Lena-Meyer Landrutin voitto toi viisut yhteen kilpailun suurimmista osallistujamaista, jolloin järjestelyjen osalta valinnan varaa riitti. Kisaisännyyttä hakikin 23 Saksan kaupunkia, joista lopullisiksi ehdokkaiksi pääsivät Berliini, Düsseldorf, Hampuri ja Hannover. 12. lokakuuta kisoja järjestellyt NDR vahvisti, että kolmannet Saksassa pidettävät euroviisut pidettäisiin Düsseldorfissa 24 000 katsojaa vetävällä Esprit Arenalla.
Paikka: Esprit Arena, Düsseldorf, Saksa
Aika: tiistai, torstai & lauantai 10., 12. & 14. toukokuuta
Järjestäjä: ARD & NDR
Juontajat: Anke Engelke, Judith Rakers & Stefan Raab
Ohjaaja: Ladislaus Kiraly
Vastaavat tuottajat: Ralf Quibeldey & Thomas Schreiber
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: Feel your Heart Beat
Väliaikanumero: 1. semifinaali: Cold Steel, 2. semifinaali: Flying steps, finaali: Jan Delay
Mahdollisesti edeltäneen voittokappaleen menestyksen, mutta myös parantuneen Euroopan taloustilanteen vuoksi kisaan saatiin innostettua uusia osallistujia. Kaikki Oslossa nähdyt 39 maata olivat jälleen mukana, minkä lisäksi Unkari ja San Marino palasivat vuoden ja kahden vuoden tauolta. Myös Itävalta, joka oli vuoden 2007 viisujen jälkeen ilmoittanut palaavansa, kun euroviisuissa kilpailtaisiin sellaisella musiikilla, jota kuunneltaisiin muutenkin, päätti palata, olihan ”Satellite” noussut Itävallan listakakkoseksi. Kuitenkin marraskuussa 2010 Euroopan valtasi uutinen, joka tuntui visufaneista märältä päiväunelta; vuoden 1997 jälkeen kisasta vetäytynyt Italia ilmoitti palaavansa saatuaan suuren rahoittajamaan statuksen ja automaattisen finaalipaikan. Osallistujamaita oli näin kaikkien aikojen ennätystä sivuavat 43.
Vuonna 2011 Eurovision laulukilpailu sai myös uuden pääkoordinaattorin. Svante Stockseliuksen jätettyä paikkansa euroviisujen viralliseksi valvojaksi valittiin vuoden 2010 viisujen vastaavana tuottajana toiminut Jon Ola Sand. Edellisvuoden mallia noudattaen kisat saivat jälleen kolme juontajaa, näyttelijä Anke Engelke, toimittaja ja tv-juontaja Judith Rakers sekä viihdetaiteilija, Saksan vuoden 1998 kohuviisun säveltäjä sekä maata vuonna 2000 sooloartistina edustanut Stefan Raab.
Tiistaina 10. toukokuuta kisattu ensimmäinen semifinaali ei sitten sujunutkaan aivan ongelmitta. Lähetyksessä yhteydet eri maiden selostuskopeista olivat pitkälti poikki, eikä läheskään kaikkiin maihin saatu kuulumaan selostusta ollenkaan. Jälleen semifinaaleilla ei ollut varsinaisia avausnumeroita, vaan logoanimaation jälkeen kuultiin puheita juontajatriolta, joka koko ensimmäisen semifinaalilähetyksen ajan vitsaili kielitaidoistaan. Postikorteilla haettiin isäntämaan yhteyttä vuorossa olevaan maahan, joku Saksassa työskennellyt kyseisen maan asukas sai näyttää pienen osan elämäänsä, ja postikortin päätteeksi tuli näkyviin vuorossa olevan maan kielellä kisan slogan ”Feel your heart beat”.
Puolan avausviisun ”Jestem” esitti Magdalena Tul neljän naistaustaesiintyjän kanssa. Popralli ei kuitenkaan juuri osunut yleisöön vaan avauskappale jäi semifinaalin viimeiseksi. Norjan kenialaissyntyinen Stella Mwangi ei myöskään pienestä ennakkosuosikin asemasta huolimatta saanut suurta kannatusta afrikkalaissävytteisellä popviisulla ”Haba haba”, joka jäi semifinaalin 17. sijalle. Myöskään Albanian Aurela Gaçe ei kerännyt finaalipaikkaan tarvittavaa kannatusta dramaattisella poprockviisulla ”Feel the passion”, jonka pisteet lähinnä muualta Balkanilta ja San Marinon raadilta jättivät sen semifinaalin 14. sijalle.
Armenia oli saanut viisussa suurta diasporatukea ympäri Eurooppaa asuvien armenialaisten siirtolaisten vuoksi. Näin Armenia tuntui jokavuotiselta varmalta finalistilta, jollaiselta tuntui myös maan tämänkertainen edustaja Emmy ja hänen poprallinsa ”Boom boom”, jossa solisti paljastui suuren nyrkkeilyhanskan takaa ja jossa taustatanssijat myös muodostivat hänelle nyrkkeilykehän. Nyt Armenialle kuitenkin kävi jotain, minkä ei odotettu koskaan tapahtuvan, illan lopuksi Armenia ei paljastunut finalistien joukosta. Maa oli jäänyt semifinaalin 12. sijalle ja eritellyt tulokset paljastivat, että raadit olivat estäneet maan finaalipaikan, pelkillä puhelinäänillä viisu olisi ollut semifinaalin seitsemäs.
