Eurovision laulukilpailut ehdittiin pitää kisan ainoassa sosialistimaassa, Jugoslaviassa juuri ennen kuin liittovaltio hajosi ja ajautui verisiin sotiin. Edellisenä syksynä kaatunut Berliinin muuri ja tuleva Euroopan yhdentyminen olivat innoittaneet useita lauluntekijöitä, ja niinpä voittokin meni Italian Euroopan vuonna 1992 syntyvää yhteisöä ylistävälle laulelmalle, tuoden alusta asti viisuissa mukana olleelle maalle vasta toisen voittonsa.
Viimeisillään liitoksissaan natissut Jugoslavian liittovaltio sai kisat isännöitäväkseen kroatialaisen Rivan voitettua vuonna 1989. Järjestelyvastuu meni kroatialaiselle TV Zagrebille, joka valitsi juontajapariksi kokeneet kroatialaiset Helga Vlahovićin ja Oliver Mlakarin. Helga oli jo tullut viisuyleisölle tutuksi lukiessaan Jugoslavian pisteet jo kahdesti tiukkaan tapaan, vuonna 1974 ja 1981, jolloin hän ensiksi joutui ilmoittamaan ettei hänellä ollutkaan maansa pisteitä annettavaksi. Juontajaparin ohella oli kuitenkin koulutettu myös varapari, Rene Medvešek ja Dubravka Marković, joista toinen oli serbialainen. Harjoitusten aikana syntyi draamaa, jonka seurauksena Helga ja Oliver ilmoittivat astuvansa syrjään nuoremman parin tieltä. Tilanne saatiin kuitenkin neuvoteltua siten, että kokeneempi ja yleisölle tutumpi pariskunta jäi kui jäikin hoitamaan juonnot.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1990
Ajankohta: 5.5.1990
Kilpailupaikka: Koncertna Dvorana Vatroslava Lisinski, Zagreb
Juontajat: Helga Vlahović ja Oliver Mlakar
Kapellimestari: Igor Kuljerić
Väliaikanumero: ”Yugoslav Changes” matkailuelokuva
EBUn virallinen valvoja: Frank Naef
Kisaan otti osaa kaikki samat 22 maata kuin edellisenäkin vuonna. Uutena sääntönä EBU määräsi, että kaikkien artistien oli täytettävä 16 vuotta ennen vuoden loppua. Vuoden nuorin edustaja, Britannian Emma olikin vasta 15-vuotias astuessaan Zagrebin lavalle. Vuonna 1990 vietettiin Euroopan matkailuvuotta, ja siitä saatiinkin aiheet sekä kappaleiden välisiin postikortteihin sekä väliaikanumeroon. Lisäksi kisoilla oli ensi kerran maskotti: animoitu Eurocat-niminen kissahahmo putkahti tuon tuostakin ruutuun kappaleiden välillä.
Vuoden 1990 finaali aluksi Helga Vlahović toivotti reilun suureellisesti liioitellen kaikki ”tuhat miljoonaa” katsojaa tervetulleiksi, mutta ehkäpä viisuhistorian muistettavin kömmähdys tapahtui ensimmäisen kappaleen aluksi. Ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden jälkeen ensimmäisenä vuorossa olleen Espanjan taustanauha alkoi soida ja laulun esittäneet sisarukset marssivat lavalle. He huomasivat kuitenkin pian, ettei orkesteri ollutkaan mukana ja poistuivat lavalta. Kaikesta päätellen kapellimestari ei ollut saanutkaan kuulokkeisiinsa tahdistusmerkkiä, jonka perusteella hänen oli tarkoitus saada orkesteri mukaan samaan tahtiin. Taustanauha pyöri omaa tahtiaan vielä tovin, kunnes se saatiin pysäytetyksi ja Azucar Moreno pääsi aloittamaan kappaleensa uudelleen, tällä kertaa myös orkesterin säestyksellä.
Belgian laulaja lauloi sopivasti makedonialaisesta vaimostaan vain muutamia vuosia ennen kuin entinen Jugoslavian tasavalta otti osaa itsenäisenä, mutta kiistellyn nimisenä Makedoniana. Useat muut laulut käsittelivät myös edellisenä syksynä kaatunutta Berliinin muuria, kuten Norjan Branderburger Tor sekä Itävallan Kaine Mauern mehr. Britannian Emma halusi jakaa rakkautta maailmaan, ja Saksa lauloi jälleen kerran viisukonkariparin Siegel-Meinunger sanoin Vapaudesta. Suomen ruotsiksi esitetty kappale Fri? kritisoi kulutusyhteiskuntaa useimpien muiden maiden runoillessa tavallista rakkaushömppää.
Pohjoismaista pärjäsi yllättäen parhaiten Islanti kevyellä rallillaan ”Eitt lag enn”. Tanskan yhtä harmiton rallatus oli sekin kymmenenen parhaan joukossa, kun taas Suomi ja Norja jakoivat jälleen kerran viimeisen sijan. Ruotsikin pärjäsi totuttua huonommin, mutta maan karsinnatkaan eivät olleet sujuneet skandaaleitta. Vuonna 1983 hyvin menestynyt Carola palasi viisulavalla vuoden 1990 Ruotsin karsinnassa, mutta jäi toiseksi kappaleellaan ”Mitt i ett äventyr”. Carola ja hänen tuleva norjalaismiehensä Runar olivat juuri liittyneet Elämän Sana -nimiseen herätysliikkeeseen ja Ruotsin media julkaisikin kisaviikolla raportteja, joissa Carolan väitettiin puhuvan kielillä. Lisäksi Tukholman alueen tv-lähettimestä paloi sulake juuri Carolan esiintyessä Ruotsin karsinnoissa. Monet puhuivat sabotaasista, ja Elämän Sanan jäsenet olivat varmoja, että itse saatana oli ollut asialla. Toisaalta voittanut Edin-Ådahl -ryhmäkin oli tunnettu kristillisen popin tekijöinä.
