Länsi-Saksalla oli selkeä näytönhalu järjestää kaikkien aikojen euroviisut, ja osittain siinä onnistuttiinkin. Tosin monelle on jäänyt kilpailukappaleita paremmin mieleen orkesterin taakse sijoitettu synkeän yksi-ilmeinen estradi tylsine valoseinineen ja ennen kaikkea itseään superlahjakkaana pitänyt juontajatar Marlene Charrell. Marlene ilmeisesti oletti että tämä on hänen shown’sa, jonka 20 lauluesitystä ikävästi pilkkoo osiksi. Hän kuulutti esitykset verkkaisesti omasta äänestään nautiskellen kolmella eri kielellä, itse asettelemiensa kukka-asetelmien äärellä. Ja kun Charrell-show’ta häirinneet kilpailukappaleet oli laulettu, pinkaisi arjatar estradille tanssimaan väliaikanumeron päätähtenä. Kilpailukappaleiden joukkoon mahtui kuitenkin useampikin viisuklassikko, vaikka voittosävelmä olikin sieltä unohdettavammasta päästä.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1983
Ajankohta: Lauantai 23.4.1983
Kilpailupaikka: Rudi Sedelmayer Halle, München, Länsi-Saksa
Juontaja: Marlène Charell
Väliaikanumero: Song Contest Ballet (mukana Marlène Charell)
Kapellimestari: Dieter Reith
Virallinen EBU:n valvoja: Frank Naef
Alusta asti Eurovision laulukilpailuissa mukana ollut Länsi-Saksa onnistui lopultakin kirkastamaan mitalisijansa kultaiseksi ja sai kunnian isännöidä 28:tta Eurovision laulukilpailua. Takana oli kahdeksan sijoitusta neljän parhaan joukossa, mukana toiset sijat vuosilta 1980 ja 1981. Länsi-Saksa oli isännöinyt kisoja kerran aikaisemminkin, vuonna 1957, mutta ei voiton ansiosta. Silloin oltiin Frankfurtissa, mutta tällä kertaa kisakaupungiksi valittiin München. Yksitoista vuotta aikaisemmin München oli maailmankartalla Olympialaisten isäntäkaupunkina.
20 maata kokoontui kisaamaan Eurovisio-voitosta. Heidän joukossaan ei ollut yhtään ensikertalaista, mutta edellisvuonna poissaolollaan loistaneet Ranska ja Kreikka palasivat kuvioihin. Samaten kaksi vuotta taukoa pitänyt Italia tuli takaisin. Sen sijaan Irlanti piti välivuotta rahapulaan vedoten.
Valtava, 1972 Olympialaisiin rakennettu urheiluhalli ei ollut järjestäjien ensimmäinen vaihtoehto kisojen pitopaikaksi. Tulostaulu ei kuitenkaan mahtunut sisään alunperin suunniteltuun perinteiseen teatterisaliin ja lavastajilla olikin edessään tehtävä täyttää valtava seinäpinta megalomaanisen isolla lavalla, jonka edessä orkesteri upotettiin syvään monttuun
Saksalaiset ja etenkin illan ehtoisa emäntä Marlene Charrell ottivat euroviisuista kaiken irti ja kilpailulähetyksestä muodostui tähän astisista pitkäkestoisin. Pieni ikuisuus kului jo ennen kuin yhtäkään kilpailukappaletta oli kuultu. Perinteisen matkailumainosvideon jälkeen lavalle marssitettiin yksitellen kaikki illan kilpailijat vilkuttamaan yleisölle. Lisää pituutta ohjelmaan saatiin, kun Marlene puhui kaikki juontonsa kolmella eri kielellä eli perinteisten viisukielten englannin ja ranskan lisäksi tietenkin myös saksaksi.
Lopulta päästiin itse asiaan ja kisan avasi Ranska edustajanaan Guy Bonnet. Bonnetille viisut olivat jo tutut, sillä vuonna 1968 hän sävelsi Ranskan kolmanneksi sijoittuneen edustussävelmän ja lisäksi esitti vuonna 1970 oman sävelmänsä sijoittuen neljänneksi. Tälläkin kertaa hän esitti oman sävelmänsä. ”Vivre”-niminen laulu oli tosin kuultu jo Sveitsin edustussävelmänä vuonna 1978 ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Eurovision laulukilpailuissa oli kuultu kaksi täysin samannimistä laulua.
Toisena oli vuorossa Norjan Jahn Teigen, joka niin ikään edusti maataan kolmatta kertaa. Hänet oli nähty viisuestradilla vuosina 1978 ja 1982. Teigenin tämänkertainen sävelmä perustui yksinkertaisesti musiikkiaakkosiin ”Do Re Mi”. Taustakuorossa nähtiin Teigenin vaimo Anita Skorgan, jonka kanssa hän vuotta aiemmin esiintyi duona. Ennen Norjan edustusjoukon astumista lavalle juontaja Marlene vilkuili kiusallisen pitkään juontokorttejaan ja joutui toteamaan, että niistä ei löytynyt Norjan kapellimestarin nimeä. Lopulta Marlene keksi nimen Johannes Skorgan, mutta onneksi kapellimestari Sigurd Jansen oli huumorintajuinen mies.