Neljää naisartistia seurasi viisi raavasta miestä Turkin Yüksek Sadakat –bändin muodossa. Myös Turkkia oli pidetty varmana finalistina jo siirtolaisäänten vuoksi ja niin myös maan tämänkertaista poprockviisua ”Live it up”. Turkki keräsikin semifinaalissa täydet pisteet Albanialta ja Azerbaidžanilta, mutta muuten maan kannatus oli yllättävän vaisua. Turkkikaan ei lopulta paljastunut illan finalisteista, vaan maa oli ollut semifinaalissa 13.. Myös Turkin kohdalla puhelinäänestäjät olisivat äänestäneet maan finaaliin, mutta raadit estivät tämän.
Viiden karsiutuneen aloitusesityksen jälkeen kisasi Serbian Nina Radojčić retroilevalla poprallilla “Čaroban”, jonka kertosäettä painotti lavaseinälle muodostunut värikäs tunneli, jossa esiintyjät tuntuivat liikkuvan. Viisu iski erityisesti tuomareihin ja tällä kertaa Serbia, joka nautti yleensä puhelinäänestyksen diasporatukea, olisikin karsiutunut puhelinäänillä, mutta raadit nostivat Serbian finaaliin. Finaalissa mahdollisesti erittäin hyvän esiintymispaikan vuoksi Serbialla oli jo kohtuullisesti puhelinäänestyskannatustakin, ja maa ylsi finaalin puoliväliin 14. sijalle.
Venäjän Alex Sparrowin popviisun ”Get you” tekijätiimiin kuului itse Lady Gagan ja Shakiran hittien taustalla vaikuttanut RedOne. Erittäin nimekäs tekijä huomioiden lopputulosta pidettiin melko vaatimattomana, eikä Sparrowin ja neljän miestanssijan esitys ollut suuremmin mieleen. Finaaliin kappale vielä ylsi, mutta finaalissa Venäjä tuntui saavan lähinnä siirtolaisääniä, sillä yleisöäänissä se olisi ollut maalle melko vaatimattomasti seitsemäs ja raadit olisivat jättäneet Venäjän finaalin viimeiseksi. Jopa yleensä niin avokätisesti Venäjää pisteyttänyt Valko-Venäjä antoi tällä kertaa vain viisi pistettä. Kappale jäikin 16. sijalle, joka oli Venäjän alhaisin sijoitus ajalla, jolla puhelinäänestäjillä oli ollut valtaa.
Sveitsi taas oli edeltävinä vuosina useita kertoja jäänyt semifinaaliin fanisuosikeilla. Tällä kertaa maata edustanut Anna Rossinelli kisasi herttaisen yksinkertaisella akustisella balladilla ”In love for a while”. Kappale onnistui tekemään vaikutuksen varsinkin tuomareihin, joiden äänet nostivat Sveitsin täpärimpänä finaaliin. Näin Rossinelli toi Sveitsille ensimmäisen finaalipaikan sitten vuoden 2006. Finaalissa raatikannatus ei enää auttanut samalla tavalla, ja puhelinäänestyksellä maa olisi saanut vain kaksi pistettä, joten Sveitsi jäi melko selvällä erolla finaalin viimeiseksi.
Georgiassa oli koettu pientä viisudraamaa, kun maan edustajaksi valitun Eldrine-yhtyeen solisti oli pitänyt vaihtaa heti karsinnan jälkeen, eikä syytä kerrottu julkisuuteen. Dramaattinen raprockkappale ”One more day” esitettiin tunnelmaa luovasti pimeässä valonheittimien myrskytessä, ja esitys kantoikin selvästi finaaliin. Finaalissa Georgia arpoutui dramaattiseksi päätösnumeroksi, ja kannatus säilyi. Täydet pisteet Georgia sai Ukrainalta, Valko-Venäjältä ja Liettualta, ja muutenkin Georgian pisteet tulivat lähinnä idästä. Viisu ylsi yhdeksännelle sijalle, joka sivuaa yhä Georgian kaikkien aikojen korkeinta sijoitusta.
Suomen Paradise Oskar säesti itseään kitaralla akustisessa balladissa ”Da da dam”, jossa laulettiin yhdeksänvuotiaasta pojasta, joka halusi pelastaa maailman. Leppoisa esitys tehosikin yleisesti varsin nopeatempoisessa semifinaalissa, ja kappale ylsi peräti semifinaalin kolmanneksi. Finaalissa Suomi arpoutui esiintymään heti ensimmäisenä, mutta keräsi tältäkin esiintymispaikalta kohtuullisesti pisteitä. Suomi saavutti 57 pistettä, mutta vuoden 2011 finaalissa eri maiden pistemäärissä oli poikkeuksellisen pieni hajonta, ja nuo pisteet riittivät vain 21. sijaan.
