Eurovision 29. laulukilpailut järjestettiin Luxemburgissa Théâtre Municipalissa 5. toukokuuta vuonna 1984. Samainen areena oli toiminut viisujen pitopaikkana jo vuonna 1973, tosin silloin rakennus tunnettiin vielä nimellä Nouveau Théâtre. Uusia, ensi kertaa kisaan osallistuvia maita ei nähty kisassa tänä vuonna.
Koska Irlanti palasi vauhdikkaasti vuoden tauon jälkeen kun taas Kreikka ja Israel päättivät pitää välivuoden, oli osallistujamaita loppujen lopuksi yhdeksäntoista. Vuoden 1984 euroviisuja voidaan pitää kunnianosoituksena koko 80-luvulle, sillä kilpailukappaleiden joukosta löytyy monta aikansa näköistä esitystä, jotka tänä päivänä edustavat camp-henkisiä viisuklassikoita. Myös kilpailukappaleiden postikortit sekä Roland de Grootin suunnittelema lava olivat aikakautensa näköisiä. Vuoden 1984 Eurovisionin laulukilpailu lienee kunnianosoitus myös eurooppalaiselle liikenteelle, sillä tämänvuotisissa kilpailukappaleissa laulettiin muun muassa metroista, junista ja lentokentästä.
EUROVISION LAULUKILPAILU 1984
Ajankohta: 5.5.1984
Kilpailupaikka: Théâtre Municipal, Luxemburg City
Juontaja: Désirée Nosbusch
Kapellimestari: Pierre Cao
Väliaikanumero: Prague Theatre of Illuminated Drawings
Tämänvuotisten kilpailujen juontaja Désirée Nosbusch oli vasta 19-vuotias ja edelleen viisuhistorian nuorin juontaja. Silmin nähden jännittäneellä tytöllä oli huomattavasti pienempi rooli kuin edellisvuoden saksalaiskollegalla. Nosbusch ei ollutkaan esillä kertaakaan kilpailukappaleiden välissä vaan ainoastaan ohjelman alussa, sekä esitysten jälkeen ja pistelaskun aikana.
Ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa Ruotsi oli arvottu ensimmäiseksi esiintyjäksi ja kolmen veljeksen, Richard, Louis ja Per Herreyn muodostama trio Herrey’s sai kunnian aloittaa tämänvuotisen laulukilpailun. Loppuun asti hiottu esitys, yhdenmukaisine tanssikuvioineen ja kultaisine kenkineen, tehosi taputuksista päätellen paikalla olevaan yleisöön ja asetti riman ylipääsemättömän korkealle muille kilpailijoille.
Seuraavaksi lavalle nousi isäntämaan tyttö Sophie Carle, joka ei vakuuttanut yleisöä tai tuomaristoa, vaikka hänen kerrotaan olleen vedonlyöjien suosikki. Luxemburgin jälkeen vuoroissa oli Ranskan punaisiin pukeutunut ja balladin esittänyt Annick Thoumazeau, jonka jälkeen esiintymisvuoron sai Espanjan Bravo, joka Amaya Saizarin johdolla esitti tämän vuoden kisoissa kolmanneksi sijoittuneen kappaleensa Lady Lady. Pienen hempeilyn jälkeen lavalle saatiin muutama campimpi disco-pläjäys. Norjalaiset Ingrid Bjørnov ja Benedicte Adrian muodostivat Dollie Deluxe kokoonpanon. Puna-musta-valkoisiin Japani-henkisiin vaatteisiin pukeutuneet neitokaiset esittivät kappaleen Lenge Leve Livet, joka pirteydestään huolimatta jäi 17. sijalle. Sen sijaan heidän jälkeensä vihertävissä vaatteissa esiintynyt Ison-Britannian Belle & The Devotions teki eurooppalaisiin tuomaristoihin paremman vaikutuksen ja sijoittui kisassa seitsemänneksi. Kokoonpanon solistilla Bellella eli Kim Rolfella olikin kokemusta viisuista jo edellisvuodesta, jolloin hän toimi Sweet Dreams –yhtyeen taustalaulajana.
Seuraavana vuorossa oli jälleen taas herkempää tunnelmaa. Kyproksen Andy Paul haaveili viisussaan Anna-Mari Elenasta mutta jätti tuomariston kylmäksi. Sen sijaan belgialaisen Jacques Zegersin intensiivinen tulkinta ja kappale ” Avanti la vie” tehosi huomattavasti paremmin tuoden Belgialle jaetun viidennen sijan. Kisoihin paluun tehneen Irlannin edustuskappale ”Terminal 3” oli neljän vuoden takaisen voittajan Johnny Loganin säveltämä ja sanoittama ja se toi Linda Martinin ensimmäistä kertaa viisulavoille. Sinivalkoisissa vaatteissa esiintynyt punapää ei hyvästä yrityksestä huolimatta pystynyt laittamaan kampoihin ruotsalaisveljeksille ja sai loppujen lopuksi kotiin viemiseksi kakkossijan. Lindan jälkeen lavalle nousi Kirsten Siggaard ja Søren Bundgaard eli tanskalaisittain Hot Eyes, jotka myöskin esiintyivät vuoden suosituimmissa väreissä: valkoisessa, mustassa ja punaisessa. Tanskalaisten iloisuus riitti tällä kertaa neljänteen sijaan.