Kolmas esiintymisvuoro oli langennut Britannian nuorekkaalle triolle Sweet dreams, joka jatkoi kotimaansa viisuihin räätälöityjen lauluyhtyeiden sarjaa. ”I’m never giving up” esitettiin vauhdikkaan koreografian kera, johon sisältyi tärkeänä elementtinä korkeat baarijakkarat. Seuraavaksi lavan täytti Ruotsin 16-vuotias Carola Häggkvist, joka oli voittanut Melodifestivalenin ylivoimaisesti saaden kaikilta alueraadeilta täydet pisteet. Valloittava Carola oli kuin syntynyt estradille. Euroviisuista alkoi neidon pitkä ja näyttävä ura Ruotsissa ja muissakin pohjoismaissa. Lasse Holmin säveltämä edustuskappale ”Främling” sijoittuikin lopputuloksissa hienosti kolmanneksi. Laulusta tuli hitti myös Suomessa, paitsi alkuperäisenä, myös Meiju Suvaksen suomenkielisenä versiona ”Muukalainen”.
Myös Italian ehdokas tunnetaan suomenkielisenä versiona, Katri Helenan tulkintana ”Kirje sulle”. Italiaa näissä kisoissa edusti kuitenkin Suomessakin suosittu Riccardo Fogli ja kappaleen alkuperäinen nimi oli ”Per Lucia”. Italian jälkeen oli vuorossa kaksi kilpailun erikoisinta esitystä. Ensin Turkin väreissä kisaili oopperalaulaja Cetin Alp omituisen Short Wave –taustaryhmänsä kanssa. Kilpailukappale ”Opera” yhdisteli yllättävästi klassista musiikkia ja swingiä. Herra Alpin jälkeen lavalle ilmestyi paljasjaloin esiintynyt Remedios Amaya Espanjasta. Hänen voimakkaan etnoväritteinen kappaleensa ”Quién maneja mi barca” jakaa mielipiteitä vielä tänäkin päivänä. Tuona iltana tuon eriskummallisen parivaljakon kohtaloksi koitui kuitenkin jakaa täysin pisteetön jumbosija.
Numerolla kahdeksan kisasi Sveitsin Mariella Farré. Hän esitti kauniin italiankielisen balladin ”Io cosi non ci sto”, joka kuulostikin vahvasti ihan oikealta italialaiselta iskelmältä suoraan San Remosta. Seuraavaksi olikin vuorossa Suomen oma Ami Aspelund, joka edusti meitä vähintään yhtä mallikkaasti kuin hänen sisarensa Monica vuonna 1977. Suomen joukkue oli pukeutunut tyylikkäisiin mustavalkoisiin asuihin ja Amin lisäksi lavalla nähtiin Kari Kuusamo valkoisen flyygelin takana sekä 3-miehinen taustakuoro (Jokke Seppälä, Johnny Gustafsson ja Pave Maijanen). Amin loistava suoritus palautti kertaheitolla suomalaisten itsetunnon paikalleen, vaikka sijoitus olisi täysin ansaitusti voinut olla parempikin. Silti 41 pistettä ja jaettu yhdestoista tila oli suomalaisittain kohtuullinen. Ainakaan Suomen esityksestä ei enää väännetty vitsejä samaan malliin, kuin parina edellisenä vuonna.
Kreikan ja Alankomaiden arkisten esitysten jälkeen estradilla nähtiin Jugoslavian pirteä edustaja Daniel, jonka reipas rock’n’roll -ralli oli myös suomalaisten makuun. ”Dzuli” sai meiltä täydet kaksitoista pistettä ja myöhemmin keväällä Danielin koko pitkäsoitto julkaistiin täkäläisilläkin levymarkkinoilla. Levystä tuli varsin suosittu myös muualla Euroopassa ja se lieneekin näiden kisojen myydyin kappale. Lopputuloksissakin se sijoittui hienosti neljänneksi.
Kyproksen jälkeen oli vuorossa isäntämaa Länsi-Saksa, jota tällä kertaa edusti veljesduo Hoffmann & Hoffmann. Heidän varsin modernin kuuloinen popballadinsa ”Rücksicht” sijoittui tuloslistan viidenneksi, ja täysin ansaitusti. Tanskan hurmaava Gry Johansen ja pirteä ralli ”Kloden drejer” sijoittui puolestaan luvattomankin heikosti, ollessaan vasta seitsemästoista.