Täpärimmin finaalin ulkopuolelle jäi Maltan Glen Vella, jonka popviisun ”One life” oli tehnyt Maltaa vuonna 1991 edustanut Paul Giordimaina. Viisu jäi vain pisteen päähän finaalipaikasta, ja eritellyistä tuloksista selvisi, että raadit olisivatkin halunneet kappaleen finaaliin, mutta puhelinäänestäjät juuri ja juuri torjuivat tämän. Myöskään San Marinon paluuviisun esittänyt eritrealaissyntyinen Senit ei kerännyt kannatusta finaalipaikkaan festivaaliballadilla ”Stand by”, joka tuntui olevan euroviisuissa ajasta 20 vuotta jäljessä. Viisu jäikin semifinaalin 16. sijalle. Sekä Maltan että San Marinon kohdalla oli kuitenkin aihetta epäillä pistevaihtokauppaa raatien välillä, sillä molemmat maat olivat saaneet korkeita pisteitä samoilta mailta, joille olivat antaneet korkeita pisteitä.
Kroatian Daria Kinzer oli mukana täydellisesti viisufanimuottiin sopineella danceviisulla ”Celebrate”. Esityksessä Kinzeriä tuki venäläinen taikuri Segej Voronstov, joka järjesti solistille kaksi pukutemppua yhden esityksen aikana. Viisu kuitenkin tuntui kuin floppaavaksi fanisuosikiksi tehdyltä, eikä ollut mikään yllätys, että kappale ei näyttävästä esityksestä huolimatta yltänyt finaaliin vaan jäi semifinaalin 15:nneksi.
Islannin karsinnat olivat saaneet melkoisen surureunan, kun maan karsintoihin valittu Sigurjón Brink menehtyi sydänkohtaukseen vain pari viikkoa ennen karsintoja. Kappaletta ei kuitenkaan vedetty karsinnoista, vaan Brinkin muusikkotutut kokosivat kuusihenkisen yhtyeen Sjonni’s friends, joka esitti kappaleen karsinnoissa ja mahdollisesti kuolleen solistin muistolle islantilaiset valitsivat viisun maansa edustajaksi. Viisussa kuusi miestä lauloi ja säesti kantrirallia ”Coming home” kukin omalla soittimellaan. Kappale ei ennakkoveikkailuissa juuri juhlinut, mutta ylsi hieman yllättäen kuitenkin finaaliin. Finaalissakin kappale keräsi kohtuullisesti pisteitä, mutta poikkeuksellisen pienen pisteiden hajonnan vuoksi jäi 20. sijalle.
Unkarin Kati Wolf oli nauttinut suurta fanisuosiota vauhdikkaalla eurodancella ”What about my dreams?”. Kappale oli ollut fanilistoilla ensimmäisten joukossa, mutta toisaalta veikattu floppaavaksi fanisuosikiksi. Odotusten ja fanitoiveiden mukaan kappale ylsikin finaaliin, mutta ei enää juhlinut finaalin pisteidenlaskussa. Viisu jäi 22. sijalle.
Portugalin protestiyhtye Homens da Luta viittasi 1970-luvun neilikkavallankumoukseen fadorallissa ”A luta é alegria”, jossa yhtyeen jäsenet kannattelivat kylttejä, joissa luki eri kielillä ”Taistelu on ilo”. Protesti jäi kuitenkin vaille kannatusta, ja kolme vuoden finaaliputken jälkeen Portugali jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi.
Liettuan Evelina Sašenko ei ollut juuri saanut ennakkohuomiota herkällä pianoballadilla ”C’est ma vie”. Ranskalaista chansonia henkinyt pianoballadi sisälsi osuuksia myös viittomakielellä. Kappale paljastui illan päätteeksi jatkoonmenijäksi mahdollisesti illan yllättävimpänä finalistina, ja eritellyistä tuloksista näki, että semifinaalissa Liettua oli ollut todellinen raatilellikki. Raatiäänestyksessä Liettua oli ollut semifinaalin ensimmäinen, vaikka puhelinäänestyksessä maa olisi karsiutunut. Finaalissa Liettua ei enää ollutkaan läheskään yhtä suuri raatisuosikki, vaan jäi 19:nneksi.
Azerbaidžan oli jälleen tilannut viisunsa Ruotsista ja jo toista vuotta putkeen viisun olivat tehneet Sandra Bjurman ja Stefan Örn. Vauhdikkaan chillout-popin ”Running scared” esittivät duettona Eldar Gasimov ja Nigar Jamal nimellä Ell & Nikki, ja jo maan aiemman hyvän menestyksen vuoksi Azerbaidžan tuntui selvältä menestyjältä. Kappale ylsikin odotetusti finaaliin, jonka pisteidenlaskussa se ylittikin monet odotukset. Vaikka Azerbaidžan ei ollut kuulunut voittajasuosikkeihin, pian äänestyksen puolivälin jälkeen maa siirtyi ensimmäiselle sijalle äänestyksessä, jonka eri maiden pistemäärillä oli varsin vähän hajontaa. Täydet pisteet viisu sai vain kolmelta maalta, ja peräti 12 maata jätti kappaleen pisteittä, mutta kuitenkin kappaleen 221 pistettä riittivät tuomaan Azerbaidžanille maan ensimmäisen viisuvoiton. 221 pistettä ovat kuitenkin semifinaaliajan pienimmät voittajan pisteet, ja kappale sai muilta mailta keskimäärin 5,26 pistettä, mikä on nykyisen pisteytysjärjestelmän ajan pienin voittajan keskiarvopistemäärä. Hieman yllättävä voittaja paljastui eritellyissä tuloksissa puhelinäänestäjien valinnaksi. Eritellyissä tuloksissa paljastui, että tuomarit olisivat jättäneet Azerbaidžanin toiseksi ja puhelinäänestyksessä viisu olisi voittanut kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Ruotsiin. Kahden kaupallisen suurmenestysvoittajan jälkeen todelliselta kompromissivoittajalta tuntunut ”Running scared” ei juuri kaupallisella menestyksellä juhlinut.