Kisan jaetulle kakkossijalle nousi Ranskan Antilleilta kotoisin ollut Ranskan Joëlle Ursull. Ennenkin viisuissa kunnostautunut sanoittaja Serge Gainsbourg oli aluksi kutsunut laulunsa nimellä ”Black Lolita Blues” ja sen sanat olivat erilaiset. Joëlle kieltäytyi kuitenkin maansa ensimmäisenä mustana naisedustajana laulamasta halventavana pitämästään Lolitasta ja niinpä sanat muuttuivatkin afro-karibialaiseksi kannustuslauluksi. ”White and Black Blues”, joka joidenkin kirjoittajien mielestä lainasi rytminsä edellisvuoden Lambada-villityksestä keräsi eniten täysiä pisteitä eri mailta, mutta koska neljä maata jätti sen täysin äänittä eivät pisteet riittäneetkään voittoon. Ranskan delegaatio jätti protestin Italian raadin puhemiestä kohtaan, sillä hän sekoili täysin antaessaan pisteitä ja jätti myös maansa pahimmat kilpailijat Ranskan ja Irlannin täysin pisteittä. Lopputulokseen Italian pisteet eivät kuitenkaan olisi vaikuttaneet, mutta sekoilu antoi esimakua seuraavan vuoden järjestelyistä Roomassa.
Toiseksi tullut Irlanti otti Euroopan matkailuteeman myös lauluunsa ja läntisen Euroopan paikkoja luetellut kappale toimikin kuin vanhan jaetun Euroopan testamenttina. Jo muutaman vuoden kuluttua Euroopan painopiste oli siirtynyt huomattavasti idempään ja tämä tuli näkymään myös Euroviisuissa. Euroopan talousyhteisö oli päättänyt yhdentyä Euroopan Unioniksi vuoden 1992 lopussa ja tämän euroeuforian innoittama italialaisviisu saikin lopulta eniten ääniä voittaakseen tämän vuoden finaalin. Vuonna 2010 onkin vaikea enää ymmärtää tuolloista yhtäaikaista positiivista mieltä sekä itä-Euroopan vapautumisesta sekä läntisen Euroopan yhdentymisestä, kun sekä Euroopan Unioni että Eurovision laulukilpailu ovat hyvin nopeaan tahtiin laajentuneet kattamaan myös ison osan entisestä sosialistisesta Euroopasta, eikä aina täysin ilman ongelmia ja kasvukipuja. Euroviisujen osanottajamäärä onkin miltei kaksinkertaistunut reilussa 15 vuodessa eikä yhdentymisen euforiasta ole enää jäljellä kuin muistot.
Kilpailukappaleet:
1 Espanja: Azucar Moreno – Bandido – 5. sija (96 pistettä)
2 Kreikka: Christos Callow – Horis skopo – 19. sija (11 p.)
3 Belgia: Philippe Lafontaine – Macédomienne – 12. sija (46 p.)
4 Turkki: Kayahan – Gözlerinin hapsindeyim – 17. sija (21 p.)
5 Alankomaat: Maywood – Ik wil alles met je delen – 15. sija (25 p.)
6 Luxemburg: Céline Carzo – Quand je te rêve – 13. sija (38 p.)
7 Iso-Britannia: Emma – Give a little love back to the world – 6. sija (87 p.)
8 Islanti: Stjórnin – Eitt lag enn – 4. sija (124 p.)
9 Norja: Ketil Stokkan – Brandenburger Tor – jaettu 21. sija (8 p.)
10 Israel: Rita – Shara barechovot – 18. sija (16 p.)
11 Tanska: Lonnie Devantier – Hallo hallo – 8. sija (64 p.)
12 Sveitsi: Egon Egemann – Musik klingt in die Welt hinaus – 11.sija (51 p.)
13 Saksa: Chris Kempers & Daniel Kovac – Frei zu leben – 9. sija (60 p.)
14 Ranska: Joëlle Ursull – White and black blues – jaettu 2. sija (132 p.)
15 Jugoslavia: Tajci – Hajde da ludujemo – 7. sija (81 p.)
16 Portugali: Nucha – Há sempre alguém – 20. sija (9 p.)
17 Irlanti: Liam Reilly – Somewhere in Europe – jaettu 2. sija (132 p.)
18 Ruotsi: Edin-Ådahl – Som en vind – 16. sija (24 p.)
19 Italia: Toto Cutugno – Insieme 1992 – Voittaja (149 p.)
20 Itävalta: Simone – Keine Mauern mehr – 10. sija (58 p.)
21 Kypros: Anastazio – Milas poli – 14. sija (36 p.)
22 Suomi: Beat – Fri? – jaettu 21. sija (8 p.)