Seuraavaksi esiintymisvuoron sai Alankomaiden Maribelle kappaleellaan ”Ik hou van jou”. Huolimatta siitä, että tämä rakkaudentunnustus sijoittui vasta jaetulle 13. sijalle, on siitä tullut vuosien saatossa jonkinasteinen fanisuosikki. Samanlaista suosiota eivät ole saavuttaneet seuraavina esiintyneet Jugoslavian Izolda ja raspikurkkuinen Vlado, jotka jäivät kokonaissijoituksissa toiseksi viimeiselle sijalle sekä heidän peräänsä esiintynyt itävallan Anita, joka sai kyseenalaisen kunnian olla vuoden viimeinen vain viidellä pisteellä. Heitä hieman paremmin pärjäsi Saksan Mary Roos, joka sijoittui niin ikään jaetulle 13. sijalle. Tosin tämä oli ensimmäinen kerta lähes kymmeneen vuoteen kun Saksa sijoittui kärkikymmenikön ulkopuolelle. Myös Turkin edustuskappale ”Halay” jäi niukasti tuon kärkikymmenikön ulkopuolelle päätyen 12. sijalle, mikä oli tuolloin toistaiseksi Turkin paras sijoitus.
Turkin jälkeen vuorossa oli Suomen oma edustuskappale ”Hengaillaan”, joka oli Jukka Siikavireen säveltämä ja Jussi Tuomisen sanoittamana. Kirkan kanssa lavalla nähtiin taustalaulajina Kaija Koo, Anita Pajunen ja Jokke Seppälä. Esitystä oli suunniteltu pitkään ja jokaiselle lavalla olijalle oli luotu oma rooli. Suomi sai pisteitä yhdeltätoista maalta ja sijoittui pitkästä aikaa kärkikymmenikköön, tarkemmin sanottuna sijalle 9. Suomen jälkeen esiintynyt sveitsiläinen Rainy Day oli valinnut ylleen myös punaista, valkoista ja mustaa. Heidän saksaksi esitetty kappaleensa ”Welche Farbe Hat Der Sonneschein” ei ollut menestys ja se jäi 16. sijalle. Paremmin sen sijaan pärjäsivät seuraavana esiintyneet Italian Alice & Franco Battiato. Heidän kilpailukappaleensa ”I Treni Di Tozeur” jakoi viidennen sijan varsinaisessa kilpailussa, mutta monen euroviisufanin mielestä kyseessä ei ainoastaan ollut yksi vuoden parhaista kappaleista vaan yksi euroviisuhistorian klassikoista. Illan viimeisestä kilpailukappaleesta vastasi tänä vuonna Portugalin Maria Guinot, jonka hiljaisuudesta ja ihmisistä kertova kappale sijoittui lopulta 11. sijalle.
Alussa pisteidenjaosta näytti tulevan varsinainen jännitysnäytelmä ja kärkisijoista kamppailivat Espanja, Ruotsi, Tanska ja Irlanti. Lopulta Irlannin Linda Martin oli ainoa, joka tarjosi haastetta ruotsalaisille Herreyn veljeksille. Lopulta Ruotsi voitti kymmenen vuoden tauon jälkeen vai kahdeksan pisteen erotuksella Irlantiin.
Kilpailukappaleet:
1. Ruotsi: Herreys – Diggi-loo Diggi-ley – 1. sija (145 pistettä)
2. Luxemburg: Sophie Carle – 100% d’amour – 10. sija (39 pistettä)
3. Ranska: Annick Thoumazeau – Autant d’amoureux que d’étoiles – 8. sija (61 pistettä)
4. Espanja: Bravo –Lady Lady – 3. sija (106 pistettä)
5. Norja: Dollie Deluxe – Lenge leve livet – 17. sija (29 pistettä)
6. Iso-Britannia: Belle & The Devotions – Love Games – 7. sija (63 pistettä)
7. Kypros: Andy Paul – Anna Mari-Elena – 15. sija (31 pistettä)
8. Belgia: Jacques Zegers – Avanti la vie – 5. sija (70 pistettä)
9. Irlanti: Linda Martin – Terminal 3 – 2. sija (137 pistettä)
10. Tanska: Hot Eyes – Det lige det – 4. sija (101 pistettä)
11. Alankomaat: Maribelle – Ik hou van jou – 13. sija (34 pistettä)
12. Jugoslavia: Izolda & Vlado – Ciao amore – 18. sija (26 pistettä)
13. Itävalta: Anita – Einfach weg – 19. sija (5 pistettä)
14. Saksa: Mary Roos – Aufrecht geh’n – 13. sija (34 pistettä)
15. Turkki: Beş Yıl Önce, On Yıl Sonra – Halay – 12. sija (37 pistettä)
16. Suomi: Kirka – Hengaillaan – 9. sija (46 pistettä)
17. Sveitsi: Rainy Day – Welche Farbe hat der Sonnenschein – 16. sija (30 pistettä)
18. Italia: Alice & Franco Battiato – I treni di Tozeur – 5.sija (70 pistettä)
19. Portugali: Maria Guinot – Silêncio e tanta gente – 11. sija (38 pistettä)
