21. Eurovision laulukilpailu pidettiin jälleen Alankomaissa, tällä kertaa pääkaupungissa Haagissa. Lavajärjestelyt muistuttivat vuoden 1970 lavaa, jossa taustaelementit ja valot muutettiin joka kappaletta varten. Ruotsi aiheutti kohua jäämällä pois, varsinkin kun syyksi ilmoitettiin ylimielisisesti uuden voiton pelko. Turkki ja Kreikka jatkoivat sotaansa viisulavalla: tällä kertaa kotiin jäin Turkki ja Kreikka käytti tilanteen hyväkseen esittämällä propagandalaulun Kyproksen puolesta. Suomi lähti soitellen sotaan kaikkien aikojen kaupallisimmalla viisullaan siihen asti, mutta pumppi ei toiminut kansainvälisiin raateihin. Voittajaksi selvisi jälleen vesitetty Abba-kopio, tällä kertaa Isosta-Britanniasta.
Fredi ystävineen suunnisti siis kohti Alankomaita, joka toimi Eurovision laulukilpailujen isäntämaana jo kolmannen kerran. Haag oli samalla myös kolmas hollantilainen kaupunki, jossa laulettiin viisuja. Vuonna 1958 oltiin Hilversumissa ja vuonna 1970 Amsterdamissa. Kilpailevia maita oli mukana kahdeksantoista, eli yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Turkki jättäytyi pois heti edellisvuotisen debyyttinsä jälkeen, koska turkkilaiset eivät halunneet esiintyä samalla lavalla välivuoden jälkeen kuvioihin palaavien kreikkalaisten kanssa. Kisat näytettiin kyllä Turkin televisiossa, mutta Kreikan kappaleen kohdalla esitettiin vain mainoksia.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1976Ajankohta: Lauantai 3.4.1976Kilpailupaikka: Congresgebouw, Haag, AlankomaatJuontaja: Corry BrokkenKapellimestari: Jan StulenVirallinen EBUn valvoja: Clifford Brown
Show’n tuottaja Fred Oster houkutteli illan emännäksi vuoden 1957 voittajasävelmän esittäjän Corry Brokkenin, joka oli jo vetäytynyt show-bisneksestä opiskelemaan lakia. Suuriin silmälaseihin, valkoiseen paitaan ja mustaan bleiseriin sonnustautunut Corry muistuttikin enemmän lakinaista, kuin kimalteisen show’n juontajaa, mutta hän suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Kilpailun esillepano oli jälleen kerran näyttävämpi, kuin koskaan aikaisemmin. Lavalle oli sijoitettu liikuteltavia elementtejä, jotka saatiin siirrettyä lukuisiin eri asentoihin ja erilaisin valaistuksin jokaiselle esiintyjälle saatiin rakennettua yksilöllinen estradi.
Sveitsiä edusti trio Peter, Sue ja Marc, joka oli tullut viisuyleisölle tutuksi jo vuonna 1971, ja tulisi entistäkin tutummaksi vielä vuosina 1979 ja 1981. Heidän jälkeensä saapui Saksan edustusryhmä Les Humphries singers. Saksassa heidän edustuspaikkansa oli aiheuttanut kohua, sillä paikallisen karsinnan oli voittanut Tony Marshall kappaleella ”Der Star (Tähti)”. Melkein heti voiton jälkeen hänet kuitenkin diskattiin ja karsintojen kakkonen lähetettiin Haagiin. Les Humphries singers oli kuuluisa 13-jäseninen lauluyhtye, joista Eurovisio-sääntöjen mukaan vain kuusi eli alle puolet pääsi Haagin lavalle. Heidän kappaleensa ”Sing, sang, song” oli säveltäjänsä Ralph Siegelin ensimmäinen loppukilpailussa kuultu Saksan edustussävelmä. Tulevina vuosina niitä kuultaisiin vielä kolmetoista lisää. Lisäksi hän on säveltänyt yhden Sveitsin ja kolme Luxemburgin edustussävelmää, joista ensimmäisen jo vuonna 1974.
Israelin näyttävä naiskolmikko herätti paljon positiivista huomiota ja heistä pisimmän uran sooloartistina loi Yardena Araz, joka palasi viisulavalle kolme vuotta myöhemmin Corry Brokkenin tavoin juontajana. Israelin mukavasti sijoittuneen esityksen jälkeen oli vuorossa Luxemburgia edustanut saksalainen megatähti Jürgen Marcus, jonka ura on jatkunut menestyksekkäänä näihin päiviin asti. Esiintymisnumerolla kuusi kisaili Belgian Pierre Rapsat, joka esitti oman sävelmänsä ”Judy et cie (Judy ja toiset)”. Kappaleesta sukeutui mm. Dannyn ja Markku Aron esittämänä suomenkielisenä versiona meilläkin varsin suosittu nimellä ”Judy Judy”. Irlannin Red Hurleyn jälkeen oli vuorossa isäntämaan Sandra Reemer, joka oli nähty viisuestradilla jo vuonna 1972 lauluduossa Sandra & Andres.