Semifinaalin päätti Kreikan viisu ”Watch my dance”, jossa yhdisteltiin perinteistä kreikkalaista kreikaksi laulettua laïko-kansanmusiikkia ja englanninkielistä räppiä. Loukas Giorkas lauloi kertosäkeet ja Stereo Mike räppäsi säkeistöt kappaleessa, jossa nimen mukaisesti nähtiin kolme miestanssijaa. Dramaattinen tulkinta erinomaisella esiintymispaikalla sijoittui semifinaalissa ensimmäiselle sijalle ja oli näin ehdoton finalisti. Finaalissa esiintymispaikka oli jo selvästi heikompi, ja myös kannatus hieman väheni, odotetusti Kreikka sai täydet pisteet Kyprokselta, keräili satunnaisia muitakin korkeita pistemääriä ja ylsi seitsemännelle sijalle, joka oli jo kahdeksas Kreikan top-10-sijoitus putkeen.
Ensimmäisen semifinaalin väliajalla yhdysvaltalainen rumpaliyhtye Cold Steel Drummers soitti marssirumpusooloa, joka sisälsi myös näyttävää esiintymistä. Tätä seurasi finalistien julkistus, jonka tulokset olivatkin melko yllättävät. Erityisen yllättävinä pidettiin aina aiemmin finaaliin päässeiden Turkin ja Armenian ensimmäisiä karsiutumisia. Toisaalta jo kolmatta vuotta putkeen Islanti ylsi semifinaalista jatkoon, mutta tuli paljastetuksi viimeisenä finalistina.
Samalla tavoin avausnumerottoman toisen semifinaalin ensimmäisenä kilpailijana kisasi Bosnia-Hertsegovina. Maata edusti jo vuonna 1993 maan viisun tehnyt ja 1999 esittänyt Balkanin alueen muusikkolegenda Dino Merlin. Reipasta akustista rallia ”Love in rewind” tuki myös viisihenkinen muusikkoryhmä, ja yhtenäinen koreografia tekikin vaikutuksen. Viisu ylsi selvin luvuin finaaliin, ja vaikka finaalissa kappale arpoutui pahamaineiselle esiintymispaikalle 2., viisu saavutti kuudennen sijan, eikä menestys johtunut pelkistä siirtolaisäänistä, sillä tuomariäänestyksessäkin kappale oli ollut mukavasti 11..
Paluun tehneen Itävallan Nadine Beiler kisasi herkän mahtipontisella balladilla ”The secet is love”, jonka herkän pelkistetyssä esityksessä Beiler näytti olevan yksin lavalla, taustalaulajat oli piilotettu sivuun. Viisu keräsikin pahamaineisesta esiintymispaikasta huolimatta finaaliin riittävän kannatuksen, ja finaalissa kohtuullinen tuki jatkui. Kappale keräili pikku pisteitä ympäri Eurooppaa, ja nämä pisteet riittivät 18. sijaan. Itävalta oli kuitenkin vuoden suuria raatisuosikkeja, finaalin puhelinäänestyksessä maa oli ollut 24. ja tuomariäänestyksessä viides.
Alankomaiden kolmen miehen muodostama 3JS-yhtye kisasi keskitien aikuisrockilla ”Never alone”, joka ei sen kummemmin viisuyleisöä hetkauttanut. Pisteet naapurimaa Belgiasta sekä Bulgariasta jättivät viisun semifinaalin viimeiseksi, mutta Alankomaissa viisu oli listaykkönen. Belgian a cappella –ryhmä Witloof Bay oli kerännyt melkoisen negatiivista huomiota viisuhistorian toisella a cappella –esityksellä ”With love baby”. Tuomareiden yllättävä linja vuoden 2011 viisuissa kuitenkin näkyi myös Belgian vastaanoton kohdalla, tuomarit olisivat halunneet maan finaaliin, ja vaikka puhelinäänestyssuosioon kappale ei päässyt, jäi se lopulta semifinaalin 11:nneksi vain pisteen päähän finaalipaikasta. Slovakian TWiiNS-duetto oli nähty jo Tšekin vuoden 2008 taustalaulajina, ja tällä kertaa he edustivat maataan yksinkertaisella poplallattelulla ”I’m still alive”, joka oli maan ensimmäinen muulla kuin slovakin kielellä esitetty viisu. Vaikka kappaletta oli etukäteen pidetty yhtenä vuoden heikoimmista kilpailijoista, olisi sekin yllättäen ollut finalisti tuomariäänissä, mutta heikko puhelinäänestyskannatus jätti sen semifinaalin 13. sijalle.
