Einin ura alkoi vuonna 1978 laulajattaren ollessa vasta 17-vuotias. Silloin radioaallot valloitettiin Baccara-yhtyeen hitin ”Yes sir, alkaa polttaa” suomenkielisellä versiolla. Siitä alkoi läpi koko 1980-luvun alun jatkunut suosio suomenkielisen discomusiikin valtiattarena. Vuosina 1978-1985 julkaistiin kuusi Eini-pitkäsoittoa. 1980-luvun lopulla discoiskelmäbuumi alkoi hiipua ja Eininkin oli taivuttava hetkeksi perinteisemmän tanssimusiikin esittäjäksi. 1990-luku meni vähän tyyli hakusessa, mutta uusia levyjä ilmestyi tasaiseen tahtiin. Osallistuipa Eini vuonna 1996 Suomen euroviisukarsintoihinkin kappaleella ”Aina sun luonas”, jonka oli säveltänyt mies edellisen edustuskappaleemme ”Bye bye baby” takaa – Kari Salli.
2000-luvulle siirryttäessä Eini piti rohkeasti päänsä ja keskittyi puhtaasti rakastamaansa discomusiikkiin. Aluksi keikoilla kuultiin 1980-luvun kultaisia hittejä sekä omasta tuotannosta että muiltakin lainattuina, ja nostalgiannälkäisen sukupolven osoittama suosio kasvoi kasvamistaan tuoden mukanaan kokonaan uudenkin fanikunnan. Vuonna 2011 siirryttiin uudelle levelille, kun päivänvalon näki upouusia discohittejä sisältävä albumi ”Mä jään”. Levyn myötä Eini palasi Suomen viralliselle albumilistallekin 33 vuoden tauon jälkeen. Lisää vettä myllyyn saatiin vuonna 2012 DNA-puhelinoperaattorin mainoksesta, jossa Eini tavallaan vähän parodioi itseäänkin ”Sulle tuli faksi” -kappaleen myötä. Hitti sisällytettiin seuraavalle, vuonna 2014 julkaistulle discolevylle ”Vähän kipeää”.
Nyt on vuorossa uuden tulemisen kolmas albumi ”Draamaa” – kaiken kaikkiaan Einin kolmastoista studioalbumi. Alun perin levyn piti olla kokonaan cover-versioita sisältävä kokonaisuus, mutta Einin osallistuminen Uuden musiikin kilpailuun muutti sisältöä yhden kappaleen verran. Nimikkokappale ”Draamaa” löytyi Einin seuraavalle 40-vuotisjuhlalevylle tarkoitettujen uusien kappaleiden joukosta, kun osallistumista UMK:hon harkittiin. Eini ja ”Draamaa”-kappale ovatkin nyt viikko julkaisun jälkeen saaneet jo varsin mukavasti huomiota mediassa. Biisi yhdistelee perinteistä discoiskelmätunnelmaa moderneihin saundeihin pienellä euroviisutwistillä. Sävellyksen ja sanoituksen löytyy Janne Rintala, joka säveltänyt paljon Arttu Wiskarin hittejä. Sovituksen siihen ja levyn lyhyeen introon on tehnyt Mika Laakkonen.
Muun materiaalin tuotannosta vastaa Sami Grönroos, joka muistetaan parhaiten lopetetusta Kymppilinja-yhtyeestään. Kuten todettua, loput kappaleista ovat cover-versioita viime vuosien tuoreiden suomalaisartistien ja -yhtyeiden hiteistä. Aluksi Eini oli hieman vastaan covereiden levyttämistä, mutta kun selvisi että nyt levytetäänkin uusiksi suht’ tuoreita biisejä eikä iänikuisia klassikoita, alkoi laulajatarkin pehmetä ajatukselle. Viime vuoden puolella esimakua saatiin kahden singlen muodossa. Ensimmäinen lohkaisu, kantripopiksi sovitettu ”Kriisit” (alunperin Chisu) ei allekirjoittanutta heti täysin vakuuttanut, mutta toinen sinkku ”On niin helppoo olla onnellinen” (alunperin Olavi Uusivirta) oli harppaus parempaan suuntaan. Olavi Uusivirran vähän laahaava rock muuttuu Einin käsittelyssä ilmavaksi tanssipopiksi.
Todellisia Eini-tykkejä levyllä ovat kuitenkin reipaspoljentoisiksi danceiksi muokatut ”Nettiin” (alunperin Jenni Vartiainen) ja ”Me ei olla enää me” (alunperin Sanni). Yllätyksekseni niiden jälkeen levyltä löytyy vielä yksi vaihde lisää ja Einin versiot rempseistä hiteistä ”Etsit muijaa seuraavaa” (alunperin Gimmel) ja ”Rusketusraidat” (alunperin PMMP) saavat suupielet kääntymään isoon hymyyn. Levyn päättäville menobiiseille ”Mikä kesä?” (alunperin Valvomo) ja ”Lupaan olla” (alunperin Nopsajalka) luulisi löytyvän käyttöä Einin vauhdikkailla live-keikoilla.
Eini on haastatteluissa kertonut löytäneensä levyn myötä uuden hiljaisemman tavan laulaa. Niin paljon kuin siitä aiemmastakin tavasta pidin, täytyy todeta että nyt 55-vuotiaan Einin ääni soi kauniimmin koskaan. Kaiken kaikkiaan ”Draamaa”-albumin ytimekäs biisilista ei jätä paljoa toivomisen varaa. Levylle ei ole eksynyt ainuttakaan täyteraitaa. Jos jotain negatiivista tästä kokonaisuudesta täytyy todeta, niin on pakko sanoa että levy on 29 minuutin kestossaan liian lyhyt. Tällaista materiaalia olisin kuunnellut enemmänkin!
Kappalelista:
1. Intro
2. Draamaa
3. On niin helppoo olla onnellinen
4. Nettiin
5. Etsit muijaa seuraavaa
6. Me ei olla enää me
7. Kriisit
8. Rusketusraidat
9. Mikä kesä?
10. Lupaan olla
