Kööpenhaminassa viisuhuuma on kuumimmillaan. Kaupunki on täyttynyt iloisista viisufaneista ja eri maiden kannattajat tuovat lippuineen ja teema-asuineen väriä muuten kovin teollisen harmaaseen kisamiljöönä toimivaan entiseen telakkaseutuun. Viisukuumeen rinnalla Suomessa on meneillään jokavuotinen keskustelu Suomen kurjasta euroviisuhistoriasta, edustuskappaleidemme tasosta ja siitä, kannattaako koko kisaan edes osallistua kun emme me kuitenkaan kilpailua voi voittaa. Järjestipä eräs lehti jopa äänestyksen Suomen huonoimmasta euroviisusta. Lordin voittokin tuntuu jääneen enemmistöltä jo unholaan ja parhaimmillaan, tai oikeastaan pahimmillaan media maalailee mustia pilviä suomalaisen viisutaivaan päälle varmuuden vuoksi jo etukäteen. Mitä mieltä kaikesta tästä on kilpailua vuosikaudet seuranneet ja suomalaisten asenteita silmällä pitäneet viisufanit?
Helsinkiläinen Toni Autio ei syyttäisi suomalaisten viisuasenteesta pelkästään mediaa.
– Ovathan suomalaiset jo luonnostaankin jotenkin pessimististä kansaa. Ihan sama, onko kyse missikisoista, urheilukisoista vai euroviisuista. Euroviisujen suhteen olemme ehkä myös vähän traumatisoituneita. Suomi on kuitenkin aina lähtenyt Euroviisuihin kuin talvisotaan, joskin huomattavan rohkeilla valinnoilla. Sangen harvoin Suomi on lähettänyt kilpailuun sitä tavallista kaupallista iskelmää tai peruspoppia. On ollut Kuunkuiskaajaa, Huilumiestä ja Reggaekin on ollut OK. Kun riskejä otetaan, niin rapatessa roiskuu – ja se näkyy toki sijoituksissakin. Riskipelillä voi myös erottua, kuten Lordi teki. Lordin kaltaista euroviisua ei oltu koskaan nähty ja tuskin tullaan enää näkemäänkään.
Huonoksi viisumaaksi Autio ei Suomea missään nimessä sanoisi.
– Enemmin sanoisin, että Suomi on hyvin rohkea viisumaa. Hassua on sekin, että koemme mm. suomen kielen rumaksi, mutta silti toista kotimaista on käytetty viisuissa ainoastaan kahdesti. Lisäksi ”liian eksoottista” suomea on kuultu myös kielivapauden aikana ja ihan sen euroviisuja kärkkäästi arvostelevan kansan valitsemana. Paremmin varmasti menestyisimme, jos katsoisimme länteen ja itään, joista on saatu menestyksekästä popmusiikkia euroviisumakuun useimpina vuosina. Mutta sehän olisi suomalaiseen makuun liian tylsää ja tavanomaista. Suomalaiset nukkuvat mieluummin pommiin tai ratsastavat siellä, missä lampaat ei voi laiduntaa.
Riihimäkeläinen, Viisukuppilaankin kirjoittava Tony Latva etsisi syitä suomalaisten viisuasenteelle vuosikymmenien takaa.
– Joskus muinoin ennen Abbaa Suomi ja Ruotsi olivat ihan samalla viivalla euroviisuissa, mutta siitä lähdettiin kulkemaan eri suuntiin. Abba loi pohjan ruotsalaiselle kaupalliselle musiikkiteollisuudelle, kun Suomessa taas vaivuttiin syvemmälle ”vakavan” ja ”taiteellisen” musiikin syövereihin politiikkaa unohtamatta. Yleinen asenne euroviisuja kohtaan oli se, että me emme voi lähettää täältä mitään kaupallista roskaa meitä edustamaan ja siinä sitten kansakuntaankin juurtui ajatus, että aina lähetämme oudon ja huonon kappaleen ja sijoitumme huonosti ja olemme huonoja ihmisiä. Tosin Norjassa naurettiin muille kun eurooppalaiset eivät vuonna 1981 arvostaneet heidän kansansuosikkiaan ja hänet otettiin vastaan kansallissankarina lentokentällä. Suomessa lööpit kirkuvat: ”Euroopan huonoin!” Mediassa äänestetään ”Kaikkien aikojen surkeinta viisua” ei ”ikimuistoisinta viisusuosikkia”. Tuo hampaat irvessä kilpailu on tosin muissakin lajeissa meillä vähän verissä, oli sitten kyseessä vaikka jääkiekko tai olympialaiset tai formulat. Jos et menesty, olet huono ja häpäiset koko kansan. Miksei voitaisi vain ylpeästi edustaa?
Euroviisut tuntuvat olevan myös tapahtuma, jota kukaan ei tunnusta katsovansa mutta kummasti kovin monelta löytyy mielipiteitä joka ikinen vuosi kilpailun artisteista ja edustuskappaleista.
– Suomalaisilla on selvä viha-rakkaussuhde euroviisuihin eikä se ole niin yksinkertaisesti muutettavissa. Jos suomalaisilta kysytään vaikka anonyymistikin, niin kovin harva tunnustaa euroviisuja seuraavansa. Silti viisut on yksi vuoden katsotuimmista ohjelmista. Luulen, että ongelmallinen suhde Euroviisuihin on syntynyt pettymysten kautta. Silloinkin kun olemme olleet ennakkosuosikkeja, olemme saaneet yleensä pettyä. Poikkeuksena tietysti Lordi, jonka menestystarina unohtui sekin melko nopeasti. Taas on palattu siihen pisteeseen, että ”Suomi ei ikinä voita”. Toisaalta menestyksestä osataan myös riemuita ja silloin ”uusia viisufaneja” tulee ovista ja ikkunoista, Toni Autio on huomannut.
Tony Latva toivoo, että asenteet ja mielikuvat muuttuisivat Suomessa positiivisempaan suuntaan euroviisuista puhuttaessa.
– Musiikintekijöistä, kilpailun järjestäjistä ja myös yleisöstä kaikkien pitäisi muuttaa suhtautumistaan. Nykyäänhän kukaan ei oikein uskallakaan ottaa osaa euroviisuihin tuon raskaan historian takia. Kristan asenne viime vuonna kuitenkin osoitti, että kaikki on kiinni artistista itsestään ja tappionkin voi kääntää voitoksi. Nyt Softengineltäkin vain räväkkyyttä kehiin ja laitetaan Eurooppa polvilleen.
– Softengineltä toivon vapautunutta ja omannäköistä esiintymistä. Finaalipaikka olisi toki mukava tuominen kotiin, mutta jos sitä ei tule, on kotiin tuomisina ainakin kokemuksia. Siihen on hyvä varautua, että voittajana tori täyttyy, mutta ilman finaalipaikkaa joutuu keskustelupalstojen sylkykupiksi. Kummin päin tahansa, pöly laskeutuu kuitenkin ajallaan. Ja let’s face it, kaikki julkisuushan on tunnetusti hyvästä, Autio tuumaa lopuksi.