Ukrainan Mika Newton oli mukana mystisellä balladilla ”Angel”, joka oli jo viisuhistorian kolmas senniminen viisu. Mystisessä esityksessä huomiota herätti Ukrainan Talent-kisasta löytynyt hiekkataiteilija Kseniya Simonova, jonka takaseinälle heijastetut hiekkataiteet saattoivat viedä huomiota itse kappaleesta. Viisu läpäisi semifinaalin selvin luvuin, ja arpoutui finaalissa loppupäähän, joten menestystä oli yhä odotettavissa. Viisun korkeat pisteet lähinnä idästä toivat kunniakkaan neljännen sijan.
Moldovan Zdob şi Zdub –yhtye oli tuonut maalleen jo kunniakkaan kuudennen sijan vuonna 2005. Tällä kertaa yhtye oli mukana rockahtavalla rallilla ”So lucky”, jossa huomiota herättivät erityisesti muusikoiden korkeat hatut. Kappale keräsi semifinaalissa pisteitä lähinnä idästä, mutta nämä pisteet juuri ja juuri riittivät finaalipaikkaan täpärimpänä finalistina. Finaalissa kappale keräsi täydet pisteet Romanialta sekä kannatusta muualtakin, enemmän idästä kuin lännestä. Saadut pisteet toivat Moldovalle 12. sijan.
Vuoden suurimpiin ennakko- ja fanisuosikkeihin lukeutui Ruotsin Eric Saade, jonka viisu ”Popular” oli jo kolmas Fredrik Kempen säveltämä Ruotsin viisu. Saade esitti vauhdikkaan popviisun viiden miestanssijan tukena, ja kappaleen huippukohtana toimi solistin ympärille muodostetun lasihäkin rikkominen. Kaikkien odotusten mukaisesti Ruotsi eteni finaaliin ja oli jopa voittanut semifinaalin. Finaalissa Ruotsin menestys jatkui, ja äänestyksen ensimmäisellä puoliskolla Ruotsi näytti jopa voittavan, äänestyksen puolivälissä pidetyllä tauolla Ruotsi oli johdossa. Viisu hyytyi kuitenkin kolmannelle sijalle, joka sekin oli todella suuri nousu edellisvuoden semifinaalissa karsiutumisen jälkeen. Eritellyistä tuloksista näki, että pelkillä puhelinäänillä Ruotsi olisi jäänyt kahden pisteen päähän viisuvoitosta.
Kyproksen Christos Mylordos taas ei juuri saanut kannatusta kreikkalaissävytteisellä surullisella balladilla ”San angelos s’agapisa”, jonka herkän vahvaa esitystä tuki neljä miesesiintyjää. Viisu jäikin semifinaalin toiseksi viimeiseksi. Myöskään Bulgarian Poli Genova ei saanut finaalipaikkaan tarvittavaa kannatusta rockahtavan mahtipontisella pianosävytteisellä viisulla ”Na inat”. Bulgaria oli semifinaalin 12.. Makedonian Vlatko Ilievski ei myöskään kerännyt finaalipaikkaan riittävää kannatusta slaavilaisella poprallilla ”Rusinka”, joka oli herättänyt ennakkokeskustalua sanojen vuoksi. Solisti julisti viisussa olevansa makedonialainen, mutta koska historiallisista syistä Kreikka ei pitänyt valtion käyttämästä Makedonia-nimestä, keskusteltiin viisun sanoista aina Kreikan parlamentissa asti. Viisuissa kappale oli kuitenkin semifinaalin 16.. Vlatko Ilievski ikävä kyllä poistui keskuudestamme kesällä 2018 vain 33-vuotiaana.
Israelia edusti artisti, joka oli 13 vuotta aiemmin mullistanut koko Eurovision laulukilpailun. Vuoden 1998 kohuttu transseksuaalinen voittaja Dana International edusti maata jälleen, tällä kertaa dancerallilla ”Ding dong”. Solistin aiemmista meriiteistä huolimatta viisuesitys jäi melko vaisuksi, eikä solisti enää saanut aikaan samanlaista mediahuomiota kuin aiemmin. Semifinaalin päätteeksi paljastui, ettei Dana Internationalia oltu tällä kertaa valittu edes finaaliin, vaan kappale jäi semifinaalin 15:nneksi.
Slovenian Maja Keuc oli myös nauttinut kohtuullista fanisuosiota dramaattisen mahtipontisella balladilla ”No one”. Neljän naistaustalaulajan kanssa esitetty dramaattinen esitys vakuuttikin yleisön, joka äänesti kappaleen jatkoon semifinaalin kolmanneksi parhaana. Esitys vakuutti myös finaalissa etenkin tuomarit, tuomariäänestyksessä viisu olisi ollut peräti neljäs. Yhdistetyissä tuloksissa sijoitus oli 13..
