Heli Kajo nousi ihmisten tietoisuuteen vuoden 2010 euroviisukarsinnoistamme. Kilpailukappale ”Annankadun kulmassa” oli erityisesti euroviisufanien mieleen, sillä se palkittiin Viisukuppilan fanipalkinnolla, mutta myös muu yleisö kiinnostui Helistä. Levy-yhtiötkin suorastaan kilpailivat tytöstä ja lopulta pitkäsoittoa ryhdyttiin valmistelemaan Warner Musicin kanssa. Valmistelemista siinä sitten olikin, sillä nyt – kaksi vuotta myöhemmin – albumi on lopultakin ulkona. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sillä levy on loistava.
Kokonaisuuden avaa albumin nimikkokappale ”Elämäsi suloisin virhe”, joka on eräänlainen tyttömäisyyden ylistyslaulu. Tässä, kuten muissakin Helin teksteissä, ilahduttaa miesnäkökulmasta naislauluntekijälle epäsovinnainen asenne. Tytöt eivät ole sen parempia tai huonompia kuin pojatkaan. He tekevät virheitä ja kurkkivat aidan toiselle puolelle, rakastavat ja pettävät, juovat ja polttavat tupakkaa. Kuten elämäkään, eivät Helin tarinat ole mustavalkoisia. ”Elämäsi suloisin virhe” on myös melodialtaan mukavan kepeä pop-biisi. Letkeä konebiitti saa jalan vipittamaan ja tarttuva kertosäe rallattelemaan mukana.
Kakkosraidassa ”Jos mä olisin tyttö” siirrytään tunnelmasta toiseen. Vähän dramaattisessakin melodiassa kuuluvat ehkä voimakkaimmin ranskalaisvaikutteet, jotka lienevät tarttuneet Heliin hänen lukuisilta Pariisin matkoiltaan. Tekstiltään tämä on tavallaan ensimmäisen tyttömäisyyden ylistyksen kääntöpuoli. Siitähän ei ole epäilystäkään, etteikö Heli olisi tyttö, vaan ”Jos hän olisi tyttö vailla murheita ja huolia”. Sovituksen viulut soivat kauniisti ja tuovat mieleen vanhan eurooppalaisen elokuvan. Kolmas kappale ei sitten euroviisufaneille esittelyjä kaipaakaan. Kaksi vuotta vanha ”Annankadun kulmassa” istuu kokonaisuuteen yllättävänkin hyvin ja on myös kestänyt aikaa paremmin kuin yksikään toinen kappale vuoden 2010 euroviisukarsinnoista.
Surumielisen hauras ”Barcelona” kertoo uskottomuudesta. Helin ymmärtäväisessä ja ketään syyllistämättömässä käsittelyssä asiasta tulee melkeinpä hyväksyttävää, vaikka loppujen lopuksi suru jääkin päällimmäiseksi tunteeksi. Iloisissa teemoissa ei liikuta myöskään ”Poikajumalassa”. Tempoltaan reippaan, mutta säveliltään haikean kappaleen tekstissä ulkoisilta puitteiltaan täydellinenkään mies ei silti tunnu riittävältä.
”Jos mä kuolen nuorena” on levyn ensimmäinen singlelohkaisu, mikä on ihan ymmärrettävääkin. Se kuvastaa hienosti albumin sisältöä ja Helin leppoisaa asennetta elämään: ”Pojat laulakaa se laulu, joka sai mut aina nauramaan”. Kappale vaatii muutaman kuuntelun, mutta jää sitten salakavalasti korvamadoksi, kuten kunnon singlebiisin tuleekin. ”Kiina” jää mukavaksi välipalaksi, jonka sanoituksesta en löydä samaistumispintaa. Soitannaltaan ja sovitukseltaan letkeätempoinen kappale on kuitenkin ihan mukavaa kuunneltavaa. Sen sijaan ”Thelma & Louise” kuuluu suosikkikappaleisiini: etenkin melodiansa ja vahvan sovituksensa puolesta. Tyttöjen välinen ystävyys ei luonnollisestikaan teemana ole niin allekirjoittanutta koskettava, mutta tässä riimittelyssä ymmärrettävimmillään.
”Sosiaalista toimintaa” nivoo albumin tarinoiden langat jollain ironisella tavalla yhteen. Siinä kaikki pettävät kaikkia. ”Ehkä elämä ei olekaan niin vakavaa, voi lihoa ja panna ketä vaan”. Lyhyehköksi jäävän levyn päättää nimikkokappaleen instrumentaalinen muunnelma ”Virheellinen suloinen elämä”. Mutta vaikka lauluja on vähän, ei se haittaa, sillä niitä voi kuunnella aina vain uudelleen ja uudelleen ja löytää niistä joka kerta uusia hienouksia. Kaiken kaikkiaan ”Elämäsi suloisin virhe” on hieno kokoelma monipolvisia sävelmiä, harkittuja tekstejä ja Janne Oinaksen yksityiskohtaisia sovituksia. Ajattomuudessaan ja omaleimaisuudessaan se on jopa nykyään niin trendikkäässä naislaulaja/-lauluntekijägenressä omaa luokkaansa.
Kappalelista:
1. Elämäsi suloisin virhe
2. Jos mä olisin tyttö
3. Annankadun kulmassa
4. Barcelona
5. Poikajumala
6. Jos mä kuolen nuorena
7. Kiina
8. Thelma & Louise
9. Sosiaalista toimintaa
10. Virheellinen suloinen elämä