Yhdeksäntenä kisaili Norjan huono-onninen Anne-Karine Strøm, jonka kohtaloksi koitui vuoden 1974 jumbosijan uusiminen. Edelliskerralla hän jakoi viimeisen tilansa Saksan, Sveitsin ja Portugalin kanssa, mutta nyt kuuluisasta vakoojasta kertova ”Mata Hari” -ralli jäi pitelemään perää yksinään. Tosin vielä illan tv-lähetyksen aikana näytti siltä, että Norja olisi ollut toiseksi viimeinen. Kameroiden sammuttua kuitenkin huomattiin, että Ranska ei ollut antanut neljää pistettä kenellekään ja että ne oli ollut tarkoitus antaa Jugoslavialle. Näin Jugoslavian pisteet nousivat kymmeneen ja se pyyhkäisi Norjan ohi tulostaululla.
Tämän poliittisen kannanoton jälkeen oli vuorossa suomalaisittain illan odotetuin hetki. Huolellisesti valmisteltu ”Pump Pump”-esitys herätti positiivista huomiota, mutta tuomarit eivät heränneet antamaan pisteitä. Pettymys oli käsin koskelteva, kun melkein voittoa odottanut Suomen joukkue, hyytyi sijalle 11. Jäikö edustaminen jäänyt hiotusta lavashow’sta huolimatta kuitenkin puolitiehen, sillä edustusryhmän mukana matkannut koreografi Aira Samulin on muistellut reissua: ”Meillä oli Ekun kanssa Beaversin farkkuasut ja meitä luultiin Suomen edustajiksi! Fredillä ja muilla oli vain veryttelypuvut. Edustaminen alkaa siitä hetkestä, kun astuu ulos lentokoneesta”.
Espanjan Braulion jälkeen oli vuorossa Italian duo Al Bano ja Romina Power, joista sukeutui tulevina vuosina supersuosittu hittitehdas. Euroviisuihin he palasivat uudelleen vuonna 1985. Näyttävä amerikkalaissyntyinen Romina on takavuosien Hollywood-tähden Tyrone Powerin tytär. Rominaa päätä lyhyempi ja kymmenen vuotta vanhempi Al Bano (oik. Albano Carris) oli hänen aviomiehensä. Duon menestysvuodet ulottuivat 1990-luvulle asti, kunnes he erosivat sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa mielessä. Al nähtiin uuden suojattinsa taustakuorossa vuoden 2000 Tukholman viisuissa, Sveitsin edustajina.
Kilpailukappaleet:
1. Iso-Britannia: Brotherhood Of Man – Save Your Kisses For Me – voittaja (164 p.)
2. Sveitsi: Peter, Sue & Marc – Djambo Djambo – 4. (91 p.)
3. Länsi-Saksa: Les Humphries Singers – Sing Sang Song – 15. (12 p.)
4. Israel: Chocolate Menta Mastik – Emor Shalom – 6. (77 p.)
5. Luxemburg: Jürgen Marcus – Chansons Pour Ceux Qui S’Aiment – 14. (17 p.)
6. Belgia: Pierre Rapsat – Judy Et Cie – 8. (68 p.)
7. Irlanti: Red Hurley – When – 10. (54 p.)
8. Alankomaat: Sandra Reemer – The Party’s Over – 9. (56 p.)
9. Norja: Anne-Karine Strøm – Mata Hari – 18. (7 p.)
10. Kreikka: Mariza Koch & Dimitris Zouboulis – Panaghia Mou, Panaghia Mou – 13. (20 p.)
11. Suomi: Fredi & Friends – Pump Pump – 11. (44 p.)
12. Espanja: Braulio – Sobran Las Palabras – 16. (11 p.)
13. Italia: Al Bano & Romina Power – Noi Lo Rivivremo Di Nuovo – 7. (69 p.)
14. Itävalta: Waterloo & Robinson – My Little World – 5. (80 p.)
15. Portugali: Carlos de Carmo – Uma Flor De Verde Pinho – 12. (24 p.)
16. Monaco: Mary Cristy – Toi, La Musique Et Moi – 3. (93 p.)
17. Ranska: Catherine Ferry – Un, Deux, Trois – 2. (147 p.)
18. Jugoslavia: Ambasadori – Ne Mogu Skriti Svoju Bol – 17. (10 p.)