Romanian Hotel FM –yhtyeen vahva popviisu ”Change” oli painotettu voimakkaalla pianomelodialla. Maailman muuttamiseen kannustanut viisu oli myös semifinaalin menestyjiä ja ylsi jatkoon semifinaali-illan neljäntenä. Finaalissa kannatusta oli kohtuullisesti, mutta poikkeuksellisen pienen finalistien pistemäärien hajonnan vuoksi kappale jäi 17. sijalle.
Viron Getter Jaanista oli tullut mitä suurin fanisuosikki mystisellä electropopviisulla ”Rockefeller street”, jonka kolme miestanssijaa taiteilivat kappaleen sanojen mukaisessa New Yorkin pienoismallissa. Kappale odotusten mukaan ylsi finaaliin, mutta tuskin kukaan olisi arvannut, kuinka täpärällä Viron finaalipaikka oli ollut. Viro oli ollut semifinaalin yhdeksäs, ja finaalin pisteidenlaskussa saatiin hämmästellä Viron yllättävän alhaista pistesaalista. Vaikka pisteitä tuli kohtuulliset 44, pistemäärien pienen hajonnan vuoksi Viro oli finaalin toisiksi viimeinen, esimerkiksi vuonna 2015 samalla pistemärällä olisi ollut 13..
Valko-Venäjän Anastasiya Vinnikovalta ei isänmaallisuutta puuttunut Valko-Venäjää ylistäneessä vauhdikkaassa rallissa ”I love Belarus”. Euroopan viimeisestä diktatuurista tulleelta kuulostanut viisu ei ollut kuitenkaan kovin suosittu, kappale sai käytännössä kaikki pisteensä idästä eivätkä nämä pisteet riittäneet semifinaalin 14. sijaa ja karsiutumista korkeammalle. Latvian kahden miehen muodostama duetto Musiqq ei myöskään saanut yleisöä puolelleen kitarapopilla ”Angel in disguise”, joka jäi semifinaalin kolmanneksi viimeiseksi.
Tanskan A friend in London –yhtyeen muodosti neljä nuorta miestä. Rohkaiseva poprockviisu ”New tomorrow” löysikin yleisönsä ja meni heittämällä semifinaalin toisiksi parhaana jatkoon. Finaalissa kappale arpoutui heikolle esiintymispaikalle 3., mutta jatkoi yhä menestysputkeaan. Äänestyksessä se keräsi huomattavaa kannatusta ympäri Eurooppaa. Näin Tanska saavuttikin peräti viidennen sijan ja maan viisu oli myös kaupallinen menestys.
Semifinaalin päätti myös huomattavaa ennakkosuosiota saanut Irlannin kaksosduetto Jedward. Energisesti esiintynyt duetto toi henkeä vauhdikkaaseen, näyttävän värikkään esityksen sisältäneeseen electropopviisuun ”Lipstick”. Näyttävä semifinaalin lopetus ylsi finaaliin, jossa sen menestys jatkui. Viisu ylsikin kisassa kahdeksannelle sijalle, joka on Irlannin paras sijoitus semifinaaliajalla.
Toisen semifinaalin väliajalla nähtiin moderneja koreografiatulkintoja klassisille sävellyksille. Flying steps –koreografiaryhmä esitti break-dance-tulkintoja Johan Sebastian Bacchin musiikille. Tätä seurasi finalistien julkistus jälleen virallisesti satunnaisessa järjestyksessä, mutta epäilyttävää on, että luultavasti illan suurin fanisuosikki Ruotsi paljastui kirjekuoresta viimeisenä.
Lauantain finaalin avausnumerossa juontajatrio yritti esittää omaa versiotaan edellisvuoden voittokappaleesta. Stefan Raabin päästyä vauhtiin lavan valtasi 43 Lenan näköistä naista kantamassa jokainen jonkin vuoden osallistujamaan lippua. Saapuipa myös itse hallitseva viisuvoittajakin hetkeksi lavalle, vaikka hänellä oli muutakin hoidettavaa illan aikana. Avauspuheiden aikana saatiin myös seurata, kuinka jalkapalloareenana toiminut Esprit Arena oli muutettu viisuareenaksi.
Vedonlyöntitilastoissa vuoden suurimpana voittajasuosikkina oli etukäteen pidetty Ranskan Amaury Vassilia, jota myös maailman nuorimmaksi ammattitenoriksi kutsuttiin. Vahvan kasvava oopperaviisu ”Sognu” esitettiin kokonaan korsikan kielellä, ja viisunsa Vassili esitti yksin lavalla. Esitys menikin hieman pieleen, sillä suorassa lähetyksessä solisti lipsui livelaulannassa heti alusta alkaen. Silti pisteidenlaskussa Ranskan saamien pisteiden määrä tuntui yllättävän alhaiselta. Kappale oli 15. sijallaan floppaava fanisuosikki.
Italian odotetun paluuviisun esitti jazzpianisti Raphael Gualazzi. Leppoisaa jazziskelmää ”Madness of love” tuki myös lavallinen muita jazzmuusikoita. Ennakkoveikkailuissa kappaletta ei oltu nostettu kovin vahvaksi voittajasuosikiksi, mutta yhtenä vuoden yllätyksistä pisteidenlaskun edetessä Italia tuntui heikosta alusta huolimatta koko ajan yhä nousevan ja nousevan. Lopulta Italia saavuttikin kisassa viimeisenä äänestäneen Latvian äänien tuella peräti toisen sijan. Myöhemmin eritellyistä tuloksista näki, että Italia oli ollut asiantuntijaraatien melko ylivoimainen suosikki, mikä herätti tietysti spekulaatiota siitä, että tuomarit halusivat varmistaa Italian myös pysyvän kisassa. Puhelinäänestyksessä Italia olisi ollut 11..
