)
7. Liettua: Monika Linkytė & Vaidas Baumila – This time (18. sija, 30 pistettä)
8. Serbia: Bojana Stamenov – Beauty never lies (10. sija, 53 pistettä)
9. Norja: Mørland & Debrah Scarlett – A monster like me (8. sija, 102 pistettä)
10. Ruotsi: Måns Zelmerlöw – Heroes (1. sija, 365 pistettä)
11. Kypros: John Karayiannis – One thing I should have done (22. sija, 11 pistettä)
12. Australia: Guy Sebastian – Tonight again (5. sija, 196 pistettä)
13. Belgia: Loïc Nottet – Rhythm inside (4. sija, 217 pistettä)
14. Itävalta: The Makemakes – I am yours (26. sija, 0 pistettä)
15. Kreikka: Maria Elena Kyriakou – One last breath (19. sija, 23 pistettä)
16. Montenegro: Knez – Adio (13. sija, 44 pistettä)
17. Saksa: Ann Sophie – Black smoke (27. sija, 0 pistettä)
18. Puola: Monika Kuszyńska – In the name of love (23. sija, 10 pistettä)
19. Latvia: Aminata – Love injected (6. sija, 186 pistettä)
20. Romania: Voltaj – De la capăt (15. sija, 35 pistettä)
21. Espanja: Edurne – Amanecer (21. sija, 15 pistettä)
22. Unkari: Boggie – Wars for nothing (20. sija, 19 pistettä)
23. Georgia: Nina Sublatti – Warrior (11. sija, 51 pistettä)
24. Azerbaidžan: Elnur Hüseynov – Hour of the wolf (12. sija, 49 pistettä)
25. Venäjä: Polina Gagarina – A million voices (2. sija, 303 pistettä)
26. Albania: Elhaida Dani – I’m alive (17. sija, 34 pistettä)
27 Italia: Il Volo – Grande amore (3. sija, 292 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