Israelia edusti Ofra Haza, josta tuli vuosikymmenen lopulla maailman suosituin israelilainen artisti. Vuonna 1988 hän valloitti Euroopan hitillään ”Im nin’ alu”. Vuonna 1998 Ofran ääntä kuultiin myös ”Egyptin prinssi” -piirroselokuvan soundtrackilla. AIDS:a sairastanut Ofra Haza menehtyi yllättäen vuonna 2000 keuhkokuumeeseen. Tähän kisaan hän osallistui kappaleella ”Hi”, joka oli paitsi reipas ja tarttuva, myös kantaa ottava. Laulun kertosäkeessä lauletaan ”Am Israel hi” eli ”Israel on edelleen elossa”. Esitettynä Münchenissa, josta alkoi Hitlerin ura ja jossa israelilaisia kohtasi vuoden 1972 Olympia-kisojen verilöyly, kappale sai vahvoja symbolisia merkityksiä. Kappaleen Einin esittämä suomenkielinen versio ”Vie, vie, vie” on sävyltään huomattavasti kevyempi.
Tämän jälkeen kuultiin vielä Portugalin ja Itävallan helposti unohdettavat esitykset, sekä Belgian poikkitaiteellinen futupop-revittely ”Rendez-vous” Pas de deux -tyttöduon esittämänä.
Illan viimeinen esitys tuli Luxemburgista. Takana oli pitkä ilta, sillä tähän mennessä lähetys oli jo kestänyt pidempään kuin vuoden 1982 Eurovisio-lähetys kokonaisuudessaan. Corinne Hermes oli jo etukäteisveikkausten perusteella yksi voittajasuosikeista, eivätkä odotukset pettyneet kun hän esitti itsevarmasti vahvan ranskankielisen balladin ”Si la vie est cadeau”. Luxemburg kiri voittoon kuuden pisteellä erolla toiseksi tulleeseen Israeliin, ja toi samalla pikkuruiselle isäntämaalleen viidennen viisuvoiton. Luxemburg piti ennätystä hallussaan vielä kymmenen vuotta tästä eteenpäin Irlannin voittoisaan putkeen asti. Ranskallakin oli viisi voittoa plakkarissaan, mutta yksi niistä oli vuoden 1969 neljän maan kesken jaettu. ”Si la vie est cadeau” päätti samalla ranskankielisten balladien voittoisan kauden Eurovision laulukilpailuissa. Vain kaksi ranskankielistä laulua on voittanut tämän jälkeen, ja nekään eivät ole balladeja. Kymmenen vuotta myöhemmin Luxemburg luopui kokonaan osallistumisestaan Eurovision laulukilpailuihin. Pitkästä aikaa voittokappale painui myös nopeasti unohduksiin, sillä se ei menestynyt myyntilistoilla juuri missään Euroopan kolkassa. Meillä kappale muistetaan ennemminkin Lea Lavenin suomenkielisenä versiona nimellä ”Lahjan sain”.
Kilpailukappaleet:
1. Ranska: Guy Bonnet – Vivre – 8. sija (56 p.)
2. Norja: Jahn Teigen – Do Re Mi – jaettu 9. sija (53 p.)
3. Iso-Britannia: Sweet Dreams – I’m never giving up – 6. sija (79 p.)
4. Ruotsi: Carola Häggkvist – Främling – 3. sija (126 p.)
5. Italia: Riccardo Fogli – Per Lucia – jaettu 11. sija (41 p.)
6. Turkki: Cetin Alp & The Short Wave – Opera – jaettu 19. sija (0 p.)
7. Espanja: Remedios Amaya – Quién maneja mi barca – jaettu 19. sija (0 p.)
8. Sveitsi: Mariella Farré – Io cosi no ci sto – 15. sija (28 p.)
9. Suomi: Ami Aspelund – Fantasiaa – jaettu 11. sija (41 p.)
10. Kreikka: Christie – Mou les – 14. sija (32 p.)
11. Alankomaat: Bernadette – Sing me a song – 7. sija (66 p.)
12. Jugoslavia: Daniel – Dzuli – 4. sija (125 p.)
13. Kypros: Stavros & Constantina – I agapi akoma zi – 16. sija (26 p.)
14. Länsi-Saksa: Hoffmann & Hoffmann – Rücksicht – 5. sija (94 p.)
15. Tanska: Gry Johansen – Kloden drejer – 17. sija (16 p.)
16. Israel: Ofra Haza – Hi – 2. sija (136 p.)
17. Portugali: Armando Gama – Esta balada que te dou – 13. sija (33 p.)
18. Itävalta: Westend – Hurricane – jaettu 9. sija (53 p.)
19. Belgia: Pas de deux – Rendez-vous – 18. sija (13 p.)
20. Luxemburg: Corinne Hermes – Si la vie est cadeau – 1. sija (142 p.)