Vuodesta 1957 asti mukana ollut Iso-Britannia oli nyt ensimmäistä kertaa koko viisuhistoriansa aikana valinnut edustajansa ja kappaleensa ilman minkäänlaista julkista karsintaa. Maata edustamaan kutsuttiin paluuta tehnyt 2000-luvun alun poikabändi Blue. 1990-lukuinen popviisu ”I can” olikin nauttinut ennakkosuosiota, mutta ilmeisesti perjantai-illan kenraaliharjoituksessa, jonka perusteella tuomarit tekivät päätöksensä, yhtye oli epäonnistunut esityksessään, minkä vuoksi toivo lepäsi puhelinäänestäjien harteilla. Suuri määrä muita ympäri Eurooppaa toivat sentään 11. sijan, josta saatiin kiittää puhelinäänestäjiä. Pelkillä raadeilla kappale olisi ollut 24. ja pelkillä puhelinäänillä viides.
Saksa oli herättänyt ristiriitaisia tunteita kesällä 2010 ilmoittamallaan tempulla, maa lähettäisi hallitsevan viisuvoittaja Lena Meyer-Landrutin uudestaan edustajakseen. Vasta kolmatta kertaa viisuhistoriassa hallitseva viisuvoittaja oli jälleen kilpailijana, näin oli edellisen kerran ollut vuonna 1958. Mystinen jazzpopviisu ”Taken by a stranger”, jossa Lenaa tuki neljä foliopukuista tanssijaa, kuitenkin poikkesi selvästi solistin vuotta aiemmasta voittoviisusta. Länsi-Euroopasta suurimmat pisteet kerännyt viisu toikin kotiyleisön edessä mukavan kymmenennen sijan.
Heikoimmin automaattisista finalisteista pärjäsi Espanjan Lucia Pérez, jonka hyväntuulinen espanjalaispopralli ”Que me quiten lo bailao” ei näyttävine esityksineen tehnyt paljoa vaikutusta. Viiden taustaesiintyjän kanssa esitetty hyväntuulinen esitys sai täydet pisteet Ranskalta ja Portugalilta, mutta tuossa oli jo lähes puolet Espanjan saamista pisteistä ja sijaksi tuli 23..
Finaalin väliajalla esiintyi Saksan parhaimpiin live-esiintyjiin tituleerattu Jan Dealy. Tätä seurasi poikkeuksellisen jännittävä ja tasainen äänestys, jonka järjestys ei ollutkaan arvottu. Tuodakseen ohjelmaan uutta lisäjännitystä tuottajat olivat päättänet äänestysjärjestyksen tuomariäänestyksen tuloksen ja äänestysblokkien perusteella saadakseen äänestyksestä jännittävän. Pitkään Ruotsi näyttikin vievän voiton, mutta lopulta Azerbaidžan kiri ensimmäiselle sijalle, mutta mielenkiintoista on myös, että tuomariäänestyksen voittanut Italia näytti äänestyksen alussa toivottomalta tapaukselta, mutta äänestyksen edetessä maa nousi koko ajan ja viimeisenä äänestänyt Latvia lopulta nosti Italian toiselle sijalle. Ilmeisesti Italian nousu pitkin äänestystä oli tuottajien tietoinen valinta, ja oli jopa yritetty saada tilanne, jossa voittaja tulisi äkkiä puskista. Illan päätteeksi voittajan saapui artistilämpiöstä palkitsemaan hallitseva viisuvoittaja Lena Meyer-Landrut.
Vuoden 2011 viisut olivat toteutukseltaan onnistuneet, mistä kertoo finaalin saama parhaan liveshow’n Kultaisen ruusun palkinto. Kuitenkin raatien linjat vuoden 2011 viisujen tuloksissa tuntuivat melkoisen yllättävältä. Pahinta luultavasti kuitenkin oli voittajavalinta, joka herätti kritiikkiä ja tuntui väärältä varsinkin varsin laimean kaupallisen menestyksen vuoksi. ”Running scared” lienee melko kiistatta 2010-luvun kritisoiduin ja väärinpänä pidetty voittaja. Erityisesti huolenaihetta herättävää oli kuitenkin, että seuraavien viisujen järjestäminen köyhässä ja ihmisoikeuksia kunnioittamattomassa Azerbaidžanissa tuntui todella riskialttiilta.
