Muistathan: Suomen karsinnat 1967

Seitsemännen eurovisio-edustussävelmämme valinta noudatteli pitkälti tutuksi tulleita kaavoja. Niinpä tälläkin kertaa YLE järjesti avoimen sävellyskilpailun, johon saapui peräti 240 sävelmää – suurin määrä sitten kaikkien aikojen ensimmäisen karsintamme. Esikarsintaraadilla oli tavallista vastuullisempi tehtävä, sillä he valitsivat kahdeksalle Suomen loppukilpailukappaleelle myös esittäjät etukäteen päätetyistä vaihtoehdoista.

YLE yritti päästä eroon kilpailun solistikeskeisyydestä ja siksi mukaan oli valittu neljä eturivin taiteilijaa. Naispuoliset solistit Laila Kinnunen ja Marion Rung olivat jo kokeneet kansainvälisen finaaliin, mutta karsintamme miehet olivat vielä hieman kokemattomampia. Danny sentään oli osallistunut Suomen karsintaan jo vuotta aikaisemmin, mutta Fredi vasta aloitteli uraansa iskelmien parissa. Fredi oli toki Suomen kansalle jo tuttu, mutta tähän asti hän oli laulanut folk-musiikkia Folk-Fredi -nimellä sekä esiintynyt huumoriryhmä Kivikasvojen riveissä.

Muilta osin tämä karsinta oli identtinen edelliseen verrattuna. Lopullisen valinnan suoritti jälleen studioon istutettu 12-jäseninen tuomaristo ja samoin pisteytys oli kaksivaiheinen. Jos mikään lauluista ei saisi tarpeeksi suurta pisteylivoimaa, suoritettiin uusi äänestys kärkikolmikon kesken. Niinikään edellisvuotiseen tapaan kilpailu oli nauhoitettu etukäteen jo iltapäivällä, mutta lopputulos onnistuttiin pitämään salassa illan tv-lähetyksen päättymiseen asti. Esiraati oli saanut ohjeistuksekseen valita aikaisempia euroviisuehdokkaitamme mannermaisempia kappaleita, ja onnistuikin tehtävässään varsin hyvin. Vuotta aikaisemmin kuultujen hitaiden valssien sijaan tällä kertaa kuultiin painokkaita rytmejä, voimakkaita melodioita ja paatosta tihkuvia esityksiä.

Kisan avasi turkiksiin pukeutunut Laila Kinnunen Lapin eksotiikkaa hyväilevällä esityksellään ”Revontuli”. Kappale oli yksi kolmesta kisaan valituista Lasse Mårtensonin sävelmästä. Heti perään kuultiin toinen Mårtensonin kynästä lähtenyt kappale ”Sua kutsun, Maarit”. Dannyn esittämä romanttinen balladi oli tämän kilpailun perinteisemmästä päästä. Kolmantena vuoron sai Marion, joka oli saanut esitettäväkseen kilpailun vaatimattomimmat sävelmät. Ensimmäisenä kuultu ”Kesän laulu” jäikin lopputuloksissa kokonaan pisteittä. Illan neljästä solistista viimeisen vuoron sai Fredi, joka ensimmäisellä esityskierroksella esitti kolmannen Mårtensonin sävelmän, italialaishenkisen ”Varjoon – Suojaan”.

Laila Kinnusen upea ääni pääsi oikeuksiinsa hänen toisessa laulussaan. Valto Laitisen säveltämän ”Unohdusta ei ole” –kappaleen mahtipontinen finaali nostaa edelleen ihon kananlihalle. Samaten Jorma Panulan Dannylle säveltämä ”Keskiyöllä” tulvi dramatiikkaa ja mystiikkaa. Marionin toinenkin kilpailukappale ”Goodbye” oli koskettavasta tekstistään huolimatta sävelmänä melko vaatimaton. Fredin viimeinen esitys ”Oi tuntematon” oli puolestaan eri planeetalta dramaattisuudessaan.

Kaikkien yllätykseksi raati äänesti miespuolisten solistien esitykset kärkeen ja Laila Kinnusen mahtavat esitykset jäivät niiden taakse. Kenellekään ei sen sijaan ollut yllätys, että Marionin vaisut kappaleet jäivät viimeisille sijoille. Suurin yllätys oli kuitenkin, että melko tuntematon Fredi nosti vahvoilla esityksillään molemmat kappaleensa kärkikolmikkoon. Väliin kiilasi vain Dannyn ensimmäinen esitys. Uusi äänestyskierros ei muuttanut laulujen järjestystä, vaan Fredi sai menolipun Wieniin.

Seuraavan viikon lehdistä voittajakappaleen ”Varjoon – Suojaan” osalta luettiin juttuja sekä puolesta että vastaan. Kaikkein raadollisimmin lehdistö ja kansa arvosteli kuitenkin melko voimakkain sanoin solistin ulkoista olemusta. Merkittävää oli myös säveltäjä Lasse Mårtensonin kaksoisvoitto, joka peitottiin vasta 35 myöhemmin. Jossain puhuttiin jo seuraavan kilpailukappaleen tilaamista suoraan Mårtensonilta.

Kauttaaltaan kilpailun sadosta ei kuitenkaan syntynyt jälkipolville ikivihreitä. Jopa edustussävelmäksi valittu kappale kuuluu sinne unohdetumpien helmien joukkoon. Vaikka kappaleiden taso olikin hyvä, olivat ne kuitenkin ehkä enemmän tätä kilpailua varten räätälöityjä, kuin ikivihreitä suomalaisiskelmiä. Laila Kinnusen kumpaakaan kappaletta ei ole edes levytetty artistin itsensä toimesta. ”Oi tuntematon” -helmestä on noussut pienimuotoinen klassikko muiden artistien levytyksinä – Fredi ei koskaan laulanut itse sitä levylle.