Tulos:
1. semifinaali:
1. Puola: Magdalena Tul – Jestem (19. sija, 18 pistettä)2. Norja: Stella Mwangi – Haba haba (17. sija, 30 pistettä)3. Albania: Aurela Gaçe – Feel the passion (14. sija, 47 pistettä)4. Armenia: Emmy – Boom boom (12. sija, 54 pistettä)5. Turkki: Yüksek Sadakat – Live it up (13. sija, 47 pistettä)6. Serbia: Nina – Čaroban (8. sija, 67 pistettä)7. Venäjä: Alex Sparrow – Get you (9. sija, 64 pistettä)8. Sveitsi: Anna Rossinelli – In love for a while (10. sija, 55 pistettä)9. Georgia: Eldrine – One more day (6. sija, 74 pistettä)10. Suomi: Paradise Oskar – Da da dam (3. sija, 103 pistettä)11. Malta: Glen Vella – One life (11. sija, 54 pistettä)12. San Marino: Senit – Stand by (16. sija, 34 pistettä)13. Kroatia: Daria Kinzer – Celebrate (15. sija, 41 pistettä)14. Islanti: Sjonni’s friends – Coming home (4. sija, 100 pistettä)15. Unkari: Kati Wolf – What about my dreams? (7. sija, 72 pistettä)16. Portugali: Homens da Luta – A luta é alegria (18. sija, 22 pistettä)17. Liettua: Evelina Sašenko – C’est ma vie (5. sija, 81 pistettä)18. Azerbaidžan: Ell & Nikki – Running scared (2. sija, 122 pistettä)19. Kreikka: Loukas Giorkas feat. Stereo Mike – Watch my dance (1. sija, 133 pistettä)
2. semifinaali:
1. Bosnia-Hertsegovina: Dino Merlin – Love in rewind (5. sija, 109 pistettä)2. Itävalta: Nadine Beiler – The secret is love (7. sija, 69 pistettä)3. Alankomaat: 3JS – Never alone (19. sija, 13 pistettä)4. Belgia: Witloof bay – With love baby (11. sija, 53 pistettä)5. Slovakia: TWiiNS – I’m still alive (13. sija, 48 pistettä)6. Ukraina: Mika Newton – Angel (6. sija, 81 pistettä)7. Moldova: Zdob şi Zdub – So lucky (10. sija, 54 pistettä)8. Ruotsi: Eric Saade – Popular (1. sija, 155 pistettä)9. Kypros: Christos Mylordos – San angelos s’agapisa (18. sija, 16 pistettä)10. Bulgaria: Poli Genova – Na inat (12. sija, 48 pistettä)11. Makedonia: Vlatko Ilievski – Rusinka (16. sija, 36 pistettä)12. Israel: Dana International – Ding dong (15. sija, 38 pistettä)13. Slovenia: Maja Keuc – No one (3. sija, 112 pistettä)14. Romania: Hotel FM – Change (4. sija, 111 pistettä)15. Viro: Getter Jaani – Rockefeller street (9. sija, 60 pistettä)16. Valko-Venäjä: Anastasiya Vinnikova – I love Belarus (14. sija, 45 pistettä)17. Latvia: Musiqq – Angel in disguise (17. sija, 25 pistettä)18. Tanska: A friend in London – New tomorrow (2. sija, 135 pistettä)19. Irlanti: Jedward – Lipstcik (8. sija, 68 pistettä)
Finaali:
1. Suomi: Paradise Oskar – Da da dam (21. sija, 57 pistettä)2. Bosnia-Hertsegovina: Dino Merlin – Love in rewind (6. sija, 125 pistettä)3. Tanska: A friend in London – New tomorrow (5. sija, 134 pistettä)4. Liettua: Evelina Sašenko – C’est ma vie (19. sija, 63 pistettä)5. Unkari: Kati Wolf – What about my dreams? (22. sija, 53 pistettä)6. Irlanti: Jedward – Lipstcik (8. sija, 119 pistettä)7. Ruotsi: Eric Saade – Popular (3. sija, 185 pistettä)8. Viro: Getter Jaani – Rockefeller street (24. sija, 44 pistettä)9. Kreikka: Loukas Giorkas feat. Stereo Mike – Watch my dance (7. sija, 120 pistettä)10. Venäjä: Alex Sparrow – Get you (16. sija, 77 pistettä)11. Ranska: Amaury Vassili – Sognu (15. sija, 82 pistettä)12. Italia: Raphael Gualazzi – Madness of love (2. sija, 189 pistettä)13. Sveitsi: Anna Rossinelli – In love for a while (25. sija, 19 pistettä)14. Iso-Britannia: Blue – I can (11. sija, 100 pistettä)15. Moldova: Zdob şi Zdub – So lucky (12. sija, 97 pistettä)16. Saksa: Lena-Meyer Landrut – Taken by a stranger (10. sija, 107 pistettä)17. Romania: Hotel FM – Change (17. sija, 77 pistettä)18. Itävalta: Nadine Beiler – The secret is love (18. sija, 64 pistettä)19. Azerbaidžan: Ell & Nikki – Running scared (1. sija, 221 pistettä)20. Slovenia: Maja Keuc – No one (13. sija, 96 pistettä)21. Islanti: Sjonni’s friends – Coming home (20. sija, 61 pistettä)22. Espanja: Lucia Pérez – Que me quiten lo bailao (23. sija, 50 pistettä)23. Ukraina: Mika Newton – Angel (4. sija, 159 pistettä)24. Serbia: Nina – Čaroban (14. sija, 85 pistettä)25. Georgia: Eldrine – One more day (9. sija, 110 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
